Eikö nykyisin edes yritetä elää hiljaisesti kerrostalossa?
Ollessani pieni äitini muistutti aina kerrostaloasunnossamme, ettei lämpöpatteria saa kolistella eikä lattialle tarpeettomasti heitellä/pudotella esineitä. Onko niin, ettei nykyisin enää välitetä eikä ymmärretä elää hiljaisesti, eikö siihen enää pyritä? Villasukissa ei tietenkään tarvitse hipsutella eikä keskustella kuiskaten, mutta voisiko äänten kantautumista muihin asuntoihin yrittää välttää - vai eivätkö ihmiset enää tule ajatelleeksi koko asiaa?
Kommentit (7839)
Päiväsaikaisen tömistelyn vielä kestää mutta ne poraajat ja vasaroijat. Mistä sitä vasaroitavaa riittääkin?
Meidän kotona alkaa 19.00 hyssyaika. Sitä ennen syödään iltapala ja sen jälkeen sammutetaan valot ja käydään yöpuulle. Jos ei nukuta, niin sitten ollaan hiljaisesti, eikä päästetä ylimääräisiä kolinoita tai muita ääniä. Vessassa käyntiä ja raanan valuttamisia ym. pyritään välttämään. Näin tehtiin myös omassa kodissani lapsuudessa 70-luvulla, mutta olen joustanut tunnin myöhemmäksi tuota aikaa. Yhtään ainoaa valitusta emme ole 15 vuoden asumisen aikana saaneet.
Ei. Eilen taas pompin tasajalkaa lattialla klo 22:30 kun alakerran elämämkoululainen päätti alkaa huudattamaan tv:tä. Nukun korvatulpat päässä ja tv:n ääni kuului silti. MIKÄ saa ihmisen yhtäkkiä klo 22:30 laittamaan tv:n täysille? Kuinka I DIOOTTI voi ihminen olla??? Tämä sama sankari tulee myös joka ilta kotiin klo 21 ja PAISKAA oven niin kovaa kiinni kuin vain mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Mulle muutti kuukausi sitten uusi naapuri yläkertaan ja mä joudun ilmeisesti muuttamaan pois... Luulin, että parin viikon huonekalujen kokoamisen jälkeen helpottaisi, mutta kävikin niin, että jokapäiväisestä, tuntikausia kestävästä tömistelystä lähtee enemmän ääntä kuin muutosta? Aivan kuin pompittaisiin kantapäät edellä tasajalkaa edestakaisin. Tuntikausia, joka päivä. Välillä käydään hakkaamassa kaapinovia ja sitten taas lähdetään rytmikkäästi pomppimaan. Mitä ihmettä aikuinen ihminen tekee että tuollaista ääntä voi pitkiä aikoja edes tuottaa?
Jos se hyppii hyppynarulla kuntoilumielessä. Tai treenaa jotain muuta lihaskuntoa, johon kuuluu olennaisesti tuo pomppiminen. Nyt kun salillekaan ei voi oikein mennä niin sitten ryskätään kotioloissa... Anyway, ei ole kerrostaloasuntoon soveltuvaa toimintaa mikäli ilmiö toistuu päivittäin ja monta tuntia putkeen. Toivottavasti ei sentään harrastele tuota öisin.
Ihan sama miten hiljaisesti itse elät. Me aikoinaan puolisoni kanssa alettiin eloa yhdessä rivitalokerrostalossa. 2 kerrosta. Jos vain piakkoin yläkerran mummo kuuli kaikkea asunnostamme.Milloin porattiin ja milloin remontoitiin... Ja kertaakaan ei mitään porattu tai muutakaan ääntä päästetty. Ei huudatettu TVtä eikä vedetty vessaakaan enää 21 jälkeen. Kulimme sukkasilla kun se on muutenkin tapana eikä tömsytetty. Ei siis varmasti ollut mitään syytä valittaa. On pitänyt kuunnella jollain stetoskoopilla, että sai kämpästämme ääntä lähtemään. Pari kertaa jopa itse koluutti lattaa jollain harjanvarrella ilmeisesti? Ja keskellä yötä, kun itse jo olimme nukkuneen muutaman tunnin ja heräsimme siihen! Onneksi tuo loppui kun muutimme asuntoa. Uudessa kämpässä sitten oli melua toisten puolesta yllinkyllin... Lapsiperheitä... juoppoja... uorten autollakaahaamista ym. mekkalaa... 2 vuotta siellä asuimme ja sit ostimme tän omakotitalon. Nyt ei kuulu kuin linnunlaulu kesäsin ikkunasta... Emmekä taatusti häiritse ketään, kun lähin naapuri 100 m päässä.
