Pitkään yhdessä olleet - voisitko unohtaa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on itsekäs äijä ! Ei muuta kuin kattilat jakoon, kuulostaa siltä että tuo äijä ei ole vieläkään kasvanut aikuiseksi. Kyllä suhteessa pitää olla tasavertaisia ja ottaa toinen huomioon. Äijä pitää sinua ap ihan kynnysmattona ja tekee mitä lystää. 

Jokaisella on omat rajansa miten antaa itseään kohdella. Tässä suhteessa raja tuli nyt vastaan.

Minä en unohtaisi.

Yli 30 vuotta yhdessä. Ei ole ollut missään vaiheessa tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti nämä ulisijat ovat niitä naisia, jotka todellisuudessa kantavat vain murusia yhteiseen kekoon kun mies todellisuudessa maksaa kaikki suurimmat laskut. Jos joka ikinen euro laitettaisiin exceliin ja vedettäisiin yhteen vuositasolla, niin naisen taloudellinen panostus olisi kertaluokkia pienempi. Mutta koska faktoista täysin irti oleva tunteilu saa aina helposti naisen päässä vallan, niin hän kehittelee mielessään mielikuvituksellisen uhriskenaarion jossa hän on se oikeudenmukainen, kärsivä osapuoli ja mies itsekäs rosvo. Sitä tarinaa käydään sitten satuilemassa näillä foorumeilla ja pönkitetään omaa harhaisuutta muiden toimesta. Aika perussettiä, ja toki näistä osa on ihan pelkkiä provoja.

Onko sinusta normaalia, että vakiintuneessa parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa? Toisen pienempi palkka menee kokonaan perheen kuluihin ja toisen ylijäävä osuus menee hänen omiin ulkomaanmatkoihin ym. kivaan?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tällainen skenaario on ihan uskottava. Olin itse pitkään samassa tilanteessa, ja erohan siitä tuli lopulta. Mies tosiaan kävi esim meidän vanhemman lapsen kanssa viiden tähden luxus-lomilla ja jätti minut ja taaperon kotiin koska minulla ei ollut varaa maksaa puolet kuluista. 

Miksi yleensä pitäisi taaperon kanssa lähteä lomalle jonnekkin ulkomaille?   Ymmärrän hyvin, että vanhemman lapsen otti mukaan.  tuskin se sinun ja taaperon mukaan ottaminen oli rahasta kiinni.  Näin monissa perheissä toimitaan ja yhtä hyvin nainen ja vanhempi lapsi tekevät tämän lomamatkan.  Minunkin vaimoni lähtee "lomalle" kesällä ja minä en lähde mukaan, koska en halua lähteä.  Raha ei ole esteenä.

I

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tottakai olen niin tyhmä, että teen myös kaikki kotityöt, koska teen vähemmän "oikeita" töitä!”

Ala sinä tekemään niitä tulonhankkimistöitä enemmän, niin mies voi vähentää omaa työmääräänsä ja keskittyä kotitöihin. ”Ongelma” ratkaistu ja tasapaino säilyy.

”Koska tienaan vähemmän, en voi ostaa itselleni mitään kallista! Mies ostaa kalliita harrastukseen liittyviä juttuja jne.”

Tämäkin ”ongelma” ratkeaa, kun panostat itse enemmän tulojen hankkimiseen. Kun tienaat omalla työlläsi ja panostuksellasi enemmän niin voit törsätäkin omiin juttuihisi ja panostaa itseesi enemmän.

”Mies kävi äskettäin lomalla jossakin. Minua ei ottanut mukaan, koska "ei ole varaa". Pyysin kyllä, sanoi, jos itse kustannat?”

Tämäkin ”ongelma” ratkeaa, kun satsaat enemmän oman osaamisesi kehittämiseen, työntekoon ja tulotasosi nostamiseen

Olisiko sinulla tarjota minulle työpaikka?

