Tarvitseeko vipata päästä päästäkseen juttelemaan esim. psykologille?

Ei tarvi vipata, jos vaan on varaa kallonkutistajan palkkioon.

Ei ne hullut yleensä terapiassa käy, vaan ihmiset jotka ovat motivoituneita selvittämään taustojaan ja ongelmiaan.

Terapeutti voisi olla lapsuuden juttuja käsitellessä parempi. Rahaa saat kyllä palaamaan n. 100 e per tunti jos haluat ammattilaisen kanssa näistä keskustella. Ehkä joku alaa opiskeleva halvemmalla? Avoimen yliopiston kurssi aiheesta?

Ei, ei tarvitse ollenkaan vipata päästä, jos haluaa keskustella psykologin kanssa.

Mutta arvaa mitä, usein psykologin voi korvata erittäin hyvä ystävä, tai erittäin läheinen ihminen. Ihminen jonka kanssa voit jutella kaikista niistä asioista, joista et ole voinut puhua muille.

Harva ihminen pääsee ilmaiseksi psykologin juttusille, taustalla täytyy olla esimerkikisi jokin vakavat häiriö, joka vaikeuttaa yksilön elämää, etenkin työelämässä olevilla.

Tiedän tämän ainoastaan siksi, että sukulaiseni on psykologi ja  hän on aina ollut samaa mieltä kanssani.

Jokainen toista ymmärtävä ja kuunteleva ihminen voi olla toisen psykologi.

Tietenkin eri asioita ovat ne, jotka ovat herkkiä eivätkä jaksa koskaan hyväksyä ja ymmärtää ja omassa mielessään selittää mitään traumaattisia  omia kokemuksia. Tietysti he tarvitsevat jopa koulutetettua apua!

Ihmiset ovat niin erilaisia, onneksi.  Olisihan se toisaalta kauhistuttavaa elää yhteiskunnassa, jossa  kaikki olisivat samanlaisia, toistensa klooneja.

Julkisen terveydenhuollon kautta ei taida päästä, ellei vippaa kunnolla päästä.... Määrärahoja on liian vähän ja harva edes niistä, jotka todella tarvitsevat apua, sitä saavat.

Yksityisellä puolella kyllä pääsee psykologille, mutta se on kallista. Jos mielialojen kanssa olisi ongelmia jotka vaikuttaa työkykyyn, voi työterveyden kautta päästä psykologille, mutta se riippuu työnantajasta, kuinka laaja työterveyshuolto on. Sitä kautta saa kuitenkin paljon helpommin lausunnon kelaa varten ja kela voi myöntää vuoden terapian. Omavastuu on silloin noin kympin/tapaaminen ja terapeutin voi itse valita.

Niin, sinä kommentoija numero 2.

Mitenkäs määrittelet hullun? Kertoisitko?

Joidenkin mielestä hullu on se, joka joutuu hakemaan psykologin apua, kun kahden lapsen ja velkaisen omakotitalon jälkeen, mies/nainen,  yhtä-äkkiä kertoo, että haluaakin avioeron, uuden rakastetun takia.

Useimmilla naisilla ja myös miehillä saattaa tällöin koko elämä kääntyä ylösalaisn, huolimatta siitä mikä koulutus tai ammatti.

Kuule kakkonen, puhu vain asioista mitä olet itse kokenut ja tiedät todeksi.

Jos minun pitäisi arvioida sinua kommentoija 2,  sanoisin että kenties olet itsekeskeinen  ja pikkasen myös kehitysvammainen hullun alku.

Niin, että miltäs tuntuu, kun joku arvioi sinua, samalla tavalla kuin sinä muita!

Psykologien yleinen ongelma on se että he itse kärsivät persoonallisuushäiriöistä

Voit siis saada ajan, mutta muista että mielisairas ei useinkaan voi auttaa mielisairasta

Sanosin, että jos tarvitsee psykologin apua eläämänsä, etsikää aina erittäin kokenut psykologi.

Noista vastavalmistuneista tyttösistä ei ole yhtään mihinkään.

He vaan toistavat niitä oppikirjoista lukemiaan asioita, joita itsekin olen lukenut ja tutkinut sataan kertaan, ennen avioeroani.

Noilla nuorilla psykologi miehillä ja naisilla ei ole mitään kokemusta todellisesta elämästä.  Jos itse saisin päättää kaikkien psykologien pitäisi olla vähintään vuosi oppipoikana kokeneen psykologin vastaanotoilla.

