Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aivokasvain? Mihin otan yhteyttä, vai olenko turhaan huolissani?
07.03.2020 |
Mistähän tämän aloittaisi...
Olen 27-vuotias ja oireita on ollut useita vuosia, niihin ei kuitenkaan juuri ole kiinnitetty huomiota. Nyt itsestäni on alkanut tuntua että näitä on liikaa, tämä ei voi olla normaalia. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että ehkä vain ylireagoin.
Viimeisen kuukauden ajan olen kokenut vaihtelevissa määrin huimausta esim. salitreenissä (treenissä ei muutosta, ei myöskään elämäntavoissa) sekä noustessani ylös ja esim. siivotessa. En ajatellut asiasta sen enempää, tätä on ollut ennenkin. Mutta paljon häiritsevämpää on ollut lievät kipu/kutina ja pistely silmissä. Ajattelin, että piilarit varmaan ovat epäsopivat, mutta siinä tuli mieleen myös optikon maininta siitä, että vasemmassa silmässä oli jotain muutosta (silmänpohjassa tms) ja pupillit eri kokoiset. Ajattelin tämän johtuneen pahasta silmätulehduksesta (jota ei tosin koskaan diagnosoitu tulehdukseksi). Optikko ei maininnut mitään siitä, että tämäkin saattaa liittyä aivokasvaimeen.
Tuo mahdollinen rajumpi silmätulehdus alkoi ulkomaanmatkalla. Näkö meni kokonaan muutamaksi päiväksi ja aivoista otettiin magneettikuvat. Lääkäri kertoi siellä olevan "jotain" muttei osannut sanoa mitä. Muistaakseni vasemmassa etu-aivolohkossa. Oireileva silmä on vasen myös. Sain kehotuksen palata kotiin ja hakeutua lääkäriin täällä, minkä tein. Näköni kuitenkin palautui suurimmaksi osaksi jo ennen kuin pääsin Suomessa lääkäriin. Uusia kuvia ei otettu, vaikka kerroin toisen lääkärin huomanneen aivoissani jotain. Oireita oli tuolloin muitakin; välillä tunnottomuutta raajoissa ja jonkinlaisia 'välähdyksiä aivoissa', vaikea kuvailla.
Näiden lisäksi sitten on näitä oireita joista en oikein enää osaa edes sanoa... en oikein enää osaa sanoa millainen oloni on.
Aiemmin olin todella nopea oppimaan ja luin nopeammin kuin kukaan ystävistäni. Nykyään lukeminen on vaikeaa, en pysty kohdistamaan katsettani tekstiin kunnolla, en pysty keskittymään tekstiin, opiskelu ei suju millään. Aiemmin toimivat metodit esim. sanaston opettelussa tuntuvat olevan se ja sama nyt, opin todella paljon hitaammin kuin aiemmin.
// jatkuu...
Kommentit (32)
Harrastan ratsastusta ja aiemmin nautin tallilla käymisestä. Nykyään en pysty toimimaan hevosen kanssa tarpeeksi päämäärätietoisesti, joten sekin on alkanut tottelemaan huonommin. Jos se pysähtyy eikä suostu liikkumaan, jotenkin jämähdän itsekin enkä pysty päämäärätietoisesti käskemään sitä. Ennen tein tallihommat mielelläni rauhassa, nyt koko ajan stressaan siitä että teen väärin, tai väärää hommaa, tai huonossa järjestyksessä, tai unohdan jotain tai tai...
Kaikin puolin olen vain jotenkin todella jumissa ja muuttunut jotenkin todella tyhmäksi. Olen todella vähän yhteyksissä kavereihin, olen yksinäinen mutten silti kaipaa ihmisiä. En tiedä miten tämä on edes mahdollista, mutta tuntuu etten muutenkaan osaa oikein arvioida oloani. Välillä tuntuu, että olen ihan sekaisin, välillä taas ajattelen että varmaan vain ylireagoin ja muidenkin aivot toimivat näin.
