Lue keskustelun säännöt.
Käskin just 5-vuotiaani painua helvettiin...
28.07.2008 |
...Kolmas viikko lomalla lapsen kanssa ilman autoa. Mies alottaa vasta viikon päästä lomansa. Kaikki mahdolliset ja mahdottomat virikkeet olen keksinyt, mutta nirinä vaan pahenee.
Voi kun pääsis jo töihin...
Kommentit (14)
ja negatiivisista (tylsyys, turhautuminen) tunteista huolimatta arvostamaan toisia ja käyttäytymään kohteliaasti, kun et itsekään selvästi näitä taitoja omaa. Ei aikuisen KOSKAAN missään olosuhteissa pitäisi sanoa lapselle, että "painu helvettiin". Jos lapsesi hakee huomiota jatkuvalla rutinalla, niin katsopa peiliin, mitä teet väärin, että tämä käytösmalli jatkuu?
Jos tosiaan aina yrität keksiä virikettä ja kaikkea mahdollista lapsellesi, kun hän nirisee, ja sitten lopulta turhaudut ja äyskähdät, niin ihan varmasti ei lapsesi koskaan opikaan tavoille. Hänhän saa silloin rutinallaan ja narinallaan haluamansa. Joko sinut pomppimaan hänen pillinsä mukaan ja yrittämään kehitellä kaikkea tekemistä. Tai vähintään huomiota sinun pinnan menetyksesi muodossa.
Meillä kesälomalla touhutaan toki paljon lapsen kanssa, mutta välillä hänen on myös osattava viihtyä itsekseen. Eikä hänen nirinäänsä todellakaan "palkita" jonkun uuden tai kivan tekemisen keksimisellä. Itse asiassa aina kun rutina on meinannut alkaa, sanotaan tiukasti, että "muistat varmaan, että tuolla konstilla et ainakaan saa meistä seuraa tai muutenkaan saavuta mitään hyvää; saat vain kaikki hermostumaan"...Ihan jämäkästi voi myös sanoa, että "nyt äiti tekee näitä kotihommia vähän aikaa (tai nyt äiti haluaa vähän aikaa lukea tätä kirjaa), tunnin päästä voidaan tehdä jotain yhdessä. Rutina ei auta tähän asiaan, ja sitä nopeampaa kun äiti saa rauhassa tehdä tämän jutun, voidaan sitten touhuta jotain kivaa".
Meidän poika on jo 7-vuotias, mutta kyllä viiden vanhakin jaksaa jonkin aikaa puuhailla itsekseen. Piirtää, askarrella, pelata, selailla kirjoja, leikkiä leluillaan. Et sinä mikään viihdytyskone ole! Ja se taas toisaalta on surullista, jos et lomallasi kuitenkin joka päivä myös HALUA touhuta jotain lapsen kanssa...Ulkoilla, leikkiä, pelata, lueskella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voi, että olen sulle todella kateellinen. Kuulostat täydelliseltä.
Menenpä tästä katsomaan sinne peiliin...
Itsehän et varmaan koskaan tiuski lapselle?
Ei kai lapselle tarvitse koko ajan jotain spesiaalia järjestää, joka vaatii paikasta toiseen liikkumisen. Eikä kai ole hyväksikään lapselle...
Miksette ota fillareita ja lähde eväsretkelle? Tee pihalle isoa hiekkalinnaa ja osta sinne muovisotilaita? Lue hyvää lastenkirjaa yhdessä? Tee kotitöitä yhdessä? Lapsi mukaan vaikka ikkunanpesuun. Leipokaa yhdessä kakku ja syökää sitä pihalla, jonne järjestätte "mehukestit" kattauksineen kaikkineen. Pelatkaa lautapelejä. Täyttäkää lasten polskutteluallas pihalle tai pistäkää teltta pihalle/parvekkeelle ja leikkikää retkeä. Rakentakaa legoista pieni kaupunki. Viettäkää leffapäivä; käykää vuokraamassa pari animaatioleffaa ja pitäkää ylimääräinen karkkipäivä leffanamien muodossa. Käykää luonnossa etsimässä ötököitä ja tutustukaa erilaisiin kasveihin; kerätkää kasveja mukaanne ja liimatkaa niitä vihkoon. TEKEMISTÄ ON VAIKKA KUINKA, eikä siihen tosiaan tarvita mitään autoa.
