Lue keskustelun säännöt.
Asunnon osto jännittää! Voiko joku puhua järkeä
15.03.2020 |
Ollaan miehen kanssa jonkun aikaa suunniteltu yhteisen asunnon ostoa (asutaan nyt miehen omistamassa asunnossa) ja nyt vihdoin löydettiin kaikin puolin täydellinen koti meille, josta jätettiin tarjous, hieman alle pyynnin. Hinta on tosin vähän yläkanttiin meidän budjetin, ja toki ei ole varmaa meneekö tarjous läpi mutta välittäjän mukaan tarjous oli oikein realistinen.
Olen ihan rakastunut asuntoon, mutta samalla meinaa paniikkia iskeä kaiken sen velan edessä. Tuntuu, kun tästä alkaisi joku loppuelämän velkavankeus ja kaikki muut menot saa karsia, koska itselläni ei ole ollut aikaisemmin muuta kuin autolaina heh.
Mietin koko ajan, että mitä jos jotain tapahtuu, toinen vaikka sairastuu, työt loppuu tai eroamme jne. Työtilanne on onneksi kummallakin hyvä, ollaan alalla jossa on paljon töitä ja palkallakin tulee toimeen, vaikka toki nyt joutuu hieman tarkemmin menoja katselemaan, sillä lainanlyhennykseen menisi kummaltakin n.700 e kk. Opiskelen tässä sivussa vielä, valmistuminen on vuoden päästä ja sen jälkeen palkka onneksi nousee tuntuvasti, ihan senkin takia että voin tehdä täyttä päivää.
Olen yrittänyt lohduttautua sillä, että asunnon voi aina myydä jos jotain peruuttamatonta tapahtuu, mutta samalla panikoin, ettei kukaan ostakaan asuntoa. Voiko joko puhua järkeä tälle pessimistille ennen kuin peräännyn tästä!
Ja jos joku epäilee, etten ehkä tosissani edes halua asuntoa kun näin pelottaa, niin aivan ehdottomasti haluan. Rakastan kyseistä asuntoa ja näen siinä meidät ja mahdollisen jälkikasvun asumassa pitkään. En keksi mitään vikaa asunnosta, paitsi aika kova hinta. Mutta tämä velkavankeus...
Kommentit (33)
No aika hurjalta kyllä tuntuu lainamäärä jos lyhennys 1400 e kk. Ja muut asumiskulut siihen vielä päälle. Kyllä minuakin hirvittäisi.
En halua maalata piruja seinälle, mutta kyllä itse miettisin vähän kohtuullisempaa lainamäärää, sen kanssa elätte kuitenkin seuraavat 25 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
700 kuussa ei ole paljoa asumismenoista, ja vielä omasta kämpästä! Asun itse Hollannissa, täällä 700-1000 euron vuokria kutsutaan keskitasoisiksi. Melkein kenelläkään tutullani ei ole alle 800 euron vuokraa, ja näitä me maksellaan n. 2000 euron kuukausituloista. Parhaimmillaan pariskunta maksaa 800 PER NUPPI pienestä 30 neliön kopista Amsterdamissa. Hyvin pärjätään, kukaan ei ole vielä kuollut nälkään tai muuttanut sillan alle vaikka vuokrat on kalliit ja tulot pienehköt. Kaikki vaihtavat nyt kolmenkympin korvilla vuokrakämppiä pikkuhiljaa omistusasuntoihin ja kiljuvat riemusta kun asuinkulut tippuvat tuohon mainitsemaasi tasoon.
Ps. täällä asuntolainat solmitaan 30 vuodeksi. Nopeamminkin kuin tuo saa maksaa, "loppuelämän velkavankeutta" ei tarvitse sinunkaan pelätä, maksele pois silloin kun rahaa on ja mieti silloin vaikka monta tuhatta olisi mennyt vuokriin sitä edeltävinä vuosina.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin ensiasuntoni yksin. Kymmenisen vuotta meni oikein hyvin, sitten toimialani muuttui radikaalisti ja jouduin työttömäksi viisikymppisenä. Pari vuotta sitten pankki kyllästyi antamaan lyhennysvapaita kuukausia ja minulta putosi pohja kaikelta, myös toimintakykyni katosi kokonaan. Nyt odottelen sitä, että vouti ja joku huutokauppaaja tulevat väkisin ovesta sisälle. Minä lähden kyllä, kun käsketään, ja kävelen tuonne läheisen rautatien viereen odottelemaan.
Kun olin ostamassa ihanaa pientä unelmakaksiotani, minua pelotti hirveästi. Ihmiset rauhoittelivat minua sillä, että ei niitä lyhennyksiä edes ajattele, kun niihin tottuu, ja ainahan sinulle töitä riittää. Ja se p****leen asioilla on tapana järjestyä. Ei ole. Se on menoa nyt.
