Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Entisenä asukkaana jouduin esittelemään rivari asuntoa uudelle asukkaalle, kerroin että kantapää marssi kuuluu ja puhe seinän takaa. Silti tämä uusi asukas otti asunnon, miten jotkut kestää kuunnella kantapää marssia.
Samantyylinen kokemus mulla kans ku vaihdoin kämppää ja edellistä esittelin.
Nuo ihmiset varmaan oikeasti ajattelee että ei ne pikku äänet haittaa, no ei haittakkaan alussa varsinkaan jos ei koskaan kokemusta edes.
Kun niitä kopinoita kuunnellu tuntikausia kuukauden pari,niin kummasti rauhallisinki ihminen alkaa räjähtään sisimmässään.
Sen ekan kerran jälkeen varmasti jokainen oppii .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan jaksa koko päivän kestävää kantapäämarssia, ei terveys kestä, saisin migreenin, naapuriko sen maksaa sitten? Lääkket yms. sairaala käynnit? Nykypäivän ihmiset niin itsekkäitä porstaita, että oikein kuvottaa. Asun jatkossa vain omakotitalossa, ei enään ikinä ei siis ikinä enään yhteisasumista seinänaapureiden kanssa, ennemmin asun teltassa.
Voiko kantapäillä tömisitelevästä tehdä valitusta?
Oon niin vihainen jo kuuntelemaan tum tum tum kun iso mies kävelee ylhäällä kun norsu saatana!Itsekin mietin, että voisin laittaa lapun sille. Antaa vähäjärkisen kuvan kun tömistetään niinkuin mikäkin kauhealla vauhdilla päivät pitkät.
Kantapäätömistäjät yleensä ovat vähäjärkisiä. Ei ne osaa ajatella toisia tai naapureita. Ulkona liikkuvat hiljaa, maata katsoen. Eivät tervehdi.
Mutta koti on kuin turvasatama jossa voi tömistää, huutaa, paiskoa ovia, siirrellä huonekaluja vaikka yöllä.
Vierailija kirjoitti:
Ketjussa on hiljaista, naapurissa ei... Mitä teille muille kuuluu? Kysymys on tässä yhteydessä monimerkityksellinen :)
Minulle ei kuulu kovinkaan hyvää. Olen joutunut yläkerran asukkaan terrorisoimaksi, mikä on murtanut terveyteni. Illat ja yöt ovat ahdistavia, kun tiedän, ettei nukkumisesta tule mitään niin kauan, kuin alkuihminen on hereillä.
En tiedä, mitä tekisin. Asunnon myyntikin on käynyt mielessä, mutta vanhana ihmisenä en taas jaksaisi muuttorumbaa.
Auttaisiko tehdä asiasta julkinen kärhämä: miten asukas vähättelee, miten hallitus ja isännöitsijä välttelevät vastuutaan, miten rakennusyhtiö ei ryhdy toimenpiteisiin. Kyse on siis uudesta talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en vaan käsitä miten joku voi jatkuvasti kävellä asunnossaan. Jos on noin aktiivinen ihminen, niin miksei käy missään vaan tömistää siellä kotonaan aina.
Niinpä, meidän yläkerran muija on just semmonen, vieläpä järkyttävä kantapää kävelijä. Olen itsekin nykyään päivisin kotona ja tiedän että hänkin on, koska on työtön niin nukkuu varmaan pitkään ja päivällä ei kuuluu mitään, mutta heti kun se kello on 21 niin hän alkaa elää ja voi v *i ttu kun se norsu vaan jaksaa sitten non stop edes takas kävellä huoneesta toiseen. En voi keksiä on muuta kun hän tekee sen tahallaan meille...
Minulla oli samanlainen yläkerran naapuri, hitsiläinen että jatkuva öinen tömistely ja ympäriinsä ravaaminen oli suoraan s**tanasta. Päivällä kämpästä ei yleensä kuulunut mitään, mutta annas olla kun päästiin iltaseiskan-ysin pintaan niin johan lähti. Lapasesta nimittäin tuo norsumarssi. Töms-tums-töms-tums monta tuntia putkeen, joka saamarin ilta ja yö. Naapuri pysähtyi aina välillä puhuakseen puhelimessa äänekkäästi kiljahdellen ja hihkuen. Välillä marssittiin kengät jalassa ympäriämpäri, äänistä päätellen vielä korkkareissa. Eikä ollut lattioilla mattojakaan pauketta vaimentamassa.
