Ajattelin poistaa facebook-tilini ja vaihtaa puhelinnumeroni
Siinä passiivis-aggressiivinen viestini kaikille tutuille, jotka eivät muutenkaan kaipaa minua. Ihmiset jättävät vastaamatta viesteihini ja minuun ei kukaan ota spontaanisti yhteyttä. Olen varmaan hankala tyyppi, mutta en ole paha ihminen. En vain ilmeisesti osaa olla muiden kanssa. Kukaan ei kuitenkaan sano mitään, lakkaa vain reagoimasta.
Mietin vaan, kauanko kestäisi, että kukaan ylipäätään huomaisi, ettei minuun saa enää yhteyttä. Ikävä kyllä sähköpostiosoitetta en halua poistaa, se olisi itsellenikin jo liian hankalaa.
Kommentit (32)
Ihan on oma valintasi,mitä teet.Älä sitten ruikuta yksinäisyydestäsi,kun on itse aiheutettu.
Poista vaan, tuskin kukaan edes huomaisi sitä.
Ainakin Facebook tilin poistaminen on järkevää. Sillä ei tee yhtään mitään, aikaa menee täysin hukkaan ja on turvallisuusriski.
Kestää kuule kauan. Ja vielä lisää päälle.
Ei ihmisiä kukaan kaipaa, ainakaan tämän palstan mukaan.
Kaikki haluavat erakoitua, loput ovat autismin kirjon porukkaa ja siihen väliin tunkee vielä introvertit.
Jotenka poistu bookista ja muista someista ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan on oma valintasi,mitä teet.Älä sitten ruikuta yksinäisyydestäsi,kun on itse aiheutettu.
Olisi ainakin oma valintani.
Lähetin yhdelle kaverille joulutervehdyksen. Hän kiitti ja sanoi että siitä tuli hyvä mieli, mutta että se joka kaipaisi nyt seuraa, on eräs yhteinen kaverimme, joka on masentunut. Olen ollut ko. kaveriin yhteydessä nyt kolme vuotta yksipuolisesti, koska hän ei ilmeisesti masennukseltaan jaksa ottaa yhteyttä. Koskaan. Tälle ekalle kaverilla laitoin taas vähän aikaa sitten viestiä, että olisi kiva nähdä, mutta siihen ei ole enää vastannut mitään.
En tiedä mitä teen väärin.
ap
Kolmannelle kaverille laitoin viestin, että voisiko lähettää mulle sähköpostiosoitteensa, koska aion poistua fb:stä. Ei ole vastannut mitään, ja tästä on jo aikaa (en ole vielä voinut pistää fb:tä alas).
ap
Ei kukaan kaipaa passiivis agressiivista hankalaa tyyppiä kaverikseen. Tuskin sinäkään haluaisit semmoisia kavereita, vaikka eivät pahoja olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan on oma valintasi,mitä teet.Älä sitten ruikuta yksinäisyydestäsi,kun on itse aiheutettu.
Olisi ainakin oma valintani.
Lähetin yhdelle kaverille joulutervehdyksen. Hän kiitti ja sanoi että siitä tuli hyvä mieli, mutta että se joka kaipaisi nyt seuraa, on eräs yhteinen kaverimme, joka on masentunut. Olen ollut ko. kaveriin yhteydessä nyt kolme vuotta yksipuolisesti, koska hän ei ilmeisesti masennukseltaan jaksa ottaa yhteyttä. Koskaan. Tälle ekalle kaverilla laitoin taas vähän aikaa sitten viestiä, että olisi kiva nähdä, mutta siihen ei ole enää vastannut mitään.
En tiedä mitä teen väärin.
ap
Ai niin, ja se ensimmäinen kaveri sanoi viestissään, että oli tavannut usein sitä masentunutta kaveria. Se tuntui pahalta, vaikkei ehkä ollut tarkoitettu niin.
ap
Itsekin poistin fb:ni. Siellä oli vain vanhoja tuttuja joiden kanssa en halua erityisemmin olla tekemisissä, no, oli kyllä muutama mukavakin ihminen. Yhden kanssa vielä viestiteltiin sähköpostilla, toiselle laitoin poistaessani tilin viestin että mitä kautta minuun saa yhteyden mutta ei vastannut mitään koskaan. Harmitti aikanaan, mutta hän on sitä somekansaa että jos ei ole fb:ssä ei varmaan jaksa vaivautua kun asutaan niin kaukana toisistamme, hyvät muistot silti jäi ihmisestä.
Yksi kaveri joka aina kohteli varakaverina ei edes ollut koko fbssä.
Välttelen aina ihan tarkoituksella tollasia huomion kerjääjiä. Aivan järkyttävän ärsyttäviä ripustautujia, jotka ei osaa olla itsensä kanssa vaan vaatii jatkuvasti toisten huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan on oma valintasi,mitä teet.Älä sitten ruikuta yksinäisyydestäsi,kun on itse aiheutettu.
Olisi ainakin oma valintani.
