Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Vierailija kirjoitti:
Kerrostalossa eletään normaalisti, niin kuin muuallakin, poikkeuksena hiljainen aika, silloin tulee välttää aiheuttamasta turhaa melua. Ne ihmiset joille ei kerrostaloelämä sovi, muuttavat johonkin muualle. Kun elämme yhdessä, niin muidenkin ääniä tulee sietää, vaikka itse olisi hiirenhiljaa. Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää? Itse olen hiljainen, mutta ymmärrän, että kaikki eivät ole ja joillain on myös lapsia. Jos minua tämä ottaisi aivoon, muuttaisin johonkin missä ei ota. Koska te älykääpiöt ymmärrätte, että ainoa ihminen jota voitte muuttaa, on jokainen itse. Jos ei kykene sopeutumaan, niin sitten myöntää oman vajavaisuutensa ja muuttaa. Ei normaalin elämisen ääniä tarvitse kenenkään kotonaan varoa ja häiriköintiin puuttumiseen on keinot määritelty laeissa ja asetuksissa. Valittaminen tulisi sanktioida.
Tuskinpa ap vaati täyttä hiljaisuutta, vaan normaalia toisten huomioonottamista. Ihan luonnollista on, että eri elämäntilanteissa olevista asukkaista lähtee erilaista ääntä (lapset, imurit, öiset suihkut ym ihan ok). Silti pitää ottaa muut ihmiset huomioon, välttämällä turhaa metelöintiä, etenkin yöaikaan. Jos on juhlat, voi niistä laittaa ihan ystävällisen viestin naapuriin, että voi kuulua normaalia enemmän melua, mutta loppuu viimeistään esim. klo 23. Näin meillä toimittu naapurissa asuvan nuorison kanssa ja hyvin on toiminut.
Vai onko niin, että nämä muista välittämättömät ovat niitä uuskaupunkilaisia, jotka ovat muuttaneet kerrostaloon maalta, jossa ei tarvitse välittää naapureista, kun äänet eivät kantaudu. Tai maaltamuuttaneiden jälkeläisiä, joille iskät ja äiskät eivät ole osanneet opettaa kaupunkiasumisen tapoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muuttaisi mihinkään asuntoon, ilman että olisin haastatellut ensin entistä asukasta. Ihan uuteen taloon muuttaessaan ottaa toki riskin. Esim. nykyisessä äärimmäisen rauhallisessa talossani olen viihtynyt nyt melkein 15 vuotta. Edellinen asukas kertoi asunnon olevan hiljainen ja rauhallinen. Hän ei valehdellut mitään. On upeaa, että koti on rauhan tyyssija. Ilman tätä ei jaksaisi arkeaan. Naapurini ovat kerrassaan hienoja ihmisiä. Kukaan ei juhli häiritsevästi, terrorisoi, aiheuta ilkivaltaa, tappele läheistensä tai muiden kanssa. Talossa on asiallinen muita kunnioittava ilmapiiri.
Meillä edellinen asukas valehteli. Kyseessä vuokra-asunto, eli ei edes ollut myymässä. Kuulemma tosi hiljainen, eikä mitään häiriötä. Totuus oli melkoinen shokki, kun putkia pitkin kuuluu tavallinen puhe ja elämme elämäämme yläkerran itsekkään lapsiperheen tahtiin.
Tavallaan ymmärrän tuon, vaikka onhan se k*sipäisesti tehty. Kuka haluaa pitää loputtomiin esittelyjä muuttokaaoksen keskellä, kun kukaan ei tietenkään ota asuntoa kuultuaan melusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin perheeni kanssa kerrostaloon suuren kaupungin keskustaan vuosi sitten. Pelkäsin ennen muuttoa kuinka äänekästä täällä olisi. Talossamme asuu eniten nuoria, muutama vanhus ja pari lapsiperhettä. En ole silti kuullut naapureistani oikeastaan yhtään. Tämä on hiljaisin kerrostalo missä olen ikinä asunut.
Odotas kun korona-ajan rajoitukset poistuvat lopullisesti niin nuoriso alkaa bilettää. Tässä onkin kertynyt parin vuoden ajalta "pullotettua energiaa" jonka on saatava purkautua. Opiskelijatapahtumat, klubit ja yöelämä starttaa uudelleen.
Mielummin niin, että menevät klubille bilettään kuin kotona naapureiden riesana.
Ootas sitten kun ne rymyää baarista kotiin aamuyöllä ja pitää loppuyön hereillä:p
Aina voi mennä sen verran aikaisin nukkumaan, ettei haittaa jos aamuyöllä herää, saapa edes jonkun verran nukkua. Perus nega.
Ah, ihanaa asumista, muokata oma aikataulunsa naapurin mekastustarpeen mukaan. Hulluja te olette jotka tuommoisissa paskataloissa asutte. Kerrostalo nyt ei vaan ole ihmiselle hyvä paikka.
Semmoista se valitettavasti on kun asuu yhteisasumismuodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ketään enää kiinnosta mikään mikä ei liity itseen.
