taaperon äiti & raskausutelut
Hei,
meillä on lapsi nyt 1 v 4 kk ja äitiä ärsyttää jatkuvat utelut pikkukakkosesta. Ei siis niin, että " oletteko aikoneet..." vaan ihan törkeästi, että " nytkö on toinen tulossa?" . Olen muuten hoikka, mutta ensimmäisestä raskaudesta on jäänyt pieni pömppömaha, jota aivan tuntemattomat ihmiset kylässä, bussissa(!) jne. kommentoivat. Ei kyllä tee hyvää äidin itsetunnolle. Seuraavaa lasta ei vielä yritetä, eli sen suhteen en sentään joudu pahoittamaan mieltäni.
Kommentit (16)
meillä kans taapero ja toista yritetään (osa tutuista tietää sen, ei kaikki) ja kyllä kyselijöitä riittää!!!
ne ketkä ei tiijä et toinen saa jo tulla, kysyy et ootteko toista aatellu ja ne ketkä tietää, kyselee et ootko rasakaana. musta sitä ei pitäs koskaan kysyä eikä mennä paukasta onnittelemaan ellei sit oo ihan selkee maha, siis tosi iso.
se on noloa jos onkin raskaana, ihan alkutekijöissään eikä siitä halua puhua, noloa valehdella hyvillekin tutuille jos on päättänyt olla kertomatta (esim ennen rv13).
ja on kysyjälle tosi noloa kuulla et maha onkin vain pömppä edellisestä raskaudesta tai sitten kertyneitä kiloja mutta sepä on kysyjälle ihan oikein, saa nolostuakin!
eniten harmittaa niitten puolesta jotka on piiiitkään ollu naimisissa/kimpassa ja lasta toivoneet, kun niiltä kysytään et miksi te ette lapsia tee.
minusta nuo on jokaisen omia asioita, niistä kerrotaan kun sen aika on, ei semmoisia pitäisi mennä keltään kyselemään. myönnän et itteeni kiinnostaa et onko joku tuttu raskaana tai millonhan ne ja ne hankkii lapsia tai niillä ja niillä ei oo mut en ilkee mennä päin naamaa kyselemään. yritän aina ite asettua toisen asemaan ja mietin mikä voisi olla taustalla (jos pari vaikka ei vaan voi saada lapsia, se on kova paikka) ja jätän kysymättä. juttelen muuta ja jätän tilaa että toinen voi sanoa tai olla sanomatta.
mutta jokaisen oma asia nuo lapset tai lapsettomuus (oma tai luonnon valinta), ei pidä udella ja utsia, antaa toisten itse kertoa.
ja on sitten niitäkin ketkä ei lapsia halua, sitäkin sitten päivitellään!!!
Vastaan hymyillen vatsani taputtelijoille ja kysyjille. Tietenkin silmää iskien. ;-) Tietotoimistot saavat sitten rauhassa levittää raskausuutistani. Hymyillen otan onnittelut vastaan. Nyt olenkin, pikkukakkosen syntymän jälkeen, saanut jo kolmesti sanoa tuon otsikon kysyjille. Jos joku on niin ääliö kysyäkseen, niin mielestäni vastauskin saa olla ihan mitä sattuu.
Lila75 rv 0, Sini 1v 9kk ja Rosa 3.5kk
meillä kolme lasta, joista kaksi taaperoa (4 v ja 2 v, esikoinen jo murkkuikäinen), ja kyllä, ihmiset osaavat ärsyttää kysymyksillään " meinaatteko vielä tehdä lapsia?" , tai " ettekai enempää aio tehdä?" :/ *murr, näen punaista nuo kysymykset tai vastaavia kuullessani*
Etenkin siitä syystä, että meillä todella toivotaan vauvaa, 8 kk yritystä takana.
Jotkut sen tietävät, toiset eivät, mutta siltikään en tykkää uteluista :/
Tyyliin " no, joko on tärpännyt?" , tai edellä mainitut utelut.
Kerron itse kenelle tahdon, ja loput nähkööt sitten jos on jotakin näyttämistä (mahassani elämää siis).
Ylimääräisiä kiloja on kyllä, joten ihan heti mahd. raskaus ei edes näkyisi, joten saisin pantata " salaisuuttamme" ;)
siskolleni jäi raskaudesta " pömppis" ja joku kysyikin että koskas on la... se vastas , että oli jo 7 kk sitten ! :)
n.1979
otti päähän, kun yksi tuttu/kaveri kysyi, että " ootteko toista suunnitelleet" jne. Meillä poika on 1v.3kk ja luultavasti meidän lapsilukumme jää tähän yhteen, mutta se ei tunnu menevän jakeluun eräille, että jotkut eivät välttämättä aio enempää lapsia hankkia, kuin yhden. Tiedän, että kun ihmiset huomaa ajan kuluessa, ettei meille toista lasta kuulu eikä näy, niin uteluita tulee vaan enemmän. Ärsyttää kamalasti!
