Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhempani eivät ymmärrä, että minusta ei tule mitään korkeasti koulutettua
15.03.2020 |
Miten tämän saisi heidän päähän. Millekään muille työurille ei ole kannustettu kuin juristiksi, lääkäriksi tms. Itse olen ollut ihan hukassa siitä, mitä haluaisin. Selvää on kuitenkin ollut että selkeästi duunaripuolelle. Lukioon vanhemmat kuitenkin painostivat, ja sen jälkeen että pitäisi ehdottomasti mennä yliopistoon. Sitten monia turhia pääsykokeita yms. Enkä ole saanut muutettua omaan kotiini, kun ei ole ollut minkäänlaista rauhaa päättää, millaisen jatkon haluaisin. Ne vain toistelee että kun he itsekin ovat akateemisia, niin kyllä lapset yleensä valitsee saman koulutustason kuin mikä vanhemmilla on. Mutta eihän siinä ole mitään järkeä, jos kyvyt ei riitä. Mitä teen seuraavaksi?
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla pitää olla korkeakoulutus
Mene amikseen jollekin alalle, mistä voit jatkaa AMK:hon, jos siltä tuntuu.
Eikö amis riittäisi hänelle?? Miksi väkisin korkeakouluun? 60 000 hakijaa vuosittain ja vain 200 about pääsee sisään, sitten kun valmistut teet pelkkää pätkätöitä.
Olisivatpa minunkin vanhemmat tuollaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet aikuinen, teet mitä itse haluat. Ja muuta omillesi.
Valitse ammatti josta löytyy polku korkeakouluun. Kerro sitten vanhemmillesi että et sulje pois sitä mahdollisuutta että jatkaisit opintoja. Saatat itsekin kiinnostua jatkamisesta kun/jos huomaat pärjääväsi ja pidät alasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo korkeakoulutuksen fanitus on niin pölynhajuista ja menneiden vuosikymmenten hommaa. On upeaa että meillä on niin monipuoliset koulutusmahdollisuudet, mutta juuri siksi kaikkien ei tarvitsekaan pyrkiä akateemikoiksi elämään pätkätyöputkessa ja palkkakuopassa, kuten joku edeltävä jo sanoikin. Osalle se sopii.
Minusta ei olisi hyvällä tahdollakaan tullut korkeakoulutettua, ja minulle on suoraan sanottuna yksi lysti onko asia vanhemmilleni ok vai ei. "Vain" amis käytynä ja töitä on riittänyt. Kukin tavallaan, mutta itseään ja omia toiveitaan kuunnellen, ei muiden.
Älä mieti mitä vanhempas ajattelee, nämä koulutuspäätökset ym tehdään itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa, ap, tiedän mitä toi painostaminen on :( oma äitini oli suorastaan pelottava, miten raivosi mut yliopistoon. Päädyin vihaamaan itseäni sydämeni pohjasta, kun olin liian heikko seuratakseni omia unelmiani. Yo-opinnot jäivät lopulta kesken ja äitiinkin meni välit katkolle kun en jaksanut enää sitä tappelua ja elämääni puuttumista. Joidenkin täytyy tehdä vanhemmista irtautuminen rankimman kautta, mutta on se sen arvoista. Tee valintoja, joiden kanssa sinä pystyt elämään.
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti mitä vanhempas ajattelee, nämä koulutuspäätökset ym tehdään itsenäisesti.
Tähän tietysti pyrin, mutta ei ole henkistä tilaa miettiä, mitä haluaisin. Ja sitten se mesoamisen määrä, kun selviää ettei ole aikomustakaan hankkia korkeakoulutusta. Vaikka asuisin muualla, sitten se tulee puhelimella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä mieti mitä vanhempas ajattelee, nämä koulutuspäätökset ym tehdään itsenäisesti.
Tähän tietysti pyrin, mutta ei ole henkistä tilaa miettiä, mitä haluaisin. Ja sitten se mesoamisen määrä, kun selviää ettei ole aikomustakaan hankkia korkeakoulutusta. Vaikka asuisin muualla, sitten se tulee puhelimella.
No anna mesota. Ihan totta, lapset eivät ole vanhemmilleen koskaan mitään velkaa. Jos mesoaminen tulee puhelimen välityksellä, paina punaista luuria. Sinun pitää uskoa että sinusta itsestäsi löytyy se tieto ja rohkeus tehdä omat päätöksesi. Toki voit tehdä kaikki valinnat siten miten vanhempasi haluavat, mutta siinä on se ongelma että et silloin elä SINUN omaa elämääsi, vaan heidän tai jonkun toisen ideaalia, ja se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Jos et tiedä vielä mikä sinusta tulee isona niin hakeudu alalle joka edes jollain lailla liippaa omaa kiinnostusta.
Minulla ei ole ollut mitään selvää kiinnostusta koskaan käytännössä mihinkään ja siltikin olen pärjännyt elämässä ihan hyvin. Et ole menetetty tapaus, tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi ääliö luuli että voin mennä ammattikoulupohjalla teknilliseen korkeakouluun kun lukion käyneelle siihen riitti joku matematiikkatutkinto.
Se riippuu ihan alasta miten työllistyy. Joku amis voi tienata helposti enemmän kuin yliopiston käynyt jos pelaa korttinsa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Se riippuu ihan alasta miten työllistyy. Joku amis voi tienata helposti enemmän kuin yliopiston käynyt jos pelaa korttinsa hyvin.
Akateeminen loppututkinto tarjoaa enemmän mahdollisuuksia tehdä semmoisia hommia mistä on itse aidosti kiinnostunut ja samalla voi vaikuttaa enemmän omiin työehtoihinsa. Moni korkeasti koulutettu ajattelee vähemmän materialistisesti eikä heille esimerkiksi auto ole mikään erityisen tavoittelun kohde.
Tuota tuota... yhteiskunnan etu on, että mahdollisimman moni lukee niin pitkälle kuin älyä riittää
Alue: Aihe vapaa
Mieti mikä kiinnostaa itseäsi ja millä alalla on hyvä työllisyystilanne - ihannetapauksessa nämä kaksi kohtaavat. Jos ei, joudut tekemään kompromisseja. Juuri nyt ei liene hyvä aika aktivoitua tämän suhteen, mutta tilanteen normalisoitua koronaviruksesta voisit ehkä käydä ammatinvalintapsykologin tms. juttusilla? En missään nimessä suosittele korkeakouluun hakemista jos tuntuu ettei kyvyt riitä, tuo ei ole eduksi itsellesi, ei yliopistolle eikä yhteiskunnalle. Vanhempasi joutuvat hyväksymään asian jossain vaiheessa, eivät olisi ensimmäisiä. Voit huomauttaa monien humanistien olevan palkkakuopassa ja pätkätyöhelvetissä, duunareilla yleensä riittää hommia (jos ovat valinneet alansa oikein).