Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Meillä on hiljainen talo, mutta nyt on joku alkanut tupakoida sisällä. Aivan hirveä haju, en tiedä mistä se aina iltaisin pöllähtää asuntooni. Välillä ramppaavat kovalla metelillä tuuletusparvekkeelle polttamaan, mutta taitavat pitää rapunoven auki. Polttajia on muuttanut ehkä useampiakin samalla kertaa, koska usein rappu haisee myös sikarilta. Hirveä meteli, kun tuuletusparvekkeen lasiset ovet paukkuvat ja sitten kolistellaan ja huudellaan vielä rapussa. Mutta kolistelusta viis, se haju on kauheinta.
Miten saisi uudet naapurit ymmärtämään, että sisällä polttaminen haisee muuallakin kuin omassa kodissaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette muuta toiseen asuntoon, vai kuvitteletteko te, että asiat muuttuu täällä valittamalla paremmaksi? Ottakaa itseä niskasta kiinni.
Asuntokauppa ei juuri nyt käy kuumana. Itse yritin myydä jo alle vuoden asumisen jälkeen.
Nyt olen lähdössä vuokra-asuntoon ja yritän saada tähän vuokralaisen.
Se siitä helatorstain rauhasta. Naapuriin saapui huutopuhuva kanalauma. Verenpaine nousee välittömästi, kun pitää kuunnella tuota järkyttävää kiljumista ja rääkymistä. Huutoa, kiroilua ja teinimäistä kiljumista. Ikää kuitenkin jo reippaasti lähemmäs 30v
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette muuta toiseen asuntoon, vai kuvitteletteko te, että asiat muuttuu täällä valittamalla paremmaksi? Ottakaa itseä niskasta kiinni.
Voipi olla, ettei kaikki sairaat ja väsyneet ihmiset jaksa ottaa jatkuvasti itteensä niskasta kiinni. Nämä hirviöihmiset vievät viimeisetkin voimat. Ja muuttaminen vanhemmalla iällä varsinkaan ei ole kovin kevyttä ja tuosta vaan -puuhaa.
Ja kaikilla ei varaa muuttaa siksi pitäisi olla koeaika asuntoihin jos ei syystä tai toisesta pysty asumaan niin sopimuksen voi purkaa ennen koeaikaa yhden päivän varoajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalo ei sovi asuinpaikaksi lapsiperheelle. Kerrostaloasumisessa ei vaan ole positiivisia puolia!
Meillä on hiljainen talo. Tämä on rakennettu 1978 betonielementeistä eli seinät on lähinnä näkösuoja, mutta asukkaat on valikoituneet hyvin. Ei täällä metelöijiä kauan katsella, niistä tehdään valitus ja ne heitetään pihalle. Useimmat kyllä ottavat onkeensa ja muuttavat käytöstään kun heille huomauttaa.
Tiivis asuminen edellyttää toisten huomioimista ja sujuu niiltä joilla ei ole taipumusta narsismiin tai sosiopatiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalo ei sovi asuinpaikaksi lapsiperheelle. Kerrostaloasumisessa ei vaan ole positiivisia puolia!
Hyvin sopii. Ilmeisesti sulla on ongelmalapsia, koska et osaa kasvattaa heitä, vai oletko itse tällainen ongelma-aikuinen, joka lähtökohtaisesti vihaa lapsia?
Miesvauva kenties?
