Mitä järkeä on nimiäisissä? Matkintaa kastejuhlasta
Kommentit (47)
maissa... Laajennappa hieman maailman katsomustasi hieman, niin huomaat, että tänä päivänä ei-kristityiden parissa vietetään nimenanto juhlia... Vaikkapa sademetsien asukaiden parissa, jotka ovat vuosisatoja eläneet " sivistyksen" ulkopuolella...
Ja ei tarvitse mennä kun noin 4-5 sukupolvea taakseppäin, niin suomessakin vielä uskottiin (osin toki kristinuskon ohella) muinaisiin suomalaisiin pakana jumaliin... Joten jos tässä nyt pari-kolme sukupolvea on ollut ennen meitä " kritittyjä" , niin minusta kuitenkin se vuosisatoja jatkunu muinaisempi perinne on ehkä kuitenkin läheisempi meille kun väkisin maahamme tungettu kristillisyys...?
Ja jokainen tehköön niinkun parhaaksi näkee. Minä ja miehemme emme ole tippaakaan uskovaisia, kirkosta olemme eronneet aika päiviä sitten jne. joten kummalliselta tuntuisi yht´äkkiä järjestää kastejuhla pappeineen...???! Lastamme kuitenkin tahdoimme juhlia, ja sukulaisetkin juhlia odottivat, joten nimiöäiset olivat meille luonnolinen valinta:)
Varo, menet kohta solmuun noiden juttujes kanssa.
Vierailija:
Varo, menet kohta solmuun noiden juttujes kanssa.
ihmettelee myös edellisen tavoin, miten niin menen solmuun???
Sademetsien asukkailla viittaan siihe, että ne ihmiset joihin kristin usko ei ole vaikuttanut (joita asuu siis myös paljon muuallakin kun sademtsissä, tuo oli kärjistetyin esimerkki) on lapsen nimenanto tärkeä tapahtuma, jota juhlistetaan monin eri tavoin.
Ei ole minun ongelmani, jos joku ei tiedä mistään muusta, kun Suomen kastejuhla perinteestä 60-luvulta eteenpäin, yhtään mitään.
Kannattaa ehkä matkailla, tai edes lukea muiden maiden ja kulttuurien perinteestä.
Minusta on naurettavaa, että joku alkaa väittämään nimenanto juhlaa kastejuhlan matkimiseksi, vaikka ei asioista mitään tiedä. Nimen antaminen lapselle , on ollut, on, ja varmasti tulee olemaankin juhlan paikka lähes kaikissa kulttuureissa. On turha alkaa mollaamaan ihmisiä, jotka suomessa halauvat juhlistaa lastaan ja tämän nimeä ilman kristillisiä riittejä.
Minusta on paljon naurettavampaa, että ei-uskovaiset, ehkä kirkkoon " tavan" vuoksi kuuluvat ihmiset ovat niin " hartaita" ja järjestävät lapselleen kastejuhlan, vaikka eivät allekirjoita sen sanomaa. Ehkä uskovaisia kauhituttaakin se, että papeilta " loppuvat työt" , kun nimiäisistä tulee ristiäisten rinnalle " yleisesti hyväksytty" tapa juhlia lapsen syntymää ja hänen nimeään...?
nimiäisiä. Monessa muussa kulttuurissahan ei edes salata lapsen nimeä vaan se kerrotaan heti lapsen synnyttyä, jos nimi on jo tiedossa.
Ja ei kaikki nimiäisiä arvostelevat ole mitään uskovaisia tai tekosellaisia. Moni kirkkoon kuulumatonkin katsoo nimijuhlan olevan väkisin kyhätty kasteen korvike. Yleisesti kuitenkin käytetään nimitystä nimiäiset/nimenantojuhla, vaikka voisi juhlia ihan reilusti sitä uuden vauvan syntymää. Niinhän tuolla ulkomaillakin tehdään.
Mekin oltaisiin voitu viettää nimiäiset, mutta en sitten jaksanut järjestää kaksia juhlia, kun ristiäiset kuitenkin piti järkätä. Meillä ei sitten juhlittukaan lapsen nimeä millään lailla. Nimensä hän tosin oli saanut jo heti synnyttyään (oli mietitty valmiiksi) ja se otettiin heti käyttöön, joten mitään nimen julkistamisjuhlaa ei tarvittu.
Ärsyttää nämä vanhemmat, jotka liittyvät kirkkoon sen takia, että lapsi pitää saada kastettua kirkossa. Samat vanhemmat liittyivät pari vuotta aikaisemmin kirkkoon, jotta saisivat kirkkohäät. Ja varmaan eroavat heti lapsen kasteen jälkeen taas, kunnes liittävät lapsensa kirkkoon, kun tulee ripin aika. TOSI TEKOPYHÄÄ!!
...juuri koska ihmisillä tuntuu hämärtyvän näiden ero. Olin juuri ristiäisissä, joissa pappi kysyi jo kaavan alkuvaiheilla vanhemmilta, että minkä nimen olette päättäneet lapselle antaa ja sitten kaava vielä jatkui hetken ennen kuin tultiin varsinaiseen kasteeseen. Pappi myöhemmin selitti, että tällä nimen kysymisellä halutaan selkeästi erottaa nimenanto ja varsinainen kastaminen, eli että nimeä ei vanhaan tapaan enää " paljasteta" kastamisen yhteydessä.
Nimeä on juhlittu Suomessa jo satoja vuosia. Nimessä uskottiin olevan väkeä eli voimaa. Siksi sitä ei huudeltu etukäteen ennen juhlaa. Juhlan myötä lapsen uskottiin saavan suojeluksen nimen kautta. Ennen juhlaa siis paholainen/hiisi/tms. saattoi ottaa lapsen valtaansa nimen avulla. Myöhemmin juhla sai kristillisen merkityksen, jolloin suojelus tuli kristinuskon jumalalta.
