Lapseton miten matkustelet?
Millaisia reissuja teet ja millaisista haaveilet?
Kommentit (25)
En haaveile vaan toteutan. Olen käynyt noin 50 eri maassa ja matkustan paljon. Helppoa kun ei ole lapsia. Voi lähteä lyhyellä varoitusajalla aivan minne sattuu huvittamaan ja on tietysti varaakin mennä minne vaan kun ne kersat eivät ensinnäkään ole vieneet kaikkia rahoja eivätkä myöskään nosta matkan hintaa. Kohteessa voi sitten kierrellä ja katsella paikkoja myöskin vapaasti eikä aika kulu lasten kaitsimiseen ja niistä huolen kantamiseen. Eikä tarvitse kuunnella kiukuttelua ja oikuttelua. Aivan mahtavaa! Todellakin oli monessakin mielessä oikea päätös jättää lapset tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Matkustan ilman lapsia ja teen A-luokan reissuja.
A-luokka, viinaa ja vieraita?
Business- tai ykköluokassa (riippuen lentoyhtiöstä) ja viiden tähden hotelleissa yleensä sviitissä. Omasta pussistani maksan. On ihanaa kun voi matkustaa miten ja milloin itse haluaa eikä ole ketään jaloissa kitisemässä.
N41
Matkustelen edullisesti ja kevyesti, melkein reppureissuja.
En tykkää pönöttää ja pukeutua illallisille.
t. minjunöör.
Asun Englannissa ja matkustan kahden/kolmen kuukauden välein ulkomaille ja matkustelen myös maan sisällä paljon, etenkin kesäisin. Lontoosta käsin on niin helppo nykyään mennä vaikka junalla Pariisiin tai Amsterdamiin pitkäksi viikonlopuksi ja myös muualle Eurooppan pääsee todella helposti sekä edullisesti. Pidemmälle matkalle mennään pari kertaa vuodessa ja Suomeen kanssa pari kertaa vuodessa.
Matkustan 95-% yksin, pari kertaa vuodessa Euroopan ulkopuolella, 3-5 kertaa Euroopassa. En viihdy aurinkorannoilla.
En harrasta matkustamista, ihan turhaa luonnonvarojen tuhlaamista.
Pysyn kotona. Matkustelu on jo niin vanhanaikaista.
Vierailija kirjoitti:
Business- tai ykköluokassa (riippuen lentoyhtiöstä) ja viiden tähden hotelleissa yleensä sviitissä. Omasta pussistani maksan. On ihanaa kun voi matkustaa miten ja milloin itse haluaa eikä ole ketään jaloissa kitisemässä.
N41
Niin minäkin N46 + 1 lapsi.
Kaikenlaisia. Eniten tulee mentyä yksin, mutta välillä kavereiden kanssa. Pidän silti eniten yksin matkustamisesta, sillä silloin minun ei tarvitse miellyttää ketään muuta kuin itseäni.
Haluaisin kyllä lapsia, mutta rehellisesti sanottuna ajatus lasten kanssa matkustamisesta kyllä kauhistuttaa. Ei tunnu yhtään siltä että jaksaisin miettiä jokaista liikettäni sen mukaan mitä lapset haluavat/tarvitsevat ja mihin he pystyvät.
Olen yleensä useamman kuukauden kerrallaan jossain kaukaisilla saarilla, joissa on aika alkeelliset olot ja aika kuluu sukellellen ja snorklaillen.
Avopuolison kanssa matkustelen. Viime reissuja on ollut viikko Pohjois-Italiassa muutamia viinitiloja vuokra-autolla kiertäen ja Keski-Euroopan viikon loma junaillen. Lennetään siis aina johonkin ja ollaan 2-3 päivää samassa paikassa, sitten liikutaan johonkin muille lähiseuduille julkisilla tai vuokra-autolla.
Yövytään keskitason hotelleissa tai majataloissa, ei missään kuppaisissa mutta ei tarvitse olla viittä tähteä myöskään.
Maistellaan paljon erilaisia paikallisia ruokia, katsellaan maisemia, joskus vieraillaan jossain museossa, konsertissa tai paikallisissa harrastuspaikoissa. Rentoudutaan, syödään ja juodaan hyvin, tutkitaan paikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Business- tai ykköluokassa (riippuen lentoyhtiöstä) ja viiden tähden hotelleissa yleensä sviitissä. Omasta pussistani maksan. On ihanaa kun voi matkustaa miten ja milloin itse haluaa eikä ole ketään jaloissa kitisemässä.
N41
Niin minäkin N46 + 1 lapsi.
Jaa, onpa kiintoisaa.
Matkustelen spontaanisti, pienellä kantamuksella, hankaliinkin paikkoihin ja annan matkan johdattaa.
Voinko vastata, kun lapseni on jo toistakymmentä vuotta ollut aikuinen? Matkustelen edullisesti ja paljon. Reppureissuja Euroopassa. Kaupunkilomia ja patikointia vuoristossa, joskus puolison kanssa vuokra-autolla kiertelyä eri maissa. Satunnaisesti vapaaehtoistyötä eläinten parissa, sitä suunnittelen tulevaisuudessa tekeväni enemmän. En ole eri maiden kerääjä vaan minulla on muutamia suosikkimaita, joissa olen käynyt useissa eri kohteissa, ja siksi maa-listallani on vain noin 30 eri maata.
Töistä on vaikea olla pois pitempää aikaa talvella ja siksi unelmat Australiasta ja Uudesta Seelannista sekä pitemmästä lomasta Jenkeissä ovat toistaiseksi toteuttamatta.
viihdyn kotona enkä tykkää matkustella, riittää kun noin kerran kuussa käyn lähikaupungissa sukulaisia tapaamassa.
Matkustan omilla ehdoillani. En kaipaa matkustaessa luksusta tai suuria mukavuuksia, kokemukset on se juttu. Voin ihan mielelläni nukkua pari yötä autossa, junassa, teltassa, sohvalla tai yhteismajoituksessa. Trans-Siperian junamatka oli pitkään haaveissa ja olihan se lopulta hieno kokemus. Mongoliaan tahtoisin uudestaankin. Nyt haaveilen New Orleansin matkasta.
Parhaimpia muistoja syntyy kohtaamisista tien päällä. Usein reissun jälkeen voi olla pari uutta ystävää. Paljon tulee käveltyä ja kierreltyä.
Lasten kanssa tällainen reissailu ei olisi mahdollista eikä varmasti fiksua tai turvallistakaan.
Matkustan ilman lapsia ja teen A-luokan reissuja.