Vain saman kokenut ymmärtää miten sietämätöntä ja lopulta kestämätöntä tällainen on...
Alakerran mies herätti taas aamulla huudollaan. Ei oikein onnelliselta vaikuta tuo mies. Aina huutamassa. Omat päivät alkaa aina negatiivisesti, kun joutuu huutoa kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi saan tehdä etätöitä, olis kauhea ajaa töihin joka päivä lyhyillä yö unilla, etenkin kun työmatkaa on 69 km suunta. Kovasti etsin uutta asuntoa, vuokrattavaa omakotitaloa, ei ole vielä löytynyt mutta toivon löytyvän pian, olisi ihana kun kesäksi saisi uuden asunnon.
Vierailija kirjoitti:
elbloto kirjoitti:
Kiva kun naapurissa asuu työtön akka, joka vetää ketjussa röökiä terassilla.
Vaatteita ei voi tuulettaa. Terassilta on häivyttävä, kun hirveä katku leijuu ilmassa.
Tämä on sitä todellista asumisen viihtyvyyttä. Ylipäätään työsskäyvät ovat parhaita
naapureita. Silloin elämässä on joku järki. Liika vapaa-aika vaikuttaa toisiin hyvin negatiivisesti.
Ruvetaan vittuilemaan naapureille paremman tekemisen puutteessa.
Joo nämä ketjupolttajat on hirveitä. Työttömät varsinkin. Ei muuta elämässä kun aamusta yöhön jatkuva tupakointi..Minä muutan pois, kärsikööt seuraava asukas.
Se joka itse polttaa ei edes haista samaa kuin muut. Ovat niin turtuneet siihen tupakinhajuunsa. Jos talo on savuton, niin tupakoija sytyttää jo hississä, ja ah, ihanaa kun olet juuri pessyt hiuksesi ja hissistä ulos tullessa haiset loppupäivän tupakalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei. Ainakin itse elän ihan niin äänettömästi tai äänekkäästi kuin haluan.
Olen hiljaa hiljaisuuden aikana, muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hylkäsimme ihanan, valoisan, avaran saunallisen, edullisen kolmion ja muutamme saunalliseen kaksioon. Emme enää kestä kauempaa etsiä uutta kolmiota, joten lähdemme kaksioon. Laskemme aamuja lähtöön, en ole pitkään aikaan tuntenut tällaista onnea ja orastavaa helpotusta. Nytkin kuuluu jumalaton töminä ja ryminä ja kiljuminen. Herättiin aamulla oman vauvan nukkuessa naapurin kakaran huutoon.
Olen varma, että naapuri tulee joku päivä vielä katosta läpi. Niin kovaa tuo askellus on. Edellisen asukkaan askellus ei häirinnyt ollenkaan. Ei auta kuulokkeet eikä tulpat. Kun koko asunto tärisee, niin sen tuntee kyllä. Vaistomaisesti menen kyyryyn, kun naapuri aloittaa vaeltamisen. Mitä tässä voi tehdä? Kai jokaisella on oikeus kävellä asunnossaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän naapurin huutava pelijonne on viime aikoina ollut paljon hiljempaa, vaikka selkeästi vielä asunnossa asuu. Olimme itse tehneet urposta lukuisia valituksia ja eivät menneet perille, mutta nyt useampi naapuri valittanut huutamisesta ja ilmeisesti jotain mennyt jakeluun. Ihmeitä voi tapahtua näköjään. On ollut paljon miellyttävämpää olla rauhassa kotona, kun ei ole tarvinnut kuunnella käytöstavattoman ääliön elämöintiä päivästä toiseen. Pienistä asioista on rauha ja onni kerrostalossa kiinni..
Vierailija kirjoitti:
Meidän naapurin huutava pelijonne on viime aikoina ollut paljon hiljempaa, vaikka selkeästi vielä asunnossa asuu. Olimme itse tehneet urposta lukuisia valituksia ja eivät menneet perille, mutta nyt useampi naapuri valittanut huutamisesta ja ilmeisesti jotain mennyt jakeluun. Ihmeitä voi tapahtua näköjään. On ollut paljon miellyttävämpää olla rauhassa kotona, kun ei ole tarvinnut kuunnella käytöstavattoman ääliön elämöintiä päivästä toiseen. Pienistä asioista on rauha ja onni kerrostalossa kiinni..
