Lue keskustelun säännöt.
Onnellisuuden syvin taso ei ole helppo elämä vaan merkityksellinen elämä
05.03.2020 |
Hesarissa oli hyvä juttu lapsiperheiden arjesta ja onnellisuudesta ylipäätään. Juttu linkittyy laajempaankin keskusteluun siitä, miksi lapsien hankkiminen ei tunnu enää Suomessa kovin houkuttelevalta. Itse olin alle kolmekymppisenä lähes varma siitä, että en koskaan halua lapsia. Vahingon sattuessa olen kuitenkin ikuisesti kiitollinen että näin kävi; elämä on tuntunut lapsen saamisen jälkeen ihan toisella tavalla merkitykselliseltä.
En toki sano sitä, etteikö elämän merkityksellisyys voisi löytyä muustakin kuin lapsista. Luulen silti, että joku viisaus on siinä, että teet elämässäsi asioita jonkun muun kuin itsesi hyvinvoinnin eteen. Lopulta se, että tyydytät maksimaalisesti vain omia tarpeitasi ja nautintojasi on ehkä vähän onttoa. Toki voit olla suureksi hyödyksi muille myös monella muulla tapaa kuin huolehtimalla (omista) lapsista ja saada sitä kautta merkityksellisyyden tunnetta elämään.
Allekirjoitan myös täysin sen, miten onnelliselta voi elämä lapsen kanssa tuntua, kun yleensä esille nostetaan vain niitä negatiivisia asioita mitä lasten saaminen tuo tullessaan.
Mikä sinun elämääsi tuo merkitystä? Onko se lapset, merkityksellinen työ, luovat harrastukset? Kerro!
Kommentit (21)
Hyvää asiaa. Kunpa ihmiset huomaisivat, ettei se onni tule pelkästään uusista tavaroista ja matkoista, vaan siitä, että kokee oikeasti elävänsä ja saavansa tyydytystä tekemisistään. Omaan elämääni merkitystä ja samalla sisältöä tuovat puoliso, kissa, ystävät, harrastukset, hyvä ruoka ja juoma, kirjat, museot, kahvilat, ravintolat, aurinkoinen kevätpäivä sekä se, että kulkee silmät (ja mieli) avoinna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omieen tearpeideeen tyydyttäminen on sitä kun tietää mitä itsehaluaa niiin ehkä sitä samaa uskaltaa tarjota myös muillekkin. Siiitä tienattu omaisuuus edesautttaa jälkikasvua selviytymään tässä väistämättttä itsekseskeisessä maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias lapseton nainen, enkä ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota merkityksen kaipausta, koska en itse sitä koe. Minulle ihan riittävästi merkityksen tunnetta tulee olemassaolosta itsessään, se on minusta itseisarvoisesti arvokasta samalla tavoin kun jokaisen muunkin luontokappaleen on. Tuntuisi hullulta sanoa esim. kissoista tai pikkulinnuista tai saimaannorpista, että ei niiden elämä ole arvokasta koska ne elävät vain omia luontaisia tarpeitaan tyydyttäen, miettimättä elämän merkityksiä. Jostain syystä ihminen, joka on myös vain yksi eläinlaji, ei saisi olla tyytyväinen vain olemiseen hetkessä vaan pitäisi kehittää itselleen angsti jostain suuremmasta merkityksestä.
Minusta todella hyvä näkökulma myös tämä! Elämästä ja olemassaolosta ylipäätään voi olla onnellinen ilman sen suurempia pohdintoja merkityksellisyydestä. On vain tämä hetki.
T: ap
Mutta ap, kun se lapsettomuus EI tarkoita että tyydytät maksimaalisesti omia tarpeitasi. Tottakai ihmisen pitää tehdä työtä toisten eteen, se on selvä asia! Tottakai pitää tehdä asioita jonkun muun kuin itsesi hyvinvoinnin eteen!! Mutta kun sen jonkun muun EI tarvitse olla oma biologinen lapsi!! On ihan yhtä lailla arvokasta auttaa vanhuksia ja eläimiä, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Omieen tearpeideeen tyydyttäminen on sitä kun tietää mitä itsehaluaa niiin ehkä sitä samaa uskaltaa tarjota myös muillekkin. Siiitä tienattu omaisuuus edesautttaa jälkikasvua selviytymään tässä väistämättttä itsekseskeisessä maailmassa.
