Onnellisuuden syvin taso ei ole helppo elämä vaan merkityksellinen elämä

Hesarissa oli hyvä juttu lapsiperheiden arjesta ja onnellisuudesta ylipäätään. Juttu linkittyy laajempaankin keskusteluun siitä, miksi lapsien hankkiminen ei tunnu enää Suomessa kovin houkuttelevalta. Itse olin alle kolmekymppisenä lähes varma siitä, että en koskaan halua lapsia. Vahingon sattuessa olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen että näin kävi; elämä on tuntunut lapsen saamisen jälkeen ihan toisella tavalla merkitykselliseltä.

En toki sano sitä, etteikö elämän merkityksellisyys voisi löytyä muustakin kuin lapsista. Luulen silti, että joku viisaus on siinä, että teet elämässäsi asioita jonkun muun kuin itsesi hyvinvoinnin eteen. Lopulta se, että tyydytät maksimaalisesti vain omia tarpeitasi ja nautintojasi on ehkä vähän onttoa. Toki voit olla suureksi hyödyksi muille myös monella muulla tapaa kuin huolehtimalla (omista) lapsista ja saada sitä kautta merkityksellisyyden tunnetta elämään.

Allekirjoitan myös täysin sen, miten onnelliselta voi elämä lapsen kanssa tuntua, kun yleensä esille nostetaan vain niitä negatiivisia asioita mitä lasten saaminen tuo tullessaan.

Mikä sinun elämääsi tuo merkitystä? Onko se lapset, merkityksellinen työ, luovat harrastukset? Kerro!