Ja sitten tosiaan tuo, että 24/7 sinun ei tarvitse eikä pidäkään olla lapsesi viihdyttäjä. 5-vuotias on jo kyllin vanha leikkimään ja touhuamaan itsekin. Välillä tehdään yhdessä, välillä äiti tarvitsee omaa aikaa. Rutinaa ei palkita yhteisellä tekemisellä!
Me asutaan 8km päässä kaupungista,kerrostalossa,mulla on 5 vilkas poika kotihoidosssa,koskaan ei ole autoa ollut.
Kirjastossa käymme kerran viikossa (5km matkaa suuntaansa,kesällä pyöräillään ja talvella pulkkaillaan)
Puistossa (pikkuiseen,kömö puistoon,sis keinun ja vauva liukumäen 2km,isoon 6km suuntaansa) ainakin kerran viikossa,taas pyöräillen tai pulkalla
Kerrostalon pihalla (ei muuta kuin nurmikkoa/lunta) joka päivä,meillä on mukana pikkuautoja yms,kyllä siinä 2h saa kulumaan,parhailla ilmoille pidetään piknikkiä joko siinä pihalla tai parvekkeella
Silloin kun en JAKSA,eli ei mennä mihinkään,niin tehdäään yhdessä leipomuksia tai ruokaa ja tosiaan pidetään piknikki,talvella olkkarissa,kesällä partsilla
Ja noina EN JAKSA-päivinä otetaan myös partsille paljon kirjoja ja vaan luetaan siellä
Sade/pakkaspäivinä annan lapselle luvan kantaa tuoleja olkkariin ja peittoja yms ja rakentaa majan
mutta a) koskaan en ole käskenyt lastani painumaan helvettiin. Enkä käskisi ketään muutakaan, vaikka kuinka pinna menee. Se ei ole minusta aikuisen ihmisen käytöstä. Meillä ei muutenkaan riidellessä huudeta solvauksia tai tuollaisia täysin tyhjiä, mitään muuta kuin loukkaamista palvelevia juttuja.
ja b) ihan kokemuksen syvällä rintaäänellä yritän tarjota parempaa mallia toimia turhauttavassa tlanteessa. Itse olen aikoinaan ihan lasten psykologien kanssa hakenut oikeita käyttäytymismalleja arkeen ylivilkkaan ja uhmakkaan lapsen kanssa. Ja niin kauan kun "palkitsin" hänen narinansa ja huomion hakemisensa, ei tilanne parantunut mihinkään. Myöskään niin kauan kun itse huusin takaisin tai menetin pinnani lapsen kiukutteluun, en voinut hänelle opettaa itsehillintää ja tunteiden hallintaa. Meillä tilanne alkoi muuttua parempaan, kun lopulta tajusin, että vaikka äyskiminen lapselle saattaa HETKELLISESTI auttaa minun turhautumistani, lastani se ei auta, eikä meidän perheen dynamiikkaa.
Lapsi ei toista samaa käytöstä loputtomiin, ellei hän saavuta sillä jotain haluamaansa! Toiset toki testailevat pidempään, vaikka 1000 kertaa, kuin toiset. Siksi pitääkin olla johdonmukainen.
Ihan tosissaan olen sitä mieltä, että ap voisi sanoa lapselleen ihan napakasti, että NYT juuri ei onnistu yhdessä puuhailu, ja jos nirinä jatkuu, se ei onnistu tämän päivän aikana enää ollenkaan. Sen sijaan, jos lapsi nyt touhuaa X ajan kiltisti, voidaan myöhemmin tehdä jotain kivaa yhdessä. Ja sitten kanssa pitää sanansa tai uhkauksensa riippuen siitä, miten lapsi käyttäytyy.