Itttse näen esim tasa arvon tuottajana sen etttä aletaan antaa syrjäytyneille kouluttamatttomille nuorille mahdollisuus esim koodaamiseen ja antaaa näiden mennä ohi kaikenmaailman asiantuntijoiden rahalllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saimaannorpat ja linnut... Niiden elämä kehittyy jälkikasvun eli lisääntymisen ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, kun se lapsettomuus EI tarkoita että tyydytät maksimaalisesti omia tarpeitasi. Tottakai ihmisen pitää tehdä työtä toisten eteen, se on selvä asia! Tottakai pitää tehdä asioita jonkun muun kuin itsesi hyvinvoinnin eteen!! Mutta kun sen jonkun muun EI tarvitse olla oma biologinen lapsi!! On ihan yhtä lailla arvokasta auttaa vanhuksia ja eläimiä, esimerkiksi.
Tottakai, ja niinhän kirjoitinkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 45-vuotias lapseton nainen, enkä ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota merkityksen kaipausta, koska en itse sitä koe. Minulle ihan riittävästi merkityksen tunnetta tulee olemassaolosta itsessään, se on minusta itseisarvoisesti arvokasta samalla tavoin kun jokaisen muunkin luontokappaleen on. Tuntuisi hullulta sanoa esim. kissoista tai pikkulinnuista tai saimaannorpista, että ei niiden elämä ole arvokasta koska ne elävät vain omia luontaisia tarpeitaan tyydyttäen, miettimättä elämän merkityksiä. Jostain syystä ihminen, joka on myös vain yksi eläinlaji, ei saisi olla tyytyväinen vain olemiseen hetkessä vaan pitäisi kehittää itselleen angsti jostain suuremmasta merkityksestä.
Minusta todella hyvä näkökulma myös tämä! Elämästä ja olemassaolosta ylipäätään voi olla onnellinen ilman sen suurempia pohdintoja merkityksellisyydestä. On vain tämä hetki.
T: ap
Joo. Omasta kokemuksestani kyseenalaistan sen, että tarviiko edes välttämättä olla kenellekään toiselle hyödyksi että voi olla onnellinen. Itse olen aika erakkomainen luonne enkä juuri välitä olla edes muiden kanssa tekemisissä, mutta olen pelkästä olemassaolemisen ja elämän energian tunteesta ja arjen pienistä tavallisista aistielämyksistä suurimman osan aikaa hyvin onnellinen. Ilman mitään erityistä syytä.
Vielä erikoisempi on ajatus, että vaihtoehdot olisi joko jonkinlainen materialistinen kulutushysteria vs. toisten ihmisten palveleminen. Sitä voi elää ihan hyvin ilman kumpaakin tyytyväisenä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta ap, kun se lapsettomuus EI tarkoita että tyydytät maksimaalisesti omia tarpeitasi. Tottakai ihmisen pitää tehdä työtä toisten eteen, se on selvä asia! Tottakai pitää tehdä asioita jonkun muun kuin itsesi hyvinvoinnin eteen!! Mutta kun sen jonkun muun EI tarvitse olla oma biologinen lapsi!! On ihan yhtä lailla arvokasta auttaa vanhuksia ja eläimiä, esimerkiksi.
Käsi sydämellä, kuinka moni lapseton oikeasti auttaa esim. eläimiä ja vanhuksia? Tai varmasti hoitaa omia lemmikkejä ja vanhoja sukulaisia, mutta niin ne lapsellisetkin tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä mitä hienoa merkitystä on siinä, että on tieten tahtoen tehnyt uuden ihmisen tähän maailmaan, jossa se ihminen joutuu elämänsä aikana kohtaamaan monia ikäviä asioita, kun sille olisi joka tapauksessa ollut parempi olla koskaan tulematta olemassa olevaksi, mikä olisi ollut suurinta hyvinvointia.
Minusta on aina niin koomisen epäloogista kun vanhemmat selittävät lastensa hoitamisen upeasta epäitsekkyydestä, kun lapsia kuitenkin pohjimmiltaan tehdään ihan puhtaasti itsekkäistä syistä - omasta halusta. Niiden hoitaminen sen jälkeen ei ole mikään ihmeellinen saavutus, vaan vähimmäisvaatimus. Kiva, jos se tekee onnelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omieen tearpeideeen tyydyttäminen on sitä kun tietää mitä itsehaluaa niiin ehkä sitä samaa uskaltaa tarjota myös muillekkin. Siiitä tienattu omaisuuus edesautttaa jälkikasvua selviytymään tässä väistämättttä itsekseskeisessä maailmassa.