Paljon sinulla on asumiskulut kuukaudessa? Eikö niitä kata pienipalkkaisella työllä tai joillain tuilla? Aion piakkoin hankkia ensiasuntoni ja kuvailemasi tilanne pelottaa minua. Minulla on nyt tosi halpa vuokrakaksio ja en halua asua loppuelämääni kaupungin sossukuutiossa, mutta oman asunnon osto pelottaa mainitsemistasi syistä. Alani (rakennus & suunnitteluala) on suhdanneherkkä ja itse pidän vakaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin ensiasuntoni yksin. Kymmenisen vuotta meni oikein hyvin, sitten toimialani muuttui radikaalisti ja jouduin työttömäksi viisikymppisenä. Pari vuotta sitten pankki kyllästyi antamaan lyhennysvapaita kuukausia ja minulta putosi pohja kaikelta, myös toimintakykyni katosi kokonaan. Nyt odottelen sitä, että vouti ja joku huutokauppaaja tulevat väkisin ovesta sisälle. Minä lähden kyllä, kun käsketään, ja kävelen tuonne läheisen rautatien viereen odottelemaan.
Kun olin ostamassa ihanaa pientä unelmakaksiotani, minua pelotti hirveästi. Ihmiset rauhoittelivat minua sillä, että ei niitä lyhennyksiä edes ajattele, kun niihin tottuu, ja ainahan sinulle töitä riittää. Ja se p****leen asioilla on tapana järjestyä. Ei ole. Se on menoa nyt.
V+ttu mitä p@skaa.
Kysyn vaan, että miksi on niin hiivatin n nyt muuttaa asumistuella vuokrakämpään Jos samalla olet sitä mieltä, että olisi pitänyt pysyä siellä koko ajan? Että miten sun tilanne nyt niinku on huonompi kuin silloin jos et olisi vähääkään aikaa omistanut asunntoasi?
Oikea vastaus on, että ei mitenkään. Tykkäät vaan uhota itsetuhossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin ensiasuntoni yksin. Kymmenisen vuotta meni oikein hyvin, sitten toimialani muuttui radikaalisti ja jouduin työttömäksi viisikymppisenä. Pari vuotta sitten pankki kyllästyi antamaan lyhennysvapaita kuukausia ja minulta putosi pohja kaikelta, myös toimintakykyni katosi kokonaan. Nyt odottelen sitä, että vouti ja joku huutokauppaaja tulevat väkisin ovesta sisälle. Minä lähden kyllä, kun käsketään, ja kävelen tuonne läheisen rautatien viereen odottelemaan.
Kun olin ostamassa ihanaa pientä unelmakaksiotani, minua pelotti hirveästi. Ihmiset rauhoittelivat minua sillä, että ei niitä lyhennyksiä edes ajattele, kun niihin tottuu, ja ainahan sinulle töitä riittää. Ja se p****leen asioilla on tapana järjestyä. Ei ole. Se on menoa nyt.
Paljon sinulla on asumiskulut kuukaudessa? Eikö niitä kata pienipalkkaisella työllä tai joillain tuilla? Aion piakkoin hankkia ensiasuntoni ja kuvailemasi tilanne pelottaa minua. Minulla on nyt tosi halpa vuokrakaksio ja en halua asua loppuelämääni kaupungin sossukuutiossa, mutta oman asunnon osto pelottaa mainitsemistasi syistä. Alani (rakennus & suunnitteluala) on suhdanneherkkä ja itse pidän vakaudesta.
Lyhennys 750 € ja vastikkeet 350 € kuukaudessa. Olin pitkään yksinyrittäjä, ja työt loppuivat odottamatta kuin seinään asiakasyritysteni heikentyneen tilanteen vuoksi. Tällä taustalla ei pääse mihinkään työhön. Minulle koti ja työ ovat aina olleet tärkeintä elämässä, joten tilanne on toivoton ja peruuttamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin ensiasuntoni yksin. Kymmenisen vuotta meni oikein hyvin, sitten toimialani muuttui radikaalisti ja jouduin työttömäksi viisikymppisenä. Pari vuotta sitten pankki kyllästyi antamaan lyhennysvapaita kuukausia ja minulta putosi pohja kaikelta, myös toimintakykyni katosi kokonaan. Nyt odottelen sitä, että vouti ja joku huutokauppaaja tulevat väkisin ovesta sisälle. Minä lähden kyllä, kun käsketään, ja kävelen tuonne läheisen rautatien viereen odottelemaan.
Kun olin ostamassa ihanaa pientä unelmakaksiotani, minua pelotti hirveästi. Ihmiset rauhoittelivat minua sillä, että ei niitä lyhennyksiä edes ajattele, kun niihin tottuu, ja ainahan sinulle töitä riittää. Ja se p****leen asioilla on tapana järjestyä. Ei ole. Se on menoa nyt.
V+ttu mitä p@skaa.
Kysyn vaan, että miksi on niin hiivatin n nyt muuttaa asumistuella vuokrakämpään Jos samalla olet sitä mieltä, että olisi pitänyt pysyä siellä koko ajan? Että miten sun tilanne nyt niinku on huonompi kuin silloin jos et olisi vähääkään aikaa omistanut asunntoasi?
