Lue keskustelun säännöt.
Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7896)
Vierailija kirjoitti:
Alakerrassa naapuri kantapääjyskyttää lattiaa sata kertaa päivittäin niin että ne väreilyt tuntee lattiassa ja pöydässä, jonka äärellä istun tietokoneella. Siis ei jumalauta. Edelliset 3 naapuria olleet niin pohjasakkaa ja jotain erikoistapauksia, aina muuttaneet pois vuodessa. Itse tietenkin se normaali ja hiljainen naapuri joka ottaa muut liiankin huomioon. Aloin jyskyttämään takaisin tahallani joka kerta kun se jyskyttää, ja se sen kun vaan jatkaa vasta-jyskytyksistäni huolimatta vaikka tekisin niin kuinka monta kertaa tahansa. Ei opi merkistä tai ei vaan älyä tehdä omalle käytökselleen mitään. Jotkut on vaan niin helvetin itsekkäitä kusimulkkuja. Kohta kilahtaa.
Aika surkea talo täytyy olla, jos alakerrasta kuuluu askeleet yläkertaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotona tavi elää hiljaa. Jos tykkää hiljaisuudesta, kannattaa miettiä muuta asumismuotoa. Normaali elämä aiheuttaa ääniä, kotona ei tarvi hiipiä ja kuiskutella. Jokainen varmaan ymmärtää mitä tarkoitan, normaalilla äänillä.
Hissi tuottaa ääniä, autot aamuisin kun jotkut lähtevät töihin, oven aavaaminen ja kiinnilaitto aiheuttaa ääniä myös, vai tarkoititko että vain asumisen äänet aiheuttaa sinulle ahdistusta? Ulkona pörrää jäteautot, helikopterit, lentokoneet... kaikista lähtee ääniä.
Miksi se kotiääni on vain puheenaihe??
Me ei hiljennytä siksi että joitakin rassaa äänet, me eletään kotona niinkuin halutaan, soitamme pianoa, lapsi aikoinaan soitti rumpuja, lapsenlapset leikkivät, keskustellaan, nauretaan ym... eikä kukaan meidän talosta ole siitä meille valittanut.
Rummut ja piano?Voi naapuriparat!Kuulostaa painajaiselta.
Sinä olet painajainen ihmisille jos ovat sun naapureita. Valittajat ei kuulu kenenkään suosikki ihmisiin.
Sinä alat heti haukkumaan vaikket edes tiedä, huudat vaan lukemasi perusteella. Se on säälittävää. Jos tuossakin sanottiin, että kukaan ei koskaan valittanut, niin vika on vain sun ajatusmaailmassa, ajattelet kaikista ihmisistä ensin vain pahaa, ottamalla selvää tosiasiasta.
Vaikuttaa riidan haastolta sun teksti.
On ihmisiä jotka tykkää musiikista, ne naapuritkin, mutta sinä et tykkää muusta kun hiljaisuudesta, kukaan ei saa puhua, ei ajaa autoa, avata ovea ei mitään saa kuulua. Harmi, aika tylsää tuo sun äänetön maailma. Haluatko nähdäkkään mitään vai käveletkö pussi päässä?
Muutto on ratkaisu ääniin, joihin ei voi vaikuttaa. Häätö taas on ratkaisu ääniin, jotka eivät ole normaalia elämistä.
Kannattaa jutella naapurien kanssa metelistä. Monia voi häiritä, mutta kukaan ei ole viitsinyt tai uskaltanut puuttua asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotona tavi elää hiljaa. Jos tykkää hiljaisuudesta, kannattaa miettiä muuta asumismuotoa. Normaali elämä aiheuttaa ääniä, kotona ei tarvi hiipiä ja kuiskutella. Jokainen varmaan ymmärtää mitä tarkoitan, normaalilla äänillä.
Hissi tuottaa ääniä, autot aamuisin kun jotkut lähtevät töihin, oven aavaaminen ja kiinnilaitto aiheuttaa ääniä myös, vai tarkoititko että vain asumisen äänet aiheuttaa sinulle ahdistusta? Ulkona pörrää jäteautot, helikopterit, lentokoneet... kaikista lähtee ääniä.