Mullakin takaraivossa jyllää että psykologi tai lääkäri tai on vain yksi ihminen...pitää kiertää satoja ammattilaisia läpi ja lypsää heiltä paloja ja kasata itse palapeli. 

Jonkullaista klappia olis suotavaa olla.

Harvinaisen kiinnostava keskustelu, ja todella hyviä mielipiteitä psykologeista.

Opiskelen alalle ja toivon että ammatissani voin olla avuksi kaikkille jotka jotain apua etsivät.  En tietenkään kuvittele, että heti valmistumiseni jälkeen. ja myöskään harjoittelu työpaikkojeni jälkeen olisin jokin  erityisen osaava ja ammattini asiantuntija-

Mutta niinkuin aina: Työ tekijäänsä opettaa ja työkokemus. Olen samaa mieltä myös siitä, että nuoret vastavalmistuneet lääkärit ja psykologit ja monet muut terveydenhuollon ammattilaiset, tarvitsevat  todella paljon ohjausta uransa alkuun.

Psykologin ammatissa on erityisen tärkeää hänen oma persoonansa!

Ikävä kyllä, he kaikki opiskelevat yliopistoissa,  joten mitään persoonan liittyviä pääsyvaatimuksia ei ole-

Joten jotkut psykologit voivat ihan vapaasti olla mieleltään jotenkin sairaita...

narsisteja tai psykopaatteja tai mielenterveyden ongellimsta vakavasti kärsiviä tyyppejjä- Eihän sitä kukaan voi tietää...

Mielestäni psykologin ammattiin pitäisi juurikin olla tietyt persoona tutkivat pääsyvaatimuksia vaativat testit.

Joskus sivusta seuraneena terveydenhuollon ammattilaisena, minusta on joskus tuntunut siltä, että psykologit ja sosiaalialan muka asiantuntijat,eivät  tiedä todellisesta elämästä yhtään mitään!

Vierailija kirjoitti:

Ei, ei tarvitse ollenkaan vipata päästä, jos haluaa keskustella psykologin kanssa.

Mutta arvaa mitä, usein psykologin voi korvata erittäin hyvä ystävä, tai erittäin läheinen ihminen. Ihminen jonka kanssa voit jutella kaikista niistä asioista, joista et ole voinut puhua muille.

Harva ihminen pääsee ilmaiseksi psykologin juttusille, taustalla täytyy olla esimerkikisi jokin vakavat häiriö, joka vaikeuttaa yksilön elämää, etenkin työelämässä olevilla.

Tiedän tämän ainoastaan siksi, että sukulaiseni on psykologi ja  hän on aina ollut samaa mieltä kanssani.

Jokainen toista ymmärtävä ja kuunteleva ihminen voi olla toisen psykologi.

Hohhoijaa.. Jokainen toista ymmärtävä ja kuunteleva ihminen EI voi olla toisen psykologi. Jonkinlainen kyökkipsykolooki voi olla, mutta jos haluat oikeasti hakea apua, käänny ammattilaisen puoleen.

Jos vippaa päästä pahemmin, niin silloin psykiatri on eka osoite.

No tietenkään ei jokainen, joka menee juttusille psykolgin kanssa, ei ole missään nimessä mitenkään vakavasti mielenterveysongelmainen.

Ja mitä sitten vaikka olisikin. Juuri sitä vartenhan psykologit ovat olemassa-`!

Mistä muusta heille palkkaa maksettaisiin, kuin muiden ihmisten ongelmien kuuntelemisesta? Tai yksityiselle, joka saa palkan ihmisten ongelmian kuuntelimisesta ja tuntiveloitus on varsin suuri. Minkä toisaalta tietenkin ymmärtää...

Usein on vain surullista on se, että toisinaan ihminen tulee psykologin juttusille siksi, että toivoo  hänen avaavan tai muuten selivittelän asiakkaan kokemaa vakavaa ongelmaa ja tilannetta.

Mutta psykologi vain kuuntelee ja vilkuilee kelloaan, jotta milloinkahan pääsen eroon tästäkin asiakkaasta ja kahvilla ja nettiin

Toki tämä on kärjistetty esimerkki, mutta ehkä varsin yleinen ja psykoterapia ei tietenkään kuulu tähän kategoriaan.

Aika paljon pitää pölyä hatun alla olla, että saa psykologin apua julkisella puolella.

