Eikö koronaviruksen aiheuttama sosiaalinen eristäytyminen ole introverttien unelma, introvertit innoissaan

Introverttina voin sanoa, että ei, en ole innoissani, koska pelottaa tämä virus ja se, millaiseksi maailma sen myötä muuttuu, MUTTA se on omalla kohdalla sanottava, että sosiaalisen paineen poistuttua on ollut todella levollinen olo. Olen siis äärimmäisen introvertti, kaikki sosiaalinen kanssakäyminen poislukien oma kumppani, vanhemmat ja sisarukset on mulle todella raskasta. Nyt sen puolesta on vapaa ja hyvä olo, ei stressiä siitä, että pitäisi olla sosiaalinen ja tavata ihmisiä.

Täytyy myöntää ettei kotona oleminen eroa kovinkaan paljon normaaliarjestani ja introverttina tilanne on varmasti helpompi kuin niille jotka tykkäävät käydä paljon ulkona ja tavata ihmisiä. Mutta huoli läheisistä ja varsinkin vanhemmista painaa, kun ei pääse tapaamaan. Lisäksi minulla on muutamia hyvin ekstroverttejä ystäviä joiden hyvinvoinnista olen huolissani. Joten itse asiassa olen joutunut olemaan sosiaalisempi kuin yleensä ja soittelemaan päivittäin lähipiirille. Kotona työskenteleminen koko viikon on myös aika raskasta fyysisesti ja kaipaan työkavereita ja sellaista päivittäistä pas***njauhamista jota ei verkkokokouksissa tule tehtyä. Tietenkin pitää iloita siitä että on töitä ja surettaa myös miten monella on huuli tuloistaan ja tulevaisuudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Introverttinä tämä ei ehkä tunnu niin pahalta kuin ekstrona, mutta ei tämä kivaa ole minullekaan. Kaipaan perhettäni, joista osa on Uudellamaalla ja osa riskiryhmää. Kaipaan ulkona syömistä, leffassa käymistä ja kirjastoa. Joskus olisi kiva nähdä kavereitakin.

Ennen kaikkea on ahdistavaa elää sairauden pelossa ja myös sen pelossa, mitä tapahtuu äidille joka on muutenkin hyvin sairas. En pääse edes katsomaan häntä sairaalaan jos hän saa koronan. Tämän ahdistuksen kanssa elän joka päivä. Huonoja uutisia tulee joka puolelta, ja maailmantilanne aiheuttaa ahdistusta.

Olisin aika sosiopaatti, jos myhäilisin tyytyväisenä kun ihmiset kärsivät ja kuolevat. Introverttikin kuitenkin välittää muista ihmisistä.

Minäkin olen aivan kerrassaan introvertti, mutta yllä mainituista syistä ottaa kyllä koville. Ymmärrän että ekstroverteilla on varmasti tietyllä tapaa vielä hankalampaa, mutta eihän tällainen tilanne ole kenellekään henkisesti helppo. On aivan eri asia olla itsekseen pitkiäkin aikoja normiolosuhteissa kuin yksin tämä kaaoksen keskellä pelkoineen.

Mä tunnen nyt sadistista mielihyvää kun muutama ylitsevuotavan sosiaalinen ihminen jotka ei pysty olemaan yhtä iltaa itseksensä joutuvat olemaan eristäytyneenä. Saavatpa oikein shokkihoitoa tuohon oman itsensä kanssa olemiseen ;)

Kyllä minulla introverttinakin alkaa hajota pää, kun ei voi nähdä ystäviä esim. lautapeli-illoissa. On ollut myös hauska käydä extempore-oluella ystävän kanssa lähipubissa. Nyt kontaktit on olleet lähinnä puhelimen välityksellä. En edelleenkään tykkää puhua puhelimessa, se on jotenkin ahdistavaa, mutta esim ryhmäviestit on olleet kivoja. Yksin asuessa näen ihmisiä lähinnä kaupassa.

En ymmärrä miksi ajatellaan, että introvertti nauttii vain ja ainoastaan yksin olosta. Kyllä minä kaipaan ystäviäni, siis niitä fyysisiä tapaamisia. Toki väsyn helposti, jos joutuu vaikka viikonloppuna käymään useammassa "tapahtumassa", mutta ei se tarkoita, että tykkäisin olla itsekseni aina ja koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Siis todellakin. En nuista milloin olisin viimeksi ollut näin rentoutunut! Ahh rauha

Minä olen myös nauttinut siitä, miten hiljainen maailmasta on tullut. 

Kieltämättä tämä on ollut ihan parasta, voi että mä nautin. Teen työvuoroja viikossa kaksi, niin pysyy pää kasassa kun vähän kotoa poistuu. Muutoin oon ruksaillut kaltenterista niin iloisesti punakynällä yli kaikki saakelin sosiaaliset tapahtumat. 

Vierailija kirjoitti:

Lievää vahingoniloa kyllä tunnen, kun nuo sosiaaliset ihmiset alkoivat naamakirjassa vinkumaan jo vajaan viikon jälkeen, kuinka pää hajoaa, kun ei pääse sinne ja tänne ja tonne.

Pitää olla melua ympärillä, ettei huomaa ajatuksiaan ja sitä kuinka tyhjä pää sellaisella ihmisellä onkaan, joka ei edes omassa kodissaan viihdy, jos ei ole laumaa jees-ihmisiä ympärillä.

Ja me introvertit eletään lähes 24/7 ektroverttien rakentamassa maailmassa, jossa pitää toimia ekstovertisti ollakseen hyvä tyyppi. Ekstoverttejä ei kiinnosta, että meillä hajoaa pää siihen, kun pitää mennä sinne ja tänne ja tonne, ja sosialisoida siellä ja täällä ja tuolla, ja olla esillä siellä ja täällä ja tuolla, ja verkottua sinne ja tänne ja tonne ja vielä saamari somessakin pitää verkottua ja olla reippaana. Sanotaan vaan, että sinne vaan rohkeesti mukaan, se on tosi ihanaa ja palkitsevaa! :) :)

On ihan tosi kiva elellä nyt toistepäin. Tyyliin "No siis laitat vaan Netflixin pyörimään, otat kivan kirjan ja luet, tai neulot ja olet sohvalla! Se on tosi palkitsevaa ja ihanaa! Aika ihan hujahtaa siivillä ja on niin hyvä olo jälkeenpäin."

Vierailija kirjoitti:

extrovertti naisena tämä on pahempaa kuin painajainen, ei pääse enää skybaariin drinksuille ystävien kanssa ja bongailemaan tasokkaita kuumia miehiä.

Mitä hittoa tässä voi tehdä?? Lopettakaa tämä hysterisointi ja palatkaa takaisin arkeen normaaliin elämään ennen kuin tässä hulluksi tulee!!

Sulle tää on just hyväksi.

Vuodessa olisit kurttunen, elähtänyt, juoppo äm.mä tolla nykyisellä viinan lotraamisellasi.

Toivon, että moni yksinoloa ja pysähtymistä pelännyt ihminen tämän ajan "pakottamana" huomaakin, ettei itseään tarvitse koko ajan juosta pakoon ja että paikoillaankin on hyvä olla.

Täytyy myöntää, että on mukavaa, että voi hyvällä omalla tunnolla skipata ystävien tapaamiset eikä tarvitse lähteä kotoa viikonloppuisin minnekään. Mutta siinäpä se sitten onkin, toivoisin silti ettei syynä tähän olotilaan olisi korona katastrofi. Ja joudun viikolla käymään töissä kodin ulkopuolella. Ja salaisesti vähän lähdin niitä, jotka ovat etätöissä tai muuten kotona. Mutta joo, olen toki kiitollinen työpaikasta. Ja toivon pysyväni terveenä.

Olen ollut paljon enemmän yksikseni, mm. jättänyt reagoimatta ihmisten yhtydenottopyyntöihin, pysynyt sisällä, kieltäytynyt ulkoilutarjouksista jne.

Olen siis introvertti, enkä ole kärsinyt tästä lainkaan, päinvastoin.

Olo tuntuu sata kertaa kevyemmältä, ja on ihanaa, kun voi kieltäytyä kaikesta yhteydenpidosta.

Toivon tietysti, etten sairastu. Sairaalaosastot ovat yhtä helvettiä haisevine vierustovereineen, televisiota huudattavine mummoineen ja pää kolmantena jalkana juoksevine hoitsuineen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy myöntää, että on mukavaa, että voi hyvällä omalla tunnolla skipata ystävien tapaamiset eikä tarvitse lähteä kotoa viikonloppuisin minnekään. Mutta siinäpä se sitten onkin, toivoisin silti ettei syynä tähän olotilaan olisi korona katastrofi. Ja joudun viikolla käymään töissä kodin ulkopuolella. Ja salaisesti vähän lähdin niitä, jotka ovat etätöissä tai muuten kotona. Mutta joo, olen toki kiitollinen työpaikasta. Ja toivon pysyväni terveenä.

Siis vähän kadehdin etätyöläisiä. Tai aika paljonkin.

Vierailija kirjoitti:

Tykkään kyllä ite. Toivottavasti korona on aina.

Minulle corona on uusi joulu.