Narttukoiran steriloinnin sivuvaikutukset

Minusta kumpaakaan sukupuolta ei kannata leikkauttaa ilman terveydellistä syytä. En myöskään itse myy pentuja ns. mukavuusleikkauttajille.

Raskaus on erittäin helppo estää, koska kiima on vain 1-2 kertaa vuodessa ja kiimankin aikana narttu voi tulla tiineeksi vain noin viikon ajan. Eli narttu kiinni ja pois urosten luota sinä aikana, niin vahinkoa ei tapahdu. Valeraskaus taas on normaali hormonikieltoon kuuluva vaihe, ei sairaus tai ongelma. Se on kehittynyt, jotta laumassa muutkin nartut kuin ainoana lisääntyvä alfanaaras voivat hoitaa lauman pentuja. Valeraskaus ei aiheuta ongelmia, kunhan sinä aikana nartulle annetaan muuta ajateltavaa riittävän lenkkeilyn jne parissa eikä käytöstä provosoida.  

Kohtutulehdus tai nisäkasvain toki voi tulla, mutta itse en lähtisi itseltäni enkä eläimiltäni leikkelyttämään elimiä pois siksi, että niihin voi tulla joku sairaus. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla ja hyvällä ruokinnalla vain riski niin alas kuin voi. Nisäkasvaimia muuten voi tulla leikatuillekin, jopa uroksille, ja useat niistä ei ole pahanlaatuisia eikä niitä tarvitse edes poistaa. Itselläni on ollut koiria 20 vuotta ja olen kasvattanut yli 10, yhtään kohtutulehdusta ei ole ollut koskaan, nisäkasvaimia joskus vanhemmiten mutta siinäpä ne on sitten olleet ongelmitta kunne skoira kuollut muuhun syyhyn vanhana. Parilla kasvatilla on toki ollut pahanlaatuisempiakin, ja yksi kuolikin aggressiiviseen lajiin nisäsyöpää.

Leikkauttamisen haitoista itse mainitsitkin virtsankarkailun, turkin laadun muutoket. Pahin on kyllä tuo luonteen muutos.  Minusta on surullista, että eläin ei saa kehittyä aikuiseksi itsekseen, hormoneineen kaikkineen, vaan siitä tehdään puolinainen eunukki, tavallaan ikuinen pentu jonka asema koiralaumoissa on surkea. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta kumpaakaan sukupuolta ei kannata leikkauttaa ilman terveydellistä syytä. En myöskään itse myy pentuja ns. mukavuusleikkauttajille.

Raskaus on erittäin helppo estää, koska kiima on vain 1-2 kertaa vuodessa ja kiimankin aikana narttu voi tulla tiineeksi vain noin viikon ajan. Eli narttu kiinni ja pois urosten luota sinä aikana, niin vahinkoa ei tapahdu. Valeraskaus taas on normaali hormonikieltoon kuuluva vaihe, ei sairaus tai ongelma. Se on kehittynyt, jotta laumassa muutkin nartut kuin ainoana lisääntyvä alfanaaras voivat hoitaa lauman pentuja. Valeraskaus ei aiheuta ongelmia, kunhan sinä aikana nartulle annetaan muuta ajateltavaa riittävän lenkkeilyn jne parissa eikä käytöstä provosoida.  

Kohtutulehdus tai nisäkasvain toki voi tulla, mutta itse en lähtisi itseltäni enkä eläimiltäni leikkelyttämään elimiä pois siksi, että niihin voi tulla joku sairaus. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla ja hyvällä ruokinnalla vain riski niin alas kuin voi. Nisäkasvaimia muuten voi tulla leikatuillekin, jopa uroksille, ja useat niistä ei ole pahanlaatuisia eikä niitä tarvitse edes poistaa. Itselläni on ollut koiria 20 vuotta ja olen kasvattanut yli 10, yhtään kohtutulehdusta ei ole ollut koskaan, nisäkasvaimia joskus vanhemmiten mutta siinäpä ne on sitten olleet ongelmitta kunne skoira kuollut muuhun syyhyn vanhana. Parilla kasvatilla on toki ollut pahanlaatuisempiakin, ja yksi kuolikin aggressiiviseen lajiin nisäsyöpää.

Leikkauttamisen haitoista itse mainitsitkin virtsankarkailun, turkin laadun muutoket. Pahin on kyllä tuo luonteen muutos.  Minusta on surullista, että eläin ei saa kehittyä aikuiseksi itsekseen, hormoneineen kaikkineen, vaan siitä tehdään puolinainen eunukki, tavallaan ikuinen pentu jonka asema koiralaumoissa on surkea. 

Kiitos vastauksestasi!