Nämä kulttuuriset tavat ovat yleensä samantyyppisiä monissa maissa. Ilmiö on varsin mielenkiintoinen.
ei ole mikään oikeasti vanha tapa...! Kaivappa historian kirjat esiin, ja katso milloin kristinusko tuli Suomeen. Vasta silloin tuo kastaminen tuli Suomen kulttuuriin... Tai itse asiassa sen jälkeen, sillä monihan oli " kristitty" ja toimi kirkon tapojen mukaan, mutta kirkomenojen jälkeen vietiin vanhoille Jumalille uhrilahjoja jne. Eli tavallan vanhat tavat ja kristin usko elivät rita rinna pitkän aikaa.
Itselläni olisi nyt 85-vuotias isoäiti (jos eläisi vielä) ja esim. hänen äitinsä, vaikka olikin " kristitty" , niin uskoi vanhoihin suomalaisiin jumaliin. Joten minusta nämä vanhat tavat todellakin kuuluvat tälläiseen keskusteluun, koska Suomessa kristinusko on niin nuori uskonto.
Ja jos miettii, niin milloinkaan ei mikään uusi " uskonto" tai " laki" ole samantein saanut ihmisiä muuttamaan tapojaan, vaikka lisi henki ollut kyseessä. Esim. kommunistisissä maissa, kristinusko säilytti oman asemansa, neuvostoliiton ateistisesta hengestä huolimatta. Neukku aikana kirkoista tehtiin talleja, leffa teattereita ymv. mutta Neuvostoliiton romahdettua kirkot palautettiin alkuperäiseen käyttöönsä, ja myös Neuvostoaikana uskontoa harrastettiin, tosin salassa.
Sama kuvio on ollut aikanaan Suomessa, tosin silloin kristin usko oli se valloittaja, ja pakana uskonto se mikä painui " maan alle" .
annamme lapselle kristillisen kasvatuksen. Jos hän haluaa isona valita kirkosta eroamisen, hän voi sen tehdä.
järjestää ristiäsiä JA nimiäisiä! Jos olet uskovainen krititty, niin totta kai pidät ristiäiset. Jos et koe kristinuskoa omaksesi, mutta tahdot juhlistaa lapsesi syntymää/nimeä, pidät nimiäiset.
Juuri sen takia olisimme voineet järjestää toisetkin juhlat, koska kaste ja nimen anto ovat kaksi erillistä asiaa, joilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Olisimme voineet juhlistaa vauvan syntymää ja hänelle antamaamme kaunista nimeä sen lisäksi, että vietimme hänen kastejuhlaansa perhepiirissä. Mikä tässä nyt olisi ollut väärin?
Harmi, että olin liian väsynyt järjesämään enempiä juhlia! 33
Ps. Jos joku haluaa pantata lapsen nimeä ristiäisiin tai nimiäisiin saakka (tai keksii nimen vasta viikkojen kuluttua lapsen syntymästä) se on hänen asiansa. Meillä nimi on otettu käytöön heti lapsen synnyttyä, jo sairaalassa.
Ulkomaalaiset ystävämme saivat juuri vauvan ja he ilmoittivat heti, että heille on syntynyt tyttö, jonka nimi on xxx.
Ei kai sitä ole missään kielletty? Jos vaikka haluaa kristillisen juhlan lisäksi (lähiperheen ja kummien kesken) viettää laajemman tuttava-ja ystäväjoukon kanssa vauvan tulojuhlaa? Miksi ei voisi?
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Jos vanhemmat ovat väestörekisterikeskuksesta saaneet hyväksynnän nimelle, ei pappi voi sitä kieltää. Jotkut papit haluavat tarkistaa itselleen oudon nimen vrk:sta. Jos nimi on aiemmin hyväksytty, se on hyväksyttävä. Täysin uusi nimi kannattaa hyväksyttää ennen kuin sen ilmoittaa papille.
perhejuhlan, nimi oli kaikille kerrottu heti kun sen keksimme. Nimiäisistä vaan juhlaväki sinnikkäästi puhui koko ajan... Mutta oli hyvät juhlat.
Vierailija:
Tämä ei kyllä pidä paikkaansa. Jos vanhemmat ovat väestörekisterikeskuksesta saaneet hyväksynnän nimelle, ei pappi voi sitä kieltää. Jotkut papit haluavat tarkistaa itselleen oudon nimen vrk:sta. Jos nimi on aiemmin hyväksytty, se on hyväksyttävä. Täysin uusi nimi kannattaa hyväksyttää ennen kuin sen ilmoittaa papille.
Pappi voi kieltäytyä kastamasta lasta tietyllä nimellä, jos on tiedossa että nimi ei mene läpi väestörekisterikeskuksessa. Mutta pappi ei nimeä anna eikä voi päättää saako lapsi jonkun nimen vai ei.
Usein pappikin kyllä voi kysyä vrk:sata nimen hyväksymisestä, mutta minä kyllä kysyisin itse. Väestörekisterikeskus hyväksyy tai hylkää nimen, ei pappi.
käydä hyväksyttämässä. Seurakunta hoitaa tuon homman väestörekisterikeskuksen puolesta.
Ja se mitä tuhansia vuosia sitten on ollut, on mennyttä. Kaste ja sen yhteydessä nimenjulkaisu on vakiintunut käytäntö toisin kuin nimenantojuhla, jota ei hirveästi esim. joskus 60-luvulla harrastettu.
Vierailija: