Siis te jotka jäitte tai lapset jäi kotiin, mitäs jos?

Jonkun se on tässä ekassa aallossa sairastettava..jos saatas ees lauma suoja tautia vastaan vähän tehtyä..täällä kuopuksen kanssa ulkoillessa mietin et onko se sit parempi näin..juoksee nimittäin kaikenlaista mukulaa ympäriinsä kun ei todellakaan pysy kaikki kotioloissa..ja näkynyt monta mummoa lastenlasten kera..onko tämä sit se parempi vaihtoehto..en tiiä..omani ovat koulussa siis ja pienin kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi meni kouluun, oli kyllä hiljainen koulunpiha normaaliin verrattuna. Ihmettelen tätä paniikkia, etenkin kun ei olla pääkaupunkiseudulla.

Palataan asiaan, kun lapsesi kaatuu esim. pöyrällä tai läheisesi saa sydänkohtauksen. Normaalit sairaudet, loukkaantumiset, yms elää kuitenkin tuolla taustalla, joten ei ole mitään järkeä kuormittaa terveydenhuoltoa olemalla välinpitämätön kyseistä sairautta kohtaan.

t. perussairas, jota ei oteteta lääkäri hoitoon, ei pääkaupunkiseutu

Minä nimenomaan tajuan että on muutakin elämää kuin korona. Toivottavasti ei koskaan tule todellista poikkeustilaa, esim sota, pitkä sähkökatko, vedenpuutos, tms. kun nytkin osa porukasta ihan hysteerisiä.

Perheemme ei ole riskiryhmää eikä kyläillä vanhuksilla, tuskin muuallakaan. Kaupassa käyn normaalisti ja lapset leikkii pihassa tai käydään kävelyillä. Kädet pestään muutenkin usein.

Teillä ei ole, mutta lapsesi luokkalaisilla voi ollakin. 

Jos on mahdollista pitää lapsi kotona, niin näen suorastaan tyhmänä laittaa tässä tilanteessa kouluun. 

Riskiryhmäläiset jääköön ymmärrettävästi kotiin.

Niin, kun kaikki riskiryhmät on jo saanut sen diagnoosin jo synnytyssairaallassa, eikä esim. alakouluikäisen astma vo olla piilevä.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun se on tässä ekassa aallossa sairastettava..jos saatas ees lauma suoja tautia vastaan vähän tehtyä..täällä kuopuksen kanssa ulkoillessa mietin et onko se sit parempi näin..juoksee nimittäin kaikenlaista mukulaa ympäriinsä kun ei todellakaan pysy kaikki kotioloissa..ja näkynyt monta mummoa lastenlasten kera..onko tämä sit se parempi vaihtoehto..en tiiä..omani ovat koulussa siis ja pienin kotona

Sepä se, kun otetaan ne lapset kotihoitoon mutta heitä ei mitenkään kontroilla kenen kanssa he on tekemisissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi meni kouluun, oli kyllä hiljainen koulunpiha normaaliin verrattuna. Ihmettelen tätä paniikkia, etenkin kun ei olla pääkaupunkiseudulla.

Palataan asiaan, kun lapsesi kaatuu esim. pöyrällä tai läheisesi saa sydänkohtauksen. Normaalit sairaudet, loukkaantumiset, yms elää kuitenkin tuolla taustalla, joten ei ole mitään järkeä kuormittaa terveydenhuoltoa olemalla välinpitämätön kyseistä sairautta kohtaan.

t. perussairas, jota ei oteteta lääkäri hoitoon, ei pääkaupunkiseutu

Minä nimenomaan tajuan että on muutakin elämää kuin korona. Toivottavasti ei koskaan tule todellista poikkeustilaa, esim sota, pitkä sähkökatko, vedenpuutos, tms. kun nytkin osa porukasta ihan hysteerisiä.

Perheemme ei ole riskiryhmää eikä kyläillä vanhuksilla, tuskin muuallakaan. Kaupassa käyn normaalisti ja lapset leikkii pihassa tai käydään kävelyillä. Kädet pestään muutenkin usein.

Ja sinä vahdit kenen kanssa lapset leikkii?

Vierailija kirjoitti:

Meillä jäi kotiopetukseen eskarilainen. Itse etätöissä, niin pystyn tehtäviä tekemään hänen kanssaan kotoakin käsin.

