Heippa te, joiden vauvat nukahtavat itse sänkyynsä

annoin oman yöpukuni (pari, kolme yötä käytetyn) hypisteltäväksi + tutin ja sinne jäi. Alkuun kitisi hetken, jolloin kävin silittelemässä ja juttelemassa, mutta jo muutamien päivien jälkeen vauva tottui jäämään sänkyyn itse ja " rätti" toi kaivatun turvan ja äidin hajun. Kannattaa kokeilla, tämän neuvon sain itsekin neuvolasta ja on toiminut - " vauvani" on nyt 1-vuotias ja yhä käy reippaasti itse niin yö- kuin päiväunillekin, ei kaipaa silityksiä, lauluja tai läsnäoloa.

Meidän tyttö on nyt 10kk ja nukahtanut aina hyvin omaan sänkyyn, omaan huoneeseen.

Heti ekoina päivinä huomasimme, että tyttö on tosi herkkä nukkuja..



Meillä isi joka ilta rauhoittaa vauvan niin, että makailee silmät auki isin masun päällä keinutuolissa tutti suussa. Tästä sitten hetken kuluttua siirämme sänkyyn, jossa yleensä nousee seisomaan ja hetken aikaa huutaa ja tuijottaa silmiin.



Olemme alkaneet sanoa " xxx menee aa aa" (okei, saattaa kuulostaa typerälle...), jonka tyttö ymmärtää, ja menee mahalleen ja painaa pään tyynyyn.



Tämän jälkeen toivotamme hyvää yötä ja suljemme oven. Silloin tällöin kuuluu vielä, kuinka lelut saavat kyytiä, mutta yleensä ei kuulu mitään.

ekat 4 kuukautta nukahti vain tissille / kantoliinaan. Sitten ei jaksettu enää vaan alettiin opettamaan muualle nukahtamista: äitin / isän kanssa vanhempien sängyssä ja itse siis siinä vieressä. Vähän aikaa siinä kesti, mutta lopulta alkoi nukahtamaan siihen. Seuraava etappi oli omaan sänkyyn: ekaksi jompi kumpi melkein lojui siinä vieressä (miten nyt pinnarissa pystyy), sitten istuttiin vieressä ja lopulta alettiin voida jättämään nukahtamaan omaan sänkyyn. Meillä myös auttoi se että alettiin nukuttamaan mahalleen, selällään luultavasti tunsi itsensä turvattomammaksi.



Tsemppiä!

Ilman sen kummempia heijailuja ja ovat varmaan sitten siitä oppineet nukkumaan aina omassa sängyssään.

meidän 10-viikkoinen aloittaa kauhean konsertin, jos laittaa hereillä omaan sänkyyn. Näin on ollut alusta asti. Uskon, että pienellä " huudatuksella" oppii itsekseen nukahtamaan, mutta unikoulua ei kai suositella alle 6 kk ja eikös tuo huudatus ole melkein sama homma. Ei ole tarkoitus provoilla, pienessä päässäni olen tätä vain pyöritellyt...

vauvaa, mutta kun oli nukahtamaisillaan, niin nostin aina puoliunessa omaan sänkyyn. Vauvan pitää olla tarpeeksi uninen että nukahtaa sänkyynsä. Joskus piti vielä ottaa sängystä takaisin syliin keinuttelemaan, mutta laitoin sänkyyn aina takaisin ennen kuin vauva nukahti. Näin hän nukahti sänkyyn itse. Isompana sitten osasi ite nukahtaa. Tietty oli kausia, että piti vähän kokeilla ja vinkua, että juokseeko se äiti heti luo, mutta viivyttelin aina menemistäni jos tarvitsi mennä. Tosin silloin menin heti jos itku oli hätähuutoitkua eikä kokeilua.

tutti suuhun ja harso eteen. Toki alussa sitä tuttia joutui käydä laittamassa 5min välein mutta en jäänyt siihen paijaamaan.

Kaikilla oli/on omat unirätit (ne äippäpakkauksen harsot) ja nuo rätit on vieläkin, vaikka muksut ovat jo kohta 2v, 3v9kk ja 5v. N. puolivuotiaasta asti muksuilla on myös ollut unilelu. Tutti jäi kaikilta pois 1v6kk ikäisenä.

Mä olen alusta saakka yrittänyt saada vauvaa nukahtamaan omaan sänkyynsä, koska tiedän että siitä on myöhemmin hyötyä. Meidän kaksosista toinen oppi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä ja se oli todella ihana asia myöhempää ajatellen. Toinen taas nukahti vain tissille ja häntä oli vaikea saada opetettua omaan sänkyyn myöhemmin.