Muistin ja ajantajun kanssa on paljon ongelmia. Kun koitan miettiä esim. mitä söin eilen, joudun tosissani miettimään. Mutta en myöskään muista mitä tein viime viikonloppuna, pakko katsoa kalenteria. Muistan kyllä mitä esim. puhuttiin kun käytiin kaverin kanssa syömässä, mutten muista kävimmekö viikko sitten vai kuukausi sitten. Välillä huomaan iltapäivällä, etten heti muista mitä olen tehnyt aamulla.
Päätösten tekeminen on todella vaikeaa, sillä ongelmanratkaisukyky tuntuu kadonneen. Tämäkin postaus... Luulisi että tällaisen listan perusteella voisi jonkinlaisen arvion tehdä itsekin, mutta en ihan oikeasti tiedä enää, pitääkö nyt jo huolestua?
Jos joku kokee tarpeelliseksi v_ittuilla tähän jotain, niin ihan vapaasti vaan. Mutta olisin todella kiitollinen, jos saisin myös asiallisia vastauksia ja erityisesti: jos näistä pitää huolestua, niin mihin otan yhteyttä ja mitä sanon? Asun Helsingissä ja olen yliopisto-opiskelija (vaikken tosin ole opiskellut syyskuun jälkeen lainkaan).
Kiitos jo etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi tuossa ehkä olla jokin muukin sairaus taustalla. Ei se nyt välttämättä mikään aivokasvain ole.
soitat yksityiselle lekurille ja mee käymään,ei se ole kallista tai vaikeaa
Näköjään tässäkin unohtunut monessa kappaleessa tärkeät pointit kun vaihtunut ajatus kesken lauseen. Mutta tässtä näköjään tuli niin pitkä, että kerron mieluummin lisää jos joku haluaa selvennystä/lisätietoja näistä.. Toivottavasti joku jaksaa lukea.
Vielä pieni lisäys. Ennen olin sosiaalinen, energinen, lahjakas opiskelija, harrastin paljon, muistini oli erinomainen ja opin nopeasti. Ongelmanratkaisu ja päättely olivat vahvuuksiani, päädyin opiskelemaan mat-luun ja alkuun pärjäsin opinnoissa vaivattomasti. Muutama ensimmäisen vuoden kurssi jäi suorittamatta, nyt en enää saa useasta yrityksestä huolimatta niitä suoritettua. Keskittymiskykyni oli myös todella hyvä. Nykyään tunnun olevan täysi vastakohta aiemmasta.
-ap
Otat yhteyttä sinne mistä aiemminkin olet saanut terveydenhoitopalvelut. Yths, terveysasema? Kerro vain fyysisistä oireista ( kannattaa liioitella kunnolla) muuten sut diagnosoidaan stressaantuneeksi tai masentuneeksi ja isketään pillerit kouraan. Se pää pitäisi nyt magneettikuvata uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt aivokasvaimeen lähtisi. Ms-tauti ja sulla saattoi olla näköhermon tulehdus, kun oli tämä "voimakkaampi silmätulehdus". Tosin oireesi täsmäävät moneen muuhunkin neurologiseen sairauteen. Ja vaikka ms-tauti kuulostaa kamalalta, kyllä sen kanssa toimeen tulee, vaikka välillä ottaakin päähän. Mene lääkäriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siittä haittaa ole, jos aivot kasvaa.
Zinc
Ei ainakaan sinulle!
BTW; jos sulla on aivokasvain, niin se väsymys on sellaista, ettet pääse ylös sohvalta ja jääkaapille meno on urheilusuoritus.
Zinc
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synlab. Toimii 10 paikkakunnalla ja siellä voi kuvauttaa itsensä ilman lääkärin lähetettä. Maksaa jotain 250 e.
Vierailija kirjoitti:
Synlab. Toimii 10 paikkakunnalla ja siellä voi kuvauttaa itsensä ilman lääkärin lähetettä. Maksaa jotain 250 e.