Riippuu kyllä täysin kerrostalosta ja asukkaiden elämänhallinnasta. Olen parin vuoden aikana asunut kolmessa eri kerrostalossa. Ensimmäinen uusi talo, halvoin materiaalein tehty, ääntä kantava kova laminaattilattia, piittaamattomat, levottomat, siivottomat asukkaat. Toinen n. 15v vanha talo, äänieristys kohtalainen, parkettilattiat, asialliset asukkaat, mutta asuntoa pidetty ja hoidettu huonosti. Kolmas selkeästi paras, uusi talo, hyvä äänieristys, laadukkaat materiaalit, parkettilattiat, rauhalliset ja siistit asukkaat, suuri osa omistusasujia. Itse olen asunut vuokralla kaikissa ja kallein vuokra oli ensimmäisessä eli huonoimmassa. Edellisen vuokralaisen haastattelu tosi tärkeää, antavat yleensä rehellisen kuvan asunnosta, toisin kuin asunnon omistajat.
Itse kun yritän AINA ottaa naapurit huomioon niin vaikea on ymmärtää muiden itsekkyyttä. Etenkin koiraihmiset ovat jatkuva riesa ja ongelma
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten hiljaisesti itse elät. Me aikoinaan puolisoni kanssa alettiin eloa yhdessä rivitalokerrostalossa. 2 kerrosta. Jos vain piakkoin yläkerran mummo kuuli kaikkea asunnostamme.Milloin porattiin ja milloin remontoitiin... Ja kertaakaan ei mitään porattu tai muutakaan ääntä päästetty. Ei huudatettu TVtä eikä vedetty vessaakaan enää 21 jälkeen. Kulimme sukkasilla kun se on muutenkin tapana eikä tömsytetty. Ei siis varmasti ollut mitään syytä valittaa. On pitänyt kuunnella jollain stetoskoopilla, että sai kämpästämme ääntä lähtemään. Pari kertaa jopa itse koluutti lattaa jollain harjanvarrella ilmeisesti? Ja keskellä yötä, kun itse jo olimme nukkuneen muutaman tunnin ja heräsimme siihen! Onneksi tuo loppui kun muutimme asuntoa. Uudessa kämpässä sitten oli melua toisten puolesta yllinkyllin... Lapsiperheitä... juoppoja... uorten autollakaahaamista ym. mekkalaa... 2 vuotta siellä asuimme ja sit ostimme tän omakotitalon. Nyt ei kuulu kuin linnunlaulu kesäsin ikkunasta... Emmekä taatusti häiritse ketään, kun lähin naapuri 100 m päässä.
Juu, meilläkin on asuinalueella paha ongelma tuo yöllinen kuminpoltto ja muu kaahaaminen autoilla, mopoilla ja moottoripyörillä. Tampereella asuvat varmasti arvaavat paikan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama miten hiljaisesti itse elät. Me aikoinaan puolisoni kanssa alettiin eloa yhdessä rivitalokerrostalossa. 2 kerrosta. Jos vain piakkoin yläkerran mummo kuuli kaikkea asunnostamme.Milloin porattiin ja milloin remontoitiin... Ja kertaakaan ei mitään porattu tai muutakaan ääntä päästetty. Ei huudatettu TVtä eikä vedetty vessaakaan enää 21 jälkeen. Kulimme sukkasilla kun se on muutenkin tapana eikä tömsytetty. Ei siis varmasti ollut mitään syytä valittaa. On pitänyt kuunnella jollain stetoskoopilla, että sai kämpästämme ääntä lähtemään. Pari kertaa jopa itse koluutti lattaa jollain harjanvarrella ilmeisesti? Ja keskellä yötä, kun itse jo olimme nukkuneen muutaman tunnin ja heräsimme siihen! Onneksi tuo loppui kun muutimme asuntoa. Uudessa kämpässä sitten oli melua toisten puolesta yllinkyllin... Lapsiperheitä... juoppoja... uorten autollakaahaamista ym. mekkalaa... 2 vuotta siellä asuimme ja sit ostimme tän omakotitalon. Nyt ei kuulu kuin linnunlaul
No oliko tuo just semmoinen ikuisuusremontti ? Pikkusen porausta aamulla ,ja sitte vähä illlalla,joskus muulloinkin..
