Jos et asu satojen kilometrin päässä isovanhemmistasi, sinulla ei ole tekosyitä antaa heidän käydä kaupassa

Luojan kiitos ei ole isovanhempia tai vanhempia enää. Tuskin voisin estää edes.

Ja minun lähipiiriini kuuluu/kuului useita joille en ostoksia tekisi koska en saisi rahojani koskaan. Ja jos ne pankkiin menee, niin samallahan ne käy siellä kaupassa myös, pääsevät myös omin kyydein toisin kuin minä.

Ok. Toivottavasti eivät nouse haudoistaan ja kipaise kauppaan. Vaikea on vahtia, jos vaikka yöllä nousevat.

Ei ne sieltä mullan alta ole kaupassa käyneet vuosikymmeniin.

Älä lässytä.

Ei kaikilla ole edes autoa millä hoitaa noita ostoksia, oli se matka sitten 99 tai kymmenen kilometriä. Eikä välttämättä ole myöskään aikaa jos pitäisi vaikka huolehtia omastakin perheestä, nyt töiden lisäksi myös lasten koulunkäynnin valvomisesta. Ei voida heittää mitään absoluuttisia lausahduksia siitä mitä kenenkin pitäisi pystyä tekemään.

En aio mennä. Vanhempani asuvat heistä 10 kilometrin päässä ja ovat täysin terveitä. Itse asun 40 kilometrin päässä.

Isovanhempani kuolivat jo 1970-luvulla. Vanhempani (yli 90 v) ovat vielä elossa ja lähden lounastauolla käymään heille kaupassa. 

Miksi ne vanhukset eivät voisi käydä itse siellä kaupassa? Aivan yhtä suuri se on meillä jokaisella saada tartunta. Vanhuksella on joutilasta aikaa käydä siellä kaupassa keskellä päivää, jolloin siellä on ehkä vähiten ruuhkaa?

En jaksa pyöräillä niin pitkälle.

Ihme saivartelijoita. Ymmärsitte kuitenkin pointin?

Ne on kyllä kuollut jo kaikki ja olisi reippaasti yli 100 vuotiaita jokainen jos eläisi. Omat vanhempani saa hoitaa itse itsensä.

Onneksi ei ole yhtään läheistä elossa. On parempaakin tekemistä kuin ravata toiselle kaupassa. Tämä hysteria on aika käsittämätöntä.

Isovanhemmat ja vanhemmat on kuolleet, mutta anoppi on hengissä. Ilmoitin, että olen käytettävissä palveluksiin, ei ole kuulunut mitään. Milläpä minä häntä estän hyppäämästä autoon ja karauttamasta kaupoille?

Minun 74-vuotias astmaatikkomammani löi luurin korvaan kun kysyin, että kävisinkö hänelle ja pappalle kaupassa. Välimatkaa 2km eli hyvin voisin.

Eivät ole enää elossa. Mutta osasivat jo 40 vuotta sitten käyttää puhelinta, soittivat lähikauppaan ostotarpeensa ja kauppias kuskasi tavarat kotiin. Tätä vaihtoehtoa käyttivät lähinnä talvella, kun kauppaan oli yli 10 km ja ainoa kulkupeli oli mopo.

Mun vanhemmat kyllä käy itse kaupassa (on ihan lähellä) ja sitä paitsi mulla on jonkin sortin flunssa tällä hetkellä. Mutta jos he sairastuvat, aion tietenkin auttaa viemällä ostokset oven taakse, vaikka mun julkisia täytyykin käyttää Hgin sisällä.