Hehe, kerrostalosta saa aina häiriköt pihalle mutta omakotialueella niitä joutuu vain sietämään tai yrittämään myydä talonsa pois. Joka pihalla trampoliini, mopo, mönkijä tms, ja aina pöristään, päristään, huuhdetaan, grillataan ja kaikkien grillit on heti naapurin piha-aidan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse muutin juuri keskikerroksesta pois. Ei vaan jaksanut sitä kantapääjuoksemista ja musiikin jumputtamista. Sain onneksi ylimmänkerroksen asunnon talosta jossa asuu 95%vanhoja ihmisiä ja kaikki ollu tosi mukavia. Aikasemmille naapureille jotka möykännyt tai muuta häiriötä aiheuttanut käyny suoraan ovella sanomassa, että nyt se saa*anan möly loppuu. Nyt kuukausi tässä asunut ja mukavan rauhallista on. Joskus vielä kun saisi ostettua keskeltä korpea oman pienen omakotitalon johon myös lapset mahtuvat. Tsemppiä muille kärsijöille! M31
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin juuri keskikerroksesta pois. Ei vaan jaksanut sitä kantapääjuoksemista ja musiikin jumputtamista. Sain onneksi ylimmänkerroksen asunnon talosta jossa asuu 95%vanhoja ihmisiä ja kaikki ollu tosi mukavia. Aikasemmille naapureille jotka möykännyt tai muuta häiriötä aiheuttanut käyny suoraan ovella sanomassa, että nyt se saa*anan möly loppuu. Nyt kuukausi tässä asunut ja mukavan rauhallista on. Joskus vielä kun saisi ostettua keskeltä korpea oman pienen omakotitalon johon myös lapset mahtuvat. Tsemppiä muille kärsijöille! M31
Kiva kuulla, että meissä vanhoissa on jotakin positiivistakin: olemme usein hiljaisia kerrostaloasujia. Toki edellytämme sitä sitten muiltakin asukkailta.
N65, kuulo tallella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin juuri keskikerroksesta pois. Ei vaan jaksanut sitä kantapääjuoksemista ja musiikin jumputtamista. Sain onneksi ylimmänkerroksen asunnon talosta jossa asuu 95%vanhoja ihmisiä ja kaikki ollu tosi mukavia. Aikasemmille naapureille jotka möykännyt tai muuta häiriötä aiheuttanut käyny suoraan ovella sanomassa, että nyt se saa*anan möly loppuu. Nyt kuukausi tässä asunut ja mukavan rauhallista on. Joskus vielä kun saisi ostettua keskeltä korpea oman pienen omakotitalon johon myös lapset mahtuvat. Tsemppiä muille kärsijöille! M31
Kiva kuulla, että meissä vanhoissa on jotakin positiivistakin: olemme usein hiljaisia kerrostaloasujia. Toki edellytämme sitä sitten muiltakin asukkailta.
N65, kuulo tallella
Ehdottomasti on. Hyviä keskusteluita ollut naapureiden kanssa, ja olen myös heille sanonut että olen rauhallinen ja hiljainen asuja vaikka ulkonäkö saattaa pettää (täynnä tatuointeja) ja autan myös vanhempia ihmisiä mielelläni jos kohdalle osuu. Niinkuin täälläkin paljon sanottu, niin liian moni tuijottaa vaan omaa napaa. M31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ette muuta toiseen asuntoon, vai kuvitteletteko te, että asiat muuttuu täällä valittamalla paremmaksi? Ottakaa itseä niskasta kiinni.
Koska suomalainen on laiska joten on helpompi valittaa ja pelätä, että seuraavakin asunto olisi huono, ei jakseta nähdä vaivaa. Ja sitten nähdään vaivaa, kun jotkut jaksaa muuttaa ja ollaan kateellisia, koska se seuraava asunto voi todellakin olla parempi. Kannattaa oikeasti muuttaa jos asunto on huono, kuitenkin vuokraluukut on vain vuokraluukkuja, pelkkää materiaalia joten sen takia ei kannata kärsiä huonossa asunnossa.
Mulla on omistusasunto uudessa talossa. Oli ihana muuttaa itsevalittuihin asunnon 'sisuksiin', uuteen rakennukseen kaupungin paraatipaikalla. Tästä piti alkaa uusi elämäni. No,niin tavallaan tapahtuikin, helvettiversiona.