Ja tottakai ilmoititte tarkat ajat millo pora laulaa?
Mielummin mummo ja pappa talo kuin talo jossa asuu nuorisoa ja lapsiperheitä, jälkimmäiset ovat aivan hirveitä metelin tuottajia varsinkin nuoriso!
Niin monta kertaa kärsinyt biletys äänistä, yölliset huonekalujen raahaukset/paiskomiset, lattiaan ja seinään hakkaamiset, huutokarjumiset yms.
No huh huh. Omakotitaloasujana tulin uteliaisuuttani lukaisemaan tämän ja ihmettelen, että miten minä herkkäuninen edes elämästä selviäisin, kun en halua missään nimessä käyttää unilääkkeitä.
Täällä minua häiritsee ainoastaan ajoittainen puolisoni kuorsaus. Eipä minusta olisi autonrattin ja vaativia työasioita hoitamaan kerrostaloasukkaana.
Joskus mietimme, että elämä olisi helpompaa kerrostalossa, mutta taidamme ensitöiksemme ostaa robottiruohonleikkurin ja tilata lumityöt ulkopuoliselta ja jatkaa omakotitaloasujina.
Ei vissiin yritetä. Yläkerrassani asuu joku nuori muija jolla käy jatkuvasti äänekkäitä vieraita ja päivästä toiseen tömistellään ja kiljutaan ja huudetaan ja kolistellaan joskus jopa arkisin keskellä yötä. Välillä mietin että pitäiskö itekin huutaa tässä alapuolella välillä niinku syötävä että ne idiootit tajuais miten ohuet seinät täs talossa on. En myöskään tajua miten on mahdollista kolistaa joka ikistä lämpöpatteria niin monta kertaa päivässä, tai miten monesti viikossa pitää metelistä päätellen siirrellä huonekaluja paikasta toiseen.
Olin helpottunut, kun yläkerran perhe muutti pois, sillä he osasivat meluta joka tavalla: 3 lasta juoksi ympäri kämppää ja huusi kimeällä äänellä samalla, koira ulisi päivällä yksin ollessaan, ukko kusta lorotti suoraan veteen, pattereita hakattiin, kiljuttiin rappukäytävässä, yms.
No tilalle muutti perhe jostain muusta maasta. Heillä on tapana keskustella huutaen. Ei kiihtynyttä tappelua, vaan ihan keskustelua. Iso perhe. Jos ymmärtäisin kieltä, niin tietäisin tarkkaan mistä puhutaan.
klöö kirjoitti:
No huh huh. Omakotitaloasujana tulin uteliaisuuttani lukaisemaan tämän ja ihmettelen, että miten minä herkkäuninen edes elämästä selviäisin, kun en halua missään nimessä käyttää unilääkkeitä.
Täällä minua häiritsee ainoastaan ajoittainen puolisoni kuorsaus. Eipä minusta olisi autonrattin ja vaativia työasioita hoitamaan kerrostaloasukkaana.
Joskus mietimme, että elämä olisi helpompaa kerrostalossa, mutta taidamme ensitöiksemme ostaa robottiruohonleikkurin ja tilata lumityöt ulkopuoliselta ja jatkaa omakotitaloasujina.