Jopa anoppi jotain vihjaili pojan 1v. synttäreillä ja minä siihen, että eiköhän meille riitä tämä yksi kullan-nuppu niin emäntäpä vaan, että " täytyyhän sitä nyt toinen tai kolmaskin" , jaa, miksi TÄYTYY? :/
mutta juuri eilen mietittiin miehen kanssa että mikä ihme siinä on että kun se yksi lapsi perheessä on niin se oikeuttaa KAIKKIA ihmisiä (ihan sama onko mies vai nainen, 25v vai 55v, sukulainen tai vieras) kyselemään milloin on se toinen tulossa tai että kai se olis aika se toinen tehdä.
Se mikä tässä on hassua että tietysti sukulaiset ja ystävät ja muut läheiset odottavat parille sitä ensimmäistä lasta tulevaksi mutta kun se ensimmäinen tulee, niin kaikilla muillakin on oikeus odottaa sitten toista lasta tulevaksi. Kukaan " vieraampi" (työkaveri, naapuri, muuten tutun tuttu tai ihan vieras) ei kysele kauankaan yhdessä olleelta lapsettomalta parilta milloin on lasten aika mutta annas olla kun on se yksi... Viimeksi eilen yritin kierrellä työkaverin uteluista irti, kun ei ihan jokaiselle työkaverillekaan viitsisi kertoilla ettei meille ole välttämättä toista lasta harkinnassa ollenkaan.
Ja kun mua ärsyttää jo nämä utelut, niin voisin kuvitella miten ottaisi pattiin jos tultaisiin utelemaan laskettua aikaa tai onnittelemaan olemattomasta raskaudesta... ymmärrän aloittajaa siis täysin.
-minskuliina
Itse en niinkään ärsyynny näistä, jotka kysyvät pelkästään, että onko toista suunniteltu, mutta (noiden onnitteluiden lisäksi) kyllä harmittaa, kun ihmiset tulevat puuttumaan meidän lisääntymiskäyttäytymiseemme... Meillä mies ei halua ollenkaan toista lasta ja itseenikään ei ole vielä minkään sortin vauvakuume iskenyt, joten olen sanonut, ettei ole varmaa, tuleeko edes seuraavaa. (Toistaiseksi kyllä pidän vielä mahdollisena, että jossain vaiheessa haluaisin pikkusisaruksen ja miehenkin pää saataisiin käännettyä, mutta...) Sitten tulee tätä kommenttia, että ehdottomasti pitää olla ainakin kaksi, jotta näillä olisi seuraa. Mm. omat vanhempani, jotka eivät yleensä puutu asioihini, ovat molemmat sanoneet näin, sekä tietenkin tuntemattomammat.
Ja yleensä ihmiset vielä tietävät ehdottomasti, millä ikäerolla. Joko ehdottomasti pieni, mielellään alle kaksi vuotta, jotta lapsilla olisi toisistaan seuraa, tai vähintään kolme vuotta, koska pienempi ikäero olisi paha vanhemman lapsen psykologisen kehityksen kannalta, koska tämä on poika (tytöllä kuulemma riittäisi kaksi vuotta) - tämä oli jo mielestäni todella paksua, koska ko. asian sanonut ihminen ei todellakaan ole mikään psykologi ja lisäksi hän on lapseton eikä hänen lähipiirissään edes juuri ole lapsiperheitä.
Niinpä. Ensimmäinen tuli helposti, mutta synnytyksessä leikkaavat lääkärit ihmettelivät, kuinka ylipäänsä olin tullut raskaaksi, kun kohtu on täynnä endometrioosia tai vastaavaa kiinnikettä.
tuo (sekundääri)lapsettomuus onkin pointti joka jäi mainitsematta... kaikki eivät tunnu ajattelevan sitäkään mahdollisuutta. Varsinkin jos tilanne on se että ensimmäinenkin lapsi on saatu ns. vanhana (~ 35v) niin voisi sen verran järkeään käyttää että sellainenkin MAHDOLLISUUS on olemassa että se ensimmäinenkään ei helpolla tullut. Ei varmaan auta tilannetta yhtään sitten utelut toisesta lapsesta tai suorasukaiset kommentit liian suuresta ikäerosta.
Ja vaikka se ensimmäinen lapsi olisi tullut helpolla ei se ole tae siitä että toinen tulisi vaikka halua olisi kuinka. Toisaalta taas tietoinen lapsettomuus ja yhden lapsen " hankinta" pitäisi olla asioita joita myöskään ei pitäisi joutua kenellekään perustelemaan.