Täällä muuttotappiokunnalla kun ei yksinkertaisesti ole!

ap

Hyvin sä höystät tätä. 😂 Nyt eletään vuotta 2020, työn perässä joutuu usein muuttamaan, näkemään vaivaa ja uudelleenkouluttautumaan. Niin täytyy sinunkin tehdä, jos haluat muutosta elämääsi ja tulotasoosi siten että voit käyttää enemmän rahaa omiin juttuihisi kuten kuvailit. Ei se mene enää niin, että mies ja yhteiskunta maksaa lystit ja sinä olet matkustajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti nämä ulisijat ovat niitä naisia, jotka todellisuudessa kantavat vain murusia yhteiseen kekoon kun mies todellisuudessa maksaa kaikki suurimmat laskut. Jos joka ikinen euro laitettaisiin exceliin ja vedettäisiin yhteen vuositasolla, niin naisen taloudellinen panostus olisi kertaluokkia pienempi. Mutta koska faktoista täysin irti oleva tunteilu saa aina helposti naisen päässä vallan, niin hän kehittelee mielessään mielikuvituksellisen uhriskenaarion jossa hän on se oikeudenmukainen, kärsivä osapuoli ja mies itsekäs rosvo. Sitä tarinaa käydään sitten satuilemassa näillä foorumeilla ja pönkitetään omaa harhaisuutta muiden toimesta. Aika perussettiä, ja toki näistä osa on ihan pelkkiä provoja.

Onko sinusta normaalia, että vakiintuneessa parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa? Toisen pienempi palkka menee kokonaan perheen kuluihin ja toisen ylijäävä osuus menee hänen omiin ulkomaanmatkoihin ym. kivaan?

Tässä tarinassa ap ei käy itse töissä ollenkaan. Onko se sinusta oikeudenmukaista, että toinen puoliso tuo suhteeseen pillun ja toinen puolestaan toimeentulon ja elannon koko perheelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti nämä ulisijat ovat niitä naisia, jotka todellisuudessa kantavat vain murusia yhteiseen kekoon kun mies todellisuudessa maksaa kaikki suurimmat laskut. Jos joka ikinen euro laitettaisiin exceliin ja vedettäisiin yhteen vuositasolla, niin naisen taloudellinen panostus olisi kertaluokkia pienempi. Mutta koska faktoista täysin irti oleva tunteilu saa aina helposti naisen päässä vallan, niin hän kehittelee mielessään mielikuvituksellisen uhriskenaarion jossa hän on se oikeudenmukainen, kärsivä osapuoli ja mies itsekäs rosvo. Sitä tarinaa käydään sitten satuilemassa näillä foorumeilla ja pönkitetään omaa harhaisuutta muiden toimesta. Aika perussettiä, ja toki näistä osa on ihan pelkkiä provoja.

Onko sinusta normaalia, että vakiintuneessa parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa? Toisen pienempi palkka menee kokonaan perheen kuluihin ja toisen ylijäävä osuus menee hänen omiin ulkomaanmatkoihin ym. kivaan?

Tässä tarinassa ap ei käy itse töissä ollenkaan. Onko se sinusta oikeudenmukaista, että toinen puoliso tuo suhteeseen pillun ja toinen puolestaan toimeentulon ja elannon koko perheelle?

Hakevatko molemmat töitä sellaiselta paikkakunnalta, jossa molemmille on töitä?

Vai onko niin ettei mies halua vaihtaa paikkakuntaa, jossa naiselle ei ole töitä?

Asuimme noin 2 vuotta eri paikkakunnilla, molemmat haki töitä toisen paikkakunnalta. Lopulta sain töitä samalra paikkakunnalta miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti nämä ulisijat ovat niitä naisia, jotka todellisuudessa kantavat vain murusia yhteiseen kekoon kun mies todellisuudessa maksaa kaikki suurimmat laskut. Jos joka ikinen euro laitettaisiin exceliin ja vedettäisiin yhteen vuositasolla, niin naisen taloudellinen panostus olisi kertaluokkia pienempi. Mutta koska faktoista täysin irti oleva tunteilu saa aina helposti naisen päässä vallan, niin hän kehittelee mielessään mielikuvituksellisen uhriskenaarion jossa hän on se oikeudenmukainen, kärsivä osapuoli ja mies itsekäs rosvo. Sitä tarinaa käydään sitten satuilemassa näillä foorumeilla ja pönkitetään omaa harhaisuutta muiden toimesta. Aika perussettiä, ja toki näistä osa on ihan pelkkiä provoja.

Onko sinusta normaalia, että vakiintuneessa parisuhteessa eletään kahta eri elintasoa? Toisen pienempi palkka menee kokonaan perheen kuluihin ja toisen ylijäävä osuus menee hänen omiin ulkomaanmatkoihin ym. kivaan?

