Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempia pidetään ilmaisina palvelijoina :(
12.03.2020 |
Olen järkyttynyt, kun luen tälläkin palstalla olevien ihmisten ajatuksia liittyen isovanhempiin. Heidän pitäisi koko ajan olla hoitamassa lapsenlapsiaan. Jos on itse hankkinut lapsia, niin niiden kanssa pitää jaksaa olla niin arjessa kuin lomilla, jos ei ulkopuoliseen hoitajaan ole varaa. Isovanhemmat ovat jo lapsensa kasvattaneet ja hoitaneet. Jos haluavat nyt vain välillä vierailla ja tulla päiväkahveille lastensa luo, niin se on heidän oikeutensa. Mitään velvoitteita ei heille tulisi asettaa. Toki on eri asia, jos isovanhemmat itse ovat innokkaita lapsien perään katsojia ja onhan terveiden perhesuhteiden perusta se, että jos on sairastumisia tms. niin autetaan ja tuetaan perheenjäseniä. Joka tapauksessa, menee hermo näihin äiteihin ja isiin, jotka eivät tajua, ettei omien vanhempien kuulu heitä ylenmäärin auttaa lasten kasvatuksessa. Miettikää näitä asioita ennen kuin lisäännytte!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen kirjoittaja kritisoi sitä, että lapset on aikanaan viety päiväkotiin, tai jollekin muulle hoitajalle, jos lasten äidit kävivät töissä. Ja piti sitä omituisena touhuna.
Mitenkäs se sitten noin niin kuin tänä päivänä tapahtuu? Kun tietääkseni aika monien pikkulasten äidit käyvät töissä? Ovatko lapset mukana siellä työpaikalla vai?
Entäs se pienten koululaisten yksin kotona oleminen nykyään?
Ja sitä paitsi voisi tässä muutenkin oikaista tuota väitettä suurista ikäluokista. 50-luvulla syntyneet ei enää heihin kuuluneet.
Minä olen syntynyt 50-luvulla. Meillä ei ollut kuin kaksi lasta eikä minun ikätovereillani muutenkaan ollut enää paljoa sisaruksia. Yleisemmin lapsia oli perheessä kaksi, joillakin tosiaan vain yksi. Neljälapsinenkaan perhe ei olut enää kovin yleinen.
Suurperheitä oli nimenomaan ennen viisikymmentälukua ja v. 1948 oli se nimenomaisten suurten ikäluokkien syntymävuosi, ja se johtui välillisesti sodasta.
Minä olen itse ollut naapurin tädillä hoidossa vanhempieni käydessä töissä. Kun menin kouluun, en mennyt enää koulun jälkeen naapuriin, vaan olin ihan itsekseni kotona. En siitä ole mitään traumoja saanut itselleni kehitellyksi.
Muutenkin tuo koko kirjoitus oli outo. Voisikohan hän valaista hieman asiaa tarkemmin, ja kertoa meille, miten lasten hoitaminen pitää oikeaoppisesti järjestää, jos vanhemmat kerran käyvät työssä ja heidän on siellä myös pakko käydä. Saako lapsi mennä päivähoitoon vai ei?
Ja ihan voin kokemuksen syvällä rintaäänellä vakuuttaa, että minun ikäluokkani vanhemmat ei todellakaan hoidattaneet meitä lapsia isovanhemmilla. Minun molemmat isovanhempani asuivat satojen kilometrien päässä. Omista ikätovereistani en tiedä ketään, joka olisi ollut mummolassa hoidossa. Mummolat oli melkein aina jossain toisella paikkakunnalla kaukana, siellä käytiin ehkä kerran kesässä. Kotipaikkakuntani oli vireä maalaispitäjä, jossa hyvinvointia ylläpiti iso tuotantolaitos, lähes kaikki kaverieni vanhemmat oli siellä töissä. Päiväkoteja ei ollut, lastenhoito oli vain järjestettävä kuka mitenkin taisi. Meilläkin äiti kesälomansa aikana hoiti yhtä naapurin lasta. Pakkohan ne lapset oli hoitaa. Varakkaimmilla ihmisillä oli kotiapulaisia, jotka hoiti kodin lisäksi myös lapset.