Muita jotka olisivat halunneet imettää mutta oma kroppa teki tenän (rintatulehdus meillä)?
Mikä on teidän tarinanne?
Meillä kaikki alkoi " pikkukakkosen" imetyksen kanssa täydellisesti, maitoa tuli todella hyvin ja elämä oli auvoista. (Esikoisen imetys onnistui hyvin, 6 kk täysimetystä ja reilu vuosi imetystä muuten.)
Sitten alkoivat rintatulehdukset vauvan ollessa kuukauden ikäinen, kolme tulehdusta reilun kuukauden sisään. Syynä todennäköisesti juuri liiankin hyvä maidontulo.
Viimeinen rintatulehdus muutti jotain. Maidontulo tyrehtyi vaikkei niin pitäisi oppikirjojen mukaan juurikaan käydä. Tai kyllä jotain tisseistä tuli mutta ei tarpeeksi jotta vauva olisi ollut kylläinen. Myös terve rinta (tulehdukset aina samassa rinnassa) ehtyi selvästi. Näin siis todella kävi, en vain kuvitellut. Korvikkeet piti ottaa käyttöön.
Olen todella pettynyt omaan kehooni kun se näin meidät petti, luulin tällä kertaa kaiken olevan vähintään yhtä helppoa kuin viimeksi.
Kuulisin mieluusti muiden kokemuksia, mm. miten teillä lähti sujumaan uusi ruokintatapa ja mitä tuntoja herätti?
Kommentit (5)
viikon päästä synnytyksestä iski raju rintatulehdus, joka ei mennyt ohi ennen kuin vasta tipan kautta annettavalla antibiootilla sairalassa. Myös minulle oli uskoteltu, ettei maito voi rinnoista loppua, mutta sairaalassa huomasivat, että vauva oli melkein kuivunut ja paino pudonnut, joten pakko oli uskoa.
Eipä sitten oikein saatu täysimetystä käynnistymään ollenkaan, kun vauva tottui pulloon, mutta reilu 7kk sai kuitenkin rintaa korvikkeen ohessa. Sitten jouduin muun lääkityksen takia lopettamaan imetyksen.
Monet itkut kyllä itkettiin, kun tuntui että kaikki muut tiesivät paremmin, että kyllä se siitä kunhan et vain anna sitä pulloa ja kunhan vain pumppaat enemmän jne.
Ehkä sitten ensi kerralla on rima vähän matalammalla tuon imetyksen suhteen...
Meillä taas alku oli hankalaa, mutta siitä selvittiin. Keskosena syntynyt tyttömme kotiutui reilun viiden viikon iässä " pakollisten" keskoskorvikeannosten ja koliikin kanssa. Olin pumpannut maitoa vaihtelevalla menestyksellä ja toivonut, että kun saan imettää vapaammin (ei vain 1-2 krt/vrk) maitoa alkaisi tulvia. No niin ei käynyt. Parissa viikossa maitoa alkoi kuitenkin tulla vähän enemmän, vaikka tyttöä ei voinut jatkuvilla imetyksillä väsyttääkään vaan pullosta oli pakko antaa päälle. Yritin kuitenkin antaa vain sen verran, mihin tyttö tyyntyi.
Sekä pumppaus että imetys oli mulla äärimmäisen stressiherkkää. Yksi huonosti nukuttu yö tai vaikka vain maidontuotannosta huolehtiminen vähensi maitoa heti. Kun heitin pyyhkeen kehään ja päätin, että likka syököön mitä maitoa ja mistä tahansa, maitoa alkoi tulla enemmän. Ekoja viikkoja lukuun ottamatta en kylpenyt maidossa, mutta varsinkin siinä vaiheessa, kun kiinteät aloitettiin, oma maito alkoi riittää.
Jo se, että vauva saa ekat ternimaitotipat, on tärkeää. Kaikki siihen päälle on plussaa. Imetys on äidille helppoa silloin kun se sujuu, mutta ei kannata rasittaa itseään syyllisyydellä asiasta, jolle ei voi mitään. Imetys on luonnollista, joo, mutta aina on ollut äitejä, jotka eivät ole pystyneet imettämään niin kuin ovat toivoneet. Sekin on luonnollista. Pääasia, että vauva saa ruokaa.
