Lue keskustelun säännöt.
Minulla menee huonommin kuin annan ymmärtää
10.03.2020 |
Teen etätöitä friikkuna. Eli käytännössä makaan kotona ja teen pari tuntia päivässä töitä, jos sitäkään. Koen jatkuvaa syyllisyyttä laiskottelusta. Välillä mokailen töitä, koska missaan deadlineja. En tajua, mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Rahatilanteeni on toistaiseksi ihan hyvä, mutta pelkään koko ajan joutuvani perikatoon. Mielialani pysyy hyvänä korkeintaan pari tuntia aamupäivällä heräämisen jälkeen. Sitten vaivun epätoivoon, ahdistukseen ja itseinhoon. Yöllä herään ahdistukseen. Kirjaimellisesti ahdistaa poistua asunnosta, ja naapureiden elämisen äänet tekee ihan hirvittävää paniikkia.
Muille esitän, että minulla menee tosi kivasti. Onhan minulla vapaa aikataulu ja vapaa-aikaa, kiva työ, pääsen lounaalla "lenkille" ja saan nukkua pitkään. Joo, niin saan. Mutta kun eihän se elämä ole sellaista. Ahdistaa koko ajan. Olen ryönäkasa ja teen sängystä käsin töitä, vaikka olisi työpöytäkin!!! Annan laskujen mennä perintään, koska en muista maksaa niitä tai sitten ahdistaa maksaa ne. Ällötän itseäni. Käyn välillä mielenterveysasemalla selittämässä, että minua ahdistaa, mutta mikään ei muutu. Sielläkin saatan valehdella tilanteen paremmaksi kuin mitä elämäni todellisuudessa on. Sitten lähden sieltä ja mietin, että hei mun elämähän on tosi jees!
Joka päivä herään samaan aikaan, teen samat aamurutiinit töitä alotellessa, ja sitten vain tuijotan ruutua, kunnes "on aika syödä lounasta, verensokeri on matala, sen jälkeen teen töitä." Pasknvtut. Olen vankina tässä asunnossa ja tässä työssä, koska en tiedä pääsenkö mihinkään vastaavaan toimistoduuniin, ei sellaisia ole.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rutiinia voi muuttaa pikkuasioilla. Esim tee työ istuen, ei maaten. Lukujärjestytä työ. Lisää viikkoon sosiaalista toimintaa min. 1x viikossa. Pidä jumppataukoja. Pidä selvä ero työrupeaman ja levon välillä.
Mulla menee paremmin kuin ihmiset kuvittelee, sain työelämästä tarpeekseni, en erityisemmin pidä ihmisistä noin yleensä. Kunhan toimeen tulee joten kuten niin mulle riittää, olen syrjäytynyt pa-työtön.
Se on ikävä juttu. Mitä voisit tehdä korjataksesi tuon tilanteen ?
Zinc
Vierailija kirjoitti:
Se on ikävä juttu. Mitä voisit tehdä korjataksesi tuon tilanteen ?
Zinc
Varmaan moniakin asioita. Joku lääkitys esimerkiksi olisi tosi kiva juttu. Huvittavaa kyllä, silloin kun haluaisi lääkkeitä, tyrkytetään keskusteluapua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus, essitalopram tms käyttöön
Hommaa adhd-lääkkeet niin jaksaa taas painaa ja saa aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö me kaikki? Ai saakeli kun sain vahingossa julkisesti pikkuromahduksen ja siitä seurannut hössötys. Ihan niin kuin siinä romahduksen partaalla ja välillä reunan yli ei olisi eletty jo vuosia, kukaan vain ei sitä nähnyt. Ei mitään uutta täällä.
Mikä tuollainen työ on missä ei haittaa vaikka koko päivän on tekemättä mitään?
Hassua miten erilailla ihmiset voi palkkansa saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huijarisyndrooma? Olet lahjakas ihminen joka ei tunne ansainneensa hyvää elämäänsä? Tunnistan itseni kuvauksestasi, vaikka minulla tuo on paljon lievempää.
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma? Olet lahjakas ihminen joka ei tunne ansainneensa hyvää elämäänsä? Tunnistan itseni kuvauksestasi, vaikka minulla tuo on paljon lievempää.
Ei ole huijarisyndroomaa. En ansaitse tätä ihan siksi, kun olen niin patalaiska vetelys. Jaksan keskittyä tasan tuskaisessa paniikissa hetken aikaa, ja sitten taas vedän hommat läskiksi. Olen toki kk-palkalla ja sen lisäksi teen satunnaisia toimeksiantoja, että elämäni on toistaiseksi kyllä ihan kohtuu hyvää. Mutta ahdistaa, että menetän kaiken, koska olen PATALAISKA TOLLO. Tosi narsistinen ja opportunistinen valehtelija sen lisäksi.
ADHD-lääkkeitä olen ihan tosissani yrittänyt tässä saada. Mutta kun ei pääse lääkärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huijarisyndrooma? Olet lahjakas ihminen joka ei tunne ansainneensa hyvää elämäänsä? Tunnistan itseni kuvauksestasi, vaikka minulla tuo on paljon lievempää.
Ei ole huijarisyndroomaa. En ansaitse tätä ihan siksi, kun olen niin patalaiska vetelys. Jaksan keskittyä tasan tuskaisessa paniikissa hetken aikaa, ja sitten taas vedän hommat läskiksi. Olen toki kk-palkalla ja sen lisäksi teen satunnaisia toimeksiantoja, että elämäni on toistaiseksi kyllä ihan kohtuu hyvää. Mutta ahdistaa, että menetän kaiken, koska olen PATALAISKA TOLLO. Tosi narsistinen ja opportunistinen valehtelija sen lisäksi.
ADHD-lääkkeitä olen ihan tosissani yrittänyt tässä saada. Mutta kun ei pääse lääkärille.
Jos olisit patalaiska tollo, et olisi päässyt asemaan jossa päätät itse omasta aikataulustasi.
voivoi