Miksi se kotiääni on vain puheenaihe??
Me ei hiljennytä siksi että joitakin rassaa äänet, me eletään kotona niinkuin halutaan, soitamme pianoa, lapsi aikoinaan soitti rumpuja, lapsenlapset leikkivät, keskustellaan, nauretaan ym... eikä kukaan meidän talosta ole siitä meille valittanut.
Rummut ja piano?Voi naapuriparat!Kuulostaa painajaiselta.
Sinä olet painajainen ihmisille jos ovat sun naapureita. Valittajat ei kuulu kenenkään suosikki ihmisiin.
Sinä alat heti haukkumaan vaikket edes tiedä, huudat vaan lukemasi perusteella. Se on säälittävää. Jos tuossakin sanottiin, että kukaan ei koskaan valittanut, niin vika on vain sun ajatusmaailmassa, ajattelet kaikista ihmisistä ensin vain pahaa, ottamalla selvää tosiasiasta.
Vaikuttaa riidan haastolta sun teksti.
On ihmisiä jotka tykkää musiikista, ne naapuritkin, mutta sinä et tykkää muusta kun hiljaisuudesta, kukaan ei saa puhua, ei ajaa autoa, avata ovea ei mitään saa kuulua. Harmi, aika tylsää tuo sun äänetön maailma. Haluatko nähdäkkään mitään vai käveletkö pussi päässä?
Minä kuuntelen musiikkia kodissani eikä kukaan ole vielä koskaan valittanut. Musiikki pysyy asuntoni seinien sisällä. Äänentoisto on järjestetty tilaan sopivaksi ja illalla käytän pelkkiä kuulokkeita.
Vierailija kirjoitti:
Itänaapurista tullut teini huusi aiemmin aina parvekkeella täyttä huutoa jopa kahdeksan tuntia putkeen, ilmeisesti kun puhui puhelua. Välillä myös öisin jonnekin kahteen saakka. Lopetti vasta kun naapuri huomautti melusta, mutta senkin jälkeen silloin tällöin huutaa. Huuto kuuluu parvekkeelta kesäisin kaikkiin asuntoihin kun ikkunat on auki.
Ihmettelen siinä etenkin miksi se ei tajua, ettei kukaan muu huuda tuntikausia kerrostalon parvekkeella. Tässä on samassa pihapiirissä paljon kerrostaloja ja joka asunnossa parveke. Miten ei järki toimi sen vertaa, että osaisi olla edes kuten muut saman korttelin asukkaat? Mikä puhumisessa on niin vaikeaa, ettei osaa muuta kuin huutaa?
Asberger….tai joku muu diagnoosi!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseä ei häiritse töminä tai vieno porina. Ei pieni kolina. Sen sijaan huutopuhe, kauhea pauke ja seinääni hakkaus kun elän hiljempaa kuin nämä naapurini, jotka ei kestä minun perus elämääni. Sen sijaan saanu melkein paniikkokohtauksen yöllä, kun naapuri yllätys mekastelee aina sillointällöin kännissä ymmärtääkseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kotona tavi elää hiljaa. Jos tykkää hiljaisuudesta, kannattaa miettiä muuta asumismuotoa. Normaali elämä aiheuttaa ääniä, kotona ei tarvi hiipiä ja kuiskutella. Jokainen varmaan ymmärtää mitä tarkoitan, normaalilla äänillä.
Hissi tuottaa ääniä, autot aamuisin kun jotkut lähtevät töihin, oven aavaaminen ja kiinnilaitto aiheuttaa ääniä myös, vai tarkoititko että vain asumisen äänet aiheuttaa sinulle ahdistusta? Ulkona pörrää jäteautot, helikopterit, lentokoneet... kaikista lähtee ääniä.
Miksi se kotiääni on vain puheenaihe??
Me ei hiljennytä siksi että joitakin rassaa äänet, me eletään kotona niinkuin halutaan, soitamme pianoa, lapsi aikoinaan soitti rumpuja, lapsenlapset leikkivät, keskustellaan, nauretaan ym... eikä kukaan meidän talosta ole siitä meille valittanut.
