Lue keskustelun säännöt.
Mun lasta kiusattiin seitsemän (7) vuotta, ja mulle ei kerrottu mitään!!
15.03.2020 |
Miten? Miten mä en koskaan huomannut tai saanut tietää? Vasta ihan myöhään kun lapsi on melkein hajoamispisteessä mä saan tietää. Ja sekin vaan sen takia ettei hän enää jaksa elää normaalisti kaikesta ahdistuksesta ja itseinhosta. Kiusaaminen ei onneksi enää jatku, mutta pieni lohtu. Tuntuu että oon täysin epäonnistunut.
Kommentit (32)
Semmoista se on. Itseäni kiusattiin melkein se yhdeksän vuotta. Kyllä ihmiset tiesivät. Kukaan ei vain puuttunut konkreettisesti. Ihmisiä kiinnostaa yleensä vasta kun se koskee itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jättää jäljen ihmiseen. Itseäni kiusattiin koko yläaste. Opettajat eivät puuttuneet vaikka näkivät ja tiesivät aika paljon. Äiti oli voimaton. Aika luonnehäiriöinen minusta tulikin.
Vierailija kirjoitti:
Juu nyt topakasti lapsen puolelle ja syylliset vastuuseen nikottelematta. Poliisi tutkimaan vaan. Koko lapsen elämä voi mennä pilalle ellei saa oikeutta.
Ottaako poliisi tälläsiä juttuja tosissaan? KUn kyseessä ei ollut mitään mistä olisi jäänyt todistettavia jälkiä. Toki mielenterveys on hajalla laspella, mutta mahtaako kiinnostaa? Opettajat ja suuri osa luokasta ollut mukana joten heistäkään tuskin on todistajiksi
ap
Älä syytä itseäsi. Vika ei ole sinun. T. Kiusattu
Kiusaaja tarvitsee ensinnäkin hovin ympärilleen. Myös hiljaisen enemmistön, joka ei syystä tai toisesta halua/rohkene nostaa ääntä asiasta.
Nämä ovat tutkimusten mukaan välttämättömiä ehtoja kiusaamiselle.
Tämä tarkoittaa sitä, että kiusaaminen on aina tai lähestulkoon aina kollektiivista toimintaa. Miettikääpä hetki sitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat vanhempani kyllä tiesivät, mutta ei se paljon auttanut kun ei heitä kiinnostanut.
Tärkeintä on ettei katkeroidu ja jää märehtimään asiaa, vaan mennä eteenpäin ja antaa kiusaajille anteeksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi susi-vertaukseni on poistettu?
Miksi lapsesi ei uskaltanut kertoa asiasta sinulle? Oletko yksi kiusaajista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni kiusattiin koko yläaste. Opettajat eivät puuttuneet vaikka näkivät ja tiesivät aika paljon.
Mitä ajattelit opettajien pystyvän tekemään? Ampumaan jokaisen, joka katsoo sinua vinoon? Usko, että he siellä kulissien takana tekevät paljon asioiden eteen, mutta valitettavasti paskaa kakaraa ei puhtaaksi saa. Sellaisenkin äiti on aika usein voimaton.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on ettei katkeroidu ja jää märehtimään asiaa, vaan mennä eteenpäin ja antaa kiusaajille anteeksi
Eteenpäin kannattaa tottakai mennä, mutta anteeksi ei tarvitse antaa. Jos asutte pienessä kaupungissa, paikkakunnan vaihto olisi ehkä parasta tuossa tilanteessa, jos kerran suurin osa on ollut mukana kiusaamisessa. Itsekin koko peruskouluajan kiusattuna halusin enemmän kuin mitään muuttaa jonnekin, missä minua ei kukaan tunne, jotta voisin aloittaa tyhjältä pöydältä ilman luuserin friikin leimaa. Muutinkin toiselle paikkakunnalle yksin opiskelemaan heti ysin jälkeen, mikä oli ehkä parhaita päätöksiä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on ettei katkeroidu ja jää märehtimään asiaa, vaan mennä eteenpäin ja antaa kiusaajille anteeksi
Eteenpäin kannattaa tottakai mennä, mutta anteeksi ei tarvitse antaa. Jos asutte pienessä kaupungissa, paikkakunnan vaihto olisi ehkä parasta tuossa tilanteessa, jos kerran suurin osa on ollut mukana kiusaamisessa. Itsekin koko peruskouluajan kiusattuna halusin enemmän kuin mitään muuttaa jonnekin, missä minua ei kukaan tunne, jotta voisin aloittaa tyhjältä pöydältä ilman luuserin friikin leimaa. Muutinkin toiselle paikkakunnalle yksin opiskelemaan heti ysin jälkeen, mikä oli ehkä parhaita päätöksiä ikinä.