Jo laitoksella ihmettelivät voiko joku syödä niin paljon. Syöttöpunnituksilla varmistettiin, että tosiaan maitoa tuli paljon, mutta söivät kokoajan 2 tunnin välein eikä mikään muu huutoon auttanut kuin ruoka. (Syövät edelleen 5kk iässä 2 tunnin välein paitsi yöllä, korviketta + kiinteää ruokaa menee).
Itselle tuli kaksosraskauden aikana vain 10 kg painoa, vaikka söin myös öisin. Ilmeisesti minulla ja lapsilla on nopea aineenvaihdunta ja kova energiankulutus! Vajaassa 2 kuukaudessa painoni oli 17 kg vähemmän kuin ennen raskautta, vaikka olin ollut normaalipainoinen. Maitoni oli niin laihaa, että siitä vauvat tulivat vain kiukkuiseksi ja oli lopetettava imetys. Todella yritin imettää kahta vauvaa, lypsin välillä jotta näin että sitä tosiaan tulee ja annoin pullosta omaa maitoa, aina olivat nälkäisiä ja jouduin antamaan lisämaitoa.
Joka välissä mietin nukunko vai syönkö, oma väsymys varmaan myös heikensi maidontuloa ja laatua. Ne, joiden vauva syö 3-4 tunnin välein 15min kerrallaan eivät varmaan voi ymmärtää miksi lopetin imetyksen. Poika kuitenkin söi aina 30 -40min kerralla, siis todella söi eikä käyttänyt huvituttina! Molemmat kasvoivatkin hienosti ja olivat 2kk iässä jo +10% pituuskäyrällä. Jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että enempää ei saa laihtua tai on vaara joutua sairaalaan. Niinpä lopetin imetyksen vähitellen kokonaan, surin kyllä kovasti. Muuten olen heitä halinut ja pitänyt sylissä mahd paljon. Käytännössä on aina jompikumpi kainalossa tai sylissä, lattialla makoilen heidän kanssaan kun yrittävät opetella liikkumaan.
sain esikoisen syyskuussa,ja maitoa tuli heti niin että sain pakkaseen,eli olin kuin niagaran putous.jos pojalla oli yöllä pidempi väli että ei herännyt syömään,jouduin yöllä lypsämään,paine oli niin kova.nukuin pyyhkeet ympärillä ja valuin maitoa.ajattelin että seuraavat vuodet menee imettäessä.ristiäisviikolla oli kuitenikin senverran stressiä ja kiirettä että maidon tulo kertakaikkiaan loppui.saunoin,join pilsneriä,join ylipäätään paljon ja imetin tiheesti mutta ei niin ei.korvikkeisiin siirryttiin ilman mitään syyllisyyden tuntoja,pääasia oli että vauva sai ruokaa!isä syötteli poikaa mielelään ja pääsi näin osallistumaan vauvan touhuihin.
Minulla on 2,5 kk ikäinen poika. Imetys lähti käyntiin hienosti vauvan syntymän jälkeen. Poika oli kuitenkin keltainen pitkään eikä valohoidoista ollut apua ja epäiltiin rintamaitokeltaisuutta. Jouduin pitämään imetyksestä taukoa lääkärin määräyksestä ja ahkerasta pumppaamisesta huolimatta maidon tulo tyrehtyi. Taisin uupua pumppaamiseen ja muutenkin vaikeaan elämäntilanteeseen, koska mieskin sairasteli. Surin tilannetta valtavasti, pelkäsin että yhetys vauvaan katkeaa. Olin varma, ettei mitään olisi enää tehtävissä. Sain kuitenkin kannustusta imetystukipuhelimesta ja kokeneemmalta ystävältäni. Hän neuvoi minua pitämään lasta ihokontaktissa mahdollisimman paljon ja rentoutumaan. Niin me pötköttelimme nakuna peiton alla pari päivää, unohtaen kotityöt ja kaiken muun. Sitten maito nousi taas rintoihin yhtäkkiä, aivan kuin synntyksen jälkeenkin.
Kuukausi meni taas hyvin kunnes rintatulehdus iski. Maidon heruminen loppui kipeästä rinnasta - varmaan juuri kivun takia. Yritin kuitenkin imettää tiheästi, n. tunnin välein, ja tilanne alkoi korjaantua.
Toivon, että nämä konstit auttaisivat teilläkin. Imetystukipuhelimesta voit saada lisäneuvoja. Olen myös kuullut,että imetysapulaitteesta on ollut apua monille.
Kaikkea hyvää teille!