Itttse näen esim tasa arvon tuottajana sen etttä aletaan antaa syrjäytyneille kouluttamatttomille nuorille mahdollisuus esim koodaamiseen ja antaaa näiden mennä ohi kaikenmaailman asiantuntijoiden rahalllisesti.
Mä näeen elämässsä merkitykselliseksi sen että teeen merkityksellisiä asioita ja voin olla ylpeä niiistä ja onnnellinen muiden puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saimaannorpat ja linnut... Niiden elämä kehittyy jälkikasvun eli lisääntymisen ympärille.
Useimpien kyllä, mutta jos ihmiset näkee eri syistä yksinäisen yksilön, niin ei juuri kukaan ajattele, että siinäpä onkin itsekäs ja merkityksetön otus, vaan se on vain luontoa ja elämää. Ihmisestä kuitenkin saatetaan esittää sillä perusteella ettei lapsia ole ties minkälaisia tuomioita tuntematta ollenkaan. Kuten esim. että elämäntyyli on erityisen ylellinen, matkustelee paljon jne, tai on erityisen kylmä ja itsekäs ihminen muuten.
Ihmiset on niin sekaisin, että ei niiden keskelle ketään voi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omieen tearpeideeen tyydyttäminen on sitä kun tietää mitä itsehaluaa niiin ehkä sitä samaa uskaltaa tarjota myös muillekkin. Siiitä tienattu omaisuuus edesautttaa jälkikasvua selviytymään tässä väistämättttä itsekseskeisessä maailmassa.
Itttse näen esim tasa arvon tuottajana sen etttä aletaan antaa syrjäytyneille kouluttamatttomille nuorille mahdollisuus esim koodaamiseen ja antaaa näiden mennä ohi kaikenmaailman asiantuntijoiden rahalllisesti.
Mä näeen elämässsä merkitykselliseksi sen että teeen merkityksellisiä asioita ja voin olla ylpeä niiistä ja onnnellinen muiden puolesta.
Kauuhun sekaisin tuntein voi vaiiin katsella maiilman menoa kuinka esiim työn arvosta ja ihmisten suhteiista tehdäään mitätön, ihmiset ovaat vain tekemisissä kun käyyyvät kauppaa. Kaiikki alkaa olla mitätöntä kerskakulutusta ja pinnalllista pskaa vain. Mutta se on iha looginen kehitttymä, niin se on ennustettukin tapahtuvan etttä ihmiskunta tuhoaa itsekeskeisyyyden nimissä itsensä. Ihmisilltä katkaistaaan rangat ja luuut työ paineissa eikä kukaaan muistele paittsi ylikuormitetttu terveydenhuolto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omieen tearpeideeen tyydyttäminen on sitä kun tietää mitä itsehaluaa niiin ehkä sitä samaa uskaltaa tarjota myös muillekkin. Siiitä tienattu omaisuuus edesautttaa jälkikasvua selviytymään tässä väistämättttä itsekseskeisessä maailmassa.
Itttse näen esim tasa arvon tuottajana sen etttä aletaan antaa syrjäytyneille kouluttamatttomille nuorille mahdollisuus esim koodaamiseen ja antaaa näiden mennä ohi kaikenmaailman asiantuntijoiden rahalllisesti.
? Antaa näiden mennä ohi asiantuntijoiden rahallisesti? Okei, jännä ajattelutapa. Mäkin haluan siinä tapauksessa ryhtyä syrjäytyneeksi. Miksi yrittää kouluttautua asiantuntijaksi, jos se ei kannata...
No jos ajatellaan ihmisen elämää näytelmänä ja sellaisena perinteisenä näytelmänä, jota on esitetty vuosituhansia, niin onhan näytelmässä erilaisia kohtauksia.
Kohtaukset voivat olla syntymä, nuoruus, vanhemmuus ja kuolema.
Eli eräänlainen tarina vähän kaikkea.
On monenlaisia tarinoita, mutta tuo tarina on yleensä se mikä sopii ja aiheuttaa terveen henkilöhahmon.