Tässä tarinassa ap ei käy itse töissä ollenkaan. Onko se sinusta oikeudenmukaista, että toinen puoliso tuo suhteeseen pillun ja toinen puolestaan toimeentulon ja elannon koko perheelle?

Missä kohtaa ap kertoi ettei käy töissä ollenkaan?

Meillä oli samanlaista, mutta lievempänä. Lisäksi meillä oli lapsia. Käytännössä kaikki lasten kulut ja asiat oli minun hoidettavia, kauppalaskut, ja monet taloon liittyvät juoksevat kulut. Mies maksoi asuntolainan lyhennyksen, koska hänellä oli säännölliset tulot, kun minun tuloni olivat pienemmät mm hoitovapaan aikana. Itse titrailin menojani jatkuvasti tulojen mukaan. Hoitovapaalla kävin kerran vuodessa kampaajalla, koska ei ollut varaa käydä useammin. Mies sai käytännössä sai ylimääräiset tulonsa laittaa mihin vaan.

Palasin töihin, mutta siinä vaiheessa tuli työmatkakulut ja hoitomaksut eikä ollut aikaa juosta tarjousten perässä, joten menojen jälkeen ei juurikaan jäänyt ylimääräistä, vaikka palasin töihin, korkeintaan muutamia satasia. Mies tosin jaksoi valittaa minun pienemmistä tuloista. Kuitenkaan en voinut tehdä lisätöitä miehen epäsäännöllisten työaikojen ja harrastusten vuoksi. Sain kuulla olevani loinen, koska en tienannut tarpeeksi ja mies "joutui" maksamaan lomat yms. Mies valitsi aina matkakohteet, joissa hän otti rennosti ja minä hoidin lapset. Lopulta kyllästyin ja kieltäydyin lähtemästä.

Nyt mies asuu yksin entisessä kodissamme ja valittaa, kun aina on rahat loppu. Elaritkin vie perikatoon, vaikka mies maksaa vain minimiä ja senkin silloin kun jaksaa. Kyse on kuitenkin hyvintoimeentulevasta ihmisestä. Yritän tässä siis kertoa, että osa ihmisistä on todella tarkkoja rahoistaan, vaikka elettäisiinkin yhteistä taloutta. Mielestäni kummankaan puolison ei tarvitse ostaa toiselle kultaa ja timantteja, mutta joku yhteinen sopimus pitäisi saada arkikulujen jakamiseen. Itse viisastuin avioliitostani niin paljon etten tule koskaan muuttamaan kenenkään kanssa yhteen. Omassa huushollissa on yksin vastuussa kaikesta eikä ole selitysvelvollinen kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

”Tottakai olen niin tyhmä, että teen myös kaikki kotityöt, koska teen vähemmän "oikeita" töitä!”

Ala sinä tekemään niitä tulonhankkimistöitä enemmän, niin mies voi vähentää omaa työmääräänsä ja keskittyä kotitöihin. ”Ongelma” ratkaistu ja tasapaino säilyy.

”Koska tienaan vähemmän, en voi ostaa itselleni mitään kallista! Mies ostaa kalliita harrastukseen liittyviä juttuja jne.”

Tämäkin ”ongelma” ratkeaa, kun panostat itse enemmän tulojen hankkimiseen. Kun tienaat omalla työlläsi ja panostuksellasi enemmän niin voit törsätäkin omiin juttuihisi ja panostaa itseesi enemmän.

”Mies kävi äskettäin lomalla jossakin. Minua ei ottanut mukaan, koska "ei ole varaa". Pyysin kyllä, sanoi, jos itse kustannat?”

Tämäkin ”ongelma” ratkeaa, kun satsaat enemmän oman osaamisesi kehittämiseen, työntekoon ja tulotasosi nostamiseen

Olisiko sinulla tarjota minulle työpaikka?

Täällä muuttotappiokunnalla kun ei yksinkertaisesti ole!

ap

Anna kun arvaan. Asut siellä muuttotappiokunnassa siksi että miehelläsi on siellä hyvä työ, vaikka itse et saa hyvää työtä? Ja sen jälkeen miehesi kohtelee sinua noin. Sanoisin että muuta. Etsi työ jostain muualta. Mies tulee mukaan jos tulee.

Parikin kommentoijaa osui oikeaan: mies ei halua vaihtaa työpaikkaansa. Tavallaan ymmärrän sen kyllä.

Itse olen jumissa :(

Tuntuu epäreilulle, että toinen sanelee ehdot, miten ja missä ollaan...

ap