Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alan olla ihan loppu. En osaa tukea ja lohduttaa ahdistuneita lukioikäisiä lapsiani. He elävät ihan toisenlaisessa todellisuudessa kuin minä elin saman ikäisenä.
12.03.2020 |
Kaksi lukioikäistä lastani ovat ahdistuneita tulevaisuudestaan. Mitä alkaa opiskella, kun mikään ala ei varmasti työllistä? Saako töitä koskaan ja pääseekö koskaan eläkkeelle? Löytääkö ikinä puolisoa ja jos haluaa lapsen, uskaltaako lapsia hankkia? Onko itsekästä edes haluta lapsia?
Nyt ahdistusta lisää se, että yksi lukiolainen on tehnyt itsemurhan juuri kirjoitusten alla. Mitä tulevaisuudella on tarjota näille nuorille? Minä ainakin haaveilin pääseväni opiskelemaan sitä, mikä kiinnosti, enkä sitä, mikä työllistää.
Koronasta puhumattakaan. Tuntuu siltä, että nämä nuoret musertuvat ahdistuksen alle, enkä minä äitinä osaa auttaa :(
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksistentiaalinen ahdistus kuuluukin teini-ikään. Ihmettelen miksi äitinä lähdet mukaan siihen vellomaan kun sinun tehtäväsi olisi valaa uskoa tulevaisuuteen. Elämällä on paljon annettavaa!
En lähde mukaan vellomaan ja olen tähän asti yrittänyt keskustella lasten kanssa ongelma ja ahdistus kerrallaan. Nyt vain viime aikoina on tuntunut siltä, että ilonaiheita alkaa olla vähän jo ihan kaveripiirissäkin. Ilmastonmuutos on iso ja ahdistava asia. Poliitikot puhuvat vauvakadosta ja suurin piirtein ihmiskunnan tuhosta, kun nuoret eivät enää hanki lapsia.
Tuo itsemurha tuttavapiirissä herätti ja pelottaa minua. Eivätkö nuoret oikeasti näe elämällään merkitystä, tulevaisuus on synkkä ja kauhukuvia täynnä? Kaikki tuntuu hirveän vaikealta.
Minä jotenkin haaveilin aina sellaisesta tavallisesta, tasapainoisesta elämästä. Opiskelen, menen töihin, menen naimisiin, saan lapsia. Omat nuoret eivät haaveile, vaan tuntevat vahvasti, että heidän on tehtävä jotain, että ylipäätään on tulevaisuutta ja että on joku syy ylipäätään olla täällä. Jos siis perhekään ei ole enää mikään haave.
ap
Ilmastonmuutos on asia joka selkeästi erottaa nykypäivän nuoren sukupolven aikaisemmista, sotasukupolvea ja sitä aiempia lukuunottamatta. Huoli on todellinen ja siihen pitää tarjota todellisia vastauksia eli painottaa sitä mitä jokainen voi tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, myös nuori itse. Nuorelle tulee näin hallinnantunne eikä pelko ota liian suurta valtaa. Sama pätee ammatinvalintaan, on monia aloja joilla on hyvä työllisyystilanne myös tulevaisuudessa.
Selkeästi ja selkeästi... Kyllä siitä nuoret olivat kovasti huolissaan jo 30 vuotta sitten.
No ei todellakaan niin paljon kuin nykyään. Ei silloin mistään ilmastonmuutoksesta puhuttu tässä mittakaavassa kuin nykyään, ydinvoimaa silloin lähinnä vastustettiin. Muistan hyvin koska olin itse nuori silloin. Ilmastonmuutoksesta on tullut huomattava ja realistinen uhka tänäpäivänä. Sitä se ei todellakaan ollut vielä 30v. sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syntynyt 1971 korkeakoulutettu ja sanonut suoraan lapsilleni että heillä on vaikeampi tilanne, liikaa mahdollisuuksia, vaatimuksia, liikaa tietoa maailman tilanteesta. liikaa sometusta.