Juuri tämän takia haluan eri kantoja ottaa huomioon. Itse siis nimenomaan en haluaisi leikkuuttaa enkä ole tuollainen mainitsemasi "mukavuusleikkauttaja" vaan juurikin mietin tätä terveydellistä puolta mm. kohtutulehdus ja kasvaimet. Esimerkiksi tämä nisäkasvain. Jos leikkuuttaa koiran nuorella iällä niin se voi, huom voi, muttei automaattisesti sitä tuloa poista, mutta jos leikkauttaa myöhemmällä iällä, ei se enää alenna sitä riskiä saada nisäkasvain koska hormonaalinen toiminta on jo alkanut ja jatkunut ihan eri tavalla kuin puolivuotiaalla. 

Miten luonne yleensä muuttuu leikkauttamisen jälkeen?

Mutta kuten jo sanoin, mielellään siis en haluaisi leikkauttaa narttuani, mutta punnitsen tässä vaihtoehtoja kumpi on todellisuudessa parempi ratkaisu. Loppupäässä se on kyllä ihan jokaisen omistajan oma valinta mitä tehdä ja minä ainakin haluan sitä miettiä jo ennen pennun tuloa ettei tule tehtyä hätäisiä päätöksiä. Toki jos terveyden takia on pakko leikkauttaa niin se on täysin asia erikseen ja sillon on vähän pakko se tehdä, mutta muuten se on ihan omistajan ja mahdollisesti eläinlääkärin yhdessä katsoma paras ratkaisu koiran kannalta.

Mä steriloin oman narttuni kaksien juoksujen jälkeen. Kun koiralla oli juoksut, siitä tuli vihainen toiselle koiralle. Monta viikkoa pelkkää murinaa ja hampaiden näyttelyä. Lisäksi se ei syönyt vaan makasi pedillään masentuneena. 

Luonne ei muuttunut yhtään steriloinnin jälkeen, painoa saa tarkkailla mutta on muutenkin ahne, niin sitä pitäisi tehdä ilman sterkkausta. Mun koira on cockeri, ja turkki meni kyllä aika hötöksi. Vedän turkin itse lyhyeen malliin kotona. 

Ihmiset, varsinkin "kasvattajat", jotka puhuvat eläimen kohdalla raskaudesta ovat vähintäänkin epäpäteviä antamaan uskottavia neuvoja. Märkäkohtu voi tulla ihan mille yksilölle vain, kehittyä hetkessä ja koiran selviäminen ei ole lähellekään varmaa, vaikka sen veisikin päivystykseen heti kun ruoka ei maistu ja eläin on hetken ollut vaisu. Ja koska kovin monella koiranomistajalla ei ole selkeästi liikaa rahaa, voi märkäkohdun leikkaus ja pari tehohoitopäivää kontrolleineen olla liikaa lompakolle, ainakin pk-seudulla 3000€ on nurin hyvin äkkiä, puhumattakaan koiran kärsimyksistä. Vain esimerkkinä, mutta jos turkinlaatu ylijalostetulla koiralla mietityttää, niin mikäpä siinä.

Kahden vaiheilla kirjoitti:

Miten luonne yleensä muuttuu leikkauttamisen jälkeen?

Tavallisimpia ovat laiskistuminen, muuttuminen pentumaisemmaksi ja alistuvammaksi. Siinä missä se koira ennen leikkausta on voinut olla uljas ja itsetietoinen otus, jolle ei ns. perseillä, leikkauksen jälkeen voipi olla pentumaisesti höseltävä ns. lapatossu, ihan söpö joo kuten pennutkin ovat, mutta ei vaan aikuisen kuulu olla sellainen. Aikuiselle eläimelle kuuluu hormonien määräämät luonteenpiirteet ja käytökset täyteen elämään, samoin kuin aikuiselle ihmisellekin.

Sitten yksi iso juttu on lihomistaipumus, moni jopa ennen nirso koira muuttuu pohjattomaksi ahmatiksi ja herkästi lihovaksi leikkauksen jälkeen. Meillä on nyt yksi uros, joka oli pakko leikata androgeenien pahentaman munuaissairauden (kystinuria) takia, ja koira parka on lihonut 12-kiloisesta 16-kiloiseksi, ja elää aina nälässä koska voi syödä vain pienen ruokakipon pohjallisen pysyäkseen edes tuossa painossa. Huolimatta agilityharrastuksesta ja reilusta määrästä lenkkeilyä päivittäin. Nartuilla usein käy ihan samankaltaisia muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, varsinkin "kasvattajat", jotka puhuvat eläimen kohdalla raskaudesta ovat vähintäänkin epäpäteviä antamaan uskottavia neuvoja. Märkäkohtu voi tulla ihan mille yksilölle vain, kehittyä hetkessä ja koiran selviäminen ei ole lähellekään varmaa, vaikka sen veisikin päivystykseen heti kun ruoka ei maistu ja eläin on hetken ollut vaisu. Ja koska kovin monella koiranomistajalla ei ole selkeästi liikaa rahaa, voi märkäkohdun leikkaus ja pari tehohoitopäivää kontrolleineen olla liikaa lompakolle, ainakin pk-seudulla 3000€ on nurin hyvin äkkiä, puhumattakaan koiran kärsimyksistä. Vain esimerkkinä, mutta jos turkinlaatu ylijalostetulla koiralla mietityttää, niin mikäpä siinä.

