Psykiatri sanoi että kaikilla ihmisillä on jotain autistisia piirteitä, mitkä ovat sinun autistiset piirteesi, tunnistatko?

Joku bingo-psykiatriko ollu asialla? Tollanen typerä yleistäminen on autististen mitätöintiä. Normaaleilla ihmisillä ei oo autistisia piirteitä. Tolla perusteella vois sanoo, että me kaikki ollaan vähä homoja.

Minulla on joku omituinen taito muistaa ihan sanatarkasti vielä vuosien kuluttua mitä joku on puhunut. Olin lapsena useinkin kirkossa ja muistan vielä kymmenien vuosien päästä, mitä pappi puhui. Sanat syöpyvät päähäni eivätkä lähde pois. Myös opettajien puheet ovat jääneet korvieni väliin. Moni on ihmetellyt tätä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta saa alkuun pidättyväisen kuvan. Oikeasti olen se rääväsuutäti, en kiroile, olen vain härski.

Tutustun harvemmin varsinkaan naispuolisiin koska pitävät minua kummallisena, kenties tämän ristiriitaisuuden takia.

N

Mitä mieltä miehet ovat tällaisesta naisesta?

Jossain asperger-testissä aikoinaan oli kohta "En yleensä saa muilta ihmisiltä hyviä neuvoja – onnistun vain jos toimin omalla tavallani" tms. Asperger-pisteen sai, jos vastasi myöntävästi. Minulla on vähän tuota, esim. koulussa en osannut tehdä ryhmätöitä.

Silmiin katsominen vaikeaa. Vaikeuksia keskustella ryhmässä, löytää oikea aika puheenvuorolle.

Olen myös yliherkkä ihmisten kasvojen ilmeille. Ylitulkitsen ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suorapuheisuus. En aina ymmärrä sosiaalisia normeja, miksi pitää sanoa jotain tai olla sanomatta. Esim. Terveisten lähettäminen. En koskaan muista sellasia, ja kun minulle lähetetään, en edes tajua kiittää. Niin turhia ne ovat.

Mulla nää samat. Sellainen sosiaalinen kömpelyys. On ollut opettelemista, että juhliin tullessa tervehtii paikallaolijoita ja hyvästelee isäntäväen ennen lähtöä. Terveisiä en ole koskaan tajunnut, mikä niiden pointti on?

Tosi vaikealta tuntuu kun jonkun läheinen on kuollut ja pitää esittää osanotot. Tähänkin varmaan tottuu, mutta ei ole vielä ollut tarpeeksi kuolleita että olisi tullut rutiini. Vaikeinta oli kun oma äiti oli kuollut ja ihmiset esittelivät minulle osanottojaan, todella vaikea suhtautua niihin ja mitä siihen voi sanoa?

Minä en taas ole sosiaalisesti kömpelö muuten. Osaan small talkin ja olen hyvä ruokapöytäkeskustelussa. Osaan ottaa kaikki huomioon. Osaan antaa positiivista palautetta.

Minä en vain ymmärrä fraaseja.

Miksi pitää kiittää viimeisestä? Johan kiitin lähtiessä.

Miksi pitää toivottas hyvää nimipäivää? Eihän ihminen itse ole mitään tehnyt nimensä eteen.

Miksi pitää ottaa osaa? Eikö oma ilme jo kerro myötätunnosta riittävästi?

En minäkään osaa muuta kuin hymähtää, jos joku esittää osaanotot.

Luulen, että tämä liittyy paljon siihen, että en ole mielensäpahoittaja. En minä loukkaannu, jos joku ei toimi odotetusti. Enkä ymmärrä, kun joku toinen loukkaantuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen ääri-introvertti erakkoluonteisuuteen asti joten minusta varmaan saa aika autistisen kuvan. Tosiasiassa silti en usko olevani autisti, koska osaan kyllä lukea ihmisten sanatonta viestintää, ei ole erityiskiinnostyksia, ei toiminnanohjauksen vaikeuksia. Valitsenoa vaan olla yksin aina kuin mahdollista koska olen onnellisin yksin.

Mulla sama tilanne. Ymmärrän ihmisiä hyvin mutta ahdistun niiden seurassa koska koen että minun pitäisi olla erilainen kuin olen. Hiljaa oleminen on mulle liian luontevaa, small talk onnistuu jotenkuten mutta yleisesti ottaen ihmisten kanssa puhuminen on vain vaivaannuttavaa ja jään jotenkin alakynteen kommunikointitilanteissa. Suhteessakin kaipaan enemmän fyysistä läheisyyttä kuin jotain syvällisiä keskusteluja - vaikka toisaalta en tietenkään voisi olla sellaisen kanssa joka ei ole henkisesti samalla aaltopituudella, siis pitää olla muutakin kuin se läheisyys tietysti.

