Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on hirmusairas äiti ja isä on omaishoitaja. RASKASTA!
26.06.2006 |
Äidillä on paha reuma ja isä, joka on äitiä paljon vanhempi, toimii omaishoitajana. Äiti ei pääse minnekään yksin, haluaisi matkustella, mutta isä ei suostu. Äiti on hankala tapaus, todella vaativa siisteyden suhteen ja muutenkin, välillä tuntuu, että itselläkin pää hajoaa vaatimusten edessä. Tuntuu, että haluaa rajoittaa minunkin elämääni kun käyn kotona. Pitäisi olla kotona koko ajan.
Isä on VÄSYNYT äitiin selvästi. Minun on vaikea kestää kummankaan tuskaa ja sitä sairauden ilmapiiriä. Olen jotenkin liian kiinni heidän tilanteessaan. Joka kerta kun menen kotiin on hirveät riidat. Perheen dynamiikka on ihan surkea. Jokainen kontrolloi toistaan. Meidän perheessä on alkoholistitausta. Isä tosin lopetti juomisen jo 30 vuotta sitten, mutta jäljet ovat edelleen näkyvissä.
Oli pakko kirjoittaa ja olisi kiva tietää miten muut samassa tilanteessa osaatte käsitellä tällaisia tilanteita...
Kommentit (12)
Itse olen vakaasti sitä mieltä, että usein omaishoito EI OLE se paras mahdollinen ratkaisu. Siinä se hoitaja ensinnäkin kuluttaa itsensä loppuun ja toisekseen hoidettava usein kantaa syyllisyyttä siitä, että on toisten vaivana. Ei ole sitä normaalia arkea ja esim. puolisoiden tai vanhemman ja lapsen välistä suhdetta, on hoitaja-hoidettava suhde, jossa toinen on toisen armoilla.
Itse todennäköisesti vierailisin kotonani tuollaisessa tilanteessa mahdollisimman vähän. Omaa mielenterveyttäänkin pitää ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nostaa hattua kaikille omaishoitajille, joita av-mammoissakin tuntuu olevan.
Tuntuu, etta omaishoitajasysteemi tokkii aika lailla. Kylla siina puolisoiden valit menevat ihan piloille ja väärille urille. Onneksi äidillani on kuitenkin sellainen tilanne, etta pääsee kuntoutukseen 2 kertaa vuodessa 3 viikoksi. Samalla isällä on lomaa.
Tiedan, etta heilla on sata kertaa raskaampaa kuin minulle, mutta silti minulla on syyllinen olo kun kayn kotona. Tunne aidin syyllistavan minua jos kayn muualla kylassa. Omaisen sairaus on TODELLA raskas taakka.
Omaishoitaja saa yksi viikonloppu/kk vapaaksi. Joko itse hommaatte hoitajan ja kunta maksaa sille palkkaa tai sitten kunta hommaa hoitajan tai hoitopaikan.
t.omaishoitaja omalle lapselle.
Turha kai asioita on kaunistella. Elämässä on paljon paskoja juttuja ja niiden kanssa on vain elettävä.
Isäsi on sentään elänyt äitisi kanssa kauan ja jaksaa (kuten monet muutkin) varmasti ihan senkin takia raskasta tilannetta.
Itse olen mieheni omaishoitaja. Tilanteessa ollaan oltu jo 2 vuotta ja lapsemme on nyt 2,5 vuotias. Kovilla olen ollut minäkin, kun on pitänyt hoitaa kahta " lasta" .
Hoitajan täytyy pitää huolta siitä, ettei pääse katkeroitumaan. Tai ainakaan liikaa. Sitten ei kyllä hoitamisesta tule enää mitään.
Niin ja noista lomista: ei meilläkään päin sellaisia tunneta...
kyllä kai hoidettavakin tuollaisen aistii. Toki tulee yhteiskunnalla halvemmaksi hoitaa kotona, jos hoitaja olisi muutoin eläkkeellä. Mutta ei kaikkea voi mitata rahassa. Useissa maissa tietysti pidetään itsestään selvänä että omaiset huolehtivat, ei mitään tukea makseta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai vaihtoehtoisesti yksi on pääasiallinen hoitaja, mutta hänen ei sitten tarivtse huolehtia kaikista muista kuvioistakin...
Ap, mitä jos veisit äitisi jonnekin matkalle? Isäsi saisi levätä ja sinä saisit hyvän omantunnon, niin, etteei sit tartte vetää hernettä nenään kyläillessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisi olemassa joku todellinen vaihtoehto lapseni hoidolle, niin en minäkään olisi omaishoitaja. Mutta en minä vie lastani osastohoitoon tai epäpätevälle hoitajalle vain siksi, että tämä väsyttää mua. Eikä tämä eroa millään tavalla siitä, että olin jo aikaisemmin lapsen hoitaja vaikken omaishoidontukea saanut.
Jos siis vanhuksille, vammaisille ja pitkäaikaisairaille olisi oikeasti ihmisarvon mukaisia hoitopaikkoja, niin eihän kenenkään tarvitsisi uhrautua. Enkä minäkään kyllä mielestäni uhraudu, lapsi on kuitenkin minun ja minä haluan tarjota hänelle parhaan mahdollisen hoidon. Nyt se on sitä minun tarjoamanani. Jos jostain tipahtaisi meille sellainen enkeli, joka paneutuisi työhönsä ja kävisi meillä kotona hoitamassa lasta, niin kyllä minä silti menisin töihin. Ei omaishoitajan " palkoilla" elellä.
Saisitteko äidillesi ulkopuolista hoitoapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ja mieheni ollaan mun 93v vaarin omaishoitajia. Meillä on iso omakotitalo, jossa vaarilla on oma yksiö.
Vaari on täysin autettava. Ei saa nousta yhtään pystyyn (jalka leikattiin juuri).
Tajusin vasta tänään, miten kovin sitovaa tämä on. Koko ajan jommankumman meistä pitää olla kotona. Yleisesti ottaen tietenkin minä, koska mieheni käy töissä.
Meillä on 10kk tyttönen.
Sukujuhliin olisi pitänyt perjantaina lähteä, mutta tänään tajuttiin, ettei voidakaan. Toisen pitää olla kotona.
Ei tämä tilanne sinänsä haittaa, mutta vastuu tietenkin stressaa. Vaari kun on vielä niin kovin itsepäinen, ettei kuuntele lekurien ohjeita.
Nousee ylös itsekseen kun " ei haluaisi meitä vaivata" !!! Sitä vartenhan me ollaan täällä!!!!!!!
OIkein paljon voimia isällesi ja sinulle samoin äidillesi!
Alue: Aihe vapaa
mukaan kunnan on pakko järjestää sun isälle omaislomittaja 2x kuukaudessa.
Siis käytännössähän se ei toimi oikeastaan yhtään missään :( mutta lain mukaan pitäisi tehdä näin. Nyt alatte tosissaan painostamaan kuntaa. Sinä voisit vaikka tuoda sen asian julkiseksi ja alkaa tosissaan painostamaan päättäjiä.
Se uusi omaishoitolaki on ihan fiasko. Siinä (muka) on kiinnitetty erityistä huomiota omaishoitajan jaksamiseen... Ja paskat!
(Itsekin olen omaishoitaja, mutta lapsen)