Lucky you! Meillä naapurissa yläkerrassa asuu ikisinkku pelijonne, eikä mikään nuori enää, ikää lähemmäs 30v. Huutaa ja kirkuu tälläkin hetkellä asunnossaan niin että kuuluu sanatarkasti rääkäisyt tänne meidän asuntoon. Ihan ääliö jätkä, valitettu on useaan kertaan, mutta muiden huomioon ottaminen on tälle alkueläimelle ylitsepääsemättömän vaikeaa. En edes osaa sanoa, miten tyhmä ihmisen pitää olla, kun pitää kirjaimellisesti huutaa päivästä toiseen tietokoneenruudulle ja linjan päässä oleville pelikavereille? Ei voi olla kovin isolla älyllä siunattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin yöllä ja päivällä paiskon ovia,raahaan kalusteita ympäri asuntoa yms,koska yläkerran häirikkökin, päivisin hiljaista mut antaa olla kun kello lähenee hiljaisuus aikaa! Ja tätä kidutusta pitää kestää 2 kuukautta,,en ymmärrä sitä että entinen hiljainen naapuri ruvennut pitämään metakkaa. Ois kiva nukkua mutta eipä pysty enää kovin nukkumaan ja kärsin minäkin uninvaikeuksista nukahtaminen mm vaikeaa kun yöllä herää kolinaan ja huonekalujen raahamiseen niin vaikea päästä enää uneen!
Vierailija kirjoitti:
Olen varma, että naapuri tulee joku päivä vielä katosta läpi. Niin kovaa tuo askellus on. Edellisen asukkaan askellus ei häirinnyt ollenkaan. Ei auta kuulokkeet eikä tulpat. Kun koko asunto tärisee, niin sen tuntee kyllä. Vaistomaisesti menen kyyryyn, kun naapuri aloittaa vaeltamisen. Mitä tässä voi tehdä? Kai jokaisella on oikeus kävellä asunnossaan?
Saman kokeneena en voi kuin tsempata ja osanotot myös. Yläpuolen ihanan hiljainen ja rauhallinen naapuri vaihtui kammottavaan norsukävelijään ja huonekalujen raahaajaan ja huutokiljuntahihitys-puheluita soittelevaan ääliöön. Välillä soi teiniräppikin niin että seinät tutisi. Kotona oleskelu oli tuohon aikaan yhtä via dolorosaa ja ahdistus oli valtava, kun en koskaan saanut rentoutua ja olla rauhassa. Aina joku rytisi ja paukkui ja jysähteli yläpuolella. Naapuri ei ollut hetkeäkään edes paikoillaan vaan laukkasi edestakaisin ja tosiaan katto vaan tärähteli askelluksen voimasta. En käsitä miten hoikka pienikokoinen nainen sai aikaan niin hirvittävän jyskeen, kävely kuulosti lähinnä 150-kiloiselta äijänköriläältä.
On niiiin mukavat leikit antaa lasten kiljua ja pomppia sohvalta lattialle niin, että alakerrassa heiluu lamput katossa, ja tätä jatkunut nyt pari tuntia. Kiitos vaan yläkerran saamattomalle mutsille. Onneksi muutto kuun lopussa.
Tupakoitsijat menkää ulos! Huutajat vaietkaa...kiroilu seis.
Ah, ehkä joskus taivaassa sitten.
Meinaa ihan itku tulla meidän tilanteesta.. Asutaan rivitalossa hyvällä ja mieluisalla alueella ja meidän naapuriin(päätyasunto) on muuttanut mölyapinoiden perhe. Lapset ovat jo teinejä, ja valvovat myöhään. Perhe myös aina kommunikoi huutamalla, rappuset paukutetaan alas ja imurointi sekä lattialistojen paukuttelu alkaa aina vähän ennen kymmentä. Oma lapseni on vielä pieni, ja ei meinaa saada nukahdettua naapurin äänistä. Itse myös menen aamulla kuudeksi töihin, niin olisi illalla ihana nauttia hiljaisuudesta. Vähän vaikea noista on valittaa, en tiedä menevätkö peruselämän äänien piikkiin. Me ollaan myös heidän ainoat seinänaapurit, niin muita ei niin meidän menonsa haittaa.
Ostin viime kesänä rumpusetin ja oon siitä lähtien "mäiskinyt kannuja" yötä päivää. Naapurit eivät uskalla puuttua asiaan, koska olen melkoisen miehekäs ja pelottava ilmestys (203 cm ja 117 kg).
Naapuri kuului tulevan yövuorosta, mutta muuten hiljainen viikonloppuaamu!