Lojaalisuus ja voimakas oikeudenmukaisuuden taju. Erittäin korkea moraali. Voisin olla vaikkapa nunna. Yhdelle asialle intohimoisesti omistautuminen.

Mielestäni nämä asiat ovat kaikki positiivisia. En voisi esimerkiksi ikinä pettää kaveriani kaverin miehen kanssa, En voisi, vaikka tuntisin kuinka kovasti halua mieheen. Mielestäni lojaalisuus menee omien halujen edelle. On luonteenheikkoutta sortua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistakymmentä autismiin sopivaa piirrettä ja testattuna epätasaisinen kykyprofiili. Lisäksi lapseni on diagnosoituja autistismin kirjollle. Minulle on kuitenkin haluttu kuvitella mielenterveysongelma. 

Autisteja on paljon väärillä diagnooseilla. Se on surullista, kun syöttävät vahvoja mutta autismiin tehottomia lääkkeitä turhaan.

Kyllä. Raskauden jälkeiseen masennukseen hain apua ja sille tielle jäin. Sivuoireisiin syötettiin aina uusia ja uusia lääkkeitä jotka teki yhä vain sekavammaksi ja niin minulle saatiin aikaiseksi neurologisia vaurioita ja tietysti kasa erillaisia mielenterveysdiganooseja joista lopulta jouduin eläkkeelle. En käytä enää lääkkeitä, enkä oireile niin, että mitään diagnoosia niistä saisi. Elän autismini ja autismin rajoitusten mukaan ja se toimii hyvin.

Pitkä ja suonikas kikkeli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistakymmentä autismiin sopivaa piirrettä ja testattuna epätasaisinen kykyprofiili. Lisäksi lapseni on diagnosoituja autistismin kirjollle. Minulle on kuitenkin haluttu kuvitella mielenterveysongelma. 

Autisteja on paljon väärillä diagnooseilla. Se on surullista, kun syöttävät vahvoja mutta autismiin tehottomia lääkkeitä turhaan.

Kyllä. Raskauden jälkeiseen masennukseen hain apua ja sille tielle jäin. Sivuoireisiin syötettiin aina uusia ja uusia lääkkeitä jotka teki yhä vain sekavammaksi ja niin minulle saatiin aikaiseksi neurologisia vaurioita ja tietysti kasa erillaisia mielenterveysdiganooseja joista lopulta jouduin eläkkeelle. En käytä enää lääkkeitä, enkä oireile niin, että mitään diagnoosia niistä saisi. Elän autismini ja autismin rajoitusten mukaan ja se toimii hyvin.

Sosiaalisuutta voi kehittää terapiassa käymällä tilanteita läpi. Tuo voi auttaa masennukseen, kun oppii toimimaan ja sanomaan oikein.

Suorapuheisuus. Välillä myös ärsyttää, kun mielestäni ihmiset eivät ”näe” tai tajua syy-seuraussuhteita. Näen asiat suoraviivaisesti, pinoon, halki ja poikki.

Olen opetellut ajattelemaan tästä pois. Koitan ajatella elämää kuin kasvina, joka kasvaa ja rönsyilee joka suuntaan. Kaikki versot ovat mahdollisuus. Ei niin, että on yksi voimakas iso runko, joka kasvaa kohti korkeuksia.

Olen tehnyt todella paljon työtä ymmärtääkseni tämän.

Tämä ehdottomuus liittyy autismiin. Ymmärryksen oppiminen on johtanut siihen, että tavallaan ymmärrän vähän kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistakymmentä autismiin sopivaa piirrettä ja testattuna epätasaisinen kykyprofiili. Lisäksi lapseni on diagnosoituja autistismin kirjollle. Minulle on kuitenkin haluttu kuvitella mielenterveysongelma. 

Autisteja on paljon väärillä diagnooseilla. Se on surullista, kun syöttävät vahvoja mutta autismiin tehottomia lääkkeitä turhaan.

Kyllä. Raskauden jälkeiseen masennukseen hain apua ja sille tielle jäin. Sivuoireisiin syötettiin aina uusia ja uusia lääkkeitä jotka teki yhä vain sekavammaksi ja niin minulle saatiin aikaiseksi neurologisia vaurioita ja tietysti kasa erillaisia mielenterveysdiganooseja joista lopulta jouduin eläkkeelle. En käytä enää lääkkeitä, enkä oireile niin, että mitään diagnoosia niistä saisi. Elän autismini ja autismin rajoitusten mukaan ja se toimii hyvin.

Sosiaalisuutta voi kehittää terapiassa käymällä tilanteita läpi. Tuo voi auttaa masennukseen, kun oppii toimimaan ja sanomaan oikein.