Kunhan tämä virus ohi (toivotaan että pian) matkailu avartaa. On se sitten matka lähelle tai kauas. Katsomaan Norjaan valaita, kalastajakylään Etelä-eurooppaan, Afrikkaan. Ja se että ei ole pakko suorittaa, ei varsinkaan vanhempien takia.
Yritä olla kuulolla ja tukena, älä välitä täällä mölisijöistä, tuo vaihe menee ohitse. Kun uori tuosta itsenöistyy ja muuttaa omilleen, tuo vaihe on kipuilua monesta seikasta yhtäaikaa, kannattaa antaa tulevaisuudentoivoa siitä että ihmisestä on moneen. Aikuiset uudelleenkouluttautuvat, ei tarvitse NYT tietää miksi haluaa. Myös välivuotta voi pitää ja tehdä vaikka töitä ja matkustaa. Pahinta on se jos nuori suorittaa elämää vanhempien takia. Some aiheuttaa masennusta, sieltä pois koko perhe hetkeksi jos ei kokonaan. Tsemppiä, se menee ohi kyllä vaikka raskasta on. Minulla on nyt esikoinen 27, keskimmäiset 25, 24 ja 19v. Kaikilla oli sama tuossa iässä, nuorin vielä hiukan kipuilee. Vanhin jo järkevä ja ymmärrys kasvanut vaikka herkkä hänkin
Mun isä teki itsarin kun olin 14 vuotias.
Nyt olen 53. Isä oli ku.ollessaan 40 vuotta.
Ihminen ahdistuu vaikka kakan koostumuksesta.
Semmoinen on ihminen
"Mitä tulevaisuudella on tarjota näille nuorille"
Tarvitseeko sen tarjota mitään? Niin kauan kun sosiaalituet on olemassa ei kannata stressata. Joo ei se kovin hääppöistä elämää ole, mutta kyllä sillä pärjää. Samalla tulee elettyä ekologisesti, kun ei ole varaa juurikaan matkustella ja kuluttaa kaikenlaiseen jonniinjoutavaan krääsään, niin tulee samalla tehtyä palvelus ympäristölle. Ei ole huonoa omaatuntoa liiallisesta kuluttamisesta ja pysyy se hiilijalanjälki pienenä. Jos välttämättä haluaa siihen oravanpyörään, niin hoitajista ja koodareista on pulaa. Sairaanhoitaja saa töitä ja palkka on yli keskipalkan. Turhaa ruikutusta taas tämä aloitus.
Minä sanon kotona usein, että asioilla on taipumus selvitä. Mutta totta on, että lukiolaisilla on nykyään enemmän paineita kuin ennen. Koulupäivät ovat 8-16 ja tähän päälle läksyt, ja yo-kirjoituksien pohjalta valitaan jatkopaikat, ja tietoisuutta maailmasta on enemmän kuin infoa tulee muualtakin kuin telkkarista ja koulusta. Pitää vaan yrittää saada nuoren elämä tuntumaan kevyemmältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksistentiaalinen ahdistus kuuluukin teini-ikään. Ihmettelen miksi äitinä lähdet mukaan siihen vellomaan kun sinun tehtäväsi olisi valaa uskoa tulevaisuuteen. Elämällä on paljon annettavaa!
En lähde mukaan vellomaan ja olen tähän asti yrittänyt keskustella lasten kanssa ongelma ja ahdistus kerrallaan. Nyt vain viime aikoina on tuntunut siltä, että ilonaiheita alkaa olla vähän jo ihan kaveripiirissäkin. Ilmastonmuutos on iso ja ahdistava asia. Poliitikot puhuvat vauvakadosta ja suurin piirtein ihmiskunnan tuhosta, kun nuoret eivät enää hanki lapsia.
Tuo itsemurha tuttavapiirissä herätti ja pelottaa minua. Eivätkö nuoret oikeasti näe elämällään merkitystä, tulevaisuus on synkkä ja kauhukuvia täynnä? Kaikki tuntuu hirveän vaikealta.