Realismi iski heti yläkerran osakasasukkaan muodossa. Olen nyt valvonut 1v5kk, kun yläkerrassa melskataan (kuulemma normaalia asumista) klo 3:en aamuyöstä, ja mulla "herätys" klo 6:30. Herätys lainausmerkeissä siksi, että välillä en saa unta ollenkaan. Unirytmini on täysin sekaisin, torkahtelen iltapäivällä. Olen kehittänyt kroonisen unipäänsäryn. Terveys on mennyttä.
Ketään ei kiinnnosta; ei meluajaa, ei isännöitsijää, ei rakennusyhtiötä.
En tiedä, saisinko asunnon myytyä kuinka nopeasti. Tappiolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha möykkääminen ja häiritseminen ärsyttää, ei tavallinen elämä. Jos annetaan lasten juosta ympäri kämppää aamusta iltaan, hakata leluilla lattiaa, kiljua ja huutaa, niin se ärsyttää. Eikö voi tosiaan opettaa vähän käytöstapoja ja muiden huomioonottamista? Myös sellaiset, jotka tuhoavat ja sotkevat yhteisiä tiloja, ärsyttää.
Mieheni on kanta- astuja, tömistelee oikei huolella. Ihmettelen , ettei alhaalta ole tullut noottia. Olen huomauttanut asiasta pari kertaa, mutta en enenpää kommentoi, ettei nyt nalkutukseksi kääntyisi. Ei muista kiinnittää kävelyynsä jatkuvaa huomiota.
Itselleni kävi satumainen onni, kun yläpuolelta muutti pois kanta-tömistelijä-ovienpaiskija yötupakoija työtön 24/7 metelöijä. Tilalle muutti hiljainen isä ja poika.
Nyt ongelma vain on, että tuon aikaisemman naapurin vuoksi olen varmaan jotenkin traumatisoitunut kun joka ikinen olematon pieni risahduskin saa värähdyksen kehossa aikaseksi. Vaikka mitään ongelmaa ei enää pitäisi olla.
Aikaisemmin en kiinnittänyt huomiota olemattomiin pikkuääniin (esim porraskäytävästä kuuluva vaimea oven kalahdus)
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi satumainen onni, kun yläpuolelta muutti pois kanta-tömistelijä-ovienpaiskija yötupakoija työtön 24/7 metelöijä. Tilalle muutti hiljainen isä ja poika.
Nyt ongelma vain on, että tuon aikaisemman naapurin vuoksi olen varmaan jotenkin traumatisoitunut kun joka ikinen olematon pieni risahduskin saa värähdyksen kehossa aikaseksi. Vaikka mitään ongelmaa ei enää pitäisi olla.
Aikaisemmin en kiinnittänyt huomiota olemattomiin pikkuääniin (esim porraskäytävästä kuuluva vaimea oven kalahdus)
Tämä. Olen tuo hetki aiemmin kommentoinut yläkertaterrorin uhri.
Koen samoin, että olen nyt herkistynyt kaikille äänille kotona. Ja tahtomattani kuulostelen, onko asukas paikalla, vai vieläkö pitää odottaa se ulko-oven ensi läiskäys, mistä yöshow sitten alkaa. Olen traumatisoitunut ja neuroottinen tämä ääliön takia.
Onneksi kohta pääsee mökille. Täytyy tehdä suunnitelma tulevaisuudelle, jahka olen vähän nukkunut ja toipunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi satumainen onni, kun yläpuolelta muutti pois kanta-tömistelijä-ovienpaiskija yötupakoija työtön 24/7 metelöijä. Tilalle muutti hiljainen isä ja poika.
Nyt ongelma vain on, että tuon aikaisemman naapurin vuoksi olen varmaan jotenkin traumatisoitunut kun joka ikinen olematon pieni risahduskin saa värähdyksen kehossa aikaseksi. Vaikka mitään ongelmaa ei enää pitäisi olla.