Rummut ja piano?Voi naapuriparat!Kuulostaa painajaiselta.
Sinä olet painajainen ihmisille jos ovat sun naapureita. Valittajat ei kuulu kenenkään suosikki ihmisiin.
Sinä alat heti haukkumaan vaikket edes tiedä, huudat vaan lukemasi perusteella. Se on säälittävää. Jos tuossakin sanottiin, että kukaan ei koskaan valittanut, niin vika on vain sun ajatusmaailmassa, ajattelet kaikista ihmisistä ensin vain pahaa, ottamalla selvää tosiasiasta.
Vaikuttaa riidan haastolta sun teksti.
On ihmisiä jotka tykkää musiikista, ne naapuritkin, mutta sinä et tykkää muusta kun hiljaisuudesta, kukaan ei saa puhua, ei ajaa autoa, avata ovea ei mitään saa kuulua. Harmi, aika tylsää tuo sun äänetön maailma. Haluatko nähdäkkään mitään vai käveletkö pussi päässä?
Minä kuuntelen musiikkia kodissani eikä kukaan ole vielä koskaan valittanut. Musiikki pysyy asuntoni seinien sisällä. Äänentoisto on järjestetty tilaan sopivaksi ja illalla käytän pelkkiä kuulokkeita.
Se on jännä, kun minä kuuntelen korvakuulokkeila musiikkia ja katson telkkaria. Ainoa miinukseni on pelaaminen yöllä. Sen myönnän. Mutta jos minun naapurit saa tapella yötä ja aamua, kuunella kovaa musiikkia, huidella kotonaan täyttä kurkkua, paukuttaa ja örveltää yöllä naapurissa ja oveni edessä niin kai pelaamis äänikin siihen mahtuu. Taitavat jotkut päivät nukkua kun alottavat taas yöllä saman rallin. Sitten on kauheeta ko ihmisten aikaan meikä vähän mekastaa elämisen ääniä. ( en edes kovaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutto on ratkaisu ääniin, joihin ei voi vaikuttaa. Häätö taas on ratkaisu ääniin, jotka eivät ole normaalia elämistä.
Kannattaa jutella naapurien kanssa metelistä. Monia voi häiritä, mutta kukaan ei ole viitsinyt tai uskaltanut puuttua asiaan.
Itse pelkään saavani turpaan jos menen naapurille valittaan. Sen verran olen heidän mekastuksia kuullut.
Vanhoissa ja huonosti etistetyissä taloissa jollain tavalla ymmärrän että ääniä kuuluu enemmän seinien läpi. Ja normaalit äänet ymmärrän, kun ei toisilta voi vaatia esim. ettei käy vessassa, kävele sisällä, soita kitaraa tms.
Mutta sitten tv:t ja radiot täysillä on asia erikseen. Samoin vasaroijat (joka viikkoinen) ja öisin ovien paiskojat on inhottavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin asun ja yritän elää aivan normaalisti. Jos on lapsenlapsia kylässä, niin silloin tietysti vältän, ettei alakerran asukas kovasti häiriintyisi. Elämään kuuluu ääniä ja niitä pitää sietää. Minua ei häiritse naapurin äänet, koska ääniä kuuluu ulkoakin. Jos ei siedä ääniä, niin parempi muuttaa jonnekin metsään asumaan.
asun kerrostalossa hyvinkäällä täällä on paljon maahanmuutajia kakarat huutavat tai siis kiljuvat pihalla ne on jotenkin jäiriintyneitä eivät osaa oikein leikiähuutavat vain kurku suorana ja vanhenpia ei näy missää lapsey ikä noi 4-10 ilta 10 ollaan ulkona voi elämäni kevät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän itse elää ns. hiljaa, ts. kuuntelen musiikkia kuulokkeilla, en huuda puhelimeen enkä kutsu äänekkäitä vieraita.
