Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tämmöisinä aikoina olisi mukava, jos olisi joku, jonka kanssa keskustella ja tukea toisiaan
12.03.2020 |
Yksinäisyyteen on jo kerennyt tottua, mutta totta puhuen nyt on alkanut hieman tuntua, että ei kaikkea ole tarkoitus kokea yksin ja että yhdessä toisen ihmisen kanssa tietyt asiat olisi helpompi käsitellä. Eipä tälle juuri nyt varmaan voi mitään tehdä ja yksin täytyy yrittää ajatuksiaan selvitellä, mutta nyt huomasi, että poikkeustilanne herättää ajattelemaan omaa tilannettaan poikkeavalla silmällä ja näkökulmalla.
Olkaa onnellisia te joilla on joku toinen elämässänne.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
*facepalm*
Sinulla on oikeus mielipiteeseesi. Ehkä olet mua vahvempi ihminen, ehkä sulla on joku toinen tai ehkä jopa perhe. Musta tuntuu juuri nyt tältä enkä sitä anteeksi ala pyytelemään.
Muistathan myös pestä kätesi, jos aiot niillä naamaasi taputella.
ap
Vierailija kirjoitti:
samaa mieltä :/
Uskon, että monikin on samaa mieltä. Se on samaan aikaan sekä hyvä että huono kuulla. Toivoisin että kenenkään ei tarvitsisi tällaisia miettiä ja meillä kaikilla olisi oma tukiverkostomme, jos jotain poikkeavaa tulee eteen tai yksinkertaisesti vain tarvitsemme toisen ihmisen läheisyyttä. Yksinäisyydessä asioilla on taipumus kasvaa mittasuhteiltaan suuremmiksi kuin jos niitä pystyisi rationaalisesti käsittelemään.
ap
Kaupassa oli vanha mies. Hän osti vain litran maitoa, samaan aikaan kun osa asiakkaista oli ostamassa kotivaraa.
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa oli vanha mies. Hän osti vain litran maitoa, samaan aikaan kun osa asiakkaista oli ostamassa kotivaraa.
Tämä viesti sai mut hirveän surulliseksi. Toivottavasti hän osti sen vain, koska kotona oli jo tarpeeksi tavaraa sekä vaimo odottamassa. Näin ainakin haluan uskoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta, onhan meillä sentään tää palsta...
Täällä olisi yksi kiltti mies, mutta kuten asiaan kuuluu, niin eihän minun seurani kellekään kelpaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän mitä tarkoitat. Silloin kun oli se Turun puukotusjupakka niin minulla oli jotenkin kova tarve jonkun sukulaisen läheisyyteen. Se helpotti
Juljus kirjoitti:
No mutta, onhan meillä sentään tää palsta...
On. Tämä vain sulkeutuu yöksi ja virtuaalista palstaa on vaikea halata. Ehkä illalla kokeilen ja vien läppärin sänkyyn, avaan palstan ja halaan sitä kunnes nukahdan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa oli vanha mies. Hän osti vain litran maitoa, samaan aikaan kun osa asiakkaista oli ostamassa kotivaraa.
Se onkin fiksuna hankkinut kotivarat jo aikoja sitten.
Zinc
Ap, hiljattain eronneena ja muutenkin varsin yksinäisenä jaan murheesi. Yksinäisyys oikein korostuu, kun kaikki tapahtumat ja harrastukset vielä peruuntuvat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan samat olot. Erosin pari kk sitten ja nyt on todella yksinäinen olo. Vanhemmat ovat riskiryhmässä, heistä ei tueksi.
Satuin juuri törmäämään tuttuun. Kerroin erouutiset, ja kyllä se ilme oli niin säälivä. Että yksin ja vielä tämä korona.
Kärvistelin vuosia suhteessa, jossa mies ei rakastanut. Olin vain kulissia. Ja kun päätin, että muutan itse elämäni, tuli tämä. On olo kuin maailmanlopun edessä ja pelko, että varmaan kuolen yksin eristyksessä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, hiljattain eronneena ja muutenkin varsin yksinäisenä jaan murheesi. Yksinäisyys oikein korostuu, kun kaikki tapahtumat ja harrastukset vielä peruuntuvat.