Minä jotenkin haaveilin aina sellaisesta tavallisesta, tasapainoisesta elämästä. Opiskelen, menen töihin, menen naimisiin, saan lapsia. Omat nuoret eivät haaveile, vaan tuntevat vahvasti, että heidän on tehtävä jotain, että ylipäätään on tulevaisuutta ja että on joku syy ylipäätään olla täällä. Jos siis perhekään ei ole enää mikään haave.
ap
Ilmastonmuutos on asia joka selkeästi erottaa nykypäivän nuoren sukupolven aikaisemmista, sotasukupolvea ja sitä aiempia lukuunottamatta. Huoli on todellinen ja siihen pitää tarjota todellisia vastauksia eli painottaa sitä mitä jokainen voi tehdä ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi, myös nuori itse. Nuorelle tulee näin hallinnantunne eikä pelko ota liian suurta valtaa. Sama pätee ammatinvalintaan, on monia aloja joilla on hyvä työllisyystilanne myös tulevaisuudessa.
Selkeästi ja selkeästi... Kyllä siitä nuoret olivat kovasti huolissaan jo 30 vuotta sitten.
No ei todellakaan niin paljon kuin nykyään. Ei silloin mistään ilmastonmuutoksesta puhuttu tässä mittakaavassa kuin nykyään, ydinvoimaa silloin lähinnä vastustettiin. Muistan hyvin koska olin itse nuori silloin. Ilmastonmuutoksesta on tullut huomattava ja realistinen uhka tänäpäivänä. Sitä se ei todellakaan ollut vielä 30v. sitten.
Ei niin paljon kuin nykyään, mutta paljon kuitenkin. Olin itsekin nuori silloin ja kyllähän se oli jo silloin realistinen uhka. Muistan kun nimimerkki "Hui hai" oli kirjoittanut nuortenlehden yleisönosastoon selvästi ironiseksi tarkoitetun kirjoituksen, jossa hän puhui siitä kuinka kiva on suihkutella ponnekaasuja ilmakehään yms. Lukijat vain eivät ihan ymmärtäneet tarkoitusta ja lehden toimitus täyttyi raivokkaista vastauskirjeistä.
Ei ole oikeita päätöksiä, on vain päätöksiä. Parasta elää oman näköistä elämää, tehdä sitä mitä haluaa. Ei voi tietää mitä on 20 vuoden päästä.
Alue: Aihe vapaa
Asiathan eivät muutu paremmaksi itsestään, vaan sun itsesi toimesta. Pakerrat nyt vaan ahkerasti lukiossa ja panostat tosissasi kirjoituksiin. Jos et pääse sisään yliopistoon todistuksella, niin voit päästä pääsykokeiden kautta. Ja kirjoituksethan voi uusia, jos menee penkin alle. Ja amk on ihan hyvä paikka sekin ja sinne kyllä monille aloille pääsee aika helposti. Jotkut alat työllistää paremmin, jotkut huonommin, eikä sitä voi etukäteen tietää. Minä olen viisikymppinen ja kolmannessa ammatissani. Ja onhan olemassa myös yrittäjyys.
Mun lapsi kirjoitti 2xL, E, C ja B ja opiskelee Aallossa unelma-alaansa ja pääsi pääsykokeiden kautta. Muualle olisi päässyt suoraan yo-papereilla. Toinen on amk:ssa, kun ei oikein tiennyt minne pyrkisi eikä mikään oikein edes kiinnostanut. Nyt on kuitenkin kiinnostunut opiskelemastaan alasta ja on ihan tyytyväinen. Suunnilleen samanlaiset paperit.
Ja tyttöystävän ehdit saada myöhemminkin. Mieheni paras ystävä alkoi seurustelemaan vaimonsa kanssa yli 30-vuotiaana ja oli hänelle ensimmäinen seurustelu.
Yksinäisyydenkin voit poistaa vain sinä itse menemällä mukaan erilaisiin harrastuksiin ja toimintaan. Älä hyvä ihminen heitä kirvestä kaivoon, kun olet elämäsi alkumetreillä ja et voi tietää mitä hyvää nurkan takana on. Saat elää aikana, jolloin on parhaat edellytykset hyvään ja onnelliseen elämään!