Voin siis opetella sanomaan ”otan osaa”, vaikka mielessäni ajattelen, että kaikille tulee aika lähteä. Synttärit- ja nimppärionnittelut voisin opetella muistamaan, vaikka kirjaamalla kalenteriin. Joillekin se on todella tärkeää ja kokevat unohtamisen välinpitämättömänä. Tämä on juuri sitä, että ajattelen, että ystävyys pysyy eliniän. Mitä yhdellä nimpparionnittelulla on väliä kokonaisuuden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistakymmentä autismiin sopivaa piirrettä ja testattuna epätasaisinen kykyprofiili. Lisäksi lapseni on diagnosoituja autistismin kirjollle. Minulle on kuitenkin haluttu kuvitella mielenterveysongelma. 

Autisteja on paljon väärillä diagnooseilla. Se on surullista, kun syöttävät vahvoja mutta autismiin tehottomia lääkkeitä turhaan.

Kyllä. Raskauden jälkeiseen masennukseen hain apua ja sille tielle jäin. Sivuoireisiin syötettiin aina uusia ja uusia lääkkeitä jotka teki yhä vain sekavammaksi ja niin minulle saatiin aikaiseksi neurologisia vaurioita ja tietysti kasa erillaisia mielenterveysdiganooseja joista lopulta jouduin eläkkeelle. En käytä enää lääkkeitä, enkä oireile niin, että mitään diagnoosia niistä saisi. Elän autismini ja autismin rajoitusten mukaan ja se toimii hyvin.

Sosiaalisuutta voi kehittää terapiassa käymällä tilanteita läpi. Tuo voi auttaa masennukseen, kun oppii toimimaan ja sanomaan oikein.

Ei minulla ole masennusta eikä sosiaalisessa elämässä ongelmia jos niitä en järjestä tietentahtoen, puhumalla esimerkiksi totta, rehellisesti tai suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Lojaalisuus ja voimakas oikeudenmukaisuuden taju. Erittäin korkea moraali. Voisin olla vaikkapa nunna. Yhdelle asialle intohimoisesti omistautuminen.

Mielestäni nämä asiat ovat kaikki positiivisia. En voisi esimerkiksi ikinä pettää kaveriani kaverin miehen kanssa, En voisi, vaikka tuntisin kuinka kovasti halua mieheen. Mielestäni lojaalisuus menee omien halujen edelle. On luonteenheikkoutta sortua.

En kyllä tunne edes halua, koska en edes ajattele pettämistä mahdollisuutena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistakymmentä autismiin sopivaa piirrettä ja testattuna epätasaisinen kykyprofiili. Lisäksi lapseni on diagnosoituja autistismin kirjollle. Minulle on kuitenkin haluttu kuvitella mielenterveysongelma. 

Autisteja on paljon väärillä diagnooseilla. Se on surullista, kun syöttävät vahvoja mutta autismiin tehottomia lääkkeitä turhaan.

Kyllä. Raskauden jälkeiseen masennukseen hain apua ja sille tielle jäin. Sivuoireisiin syötettiin aina uusia ja uusia lääkkeitä jotka teki yhä vain sekavammaksi ja niin minulle saatiin aikaiseksi neurologisia vaurioita ja tietysti kasa erillaisia mielenterveysdiganooseja joista lopulta jouduin eläkkeelle. En käytä enää lääkkeitä, enkä oireile niin, että mitään diagnoosia niistä saisi. Elän autismini ja autismin rajoitusten mukaan ja se toimii hyvin.

Sosiaalisuutta voi kehittää terapiassa käymällä tilanteita läpi. Tuo voi auttaa masennukseen, kun oppii toimimaan ja sanomaan oikein.

Voin siis opetella sanomaan ”otan osaa”, vaikka mielessäni ajattelen, että kaikille tulee aika lähteä. Synttärit- ja nimppärionnittelut voisin opetella muistamaan, vaikka kirjaamalla kalenteriin. Joillekin se on todella tärkeää ja kokevat unohtamisen välinpitämättömänä. Tämä on juuri sitä, että ajattelen, että ystävyys pysyy eliniän. Mitä yhdellä nimpparionnittelulla on väliä kokonaisuuden kanssa.

Jos se minusta olisi kiinni, sanoisin: ”Nähdään tuonpuoleisessa hänen kanssaan. Mutta olen ymmärtänyt, että omituinen huumori ei sovi joka paikkaan. Puren huulta.

Omituinen huumori. Lipsautukset sopimattomissa paikoissa. Musta huumori. Naurunremakka muiden seistessä hiljaa ja silmäillessä toisiaan.

Sosiaalinen kömpelyys. Olen pyytänyt esim. tummaihoista miestä ensitreffeillä katsomaan elokuviin Apinoiden planeettaa.

Kaikilla on tosiaan erilaisia autismin piirteitä. Ero on siinä, että osa tunnistaa ne piirteet paremmin kuin toiset, toisilla taas piirteet sulautuvat ympäristön tavanomaisiin normeihin toisia piirteitä paremmin.

Oma "autistinen" piirteeni on tarkkuus.