Ymmärrän. Mulla yksinäisyys on jatkunut jo niin pitkään, että en oikeastaan normaalisti sitä mitenkään huomioi, mutta kyllä se aina välillä, varsinkin, kun jotain erityistä tulee eteen, itsestään muistuttelee. Arjessa ja muun tekemisen ohessa sitä ei niin paljon huomaa, koska ei vain ole aikaa. Kai se on sitten ihmisen heikkoutta ja sisäistä kaipuuta toisen ihmisen luokse, että juuri niillä hiljaisilla ja yksinäisillä hetkillä sitä alkaa ajattelemaan laajempia kokonaisuuksia ja omaa paikkaansa siinä kokonaisuudessa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täältä tulee virtuaali halit apeelle.
Ymmärrän!
Oliko joku yksinäisten puhelin... Joskus soittanut sellaiseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samat olot. Erosin pari kk sitten ja nyt on todella yksinäinen olo. Vanhemmat ovat riskiryhmässä, heistä ei tueksi.
Satuin juuri törmäämään tuttuun. Kerroin erouutiset, ja kyllä se ilme oli niin säälivä. Että yksin ja vielä tämä korona.
Kärvistelin vuosia suhteessa, jossa mies ei rakastanut. Olin vain kulissia. Ja kun päätin, että muutan itse elämäni, tuli tämä. On olo kuin maailmanlopun edessä ja pelko, että varmaan kuolen yksin eristyksessä.
Miten siirtää ajatukset pois ympäröivästä maailmasta ja yrittää rauhoittua? Nyt kirjoittelen tätä melko pimeässä huoneessa kuulokkeissa täysin päivän tapahtumiin liittymätöntä puhetta. Jos katson ulos, avaan television tai selaan edes hieman internetiä kaikki tuo, jonka yritän sulkea ulkopuolelle vyöryy päälleni kuin pahinkin iso kivi suoraan Indiana Jonesista. En voi purkaa ajatuksiani. Voisin vain yrittää unohtaa, mutta ei sekään taida tässä informaatioyhteiskunnassa olla mahdollista.
Voimia sulle. Yritetään yhdessä pärjätä vaikka pahalta välillä tuntuukin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän!
Oliko joku yksinäisten puhelin... Joskus soittanut sellaiseen.
En mä viitsi tuollaisia vaivata. Heilläkin on varmasti nyt tärkeämpää tekemistä. Mä yritän pysyä normaaleissa rutiineissa kiinni, lukea vaikka kirjaa ja juoda peiton alla teetä muumimukista. Ehkä se auttaa paljon tai ehkä vähän, mutta en mä oikein muutakaan voi tehdä. Ei tähän hätään ketään luokseni tule tai kanssani keskustelemaan pysty. Näillä mennään ja yritetään keksiä muuta ajateltavaa.
ap
Nyt kuuntelen hiljaisuutta. Olen sulkenut television, en avaa radiota. Vain vieressä kupliva colajuoma pitää ääntä. Jotenkin epätodellinen tunne, kun on täysin hiljaista vaikka asun melko suuren kaupungin lähiössä. Ovatko kaikki vetäytyneet koteihinsa turvaan? Olisi paljon mukavampi olla, jos ulkoa kuuluisi lasten leikkimistä, autojen ääniä tai edes laulava lintu. Nyt on vain hiljaista.
Pakko naputtaa näppäimistöä, jotta voin edes hetkeksi rikkoa yksinäisyyden tunteen. Se pitää minut hereillä, valppaana ja estää ajatusten harhailun väärille poluille. Väärillä poluilla vaanii vaara. Se opetettiin jo pienenä. Se ja että pitää katsoa molempiin suuntiin tietä ylitettäessä. Hyviä neuvoja molemmat edelleen.
Nyt rappukäytävässä kolahti ovi. Säikähdin, mutta olen samalla onnellinen.
ap
Alue: Aihe vapaa
samaa mieltä :/