Lähetin yhdelle kaverille joulutervehdyksen. Hän kiitti ja sanoi että siitä tuli hyvä mieli, mutta että se joka kaipaisi nyt seuraa, on eräs yhteinen kaverimme, joka on masentunut. Olen ollut ko. kaveriin yhteydessä nyt kolme vuotta yksipuolisesti, koska hän ei ilmeisesti masennukseltaan jaksa ottaa yhteyttä. Koskaan. Tälle ekalle kaverilla laitoin taas vähän aikaa sitten viestiä, että olisi kiva nähdä, mutta siihen ei ole enää vastannut mitään.
En tiedä mitä teen väärin.
ap
Ai niin, ja se ensimmäinen kaveri sanoi viestissään, että oli tavannut usein sitä masentunutta kaveria. Se tuntui pahalta, vaikkei ehkä ollut tarkoitettu niin.
ap
Kuulostaa kyllä vähän ikävältä, että yrittää siirtää sinulle vastuun siitä toisesta kaverista ja samalla ilmaisee ettei minua tarvi onnitella, mutta viestittele sille toiselle. Mutta eihän kaveruus ole mitään hyväntekeväisyyttä. En varmaan jaksaisi viestitellä kummallekaan enää. Kyllä masentunutkin pitäisi pitää huolta ettei ole ihan yksipuolista kaveruutta.
Itse jotenkin pääsin siihen mielentilaan ettei enää harmita niin paljon kadonneet kaveruudet. Ehkä he eivät olleet oikeanlaisia ihmisiä mulle. Vietän nykyään aikaa lähinnä miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan kaipaa passiivis agressiivista hankalaa tyyppiä kaverikseen. Tuskin sinäkään haluaisit semmoisia kavereita, vaikka eivät pahoja olisikaan.
Ei niin, siksi siirryn ihan suosiolla syrjään. Ehkä jonain päivänä joku alkaa miettiä, että mihin se oikein hävisikään - tai sitten ei. Itse taas ihmettelen kovasti sitä, miten näennäisesti hyvätkin ystävät puhuvat toisistaan selän takana. Itse sanon mieluummin suoraan jos joku mättää, mutta siitä laitetaan sosiaaliseen karenssiin. Olen varmasti ikävämpi tyyppi kuin osaan kuvitellakaan. Onneksi on mies ja perhe.
ap
Vierailija kirjoitti:
Välttelen aina ihan tarkoituksella tollasia huomion kerjääjiä. Aivan järkyttävän ärsyttäviä ripustautujia, jotka ei osaa olla itsensä kanssa vaan vaatii jatkuvasti toisten huomiota.
Miten ihmisten kanssa sitten ollaan? Mikä käytöksessäni on ollut huomion kerjäämistä?
ap
Minä siis en hylännyt kavereitani miehen takia, mutta ajattelin että kaverit voisivat välillä ottaa yhteyttä minuunkin päin itse ensin. Sitten heistä ei enää kuulunut. Olin kyllä vihainen jonkun aikaa. Vain yksi oli yhteydessä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Välttelen aina ihan tarkoituksella tollasia huomion kerjääjiä. Aivan järkyttävän ärsyttäviä ripustautujia, jotka ei osaa olla itsensä kanssa vaan vaatii jatkuvasti toisten huomiota.
Miten ihmisten kanssa sitten ollaan? Mikä käytöksessäni on ollut huomion kerjäämistä?
ap
Varmaan tuo että passiivisaggressiivisena poistat fb:n. Itse kun poistin sen, ei vaan kiinnostant enää. En odottanut että joku jää ihmettelemään missä se nyt on.
Koita päästä mielentilaan että kaveruus ei ole niin tärkeää, kun ei se noille sun kavereillekaan ole ollut, voi viedä aikaa että pääset siihen tilaan. Ja sitten kun on hyvä olla niin voi tulla uusia kunnon kavereitakin. Päästä irti tuosta pahimmasta katkeruudesta.
En esimerkiksi odottaisi enää että tuo joku vastaa sähköpostikyselyyn. Jos on nähnyt viestin eikä vieläkään ole vastannut, ei häntä kiinnosta sähköpostiviestittely. Mulla oli ainakin tosi vapautunut olo kun poistin sen fb.
No se fb:n poistaminen on ollut suunnitelmissa kauan ihan muista syistä, mutta nyt juuri tällä hetkellä ärsyttää vaan tuo ihmisten käytös ja sanoin noin. Oikeasti en kyllä vaihda puhelinnumeroa. Mietin vain passiivi-aggressiivisessa hengessä, että se olisi sellainen kevyt näpäytys, jota ei kukaan huomaisi, mutta josta itse tietäisin.
Itse asiassa mulla onkin uusia kavereita, mutta ei se silti muuta sitä, että tuollainen käytös satuttaa. Kyseessä kuitenkin ihmiset, jotka olen tuntenut yli 20 vuotta. Muitakin kavereita hävinnyt vuosien varrella, itse asiassa lähes kaikki suhteen menneet vähitellen uusiksi. Kyllä pistää miettimään, että mikä minussa on vikana.
ap
Ja kun tuo toinen sanoi sinulle aika suoraan että ”älä viestitä minulle, en tarvitse lisää seuraa nyt, mutta tämä masentunut kaveri tarvii”, tuota hän yritti ilmasta, sitten ehdotit silti tapaamista hänelle. Nyt ihmettelet kun ei vastaa, lue rivien välistä
Ole hyvä vaan. Niinkus itsekin jo arvelit, kukaan ei edes huomaa sitä.