Psykiatri sanoi että kaikilla ihmisillä on jotain autistisia piirteitä, mitkä ovat sinun autistiset piirteesi, tunnistatko?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt, millä voidaan erottaa, onko kyse lievästä autismista tai autistisista piirteistä vai luonteesta.

No jos diagnostiset kriteerit eivät täyty vaikka epäily olisikin oireiden osuessa kohdilleen, puhutaan piirteistä.

En hallitse smalltalkia, möläyttelen välillä. Sitten olen työpäivän ja työviikon jälkeen (olen opettaja) usein niin täynnä sosiaalisuutta, että viihdyn mielelläni yksinäni tai puolison kanssa enkä kaipaa mitään tilaisuuksia, joissa olisi muita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne piirteet on?

No vaikeudet tai haasteet/poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, poikkeavia käyttäytymismalleja, erityisiä mielenkiinnonkohteita, aistiyli/ali/herkkyyksiä, joustamattomuutta käyttäytymisessä, tunteiden tunnistamisen ja säätelyn vaikeuksia, toiminnanohjauksen pulmia, yksityiskohtien hahmottamisen poikkeavuus, suhteettomat vaatimukset, vaikeutta asettua muiden asemaan, stressiherkkyyttä jne

Mutta noita samoja piirteitä on muissakin "mielenterveysongelmissa". Mulla on ADHD ja siihen kuuluu esimerkiksi tunteiden säätelyn vaikeus ja toiminnanohjauksen pulmat.

Vuorovaikutus, kommunikointi ja poikkeavat käyttäytymismallit ovat yläkäsitteitä ja kaikilla näillä alueilla kun on riittävästi haasteita, diagnoosi napsahtaa. Ja vaikka kahdella osa—alueella olisi paljon oireita mutta yhdellä ei, ei diagnoosia tule.

Minusta saa alkuun pidättyväisen kuvan. Oikeasti olen se rääväsuutäti, en kiroile, olen vain härski.

Tutustun harvemmin varsinkaan naispuolisiin koska pitävät minua kummallisena, kenties tämän ristiriitaisuuden takia.

N

Minulla on erityisiä mielenkiinnon kohteita, eli ekkoja.

Olen ääri-introvertti erakkoluonteisuuteen asti joten minusta varmaan saa aika autistisen kuvan. Tosiasiassa silti en usko olevani autisti, koska osaan kyllä lukea ihmisten sanatonta viestintää, ei ole erityiskiinnostyksia, ei toiminnanohjauksen vaikeuksia. Valitsenoa vaan olla yksin aina kuin mahdollista koska olen onnellisin yksin.

Tässähän on nyt lueteltu ihan normaaleja asioita. Itselläni on melkein kaikki mitä jotkut pitävät autisteille ominaisina piirteinä, ja ihan normaalina itseäni pidän, en mitenkään autistipiirteisenä. 

Uuvun jos olen paljon ihmisten kanssa tekemisissä, vaikeutta katsoa ihmisiä silmiin, on vähän erikoisia mielenkiinnon kohteita, olen vähän kömpelö, yksin ollessani saatan joskus kiinnittää huomiota siihen että olen hyvin erikoisessa asennossa ym ja koitan välttää näitä erikoista asentoja, käsien, sormien, jalkojen heiluttelua kun olen muiden ihmisten kanssa. Mulla on masennusta ja ahdistusta ollut koko ikäni, saan joskus raivareita, elämä on jotenkin kaaottista ja olen usein väsynyt, mulla on todella paljon nukkumis ongelmia, jumituin itseäni kiinnostaviin asioihin pitkiksi ajoiksi, vaikea saada mitään usein aikaiseksi, asiat joista en ole kiinnostunut niin niitä on hyvin vaikea oppia/tehdä.

Toisaalta osaan lukea ihmisten sanatonta viestintää melko hyvin ja "aistin" tunnetiloja.

Olen hyvin herkkä ihminen myös.

Ihmiset ei kiinnosta itseäni kauheasti ja tunnen aina olevani ulkopuolinen. Tulen parhaiten toimeen parin ystäväni kanssa joilla Asperger. Itsellä ei ole mitään diagnoosia.

Nettiin jumittuminen on mulla tai tarkemmin keskustelupalstoille jumittuminen. Se taitaa olla tuohon toiminnanohjauksen kuuluva pulma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ne piirteet on?

No vaikeudet tai haasteet/poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, kommunikaatiossa, poikkeavia käyttäytymismalleja, erityisiä mielenkiinnonkohteita, aistiyli/ali/herkkyyksiä, joustamattomuutta käyttäytymisessä, tunteiden tunnistamisen ja säätelyn vaikeuksia, toiminnanohjauksen pulmia, yksityiskohtien hahmottamisen poikkeavuus, suhteettomat vaatimukset, vaikeutta asettua muiden asemaan, stressiherkkyyttä jne

Minulla on lähes nämä kaikki jossain muodossa, mutta kyse lienee enemmän mielenterveysongelmista. Tosin olin lapsena sentyyppinen, että nykyään varmaan epäiltäisiin autismia - olin arka, jumiutuin sanoihin ja asioihin, otin kaiken kirjaimellisesti jne. Lisäksi minusta on tuntunut koko ikäni, etten kuulu porukkaan tai minussa on jokin luotaantyöntävä piirre. Ehkä minulla on oikeasti joitain vahvoja autistisia piirteitä? Nykyään kyllä luen sosiaalisia tilanteita melko hyvin, vaikka en aina osaakaan toimia niissä.