Ihan avuksi yritin olla tätä selittäessäni. Mutta en kiellä kritiikkiäkään. Minusta lapselle ei sanota "painu helvettiin"; se on VÄÄRIN.
-nelonen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pyöräilty, käyty bussilla kaupungilla (5km), nähty kavereita, leikitty, luettu, käyty mummolassa ,retkeilty ,katottu dvd:itä, käyty huvipuistossa etc.
Ainoa lapsi kun on ja kaverit vähissä, niin koko ajan saisi viihdyttää. osaa toki leikkiä itsekseenkin. Ja en todella ole tuollainen (kävin katsomassa sieltä peilistä), niin kuin eräs väitti. Joskus vaan mitta tulee täyteen!
Itsehän et varmaan koskaan tiuski lapselle?
eri asia vähän hermostua kun käskeä pikkusen painua helvettiin.
kaikenlaisia sitä onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole autoa. mutten kuitenkaan lapselle noin puhu. miten se auto sun ilkeyteen liittyy?
et nelosen kanssa samaa mieltä siinä,et pitää myös osata olla joskus itsekseen! ei meilläkään kokoajan sentään vihhdykettä ole tarjolla!!
-olinkohan nro6...?-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ole autoa. mutten kuitenkaan lapselle noin puhu. miten se auto sun ilkeyteen liittyy?
että olen ihan hajalla kun olen ollu lapsen kanssa kahdestaan näin pitkään, eikä ole ollu sitä autoakaan, että ois päästy tuulettumaan johonkin. Kaikkeen tekin takerrutte!
että olen ihan hajalla kun olen ollu lapsen kanssa kahdestaan näin pitkään, eikä ole ollu sitä autoakaan, että ois päästy tuulettumaan johonkin. Kaikkeen tekin takerrutte!
takerrun joo, kun ihmetyttää että äiti ei voi ollenkaan sietää lapsensa seuraa van jo muutaman viikon päästä kiroaa lapsensa helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olet pari viikkoa ollut lapsen kanssa lomalla, ja olet nyt jo ihan kuitti ja käsket lasta painua helvettiin? Miksi? Useimmat äidit ovat lomalla ihan mielellään lapsensa kanssa, eikä tuossa nyt kyseessä enää mikään koliikkivauva ole, jonka kanssa parikin viikkoa kahdestaan on tosi taakka.
Joko siis sinulla on vakavia jaksamisongelmia, joiden syyt kannattaa miettiä, ja selvittää mitä sille voi tehdä. Tai sitten lapsesi käytös on karannut käsistä, ja hän tosiaan on rasittava ja hermoja raastava (vrt. tv:n lapsityrannit); silloinkin kuitenkin SINUN täytyy miettiä, miten sitä käytöstä saadaan muutettua ja teidän keskeistä yhdessäoloanne ja suhteenne dynamiikkaa parannettua. Hae apua vaikka perheneuvolasta.
Jotenkin sen ymmärtää, että pari VUOTTA täysin yksin lapsen kanssa ollut yh, tai useamman pienen lapsen äiti tai huutavan vauvan kanssa yksin oleva vanhempi on ihan loppu, mutta aika harvoin kuulee, että 5-vuotiaan kanssa pari viikkoa lomalla ollut äiti olisi aivan hajalla. Enkä siis tietenkään aliarvio tunnettasi, tai sano, ettei sinulla ole oikeutta olla hajalla. Jos on loppu, on loppu. Nyt vaan pitäisi selvittää MIKSI sinusta tuntuu tuolta, ja mitä sille voi tehdä.
Että jos siis itse ajattelit, että tuo on jotenkin normaali olotila, niin ei ole. Ei lomailun 5-vuotiaan lapsen kanssa pitäisi olla noin hankalaa.
paholaisen sikiöiksi. Runollista, vai mitä? Mistä lien oppinut. Siitä on kauan-kauan, mutta ne vaan jaksavat mua muistuttaa :)
huonekaluliikkeesta tai rautakaupasta iso pahvilaatikko. Se on niin kumma vekotin etta siita saa talon tai linnan tai ihan mita vaan. Meilla silla leikittiin paivakausia.