Aikaisemmin en kiinnittänyt huomiota olemattomiin pikkuääniin (esim porraskäytävästä kuuluva vaimea oven kalahdus)
Tämä. Olen tuo hetki aiemmin kommentoinut yläkertaterrorin uhri.
Koen samoin, että olen nyt herkistynyt kaikille äänille kotona. Ja tahtomattani kuulostelen, onko asukas paikalla, vai vieläkö pitää odottaa se ulko-oven ensi läiskäys, mistä yöshow sitten alkaa. Olen traumatisoitunut ja neuroottinen tämä ääliön takia.
Onneksi kohta pääsee mökille. Täytyy tehdä suunnitelma tulevaisuudelle, jahka olen vähän nukkunut ja toipunut.
Jännä kuulla, että muutkin kärsivät tuosta älämölön ja järkyttävän naapurin aiheuttaman metelin tuomasta ääniherkkyydestä. Itse en kestä enää edes niitä normaaleja pieniä ääniä, joita ennen en edes kuullut. Pahimpien mölynaapureiden äänet saavat suorastaan raivon partaalle. Kun kuulen naapurin pelijonnen paiskaavan ulko-oven kiinni, alan vaan odottaa hetkeä kun se järkyttävä huuto tai kitaran hakkaaminen ja hoilaaminen alkaa. Ja ainahan se alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Itselleni kävi satumainen onni, kun yläpuolelta muutti pois kanta-tömistelijä-ovienpaiskija yötupakoija työtön 24/7 metelöijä. Tilalle muutti hiljainen isä ja poika.
Nyt ongelma vain on, että tuon aikaisemman naapurin vuoksi olen varmaan jotenkin traumatisoitunut kun joka ikinen olematon pieni risahduskin saa värähdyksen kehossa aikaseksi. Vaikka mitään ongelmaa ei enää pitäisi olla.
Aikaisemmin en kiinnittänyt huomiota olemattomiin pikkuääniin (esim porraskäytävästä kuuluva vaimea oven kalahdus)
Toinen ilmiö minkä olen huomannut, on oma varovaisuus on ihan äärimmäisissä mitoissa. Tällä aikaisemmalla yläpuolen naapurilla kun oli tapana "kostaa", jos minun huushollistani vahingossakin jotain sinne päin kuului. Esimerkiksi jos lautaset kalisi astianpesukonetta tyhjennettäessä tai imuri vahingossa osui lämpöpatteriin. Siitä seurauksena oli koko päivän kestävä kostoisku. Laminaatit paukkui.
Nyt kun voisi hengähtää ja tyhjentää astianpesukonetta niin kuin normaali ihminen, sen edelleen tekee hurjan varovaisesti.
Täytyy nyt toivoa, että joku päivä pystyisi taas elämään normaalisti. En uskalla muuttaakkaan kun tiedä seuraako nämä traumat perässä vai jäävätkö nykyiseen paikkaan.
Olin viikon reissussa ja tulin eilen kotiin, ja alkoi jo parkkipaikalla vatuttaan nämä naapurit kun näin heidän autot. Ovat AINA kotona, ei muuta elämää. Onneksi olen sopinut perjantaille kaksi asuntonäyttöä, toinen on rivari ja toinen luhtitalo. Luhtitalossa olisi vielä oma autotalli, joka harvinaista herkkua. Luulenpa, että päädyn jumpaan kumpaan, joko luhtitalo tai rivari jota käyn katsomassa, koska olen niin täynnä tätä kerrostalon pelle touhua. Arvostakaa itseänne! Matkailu avarsi, enkä todellakaan enää tähän pas..aan jää, ansaitsen enemmän kun nämä mölö naapurit ja jossa saa pahimmoilleen nukkua vain muutaman tunnin. Tavoitteena omakotitalo, joten rivari tai luhti on vain välisteppi, mutta kerrostaloakin parempi vaihtoehto. Kun tästä eroon pääseen, niin ei enää kerrostaloon.