Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei pääse yli avioeron tuomasta surusta
03.03.2020 |
Toinen lapsi on toipunut ja kokee elämän hyväksi, toinen hyvin herkkä on yhä päivittäin surullinen. Erosta on kohta kaksi vuotta. Lapsi kävi erovertaisryhmässä puoli vuotta. Kotona on puhuttu ja kuunneltu. Sanoo kuitenkin, etten ymmärrä enkä välitä koska en peru kaikkea. Ikävöi entiseen kotiin (joka on myyty). Sanoi juuri, että koulussakin miettii ja tuntuu aina vaan pahemmalle.
Mitä voin tehdä? Toipuuko koskaan? Jos masentuu? Koulu sujuu hyvin ja on kavereita.
Surettaa minuakin ja vaikka tuntuu että elämä nyt paljon tasaisempaa, ei riitelyä ym niin lapsen vuoksi kyseenalaistan. Miten voin puhua niin että hänen olo helpottuu? Pelkään kun pian alkaa murrosikä, mitä sitten edessä.
Kommentit (45)
Lapsi ei ehkä unohda koskaan, muttei ero automaattisesti ole mikään loppuelämän tuomio. Minä erosin kun lapset oli 12 ja 10v. Nyt jo lähes aikuisia. Heidän mielestään ihan absurdi ajatus, että asuttais isänsä kanssa yhdessä. Heillä on kaksi hyvin toimivaa kotia ja myös kotien välit ovat hyvät ja lämpimät. Minä ajattelen, et keskeistä erossa on se, et vanhempi tekee oman erotyönsä hyvin, jotta voi tunnistaa lapsensa tunteet ja haasteet ja tukea häntä niissä. Ja hakea lapselle herkästi myös ulkopuolista apua. Ap minusta näyttää siltä, et lapsesi ei tosiaan pysty hyväksymään tapahtunutta. Eikä siksi pääse eteenpäin. Ja sen takana voi olla tunteita, esim vihaa ja surua jota lapsi ei osaa ilmaista tai ne ovat hänelle liuan pelottavia edes tuntea. Varsinkin se, ettei uskalla tai osaa surra, estää hyväksymisen ja eteenpäin menemisen. Ja yksinhän lapsi ei siihen tunnetyöhön helposti kykene, vaan tarvitsee aikuisen, joka on tukena. Ja se taas edellyttää et aikuinen itse osaa käsitellä omia tunteitaan. Ja pysyy aikuisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lapsi erityishoerkkä? Olen lukenut kirjaa erityisherkistä ja siinä on siitä, miten heille läheisten menetykset ja olosuhteiden muuttumiset ovat erityisen raskaita ja kokevat ne toisin kuin "muut". Siinä menee aikaa, että saavat rakennettua maailmansa uudelleen ja surtua surunsa. Eikä se ole silloin masennus eikä mielenterveysongelma vaan erilainen tapa kokea asiat.
Tuli kylmät väreet tästä vastauksesta. Todellakin olen miettinyt, ja lapsi itse tunnistaa, itsessään erityisherkkyyden piirteet. Hän on vastasyntyneestä asti ollut jotenkin erityinen, vaikeasti ymmärrettävä, herkkä, vaativa, ailahteleva, ääni- ja valoherkkä ym. Kunpa osaisi toimia oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko lapsi erityishoerkkä? Olen lukenut kirjaa erityisherkistä ja siinä on siitä, miten heille läheisten menetykset ja olosuhteiden muuttumiset ovat erityisen raskaita ja kokevat ne toisin kuin "muut". Siinä menee aikaa, että saavat rakennettua maailmansa uudelleen ja surtua surunsa. Eikä se ole silloin masennus eikä mielenterveysongelma vaan erilainen tapa kokea asiat.
Tuli kylmät väreet tästä vastauksesta. Todellakin olen miettinyt, ja lapsi itse tunnistaa, itsessään erityisherkkyyden piirteet. Hän on vastasyntyneestä asti ollut jotenkin erityinen, vaikeasti ymmärrettävä, herkkä, vaativa, ailahteleva, ääni- ja valoherkkä ym. Kunpa osaisi toimia oikein.
Hommaa ja lue nämä kirjat, jos osuu ja uppoaa, sinulla on suunta mihin lähteä. Jos ei tunnu tutulta niin sitten etsi ratkaisua muualta. Kaikkea hyvää teille! Ja valitettavasti, jokaisella on oma elämänsä omine vaikeuksineen ja risteineen, myös sinun lapsellasi. Voit olla tukena mutta et voi kärsiä kärsimystä hänen puolestaan, vaikka haluaisit. Yritä itse olla aiheuttamatta lisää kärsimystä.
https://www.adlibris.com/fi/e-kirja/erityisherkka-ihminen-9789511368052…
https://www.adlibris.com/fi/kirja/erityisherkka-lapsi-9789522402899
itse menin sekaisin kun yllättäen tuli murrosiässä ero ja muutto kauas tuntemattomalle paikkakunnalle ja kielikin vaihtui. Siinä välissä yritin uusioperheeseen tottua ja lopulta kävin ihan kirjaimellisesti sillan alla ja tykitin aika kovia aineita.
Vanhemmilla on suuri vastuu näissä kun nuori tai lapsi kiskaistaan juuriltaan ihan uuteen ympäristöön, etenkin kun oli kavereita ja verkosto, koulukin meni hyvin jne.
Sitten tuli täysi muutos ja haukut päälle että olen minä itsekäs ja en ajattele kuin itseäni.
Äiti ei vieläkään näe itseään syypäänä mihinkään.
Alue: Aihe vapaa
Oletko oikeasti ymmärtänyt? Että lapsen koko elämä tuhottiin, perusturvallisuus, kaikki mihin on luottanut on mennyt. Oletko ollut koskaan maanjäristyksessä? Kokenut sen että se kaikkein perustavin asia, minkä ei pitäisi järkkyä, järkkyy. Mihinkään ei voi luottaa enää.
Siltä sinun lapsestani tuntuu. Sinun mielihalujesi takia. Yritä ymmärtää.
T. avioerolapsi