Tätä vauvelia olemme sitten yrittäneet aina saada nukahtamaan omaan sänkyynsä. Nyt vauva on 4 kk ja tosi hyvin nukahtaa aina sinne. Vaikeuksiakin on ollut. Ikinä en ole antanut huutaa sängyssään. Viemme huoneeseen, vaihdamme vaipan, minä imetän ja sitten laitan hänet sänkyynsä joka on meidän sängyn vieressä. JOs on väsynyt niin yleensä nukahtaa sinne ilman protesteja. Tutti pitää olla suussa. Muutaman kerran täytyy aina mennä laittamaan tutti.



JOskus poika kyllä protestoi ja kovaakin. Silloin olemme vuorotellen miehen kanssa vähän kanniskelleet poikaa, mutta aina vain makkarissa. En puhu mitään kun kannan poikaa, näytän itsekin varmaan vähän uniselta ja poissaolevalta:). Kun hän on rauhoittunut, niin laitamme sänkyyn takaisin. Joskus nukahtaa sitten niin jos on oikein väsynyt. Kyljelleen nukahtaa parhaiten. Joskus taas pitää ottaa taas syliin ja vähän kanniskella. Joskus olen huomannut, että kanniskelun sijaan riittää ihan pelkkä kyljellä olo ja rytminen selän silittely ja pepun taputtelu:-)).



Olen myös pyrkinyt siihen, etten anna nukahtaa syliin vaan siirrän sänkyyn ENNEN kuin nukahtaa että oppisi myös nukahtamaan uudestaan ITSE jos sattuisi havahtumaan hetken päästä hereille. On toiminut eli ei tarvitse meidän apuamme nukahtaakseen uudelleen.



Olen tosi tyytyväinen jos tämä toimisi jatkossakin eikä tarvitsisi olla vieressä.

meidän pienokainen huusi kurkku suorana puolivuotiaaksi jos yritin irrottaa rinnasta, oli hän sitten vähän tai paljon väsyksissä, vasta umpiunessa saattoi irrottaa. Vasta oppi 2-vuotiaana vasta itse nukahtamaan.. Emme jaksaneet sitä huutoakaan kuunnella mikä nousi aina vaan vaikka ikää tuli. Hoitoon vieminen auttoi kun siellä hoitotäti ei vieressä makaillut.

Koska silloin huomasin, että tämä näyttää toimivan!

Tärkeää näyttää olevan, että huone on pimeä ja viileä. Eli kunnon tuuletus ennen iltaunia.

Ilta imetyksen jälkeen röyhtäytys -> kannan vauvan sänkyyn. Lasken vauvan tosi hitaasti sänkyyn. Lisäksi pidän vielä hetken käsiä vauvan selän alla, vaikka vauva jo onkin makuuasennossa.

Laitan vielä imetys-harson viereen ja yleensä tutin suuhun. Tutti ei ole aina ihan must.

Vauva on monesti hereillä vielä tässä vaiheessa, mutta nukahtaa hyvinkin pian.

Meillä mennään suurin piirtein samaan aikaan aina nukkumaan, n. klo 22. Ja päivällä on sitten aktiviteeteja sun muuta " ohjelmaa" , niin kyllä se vauva on sitten illalla väsynyt.



Aamulla aina avaan sälekaihtimet ja verhot, valoa tulvii huoneeseen ja vauva on aivan yhtä hymyä pinnasängyssään! Eli öisin nukutaan ja päivällä on sitten muut kuviot! :-)

Eli tällä jämptiydellä tarkoitan nyt sitä, että kun lapsi syntyi, niin heti sairaalassa jo ensimmäisenä yönä tein lapselle selväksi mikä yö on --> silloin nukutaan omassa sängyssä, ja ainoastaan syliin pääsee syömään (tissille), ja sitten ne kliseet jutut; ruokaillessa ja/tai vaipanvaihdossa ei seurustella, ei valoja jne. ja heti takaisin tarpeen tyydytettyä omaan sänkyyn.



Tämän lisäksi otin heti käyttöön jo sairaalassa unirätin, jonka laskin hennosti kaulanpäälle (luo turvallisuuden tunteen), joka myös jatkossa vietitti lapselle; " nyt on unen aika" .



Kotona sama " komento" jatkui; yöllä nukutaan. Esim. iltatissin annoin tasan klo:20:00, jonka jälkeen kannoin suoraan sänkyyn (pimeään huoneeseen), toivotin hyvät yöt, laitoin unirätin kaulalle ja annoin nukkua. (Noin pienethän nukkuvat automaattisesti aika helposti tissin jälkeen kun ovat kylläisiä).

Ja kun tätä säännöllistä rytmiä ja käytäntöä jatkettiin AINA, niin missään vaiheessa lapsi ei oppinut mitään muuta tapaa, kuin että illalla sänkyyn mennessä mennään yöunille.