Ap:n kohdalla kannattaa ehdottomasti kuvauttaa varjoaineella, joka lisää hintaa noin 50 euroa. Tarvitaan info myös mahdollisista T2-tason muutoksista. Myös kaularanka voi olla hyvä kuvauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskin hinnalla väliä jos heppoja ja lomamatkoja muutenkin vaikka opiskelee.
Pääsee vaikka huomenna lääkärille ku visaa vilauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista, erityisesti tuosta Synlabista! Katselin että näyttää aikoja olevan hyvin, joten jos en saa lähetettä niin käyn joka tapauksessa kuvauttamassa.
Kuulisin todella mielelläni vielä lisää kommentteja.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tuskin hinnalla väliä jos heppoja ja lomamatkoja muutenkin vaikka opiskelee.
Pääsee vaikka huomenna lääkärille ku visaa vilauttaa.
Ratsastan kaverin hevosta tallitöitä vastaan ja kyllä, opiskelijabudjetillakin tehdään välillä lomamatkoja :)
-ap
Älä vaan mee lääkäriin, vaan arvuuttele AV Jonneilta.
Tsiisus jos ei osaa googlata lähintä lääkäriasemaa..
Vaihtoehtoja (ei tarvitse kuitenkaan huolestua enempää): 1. Lopeta ehkäisyvalmisteiden käyttö heti, jos on. 2. Pään voi kuvantaa tarkemmin ja verikokeet. Luulisi että pätevä erikoislääkäri osaa sanoa niistä selvästi jotain, ei mitään epämääräistä että jää kysymyksiä. 3. Mitä perinnöllisiä sairauksia suvussanne on. Joka voisi vaikuttaa asiaan. 4. Onko allergiaa siivousaineille tai pölylle. 5. Ravintoainepuutos. 6. Ulkomailta tarttunut eliö, esim. ruoka tai ranta. 7. Onko mirgeeniä, valonarkuutta. Silmälasit kannattaa hankkia jos taittovikaa yhtään ja mitata silmänpaine. 8. Oletko käyttänyt paljon matkapuhelinta /työskennellyt niska taittuneena, voiko asentoa korjata ergonomisesti oikeaan. Lihasten kireys? 9. Oletko tehnyt liikaa töitä /muuta josta uupumus, paniikki tai stressiä. 10. Onko läheinen, pomo tai kumppani liian vaativa /negatiivinen, joillekin voi tulla jo siitä erilaisia terveysongelmia. 11. Tartuntatauti tai punkin aiheuttama ongelma. 12. Nikamaongelma. 13. Joku muu vaihtoehto.
Kuulostaa enemmän aivovamma-oireilta kuin kasvaimelta. Ootko esim. kopauttanut pääsi joskus? Tippunut vaikka hevosen selästä? Itselläni on vastaavia oireita, mutta olen epäillyt jotain pientä aivoinfarktia tms. En jaksa mennä lääkäriin. Puhe ei aina suju, huimaa (otan harha-askelia kuin känninen, vaikka olisin vesiselvä), en muista mitä olen tehnyt saman päivän aikana saati viime viikolla. Oireita on paljon.
Käsittääkseni Synlabissa voi otattaa vain labroja ilman lähetettä: kuvantamisiin tarvitaan lähete aina jo siksi, että on tieto, mitä edes suurin piirtein etsitään.
Mitä Ap:n tilanteeseen tulee, niin mielestäni olisi hyvä ottaa uudet aivojen magneettikuvat, joten lääkärin pakeille pitäisi mennä. Joku aikaisempi mainitsi MS-taudin: se kävi itsellänikin mielessä tuon ilm. näköhermon tulehduksen takia. Ap:n viesteistä luin tosin kunnolla vain ekan. Huimaus ylösnoustessa voi tosin liittyä harmittomaan ortostaattiseen verenpaineeseen.