Jos ei ole mitään pakottavaa syytä vaihtaa kerrostaloon niin älkää ihmeessä vaihtako. Vaikka talo olisi ostohetkellä rauhallinen voi seuraavan kuun alussa naapuriin muuttaa älämölöporukka, jonka jälkeen elättekin sitten ventovieraiden sanelemaan tahtiin. Kotirauhan ja oman elämän voi unohtaa kokonaan. Okt:ssa ei tarvitse elää kylki kyljessä naapurin kanssa vaan välissä on terve hajurako.
Itse joskus silloin tällöin, kun kerrostaloelämä riepoo kunnolla, etsin jostakin internetin syövereistä katsottavaksi italialaisen Bruno Bozzetton animaation "Neuro", ja olen ainakin jonkin tuhannesosan piristyneempi. Tuohon animaatioon on katkeran humoristisesti tiivistetty kerrostaloelämän karuus. En nyt pysty muuten ketään kärsivää auttamaan, mutta toivottavasti tuo animaatio piristäisi hieman jotakuta kanssakärsijää.
Minun on vaikea käsittää miten yksi iäkkäämmän puoleinen pariskunta saa niin paljon meteliä aikaiseksi. Kaikki toimet hoidetaan kolluuttaen, paukuttaen, paiskoen, rymyten ja ryskäten.
Esimerkiksi huoneiston ovi, wc.n ovi, kaappien ovet ja laatikot suljetaan paukauttamalla. Wc istuimen kansi pudotetaan alas. Kävellään joko tömistellen tai sisäkengillä jotka paukkuu puulattiaa vasten. Puhutaan huutamalla etenkin keittiössä ja wc.ssä josta se kaikuu ilmastoinnin kautta. Keittiössä kaikki tavarat isketään voimalla tasoja vasten.
Heiltä ei kuulu normaalit äänet kuten tiskaaminen, kokkaaminen, pyykinpesu, tv.n tai radion äänet. Imurikin laulaa erittäin vaimeasti hyvin harvoin. Mutta kaikki muu elämiseen liittyvä hoidetaan suurella volyymilla.
Onko kyse ihmisen tavasta elää kuin pellossa, täysin piittaamatta millaista meteliä tuo kaikki aiheuttaa muille asukkaille. Pahinta on se että he tietävät metelöivänsä, mutta ovat ilmoittaneet että heillä on oikeus elää normaalisti ja tapojensa mukaan.
Mistään muusta asunnosta ei kuulu ääniä, joten vika ei ole äänieristyksissä. Myöskään heidän asunnossaan aiemmin asunut asukas ei tuottanut minkäälaisia ääniä. Nykyinen mekkala on kestänyt siitä päivästä lähtien kun muuttivat. Ei päivääkään taukoa. Joka aamu melu alkaa 6-7 ja jatkuu 23-01 asti. Ainoat hiljaiset hetket on ne kun käyvät jossain, tai kun nukkuvat. Toki joku hiljainen tunti saattaa olla kun vahtaavat tv.tä tai makaavat sängyssä.
Naapurit from H, ei voi muuta sanoa.
Hlvetin tömistäjät!!!! Mitä siellä pikkukämpässä pitää koko ajan tehdä kun edestakaisin jyskytetään? MATOT LATTIALLE
Edesmennyt mummini täytti aina yötä vasten sangon vedellä ja kaatoi siitä pönttöön jos kävi yöllä pissalla, ettei wc:n vetäminen häiritsisi naapureita. Ohjeisti minuakin olemaan vetämättä vessaa ja käyttämään vesiämpäriä. Olen vasta aikuisiällä ymmärtänyt käytännön järjettömyyden, sillä samanlaisen äänen se vesi putkistossa tekee riippumatta siitä, kaadetaanko se ämpäristä vai wc-pytyn omasta säiliöstä
Näen sieluni silmin että sillä on niin likainen kämppä ettei voi sukkasillaan kävellä. Matottomuus, verhottomuus sopii hyvin siivoustaidottoman kuvaan. Kaiken näköistä möhnää ja roskia varmaan lattiat täynnä.