Sunnuntai on ihan hyvä päivä tehdä remonttia, öisin voi kuunnella musiikkia lujalla, matot tampataan juhlapyhien aamuina ja rapussa huudetaan. Jos reissusta kotiudutaan keskellä yötä, lapset voi päästää sisäpihalle melskaamaan siksi aikaa kun vanhemmat purkavat autosta laukkuja. Ym.
t. kolmekymppinen, joka vihaa kerrostaloasumista nykyaikana
Ovatko kolmekymppiset tosiaan noin vanhanaikaisia että sunnuntaina ja juhlapyhinä pitäisi olla hipihiljaa? Minä pyrin ottamaan muut huomioon, mutta kun en kuulu kirkkoon niin nuo mainitsemasi ovat minulle ihan tavallisia päiviä. Ei eroa onko sunnuntai vai maanantai. Pitäisikö minun oikeasti ottaa huomioon uskonnolliset asiat? Otatko sinä huomioon muiden uskontojen juhlapyhät?
Sunnuntai on yleisesti ottaen lepopäivä länsimaisissa yhteiskunnissa, jolloin perinteisesti on käyty kirkossa, mutta maallistumisen myötä tämä yhteys on muuttunut harvemmaksi. Se on ihan sama mitä uskontoa tai ideologiaa tunnustaa tai on tunnustamatta, mutta säännöt ovat sääntöjä ja ne on laadittu kaikkien parhaaksi. Jos ei kestä sunnuntaina olla kotonaan hiljaa, niin on paras lähteä vaikka ostokeskuksiin tai minne ikinä ulos, kauas asumuksista purkamaan omaa levottomuuttaan ja antaa edes toisten nauttia levosta ja rauhasta kotonaan, kuten kerrostalojen sääntöihin yleisesti kuuluu. Sama koskee yöaikaa, silloin nukutaan tai ollaan ainakin hiljaa ja annetaan muiden nukkua rauhassa. Jos on yötyöläinen, niin se on ammatinvalinta kysymys ja täytyy ottaa huomioon, että enemmistö elää luonnollista yö/päivärytmiä, jossa päivällä eletään normaalia elämää ja yöllä nukutaan. Jos tämä on vaikaa ymmärtää, niin on parasta vaan muuttaa omakotitaloon jonnekin korpeen.
Toisaalta iällä ei pitäisi olla mitään tekemistä sen asian kanssa, kuinka ottaa muut huomioon, hyvät käytöstavat ja muiden ihmisten kunnioittaminen ja etenkin muiden ihmisten oikeuksien kunnioittaminen opitaan lapsena kotona ja niitä noudatetaan aikuisena. Tai vastaavasti ei opita ja valitettavasti sen näkee, että nykyään on niin paljon henkisesti laiskojen vanhempien huonosti kasvatettuja jälkeläisiä joka puolella, jotka kuvittelvat saavansa tehdä mitä tahansa jos poliisi ei seiso suoraan selän takana, mutta jotka lopulta toivottavasti saavat maistaa omaa lääkettään ja tulla muiden häiritsemäksi silloinb, kun itse kaipaisivat lepoa ja rauhaa kotonaan.
Vihaan niin paljon yläkerran rumia kakaroita, että oma lapseni on senkin takia opetettu olemaan asiallisesti kerrostalossa. En halua, että kukaan ajattelee suloisesta pojastani, että tuossa se v-n tömistelevä kakara menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Remontoiminen tosiaan on aika syvältä ja poikittain, pakko myöntää. Meidän rapussa on ollut noin puolen vuoden sisään kolme eri asuntoa rempassa ja se on näkynyt että kuulunut. Jyrätään ja porataan ja ujelletaan milloin milläkin värkillä ja vempaimella. Tietenkin tämä kakofoninen konsertti alkaa pahimmillaan jo klo 7:30 pintaan ja jatkuu pitkälle iltapäivään. Ymmärrän tietenkin että remontointi on välttämätöntä tasaisin väliajoin, mutta miksi sen pitää olla niin perhanan äänekästä...
Vierailija kirjoitti:
Remontoiminen tosiaan on aika syvältä ja poikittain, pakko myöntää. Meidän rapussa on ollut noin puolen vuoden sisään kolme eri asuntoa rempassa ja se on näkynyt että kuulunut. Jyrätään ja porataan ja ujelletaan milloin milläkin värkillä ja vempaimella. Tietenkin tämä kakofoninen konsertti alkaa pahimmillaan jo klo 7:30 pintaan ja jatkuu pitkälle iltapäivään. Ymmärrän tietenkin että remontointi on välttämätöntä tasaisin väliajoin, mutta miksi sen pitää olla niin perhanan äänekästä...
