Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa tarinoita edellisestä lamasta
19.03.2020 |
Nyt kun uusi globaali lama on iskenyt päälle, nin kertokaa tarinoita edellisestä lamasta eli 2008 alkaneesta.
Voin omasta puolesta sanoa, että olin silloin juuri aloittanut opiskelut enkä oikeastaan juurikaan huomannut lamaa eikä se iskenyt välittömään lähipiiriinkään mitenkään huomattavasti. Vasta jälkikäteen kuullut kuinka merkittävä se oli.
Kommentit (18)
Mulla oli silloin just autolaina päällä, korko oli mukavat 16%. Täältäkin saa lukea, että "hui, kun pelottaa, jos korot nousevat sieltä nollasta nyt viiteen prossaan, kuinka me selvitään??" Mä nauran tuollaisille paskaisen naurun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista 2008 mitään lamaa olleenkaan. Vuonna 2007 sain ekan työpaikkani ja aloin ekaa kertaa elämässäni saada palkkaa, joten jäi säästöjäkin. Vuonna 2008 lähdin säästämilläni rahoilla ekaa kertaa ulkomaille ja ostin myös mm. tosi ison ja upouuden telkkarin vanhan putkitelkkarämän tilalle. Oliko silloin joku lama?
90-luvun lama-ajan muistan selkeästi, vaikka ei sillä kauheasti käytännön merkitystä lapsen/teinin elämään silloin ollut. Luokkakoot kasvoivat.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli silloin just autolaina päällä, korko oli mukavat 16%. Täältäkin saa lukea, että "hui, kun pelottaa, jos korot nousevat sieltä nollasta nyt viiteen prossaan, kuinka me selvitään??" Mä nauran tuollaisille paskaisen naurun!
Sorry, luin vähän huonosti ap tuon sun aloituksen, mutta meikä on elänyt tuon 90-luvun laman, tuo 2008 oli lastenleikkiä siihen verrattuna.
Ei kovinkaan merkittävästi yläasteikäisen omassa elämässä näkynyt. Perheessä/lähipiirissä ei ollut työttömyyttä tai muita talousvaikeuksia. Yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa oli kyllä harmaa ja lattea.
Muistan että sanomalehteen tuli vakipalstaksi ilmoitukset pakkohuutokaupoista.
Muistan myös lehtijutut, missä vastavalmistuneet (korkeakoulutetut) raportoivat työnhaun mahdottomuutta ja kertoivat miltei epätoivoisia yrityksiään erottautua edukseen työnhaussa valtavasta hakijamäärästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kovinkaan merkittävästi yläasteikäisen omassa elämässä näkynyt. Perheessä/lähipiirissä ei ollut työttömyyttä tai muita talousvaikeuksia. Yleinen ilmapiiri yhteiskunnassa oli kyllä harmaa ja lattea.
Muistan että sanomalehteen tuli vakipalstaksi ilmoitukset pakkohuutokaupoista.
Muistan myös lehtijutut, missä vastavalmistuneet (korkeakoulutetut) raportoivat työnhaun mahdottomuutta ja kertoivat miltei epätoivoisia yrityksiään erottautua edukseen työnhaussa valtavasta hakijamäärästä.
Samoin kuin ed. Oletin että puhutaan 90-luvusta.
Olihan se 90 luvun lama hurja, yhtäkkiä töitä ei enää saanutkaan kuten aina ennen. Moni asunnon juuri ostanut katsoi sivusta, kun korot nousi ja asunnon arvo puoliintui.
Vaan ohi sekin meni, asuntojen hinnat nousi takaisin ja ylikin, ja töitä sai taas. Niin käy nytkin, ellei ole juuri nyt myymässä ei ole mitään hätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo mulla sama muistikuva kuin kommentoijalla 3 eli v 2008 lamaa en huomannut, sen sijaan 90-luvun lama oli todellinen paukku. Meillä perheen pääelättäjänä toiminut isä joutui työttömäksi paikasta, jossa oli ollut töissä jo 60-luvun puolivälistä (tehdas lopetettiin). Äidin matalalla palkalla ja isän työttömyyskorvauksella sitten yritimme kitkuttaa eteenpäin.
Isä otti starttilainan ja perusti oman yrityksen, pystyi työllistämään siihen pari veljeäänkin. Olen isästä kyllä tosi ylpeä, tuohon en olisi itse pystynyt (pikemminkin lamaantuisin kuin pystyisin uskomaan itseeni tarpeeksi jotta uskaltaisin yrityksen perustaa). Vaatii tosi paljon uskallusta perustaa yritys lama-aikaan. Kaikeksi onneksi kaikki kääntyi parhain päin ja yritys oli hyvin kannattava, mutta tosiaan eipä isällä ollut kristallipalloa josta tuon olisi pystynyt ennustamaan. Piti vaan olla uskoa.