Miksi olla antamatta anteeksi? Mitä hyötyä on pitää kaunaa?
Itseä kiusattiin koko peruskoulun ajan, ja olen päässyt siitä yli nimenomaan antamalla menneet anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tärkeintä on ettei katkeroidu ja jää märehtimään asiaa, vaan mennä eteenpäin ja antaa kiusaajille anteeksi
Eteenpäin kannattaa tottakai mennä, mutta anteeksi ei tarvitse antaa. Jos asutte pienessä kaupungissa, paikkakunnan vaihto olisi ehkä parasta tuossa tilanteessa, jos kerran suurin osa on ollut mukana kiusaamisessa. Itsekin koko peruskouluajan kiusattuna halusin enemmän kuin mitään muuttaa jonnekin, missä minua ei kukaan tunne, jotta voisin aloittaa tyhjältä pöydältä ilman luuserin friikin leimaa. Muutinkin toiselle paikkakunnalle yksin opiskelemaan heti ysin jälkeen, mikä oli ehkä parhaita päätöksiä ikinä.
Tyttö menikin juuri syksyllä toiselle paikkakunnalle lukioon, ei olla muutettu kuitenkaan. Ei kuulemma täällä pyöriessä edes törmää niihin kiusaajiin, asuvat jossain syrjemmässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsesi ei uskaltanut kertoa asiasta sinulle? Oletko yksi kiusaajista?
En tosiaankaan tiedä. Kai hän ajatteli etten voisi auttaa kun ei opettajat eikä terkkaritkaan auttaneet. Tuntuu pahalta ja syylliseltä.
ap, niinkuin edellinenkin
Siis opettaja mukana?
Ai hitsi mä olisin kostonhimoinen kengissäsi. Kirjoittelisin näistä kiusaajista kaikkea ps.kaa tor-verkon kautta, ottaisin oikein elämäntehtäväkseni tuhota heidät henkisesti.
Saisivat kokea miltä tuntuu olla kiusattu.
Minua kiusattiin 9 vuotta. En koskaan sanonut vanhemmilleni. Eivätkä kyllä olisi mitään pystyneet tekemään. Selvisin tähän saakka hyvin. Nyt 50 ikäisenä padot murtuu ja hirveä tuska ja sääli sitä pientä tyttöä kohtaan ❤️
Kaverin lasta pieksi tämän hoitotäti kun lapsi oli 3 v. Kunhan lapsi on aikuinen (nyt 15 v) ja ei tarvitse vanhempiaan enää, niin kaveri käy antamassa tälle akalle samalla mitalla takaisin. Menen mukaan.
Mulle selvisi, että mun lapsi on kiusannut kavereineen erästä toista lasta yli vuoden. Tuntui hirveältä, että oma lapsi voi käyttäytyä niin, vaikka kuinka olen yrittänyt opettaa, että ketään ei kiusata.
Olen todella todella kiitollinen sille vanhemmalle, joka tästä meille kertoi. Ei ollut kiusatun lapsen vanhempi. Koulustakaan ei koskaan tullut asiasta viestiä. Otin itse yhteyttä opettajaan ja kiusatun vanhempiin ja näihin lapseni kavereihin, jotka olivat olleet mukana kiusaamisessa.
Asiaa selviteltiin ennen joulua ja olen kysellyt eri tahoilta, että onko kiusaamista ollut vielä. Nyt ei ole kuulemma ollut enää kiusaamista, onneksi, vaikka en täysin varma uskalla olla.
Minulle asiaan puuttuminen oli todella tärkeää, sillä itseäni kiusattiin monta vuotta koulussa, enkä ikimaailmassa sitä tuskaa haluaisi omalle enkä muiden lapsille.
Lapset usein osaavat pitää kiusaamisen opettajilta piilossa tai ainakin osittain niin, että se ei erotu normaalista lasten välisestä kiusoittelusta ja kinastelusta.
Usein jää huomaamatta, että se yksi on aina kohde, eikä hänellä ole puolustajaa tai hän ei saa ystäviä ja puolustajia.
Varsinkin takavuosina näin oli usein.
Itseäni kiusattiin koko ala-aste.
Opettahst eivät huomanneet mitään.
Yläasteen sain olla rauhassa.
Ammattiopinnoissa kiusaaminen toistui erikoistumisjaksolla, asian huomasi asiakastyön opettajani ja puuttui asiaan.
Eihän se kiusaamista lopettanut, mutta asialla oli minulle suuri merkitys: joku oli puolellani.
Juu nyt topakasti lapsen puolelle ja syylliset vastuuseen nikottelematta. Poliisi tutkimaan vaan. Koko lapsen elämä voi mennä pilalle ellei saa oikeutta.