Päiväunille mentiin myös samalla tavoin, joko omaan sänkyyn taikka sitten vaunuihin; syöttö ja sänkyyn ja rätti kaulalle, niin nukahti saman tien ilman mitään nukutusta, heijausta tms. Vaunujakaan ei tarvinnut heijata tai työntää. Ainoastaa omaksi iloksi.



Vastasyntyneenä lapsemme oli kyllä siinä ihanteellinen, eli heräsi vain kerran yössä syömään; iltatissi klo:20, sänkyyn klo:20:15, keräsi syömään klo:04:00 ja aamulla heräsi sitten tasan klo:8:00. Eli n.12h yöunet yhdellä yösyötöllä, joka ikinen yö, kunnes sitten 6kk ikäisenä jätti yösyötön pois ja alkoi nukkumaan klo:20-07 välisen ajan. Ja tekee sitä edelleen vaikka ikää on 3,5vuotta. Nykyään nukkuu aamuista riippuen klo:7-9:00 saakka.



Mutta määrätietoisuus ja oma varmuus asiasta helpottaa lapsen nukkumista ja rytmiin mukautumista. Säännöllinen päivärytmi luo lapselle turvallisuuden tunteen ja luo hyvät yöunet. Aikuinen on se, joka päättää, milloin nukutaan ja lapsi luonnollisesti sopeutuu siihen, jotku lyhyessä ajassa ja taas toiset pidemmässä. :)



Mutta täytyy myöntää näin lastenhoitajana (ammattini siis), että kyllä vaati luonnetta toteuttaa kasvatusmetodia omaan lapseen, vaikka tein sitä aikaisemmin työkseni. ;) Oma lapsi kun on aina oma lapsi, ja tällöin päälimmäisenä on tunteet eikä järki. ;D



(täytyy vielä muistuttaa, että on olemassa lapsia, joilla on ihan oikeasti pahoja unioneglmia vaikka käytäisiin kaikki maailman unikoulut, päivärytmi on säännöllinen, elinympäristö turvallinen ja elämä huoletonta ja tervettä. Itse asiassa uniongelmat ovat yleensä ns. hyvien perheiden ongelmia., joissa lapsilla on asiat hyvin.)



...osasinkohan nyt selittää yhtään asiaa oikein. :) Mammalomalla kun on pää niin pehmennyt, ettei meinaa muistaa enää mitään omasta ammattitaidostakaan. ;) Mutta nyrkkisääntö; kun päätät jotain, niin pidä päätöksestä kiinni vaikka sen saavuttaminen saattaakin kestää joskus hyvin pitkään ja takapakkeja tulee.

synnytyssairaalan ensimmäisestä yöstä lähtien. Ei tarvitse tuttia, eikä mitään unirättejä tms. riepuja. Mitään erityisiä kommervenkkejä ei ole missään vaiheessa tarvittu. Tyttö on nyt 1v 3kk ja on 2,5kk ikäisestä lähtien nukkunut 9-10 tunnin yöunet ja yhdet n. 3 tunnin päikkärit; kaikki omassa sängyssään itse sinne nukahtaen. Ainoana " vippaskonstina" meillä on hänen huoneessaan pimennysverho, joka saa huoneen hyvin pimeäksi. Toinen keino, mitä olemme käyttäneet on se, että erotamme selkeästi yön ja päivän. Päivällä pidämme verhot auki ja valot päällä kirkkaina ja pidämme normaalia " meteliä" kotona. Myöhään iltaisin ja öisin pimennämme tytön huoneen ja öisin ei seurustella tai laiteta turhia valoja päälle.

Mielenkiintoista luettavaa. En siis koe vauvamme nukahtamista ongelmana, enkä aio hänen tapojaan nyt alkaa muuttamaan. Itse olen hänet näin tiedostamattani opettanut tekemään. Yöt nukkuu hyvin, samoin päiväunet, on tyytyväinen ja iloinen.

Myöhemmin sitten lähempänä vuoden ikää pidämme varmaankin unikoulun.

Lapset ovat tarpeiltaan erilaisia, sitä kannattaa kuunnella. Niinikään vauva-aika on nopeasti ohimenevä, ei pidä vaatia mahdottomuuksia pieneltä ihmiseltä, joka on vielä täysin riippuvainen vanhemmistaan kaikin tavoin.



Meillä itsekseen nukahtaminen on ollut kausittaista. Välillä tulee ohimeneviä vaiheita, että lapsi tarvitsee vanhempaa vierelleen nukahtaakseen. Silloin on menty.

Koskaan ei nukkumis- tai nukahtamisongelmia ole ollut. Kun hänet vie sänkyyn, jää sinne tyytyväisenä ja nukahtaa aika pian sen jälkeen. Nukkuu yöunia n. 9-10 tuntia ja päiväunia n. 1-2 tuntia.