Olisi suorastaan typerää laittaa lapsi hakemaan tartunta. Taudit leviävät helposti kouluissa ja päiväkodeissa. Suomen päättäjät eivät kansalaisia suojele, niin pitää itse toimia. Meillä perussairaat iäkkäät isovanhemmat ja perussairaita läheisiä, syöpää sairastava seinänaapuri ja iäkkäitä lähinaapureita. Pari viikkoa voi olla pois toiminnasta ilmoituksella, ellei sitten koko loppukevääksi ota lasta pysyvästi kotiopetukseen (oppivelvollisuus - ei koulupakko). Siihen mennessä luultavasti tautitilanne jo sellainen, että muutoinkin koulut ja päiväkodit jo kiinni. Mikäli useimmat ottaisivat lapset kotiin, niin saattaisi taudin eteneminenkin olla paljon hitaampaa. Kaikki eivät tietystikään pysty, mutta näitä on paljon, jotka pystyvät. Viranomaisten päätöksiä odotellessa.

Mieluiten koulussa niin pitkään kun koulu auki on. Kotiopetusta ehtii tehdä riittävästi sitten JOS tilanne eskaloituu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi meni kouluun, oli kyllä hiljainen koulunpiha normaaliin verrattuna. Ihmettelen tätä paniikkia, etenkin kun ei olla pääkaupunkiseudulla.

Palataan asiaan, kun lapsesi kaatuu esim. pöyrällä tai läheisesi saa sydänkohtauksen. Normaalit sairaudet, loukkaantumiset, yms elää kuitenkin tuolla taustalla, joten ei ole mitään järkeä kuormittaa terveydenhuoltoa olemalla välinpitämätön kyseistä sairautta kohtaan.

t. perussairas, jota ei oteteta lääkäri hoitoon, ei pääkaupunkiseutu

Minä nimenomaan tajuan että on muutakin elämää kuin korona. Toivottavasti ei koskaan tule todellista poikkeustilaa, esim sota, pitkä sähkökatko, vedenpuutos, tms. kun nytkin osa porukasta ihan hysteerisiä.

Perheemme ei ole riskiryhmää eikä kyläillä vanhuksilla, tuskin muuallakaan. Kaupassa käyn normaalisti ja lapset leikkii pihassa tai käydään kävelyillä. Kädet pestään muutenkin usein.

Ja sinä vahdit kenen kanssa lapset leikkii?

Tuttujen naapureiden lasten kanssa. Juuri puhuttiin äitien kanssa pihassa ettei kukaan niin tyhmä ole että kipeän lapsen pihaan laittaa, mutta mitään järkeä koppiutua kotiinkaan. Järkevää porukkaa.

Lapsen luokalta tänään 3 pois, muut normaalisti paikalla.

Meidän lasten kouluissa on suositus pysyä kotona. Noudatettiin suositusta jo ihan siksikin, että naapurissa on astmaa sairastava opettaja, jonka on pakko mennä kouluun tai muuten pitäisi ottaa palkatonta. On yh, joten pakko käydä töissä ja saada rahaa.

Sama tilanne on varmasti monella perussairaalla. Meillä on sukulaisnainen, jolla on diabetes, ja töihin on hänenkin mentävä, ellei ota palkatonta. Helppo sanoa, että sitä palkatonta mutta monella ihmisellä ei ole työttömyyden, opiskelujen tai pienipalkkaisuuden takia säästöjä eikä sitä rahaa tule, jos vapaaehtoisesti jää töistä pois. Millä sitä sitten eläisi?

Vanhempani ovat seitsemänkymppisiä, molemmilla vuosikymmeniä kestänyt perussairaus, mutta muuten terveitä, energisiä ja elämänhaluisia. En mitenkään suostu uskomaan, että heidän elämällään ei olisi väliä. Seitsemänkymppinen on presidenttimmekin. On nuoruuden ylimielisyyttä ajatella, ettei vanhoista ole väliä. Ei sellaisista, jotka tekevät muutenkin kuolemaa sairaaloiden vuodeosastoilla mutta osa ikäihmisistä on merkittävissä rooleissa yhteiskunnassa ja merkittävässä roolissa perheessään ja suvussaan. Kaikilla meillä on väliä. Se erottaa meidät eläimistä.