Itse sain keskivaikeaan masennuksrrn pillerit ja keskusteluapua psyk. sairaanhoitajan kanssa.

Keskusteluista oli paljon apua.

Vierailija kirjoitti:

Jos vippaa päästä pahemmin, niin silloin psykiatri on eka osoite.

Jos on rahaa yksityisen psykiatrin palkkioon, niin juuri näin! Mut jos ei oo varallisuutta, niin ensimmäinen osoite on omalääkäri. Sieltä saa hyvällä säkällä mielialalääkkeet.

Seuraava osoite on itse asiassa saman kuin ensimmäinen osoite, eli se omalääkäri. Kun kyseessä on mielen terveyteen liittyvät sairaudet/oireet täytyy terveyskeskuslääkärillä käydä useampi kerta, jotta lääkäri voi perustellusti päätellä, ettei kyseessä ollut mikään paha päivä tai ohimenevä alakulo. Sit toooosi hyvällä tuurilla saa lähetteen mielenterveystoimistoon.

Ollaan kolmannessa osoitteessa, joka on mielenterveystoimisto. Mutta ihan näin helposti et pääse psykiatrille vaikka kuinka vippais. Ensin sosiaalityöntekijälle tms. Ja jos saat hänet vakuutettua siitä, että oikeasti tarvitset apua, voit ehkä päästä hänen luokseen uudestaan.

Sit neljäs osoite on mielenterveystoimiston psykologi. Mutta he eivät ainakaan yleensä tee terapeuttista työtä. He toimivat sitten portinvartijoina viidenteen osoitteeseen, joka voisi olla se psykiatri.

Reitti voi vähän vaihdella riippuen missä kunnassa asuu, mutta eka osoite ei koskaan ole psykiatri. Paitsi jos on hitokseen rahaa. Pakkohoitoon voidaan määrätä vain, jos on vaaraksi muille. Se on varmaan ohituskaista, jolla voi päästä psykiatrin pakeille nopeemmin.

Ihmisillä on tosiaan amerikkalaisista sarjoista ja elokuvista muodostunut illuusio siitä että psykologeilta ja terapeuteilta saa jotain hienoja neuvoja ja vinkkejä omiin ongelmiin tai ylipäätänsä kommentteja, muutakin kuin pään nyökyttelyä. Todellisuus on kuitenkin juuri tuota että ne istuu hiljaa ja vilkuilee kelloa, ehkä välillä nyökyttelee vähän päätä jotta vaikuttaa että kuuntelevat. Pääasia heille on että rahaa tulee. Potilaan on itse ratkottava ongelmansa siinä yksin puhuessaan. Idea on vain se että asioita miettii ja puhuu yksikseen kaikessa rauhassa sen 45 minuuttia kerran tai kahdesti viikossa. Seinälle puhuminen yksin kotona ajaa saman asian. 

Psykiatri on lääkäri.

Hänellä on lääkärin koulutus ja reseptien kirjoittamisoikeus.

Lääketieteen lisesessniaatin koulutuksen jälkeen, hän on erikoistustunut useita vuosia psykiatrian erikoislääkäriksi.

On aivan eri asia, käykö psykologin vai psykiatrian juttusilla. Psykologi ajattelee yleensä ihmistä,lääkäri näkee vain jonkin mahdollisen sairauden.

 Mutta noin yleensä Suomessa, psykiatrian erikoislääkärit ovat vähiten arvostettuja lääkäreitä.  Psykiatrit eivät tiedä mistään mitään. He  määräilevät lääkkeitä usein mutu-tuntumalla, eikä heillä ole vähintäkään käsitystä jonkin potilaan fyysisesti tarvitsemasta hoidosta. 

Esimerkkinä voin mainita potilaan jonka omaisena  sain kokea ykköstyypin diadeetikon saaman kooman, kun ns. lääkäri " psykiatri" ei kuunnellut omaisia, eikä tutkinut potilaan fyysistä kuntoa.

AP täällä.

Kiitos vastauksistanne. Ymmärsin niistä että kukaan vastavalmistunut mielenterveyden ammattilainen ei ehkä ole se paras keskustelukumppani, sillä olen yli kuusikymppinen ja hänen elämänkokemuksensa ei välttämättä ole samoilla tasoilla omani kanssa. Luulen, vastaustenne perusteella, että ennemmin tarvitsisin jonkun vanhemman filosofin tai papin keskustelukumppanikseni.

Edelleen olen kuulolla ja otan ehdotuksia vastaan.