80-luvun lapselle muutos koulumaailmassa oli iso. 80-luvun nousuvuosina saimme joka kevät- ja syyslukukausi uudet puukynät, vahaliidut, vesivärit ja vanhat heitettiin roskiin vaikkei niitä olisi juuri edes käytetty. Liikuntatunneilla mentiin usein uimahalliin tilausbussilla. Siis järjetöntä haaskuuta, jolle laman myötä tuli täyskäännös: nyt kouluissa kitsailtiin ihan joka asiassa, jopa vessapaperille säädettiin arkkimääräsuositus per pyyhkäisy. Muutos oli siis valtava, yhdestä ääripäästä toiseen.
Oli niin nälkä että syötiin lipputangosta nuppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköpostikin kuljetettiin polkupyörällä.
Oliko 2008 joku lama. Minusta se oli 80-luvulla, siis se Lama, joka lauloi totuuden löytyvän kaurapuurosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ainoastaan 90-luvun laman. Olin valmistumassa, töitä ei ollut missään. Lopulta sain määräaikaisuuksia 300 km päästä kotoa. Vakituisen työpaikan sain -99 samalta paikkakunnalta puolison kanssa.
2008 meni ohi ihan huomaamatta, 90-luvun taas huomasi vaikkei se olisi omaa perhettä työttömyyden tms. muodossa koskettanutkaan. Itse muistan esimerkiksi sen, että ennen lamaa olin saanut Kelalta jotain "sairaan lapsen hoitotukea" tms. helposti hoidettaviin astmaan & allergiaan, joihin oli ihan peruslääkitys (ei kallista) ja perheeni oli hyvätuloinen. Oikeasti olin ihmetellyt, miksi tuollaista edes maksettiin ja laman myötä se sitten loppuikin samoin tein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mirkka Lappalainen: Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697. Helsinki: Siltala 2012. (262 s.)
Mirkka Lappalaisen tuorein teos Jumalan vihan ruoska: suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697 (Helsinki: Siltala 2012) kuvaa Suomen historian tuhoisimpia nälkävuosia, joiden aikana lähes kolmannes suomalaisista menehtyi pahojen katovuosien seurauksena. Teos on ensimmäinen moderni yleisesitys suurista kuolonvuosista, ja se lähestyy ensiluokkaisesti kriisiaikaa kokonaisvaltaisesta näkökulmasta liikkuen niin ihmisten arkisen selviytymisen kentällä kuin valtakunnanpolitiikan tasolla.
http://www.ennenjanyt.net/2013/01/raskaat-ajat-%E2%80%93-suuret-kuolonv…
Muistan kun silloin pyöri telkkarissa sellaisia Älä ruoki lamaa/laamaa -mainoksia. Muuten ei vaikuttanut teini-ikäisen elämään. Molemmat vanhemmat olivat töissä, oltiin alempaa keskiluokkaa.
Vierailija kirjoitti:
2008 meni ohi ihan huomaamatta, 90-luvun taas huomasi vaikkei se olisi omaa perhettä työttömyyden tms. muodossa koskettanutkaan. Itse muistan esimerkiksi sen, että ennen lamaa olin saanut Kelalta jotain "sairaan lapsen hoitotukea" tms. helposti hoidettaviin astmaan & allergiaan, joihin oli ihan peruslääkitys (ei kallista) ja perheeni oli hyvätuloinen. Oikeasti olin ihmetellyt, miksi tuollaista edes maksettiin ja laman myötä se sitten loppuikin samoin tein.
Tuttu opettajaperhe sai 80-luvun puolivälissä syntyneen lapsen korvatulehduskierteen takia tuota sairaan lapsen hoitotukea ja suositteli meitäkin sitä hakemaan, kun 90-luvun alussa lapsellamme oli jatkuvasti korvatulehduksia. No ei saatu, mahtoiko tukea olla enää olemassakaan silloin. Meille syntyi kaksi lamakauden lasta vielä tuon esikoisen jälkeen. Ei ollut töitä, niin tehtiin lapsia. Sitten 90-luvun puolivälin jälkeen alkoi valoa pilkottaa tunnelin päässä. Lipposen hallitus tosin himmensi senkin, kun alkoi rankalla kädellä kurittaa etenkin monilapsisia perheitä. Mutta kaiken kaikkiaan lamasta noustiin, vaikka joitakin vuosia sen kourissa elettiin. Mies joutui opettajana pitämään välillä vapaita. Olikohan niin, että lomarahoja ei maksettu, joten niistä syntyi vapaapäiviä. Itse maksoin kotihoidontuesta ja minimiäitiyspäivärahoista pois opintolainaa, jonka korko oli yli 10 %. Pankkeja ja vakuutusyhtiöitä kaatui ja tietysti pienempiäkin yrityksiä. Vuoden 2008 lamasta mulla ei ole mitään hajua. Ei se ollut mitään verrattavissa 90-luvun lamaan.
En huomannut yhtään mitään. Olin silloin vaikean masennuksen ihanan pehmeässä ja sumuisessa käärössä. Mikään ei kiinnostanut, mistään en välittänyt.