Minua häiritsee ne naapurit, jotka rymistelevät rapussa, puhuvat siellä kovalla äänellä öisin ja paiskovat ovia. Nykyistä iloq-lukkoa on kyllä vaikeampi saada lukituksi hiljaa kuin vanhaa abloyta, mutta voisi edes jättää sisäoven paiskaamatta...
Kieltämättä myös korpeaa se toistuva henkilöautoilla ajaminen pihassa, sitä riittää öisinkin, ja paras kääntöpaikka on juuri ikkunani alla. Nuoret, terveen oloiset ihmiset kavereineen ajavat edestakaisin - voisivat jättää ajokkinsa kadun varteen ja kävellä sen 50 metrin matkan.
Minua ärsyttää ne huomautukset, että jos häiritsee, niin muuta pois. Muuttaisin, mutta mistä otan rahat siihen?
Isännöitsijälle valittaminen tms. ei auta - ei tee asialle mitään.
Siitä onnellisessa asemassa että perinnöksi sitten aikanaan luultavimmin tulossa omakotitalo, hopeareunuksena kun vanhemmista aika jättää. Välillä jo unelmoin viimeisestä kerrostaloyöstä josta teen totaalisen helvetin kaikille. Ei enää ikinä sen jälkeen! Voi kuulostaa vähän tylyltä mutta on tässä oma osansa saatu sen verran moninkertaisesti että pidän tuota ihan kohtuullisena kostona ja keskisormennäyttönä kerrostaloelämiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen opiskelija-asuntoni sijaitsi kerrostalossa, jossa toimi myös kehitysvammaisten asumisyksikkö. Hoitohenkilökunta oli paikalla 24/7. He eivät kuitenkaan koskaan uskaltaneet puuttua kehitysvammaisten toimintaan, joka häiritsi kohtuuttomalla tavalla talon muita asukkaita. He riehuivat ja huusivat käytävillä ja pihalla kaikkina vuorokaudenaikoina, soittelivat ovikelloja ja ahdistelivat asukkaita.
Ilmeisesti tarkoituksena oli luoda yhteisöllisyyttä, mutta siinä kyseinen taloyhtiö ei onnistunut lainkaan. Täytyy valitettavasti todeta, että siinä talossa asumisen myötä asenteeni kehitysvammaisia kohtaan muuttui huomattavasti ikävämpään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen opiskelija-asuntoni sijaitsi kerrostalossa, jossa toimi myös kehitysvammaisten asumisyksikkö. Hoitohenkilökunta oli paikalla 24/7. He eivät kuitenkaan koskaan uskaltaneet puuttua kehitysvammaisten toimintaan, joka häiritsi kohtuuttomalla tavalla talon muita asukkaita. He riehuivat ja huusivat käytävillä ja pihalla kaikkina vuorokaudenaikoina, soittelivat ovikelloja ja ahdistelivat asukkaita.
Ilmeisesti tarkoituksena oli luoda yhteisöllisyyttä, mutta siinä kyseinen taloyhtiö ei onnistunut lainkaan. Täytyy valitettavasti todeta, että siinä talossa asumisen myötä asenteeni kehitysvammaisia kohtaan muuttui huomattavasti ikävämpään suuntaan.
Ymmärrän ärsytyksesi, mutta ei ole reilua kehitysvammaisia kohtaan, että syytät heitä. Työntekijöiden olisi velvollisuus huolehtia asiasta jo ihan turvallisuussyistä. Nämä asumisyksiköt eivät kuitenkaan todellakaan ole ilmaisia asukkaille tai hyvinvointialueelle. Senhän takia niistä maksetaan, etteivät asukkaat olisi heitteillä.
Eiväthän nämä kehitysvammaiset tietysti itselleen voi mitään. Silti on valitettava tosiasia, että tuon kokemuksen (joka kesti melkein 4 vuotta) jälkeen huomaan kokevani nykyään enemmän negatiivisia kuin positiivisia tunteita osaa kehitysvammaisista kohtaan.
Tästä syyttävä sormi tietysti osoittaa heitä hoitaneen henkilöstön suuntaan, ei näiden kehitysvammaisten.
Olen elossa, jos se sinua häiritsee niin tule kertomaan.