Täällä samaa,kun toinen lopettaa niin toinen aloittaa,lähes jatkuvaa reippaa ollut viimeisen vuoden aikana,esim eräskin asukas remontoi yksiötään puoli vuotta! Ja aina 7.00-7.30 aloitti piikkauksenyms, yritä siinä aamulla sitten nukkua kun on tulossa katosta läpi ja korvat vain soi! Lisäksi itsellä ku iltavuoroja niin ei pääse illasta nukkumaan ajoissa! Nytkin aloitti naapuri ei kuitenkaan tämä joka teki puoli vuotta remppaa vaan eräs toinen aloitti remppaa,kuuluu kuitenkin tänne erittäin hyvin vaikkei niin häiritsevästi kuin seinänaapuri joka teki tuota puoli vuotta remppaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei todellakaan ole ärsyttävämpää kerrostalossa kuin poraus,piikkaus yms ja aina tasan kun aloitus kun hiljaisuus päättyy jatkuen myöhään iltapäivään/iltaan...
Ihan olette itse nämä vapaan kasvatuksen hedelmät aikaiseksi saaneet...
Nauttiikaa! Kun kasvatitte lapsenne ihaniksi narsisteiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrostalossa naapurin jonnet metelöi joskus öisin, nyt rivarissa naapurina mies jonka kuorsaus kuuluu seinien läpi ja toisella puolen lapsi perhe joka hakkaa kantapäitä lattiaan töm töm töm. Suomalaiset juntit kauheita naapureita, seuraava talo on okt.289
mulla myös kokemusta rivarista ja kerrostalosta, jostain syystä rivarissa kuului kaikki äänet pahemmin, jopa kantapää töminä kuului joka yllätti, en uskonut että sivusuunnassa voisi kuulua kantapääjytke
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku karjui eilen naapurissa ihan täysillä, en tiedä onko taas muuttanut uusi weetee porukka.
Yläkerrassa on melkein päivitäistä jalkapallon potkiminen ja pompottelu lattialle, eli meidän katoon. Kävelleään kopisevilla kengillä aina ulos lähtiessä ja tullessa puolen tunnin ajan edestakaisin huoneissa. Paiskovat ihan aina ulko-ovensa niinkuin se ei muuten menisi kiinni.
Kaapin tai vessan ovisaranat kitisee ja nitisee, kuullaan aina monta kertaa päivässä kun ne availee sitä kitisevää ovea, eivät ymmärrä voidella oven saranoita.
Etelämaalaiseen kulttuuriin liittyy myös se, että kutsuu laajan sukunsa sinne meluamaan ja koluamaan . Onneksi ovat joskus poissakin, ei tätä muuten jaksaisi.
Niille on hankala sanoa mitään, kun eivät ymmärrä. Joskus kun on liikaa häirinneet, ollaan valitettu isännöitsijälle. Sitten on vähän aikaa hiljasempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä pitäisikö olla onnellinen, kun itellä vain satunnaista mökää öisin. Päivisin hiljaista. En kestäisi 24/7 metakkaa. Muuttaa haluaisin satunnaisen metelin vuoksi, mutta pelkään meneväni ojasta allikkoon. Ehkä odotan, että kohdalleni sattuu vuokrattava omakotitalo.
Vierailija kirjoitti:
mulla myös kokemusta rivarista ja kerrostalosta, jostain syystä rivarissa kuului kaikki äänet pahemmin, jopa kantapää töminä kuului joka yllätti, en uskonut että sivusuunnassa voisi kuulua kantapääjytke
Olen myös pettynyt rivari elämään, töm töm töm. Vaikka kaveri varoitteli, että rivarissa kuuluu samanalailla äänet, olisi pitänyt uskoa.
Vierailija kirjoitti:
mulla myös kokemusta rivarista ja kerrostalosta, jostain syystä rivarissa kuului kaikki äänet pahemmin, jopa kantapää töminä kuului joka yllätti, en uskonut että sivusuunnassa voisi kuulua kantapääjytke
Halvalla rakennettua pskaa, saman onton laatan päälle kun isketään kämpät niin yllättäen äänet kantautuu mutta sehän ei rakentajia kiinnosta.
Nykyään uusissa taloissa on hiljaista, ei kuulu kuin lattialle putoavan esineen kolahdus ja sekin vaimeasti. Näin ainakin kahdessa, joissa olemme asuneet.
Muistan kun lapset oli pieniä niin välillä tunsin syvää häpeää etten saanut lapsia olemaan enemmän hiljempaa. Aina kun mun piti levätä ja miehen olla lasten kanssa niin hän käytännössä jätti heidät tappelemaan keskenään.. Olin todella epätoivoinen koska tein pitkää päivää mies opiskeli. Olin pääelättäjä noin 10 vuotta ja miehen osallistuminen lasten kasvatukseen oli aina hänen oman fiiliksen mukaan. Yhtenä talvena mietin kovasti ranteiden vetämistä auki koska tunsin olevani niin pas#a naapuri ja yli väsynyt äiti..
Asuimme siporexista tehdyssä kaksikerroksisessa rivarissa melkein 30 vuotta. Töminää kuului vain silloin, kun viereisellä naapurilla oli vieraita.
Jospa hän oli vain heikkokuuloinen 😄 Varmaan monella paljon ääntäpitävälläkin on kuulonalenema tai korvat täynnä korvavahaa.