Oikea vastaus on, että ei mitenkään. Tykkäät vaan uhota itsetuhossa.
Pidä suusi kiinni, kun et tiedä etkä ymmärrä asiasta mitään.
Omassa on ihanaa asua, ja vuokrakulut juoksisi ilman omaa joka tapauksessa, joten ei ole mitään pelättävää kun jossainhan sitä kuitenkin on asuttava :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Njääh, milä siinä nyt sit niin pelottaa?
Puhut velkavankeudesta, mutta maksettava se vuokrakin joka kuukausi olisi. Ei siinä oikeasti paljon sen vapaampi ole.
Vuokraan saa asumistuen, jos tulot ovat pienet. Lyhennyksiin sitä ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Njääh, milä siinä nyt sit niin pelottaa?
Puhut velkavankeudesta, mutta maksettava se vuokrakin joka kuukausi olisi. Ei siinä oikeasti paljon sen vapaampi ole.
Vuokraan saa asumistuen, jos tulot ovat pienet. Lyhennyksiin sitä ei saa.
Lyhennyksiin saa joustoja, vuokraan ei saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ostaisi nykytilanteessa mitään, varsinkaan asuntoa velaksi. Todella huonot ajat edessä.
Okei, kiitos mielipiteestäsi! Haluatko avata tarkemmin, millä tavalla huonot ajat edessä?
Ollaan joka tapauksessa suunniteltu siis lähtevämme tästä asunnosta, koska tämä alkaa käydä liian pieneksi, ja vuokralla asuminenkaan ei niin houkuta, sillä maksaisimme sitäkin reilu tonnin kuussa, eli melkein samalla rahalla maksaisimme omaa asuntoa.
Ei asunto itsestään pienene. Jos se "alkaa käydä pieneksi" se vain tarkoittaa että haalitte lisää tavaraa.
Kai laitoitte tarjoukseen ehdon aiemman asunnon myynnistä? Vai onko se jo kokonaan maksettu?
Jos asunto on sijainniltaan sellainen että sen saa myytyä ilman suurta tappiota niin sitten uskaltaisin tehdä kaupat. Jos on riski että työkyvyttömyyden, sairastumisen, työttömyyden tai eron sattuessa asunnosta ei pääse eroon ilman että velkaa jää, niin jättäisin kaupat tekemättä. Ihmiset eivät aina osaa ajatella että elämässä tapahtuu kaikkea, ostetaan se ”unelmien koti”, ja ajatellaan että oma taloudellinen tilanne ja parisuhde pysyvät yhtä hyvinä seuraavat 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
700 kuussa ei ole paljoa asumismenoista, ja vielä omasta kämpästä! Asun itse Hollannissa, täällä 700-1000 euron vuokria kutsutaan keskitasoisiksi. Melkein kenelläkään tutullani ei ole alle 800 euron vuokraa, ja näitä me maksellaan n. 2000 euron kuukausituloista. Parhaimmillaan pariskunta maksaa 800 PER NUPPI pienestä 30 neliön kopista Amsterdamissa. Hyvin pärjätään, kukaan ei ole vielä kuollut nälkään tai muuttanut sillan alle vaikka vuokrat on kalliit ja tulot pienehköt. Kaikki vaihtavat nyt kolmenkympin korvilla vuokrakämppiä pikkuhiljaa omistusasuntoihin ja kiljuvat riemusta kun asuinkulut tippuvat tuohon mainitsemaasi tasoon.
Ps. täällä asuntolainat solmitaan 30 vuodeksi. Nopeamminkin kuin tuo saa maksaa, "loppuelämän velkavankeutta" ei tarvitse sinunkaan pelätä, maksele pois silloin kun rahaa on ja mieti silloin vaikka monta tuhatta olisi mennyt vuokriin sitä edeltävinä vuosina.
700 per pää, eli yhteensä 1400e plus vastike päälle, oletettavasti luokkaa 300e jos kyseessä lapsiperheelle sopiva asunto. Tekee 1700e kuussa. Ja huomaa että ap ei maksa vuokraa, he asuvat jo omistusasunnossa. 1700e on huima summa jos tulot tippuvat toisen jäädessä työttömäksi/sairastuessa.
Alankomaissa asuntomarkkinat toimii reippaasti paremmin kuin suomessa, asunnot myydään päivissä ja yli pyyntihinnan. Lisäksi palkat on paremmat - ei niitä 400+ tonnin asuntoja parin tonnin palkoilla osteta, vaan esim it-alan lähemmäs 100k vuosi -tuloilla...
Just saatiin asuntolaina maksettua, eihän se ollut lopulta kuin pieni hujahdus. Jos olette laskeneet järkevästi ja lainanmaksu kestää lomautuksen ja lastenhoidon, niin ei teillä mitään hätää ole. 1400 lainanlyhennys on kai kuitenkin pks tai muu suuri kaupunki, niin kyllä sen jollain hinnalla saa myytyä.