Siis ei millään pahalla. Itse koen että lapsettomana olen tietoisesti jättänyt jonkin normaalin vaiheen välistä ja se vaikuttaa minuun hormonaalisesti ja sitä kautta myös horjuttaa mielenterveyttäni.
Silti se on valintani ja siitä syntyy valitusta.
Olen eräänlainen valittava tyhjä haamu, joka ei pukenut miljoonien vuosien asustetta ylleen.
Siksi olen kirottu ja koen tuskaa.
Kyllä ihmisen pitää olla muutakin kuin ikuinen pentu, jollainen olen.
Vierailija kirjoitti:
No jos ajatellaan ihmisen elämää näytelmänä ja sellaisena perinteisenä näytelmänä, jota on esitetty vuosituhansia, niin onhan näytelmässä erilaisia kohtauksia.
Kohtaukset voivat olla syntymä, nuoruus, vanhemmuus ja kuolema.
Eli eräänlainen tarina vähän kaikkea.
On monenlaisia tarinoita, mutta tuo tarina on yleensä se mikä sopii ja aiheuttaa terveen henkilöhahmon.
Siis ei millään pahalla. Itse koen että lapsettomana olen tietoisesti jättänyt jonkin normaalin vaiheen välistä ja se vaikuttaa minuun hormonaalisesti ja sitä kautta myös horjuttaa mielenterveyttäni.
Silti se on valintani ja siitä syntyy valitusta.
Olen eräänlainen valittava tyhjä haamu, joka ei pukenut miljoonien vuosien asustetta ylleen.
Siksi olen kirottu ja koen tuskaa.
Kyllä ihmisen pitää olla muutakin kuin ikuinen pentu, jollainen olen.
Lemmikki voisi toimia simulaationa vauvalle ja hoivavietille.
Sitten seksinukke ehkä myös?
Ihminen on luonteeltaan konservatiivinen ja raameista irtaantuminen aiheuttaa oirehtimista.
En ajattele, että onnellisuus ylipäätään olisi elämän tärkein asia. Eli vaikkei muiden auttaminen tekisikään onnelliseksi, se on silti arvokasta ja siihen on mielestäni velvollisuuskin.
Minulle elämän perimmäinen tarkoitus tulee Jumalasta. Yhteys Jumalaan on minulle myös se onnellisuuden syvin taso: "minun onneni on olla Jumalaa lähellä" (Ps. 73:28).
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mitä hienoa merkitystä on siinä, että on tieten tahtoen tehnyt uuden ihmisen tähän maailmaan, jossa se ihminen joutuu elämänsä aikana kohtaamaan monia ikäviä asioita, kun sille olisi joka tapauksessa ollut parempi olla koskaan tulematta olemassa olevaksi, mikä olisi ollut suurinta hyvinvointia.
Minusta on aina niin koomisen epäloogista kun vanhemmat selittävät lastensa hoitamisen upeasta epäitsekkyydestä, kun lapsia kuitenkin pohjimmiltaan tehdään ihan puhtaasti itsekkäistä syistä - omasta halusta. Niiden hoitaminen sen jälkeen ei ole mikään ihmeellinen saavutus, vaan vähimmäisvaatimus. Kiva, jos se tekee onnelliseksi.
TÄMÄ!!!
Lisäksi omassa suvussa ja kaveripiirissä lapsiperheet ovat näitä, jota harrastavat lentomatkailua, syövät pikaruokaa ja autoilevat joka paikkaan. Yksikin perhe lähti Milanoon alkuviikosta!!!! Kun Finnair perui lennot, niin sinne on kuitenkin pakko päästä vaikka välilaskujen kautta.
Olen 45-vuotias lapseton nainen, enkä ole ikinä oikein ymmärtänyt tuota merkityksen kaipausta, koska en itse sitä koe. Minulle ihan riittävästi merkityksen tunnetta tulee olemassaolosta itsessään, se on minusta itseisarvoisesti arvokasta samalla tavoin kun jokaisen muunkin luontokappaleen on. Tuntuisi hullulta sanoa esim. kissoista tai pikkulinnuista tai saimaannorpista, että ei niiden elämä ole arvokasta koska ne elävät vain omia luontaisia tarpeitaan tyydyttäen, miettimättä elämän merkityksiä. Jostain syystä ihminen, joka on myös vain yksi eläinlaji, ei saisi olla tyytyväinen vain olemiseen hetkessä vaan pitäisi kehittää itselleen angsti jostain suuremmasta merkityksestä.