Alue: Aihe vapaa
Keskittyminen opetukseen tuntuu mahdottomalta, yhtäkkiä vain huomaan ettei minulla ole mitään käsitystä siitä, mistä viimeiset hetket on puhuttu, tai mitä oikeastaan olen edes ajatellut. Olo on todella poissaoleva, enkä yrityksistä huolimatta tunnu saavan kohdistettua keskittymistäni asiaan.
Puheen tuottamisessa on ollut vaikeuksia vuosien ajan - tosin vaihtelevasti. Välillä sanavarasto tuntuu yhtäkkiä laajenevan ja pystyn ilmaisemaan itseäni erinomaisesti, huumorintajuni palaa, osaan kertoa tarinoita. Mutta lähes koko ajan nykyään koen parhaaksi olla hiljaa, sillä pointti katoaa niin helposti kesken jutun etten enää tiedä mitä sanoa. Puheeni ei ole varsinaisesti sekavaa niin ettei sitä ymmärtäisi, mutta lauserakenteet eivät välttämättä sovi yhteen, lopetan usein lauseet sanoihin, jotka jättävät ihmiset odottamaan jatkoa, kuten sanaan "mutta". Sitten en vain enää tiedä mitä olin jatkamassa vai olinko edes. Käsitteet ovat usein hukassa ja joudun puhuessani miettimään asioiden nimiä. Sama ihmisten nimissä, saatan unohtaa sellaisten kavereiden nimet joihin olen tutustunut vuosi sitten ja nähnyt vähintään parin viikon välein siitä asti. Unohtelen myös sellaisten avereiden nimiä, jotka ovat olleet läheisiä muutama vuosi sitten, mutta joita en näe usein nykyään. Kasvojen tunnistaminen on myös vaikeaa, en tunnista tuttujani jos nään heidät 'väärässä paikassa'. Ennen tunnistin kyllä.
Koen muutenkin sosiaaliset tilanteet erittäin vaikeiksi, sillä en yksinkertaisesti kykene olemaan oma itseni, tai oikeastaan muutakaan, en vain pysy tilanteen tasalla. Sanon asioita joita en kertoisi, jos ehtisin hetken miettiä mitä olen sanomassa. Sanon asioita joita en tarkoita, vitsailen asioista joista olisi parempi olla sanomatta mitään, en usein todellakaan tarkoita mitä olen sanomassa. Ja tässä on siis todella iso ero aiempaan, olin lahjakas kielissä aiemmin, kirjoitin paljon ja esimerkiksi esitelmien pitäminen oli helppoa. Nyt koen ilmaisevani itseäni huonosti ja sekavasti. Mutta vaikeinta on se, etten tunnu pystyvän täysin kontrolloimaan itseäni puhuessani.
Olen jatkuvasti väsynyt, mutta en tiedä mikä on normaali määrä väsymystä - ehkä olen vain laiska. Liikkeelle lähteminen on todella vaikeaa, viihdyn hyvin tuijotellen ikkunasta ulos haaveillen. Voin viettää näin päiväkausia, nousten lähinnä syömään tai käymään kaupassa. Aiemmin pystyin motivoimaan itseäni helposti mm. usean kuukauden kuntokuureille, todella tiukkoihin opiskelurupeamiin, rankkoihin työviikkoihin jne. Heräsin aamulla ja vaikka olin väsynyt, jatkoin päämäärätietoisesti ja kykenin suoriutumaan asioista.
Nyt herään aamulla kellon soidessa, enkä hetkeen edes muista mikä päivä on. Aamutoimeni vievät noin tunnin, mutta selviäisin niistä tarvittaessa puolessa tunnissa. Tai siis, ennen selvisin. Nykyään en tunnu kykenevän nopeuttamaan toimintaani, vaan jotenkin jumitan vähitellen asiasta toiseen, mieli tekee takaisin sänkyyn aamusta iltaan. Olen aina vähän myöhässä, vaikka olisin helposti voinut olla ajoissa. En vain onnistu. Ennen en ollut koskaan myöhässä.