-minskuliina
Tuo ikäeroista huomauttaminen on tosi ärsyttävää! Meillä esikoinen syntyi keskosena, ns. hyvillä viikoilla, mutta aneemisena ja viikkoihin nähden pienipainoisena (35+3, 1620 g). Tiedän, että selvisimme suhteellisen vähällä, mutta ärsyttää se, että kokemuksiamme vähättelevät ihmiset, jotka eivät tiedä, mitä on olla erossa vastasyntyneestä ja kantaa huolta lapsen terveydestä pitkään kotiutumisen jälkeen.
Ei hotsittanut toinen raskaus heti perään. Tyttö tulee kesällä 3 v. ja on jo vähän omatoimisempi. Kyllähän tästäkin raskaudesta nauttii, mutta pelko on koko ajan mukana. En jaksaisi kuunnella lohdutteluja, että kaikki menee nyt _varmasti_ hyvin ja että pääsittehän viimeksikin hyville viikoille. En meinaan uskalla ajatellakaan, miten olisi käynyt, jos tyttö olisi jäänyt kohtuun odottelemaan.
Meillä on kaksi tyttöä 04/03 ja 05/05. Nyt on alkanut isovanhempien ja muidenkin osalta lässytys kolmannesta, ja nimen omaan siitä pojasta:" pitäähän se isälle poika tehdä!" Eli ihan luusereita ollaan kun vaan tyttöjä tehdään ja jos yhtään tähän maailmanlaajuiseen hormonaaliseen ehkäisyyn on luottamista, niin sitä kolmatta ei olla suunnittelemassa tai haluamassa. Itselläni on vielä 1-tyypin diabetes, joten on luojan lykky, että olen onnistuneesti saattanut maailmaan kaksi tervettä ja ihanaa tyttöä.
Välillä pistää kyllä ketuttamaan ihan kunnolla, prkl!
Olen NIIN kyllästyny peittelemään pömppövatsaani ja pelkäämään, et pian taas kylällä puhutaan vauvan olevan meille tulossa. Lapsia on kolme eikä enempää aiota, ärsyttää suunnattomasti vatsan seutuville tiirailut!!! Argh!
Just vähän aikaa sitten lähetin vanhalle koulukaverille valokuvia ja kommentti oli, et ai, teille on vauva tulossa. Tosi piristävää!!
Kauhean kivalta ei tuntunu myöskään, kun raskaana oleva ystävä katseli mun vatsaa ja sanoi, että yhtä hyvinhän susta vois luulla et raskaana olet.
Välillä mietin, et mihin hienotunteisuus on maailmasta kadonnut?? Kyllähän itsekin saatan ajatella vaik mitä mut en nyt kaikkea ääneen lauo.
Koska se on ittestä tosi inhottavaa, jos omalle kohdalle sattuu ja mun mielestä puuttumista meidän asioihin. Kyllä vauvauutisista sitten varmasti kerrotaan kun ajankohtaista on.
Mun mielestä kaikista kauheinta oli se, kun oltiin just saatu tyttö sairaalasta kotiin (syntyi ennenaikaisena, oli 2 viikkoa sairaalassa opettelemassa syömistä ym) ja sitten muutaman hyvin valvotun yön jälkeen kun kaikki tuntu olevan yhtä kaaosta tuli miehen veljen vaimo käymään ja kysy ihan pokkana multa, et meinaattekos nyt tehä kaikki lapset putkeen? MITKÄ KAIKKI?!?
Eikä meidänkään kohdalla kukaan ymmärrä sitä ettei meille ehkä koskaan tule toista lasta. Mikään mahdottomuushan se ei ole, mutta ei sitä koskaan tiedä.... Ennenaikainen synnytys, koliikki ja allergiat saavat kuitenkin miettimään sitä vaihtoehtoa et tyttö jää meijen ainoaks. Ja aina saa kuulla ne perinteiset " pitäähän lapsella sisarus olla" ja " täähän on niin kiltti et näitähän menis seittemän samalla vaivalla!"
Ittekin olen todella ihmetelly, et miksi ihmiset niin helposti rupee utelemaan näitä vauva-asioita. Pitäis kuitenkin ottaa huomioon se, et kaikki ei lasta saa vaikka sitä kuinka haluisivat ja varmasti sattuu tosi kovasti jos sitä vauvaa vielä jatkuvasti kysellään. Ja miksi ei kunnioiteta vanhempien mielipidettä perheen lapsiluvusta. Joillekin riittää yksi lapsi, toiset haluvat seitsemän (ja molemmissa tapauksissa riittää ihmettelemistä) mutta ei siihen pitäisi ulkopuolisten tulla puuttumaan. Jokaisellahan on tietysti omat mielipiteensä asioista, mutta ne olisi hyvä pitää omana tietonaan!