-Kiusaannun valtavasti silmiin katsomisesta

-En osaa lukea rivien välistä: piilovittuilu ja vihjailut menee yleensä aivan täysin ohi ja sarkasmia on todella vaikea ymmärtää

-Töksäyttelen totuuksia ja tilanteeseen sopimattomia kommentteja. Sitten ihmettelen, miksi joku, tai jotkut eivät voi sietää minua

-Sosiaaliset tilanteet ovat minulle muutenkin vaikeita. En siis ole estynyt, tai ujo, mutta en vain tiedä, mitä sanon, jos joku tulee juttelemaan. Tähän asti olen joten kuten pärjännyt ihmisten kanssa muita matkimalla

-Uppoudun minua kiinnostavaan harrastukseen aivan täysin, 8h saattaa mennä ihan heittämällä ilman, että edes huomaan ajankulua. Sen sijaan asiat, jotka eivät kiinnosta, ovat minulta todella vaikeaa, lähes mahdotonta suorittaa, eikä keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä kyseisissä tilanteissa riitä ollenkaan

-Muistini on tietyillä osa-alueilla todella hyvä ja yksityiskohtainen

-Puhun itseäni kiinnostavista asioista pitkään ja pilkuntarkasti välittämättä, kuka on kuulijana, tai että kiinnostaako ketään juurikaan

-Rutiinit ovat todella tärkeitä ja ahdistun muutoksista

-Aistini ovat todella herkät, varsinkin kuulo ja maku

Kun olen keskustelutilanteessa usean ihmisen kanssa (tapaamiset, muuten vain ringissä seisominen ym.), on usein vaikea tietää ketä katsoa, miten ja millä ilmeellä. Vaikeinta on, jos monta ihmistä puhuu yhtä aikaa. Kuuntelenko sitä joka puhuu ensin? Sitä joka kaikille? Sitä joka suoraan minulle? Sitä joka äänekkäimmin? Itsevarmimmin? Kiinnostavimmin? Lähimpänä minua? Kauimpana minua? Puheen sisältö menee ohi, jos yritän kuunnella kaikkia yhtä aikaa. Kuuntelenko yhtä aikaa puhuvista koko ajan samaa vai vuorottelenko?

Juuttuminen "kokonaisuuden kannalta" epäoleellisiin yksityiskohtiin, uteliaisuudesta. Kun zoomaan huomioni lähemmäs jotain yhtä asiaa kuin muut, he saattavat ajatella, että otan sen asian liian vakavasti tai vähättelen jotain toista asiaa, kun en mieluummin puhu siitä.

En tunnista itsessäni muita autismin piirteitä kuin syventymisen jonkin asian tekemiseen niin, että muu unohtuu. En kuule, jos minulle puhutaan ja saatan tehdä yhtä asiaa tuntikausia yhteenmenoon syömättä ja juomatta. Koskee erityisesti maalaamista, mutta ilmenee myös muissa toimissa.

Silmiin katsominen. Pystyn siihen muutaman sekunnin ajan, sitten alkaa tuntua vaivaannuttavalta ja pitää katsoa sivuun.

Vieraita ihmisiä on helpompi katsoa silmiin kuin tuttuja. Tuntuu vähän nurinkuriselta.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan autisteja kaikki, kun oikein silmiin katsotaan...

Oma autistinen piirteeni: silmiin katsominen on minulle vaikeaa ja välttelen katsekontaktia 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suorapuheisuus. En aina ymmärrä sosiaalisia normeja, miksi pitää sanoa jotain tai olla sanomatta. Esim. Terveisten lähettäminen. En koskaan muista sellasia, ja kun minulle lähetetään, en edes tajua kiittää. Niin turhia ne ovat.

Mulla nää samat. Sellainen sosiaalinen kömpelyys. On ollut opettelemista, että juhliin tullessa tervehtii paikallaolijoita ja hyvästelee isäntäväen ennen lähtöä. Terveisiä en ole koskaan tajunnut, mikä niiden pointti on?

Tosi vaikealta tuntuu kun jonkun läheinen on kuollut ja pitää esittää osanotot. Tähänkin varmaan tottuu, mutta ei ole vielä ollut tarpeeksi kuolleita että olisi tullut rutiini. Vaikeinta oli kun oma äiti oli kuollut ja ihmiset esittelivät minulle osanottojaan, todella vaikea suhtautua niihin ja mitä siihen voi sanoa?

Jos kirjoitan nimettömänä netissä, minua syytetään ilkeydestä ja moni veikkaa mieheksi. Olen hyvin ratkaisukeskeinen ihminen, joka ei jaksa voivotella vaan tarttuu toimeen. :) Naiseksi olen kuulemma lähes empatiakyvytön, esim. ärsyynnyn hössöttämisestä lasten ympärillä, omani saivat jo taaperosta asti kiipeillä suunnilleen minne halusivat ja vauvan kasvojen pyyhkimiseen kelpasi "oivoi niin kamalan karkea" käsipaperi kylässä. Meinasin huutaa, kun emäntä toi Nessuja. :p 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan suorapuheisuus. En aina ymmärrä sosiaalisia normeja, miksi pitää sanoa jotain tai olla sanomatta. Esim. Terveisten lähettäminen. En koskaan muista sellasia, ja kun minulle lähetetään, en edes tajua kiittää. Niin turhia ne ovat.

Oletko Mira?

En.

Minäkään en ole Mira.

Viihdyn mainiosti yksin. Aspana koen erittäin hyväksi olla työn ulkopuolella ihan vaan yksin. Käyn kuntosalilla paljon ja ärsyynnyn jos minua huomioidaan tai minulle aletaan puhua siellä.

Tää on ihan höpön höpön juttu, mitä psykiatri tietää autismista.

Mielenterveyden häiriöt ei liity autismiin millää tavalla.