ja appivanhemmat ovat niin selvästi kuin asian esittää voi, ilmaisseet että tyttö pitäisi vielä tehdä. Olen vastannut suoraan ettei me tytöllä mitään tehdä, näin on hyvä. Yöheräämiset ja allergiat sun muut varmistavat aina vain uudellleen että tämä lapsilukumäärä on meille riittävä ja tästä ollaan onnellisia. Olen suoraan kaikille kyselijöille (ja joillekin jotka eivät ole edes kyselleet) sanonut että meidän lapsilukumäärä taitaapi olla täysi. Lisäksi parille kaverille sanoin heti tavatessamme että tämä pömppömaha ei sitten tarkoita uutta vauvaa vaan edellistä. Näillä sanomisillani kai olen yrittänyt ehkäistä turhia ihmettelyjä ja odotuksia kun lähipiiri tietää miten asia on.
...tuli viikonloppuna yksi onnittelija! Pyysi kyllä anteeksi ja sanoi, että kun heillä kovasti yritetään niin hän kuvittelee, että kaikki muut ovat raskaana...
Olen itsekin harkinnut laihduttamista, vaikka varmaan jo vatsalihaksia tekemällä saisi pömppistä vähän kasaan... Ongelmana on vielä, että minulla vatsa turpoaa tosi herkästi etenkin kuukaustisten yhteydessä.
Siis ihan innoissaan monet tuli kysymään, että no koskas se on se laskettuaika ja tuijottivat mun mahaa iloisesti, vaikka olin vaan lihonut muutaman kilon! Sitten ärsytti vielä enemmän, kun sanoin, että en ole raskaana, vaan lihonut vaan, ja sitten toisen katseesta näki sellasen epäuskoisen loukkaantuneen ilmeen, kun en " suostunut" tunnustamaan vaikka " selvästi" jo näkyikin... Näitä oli suht usein, varsinkin kun olin synnytyksen jälkeen laihtunut nopeesti ja sitten lihoin kuitenkin taas. Arvaa loukkasko, mä olin ihan masentunut usein ja koin olevani kamala pallero, vaikka tosia-asiassa moniin verrattuna olin niinekin kiloineni ihan normaalikokoinen ja normaalin muotoinen... Harmitti tosi kovasti. Ainoa mikä auttoi oli kun puhuin melkein joka tilanteessa, että ei meinatakaan toista tehdä... mutta sekin harmitti itseä, koska mitä se muille kuului eikä tuntunut siksi hyvältä jokaiselle sellasia juttuja puhua, mutta se tuntui pienemmältä pahalta kuin se, että ulkonäöstä sai koko ajan kommenttia.
No, nyt on lapsi 4v, välillä jotkut kyselee, mutta luulen että enemmän ihan siksi, että lapselle täytyis tehdä kaveri. En usko siihen ja nyt en enää ole niin herkkä muutenkaan, joten en selittele kenellekään mitään sanon vaan suoraan kysymykseen, että nyt on hyvä näin ja jos joskus tulee ajankohtaiseksi niin sitten tulee toinen... Ihmiset on tosi ärsyttäviä noissa asioissa, kukaan ei tiedä miks joku ei halua esim. toista lasta, ja sitten noi kommentit loukkaa enemmän kun itse joutuu niiden takia koko ajan pitämään asiaa yllä. Toiseksi se, että jos ei kroppa ole aina mallinmitoissa, niin mitäs siitä, yleensä niillä kysyjilläkin pömpöttää mistä milloinkin, suurin osa naisista on pulleroita josain suunnasta, ne vaan kiinnittää huomiota hoikan naisen muotoihin. Niin mä ajattelen, että hoikalle ei sallita pariakaan ylimääräistä kiloa, mutta pullea voi kätkeä vaikka viis, eikä kukaan huomaakaan... Mulle tuli siitä itselle kauhea paine ja asia harmitti siihen asti kunnes sain painon putoamaan uudelleen. Osaksi siitä syystä mun on tosi vaikea suhtautua itseeni reilusti, koska tuon " kyselyvaiheen" jälkeen, koen olevani heti hirmu lihava ja poikkeava, vaikka olis vaan muutama ylikilo, niinkuin nyt, grr, nousi paino äskettäin enkä meinaa saada alas... vaikka nyt koitan tietoisesti oppia hyväksymään itseni näin, sillä mun " normaali" paino on melkein alipainoa ja siksi ihan turha tavoite edes. Ja toiseksi sekin vielä, että tähän naisen elämään mahtuu eri elämäntilanteissa näitä " parin ylikilon kausia" joten siihen on pakko totutella, että sitä ei aina mallinmitoissa pysy... Koita hyväksyä pömppömahasi ja älä masennu kommenteista. Helpommin sanottu kuin tehty, kun toiset tekee jatkuvasti siitä numeron...