Jep. Tiedän useammankin vanhan, hyväkuntoisen seniorikoiran, joka on saanut kohtutulehduksen ja kuollut leikkauspöydälle. Eivät olisi kuolleet vielä tuolloin, jos eivät olisi saaneet kohtutulehdusta. Omistajia kadutti, etteivät leikkauttaneet koiraa ajoissa.

Meidän 5-vuotias koira selvisi kohtutulehduksesta (leikattiin), vaikka hilkulla oli. Tuon jälkeen päätin, että tulevat narttukoirat steriloidaan ajoissa, ennen kuin tulehdus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset, varsinkin "kasvattajat", jotka puhuvat eläimen kohdalla raskaudesta ovat vähintäänkin epäpäteviä antamaan uskottavia neuvoja. Märkäkohtu voi tulla ihan mille yksilölle vain, kehittyä hetkessä ja koiran selviäminen ei ole lähellekään varmaa, vaikka sen veisikin päivystykseen heti kun ruoka ei maistu ja eläin on hetken ollut vaisu. Ja koska kovin monella koiranomistajalla ei ole selkeästi liikaa rahaa, voi märkäkohdun leikkaus ja pari tehohoitopäivää kontrolleineen olla liikaa lompakolle, ainakin pk-seudulla 3000€ on nurin hyvin äkkiä, puhumattakaan koiran kärsimyksistä. Vain esimerkkinä, mutta jos turkinlaatu ylijalostetulla koiralla mietityttää, niin mikäpä siinä.

Käytin raskaus-termiä koska aloittajakin käytti, tiedän kyllä että sitä on tapana kutsua tiineydeksi eläimillä. Käytti muuten eläinlääkärikin kun hiljattain käytin astutetun nartun TIINEYStarkastuksessa - lausunto oli että on RASKAANA ultrauksen perusteella ;) (Tarkastuksessa käytin jotta tiesin pitääkö harrastuslajin treenausta vähentää / laittaa tauolle vai ei)

Puhut nyt suljetusta pyometrasta eli märkäkohdusta, jossa tulehduserite ei pääse ulos kohtuontelosta. Kyllä, se on ikävä tila, mutta kuitenkin aika harvinainen. Useimmat märkäkohdut ovat sitä lievempänä esiintyvää muotoa, jossa tulehduserite pääsee ulos ja tulehdus huomataankin aiemmin haisevasta eritteestä. Näitähän voidaan hoitaa lääkehoidollakin haluttaessa, varsinkin jos halutaan narttua käyttää jalostuskäyttöön vielä, muussa tapauksessa leikkaus on tosiaan kyllä suositeltava.

Eläinlääkäritkin on tuosta sairausriskien takia leikkauttelusta vähän eri mieltä keskenään. Osa suosittelee aina leikkauksia, sitten osa on sitä mieltä että amerikkalaisperäistä hömpötystä ilman selkeää syytä leikkauttaminen. Ja eivät siis pidä tautiriskejä syynä isoon invasiiviseen toimenpiteeseen, jolla on sivuvaikutusten riskejä melkoisesti.

Kannattaa kysellä roturyhmistä tuosta turkista, joillain roduilla/yksilöillä turkki voi muuttua todella paljon ikävään suuntaan.

Ja yksi tärkeä asia on koiran perusluonne jolle ei oikein voi mitään. Jos yksilö sattuu olemaan arka ja epävarma, niin leikkaaminen voi (hyvinkin todennäköisesti) pahentaa tätä ja johtaa jopa pelkoaggressiivisuuteen. Toki jos koira käy jatkuvasti ihan hormonikierroksilla niin leikkaaminen voi olla hyvä vaihtoehto, ja sitäkin voi testata etukäteen hormoni-implantilla (tilapäinen kemiallinen kastraatio) että miten koiran käytös muuttuu.

Omaa urostani en ikinä leikannut koska oli niin arka, ja kun aikani googlettelin niin uroksilla kastrointi yllättäen lisäsikin monen syövän ja dementian riskiä ja kastroimattomuus nosti riskiä lähinnä eturauhasongelmiin. Narttuihin en ole perehtynyt samalla tavalla.

Meidän kahdeksanvuotiaat nartut steriloitiin pari vuotta sitten, toiselle oli jo märkäkohtu tuloillaan ja jouduttiin koko kohtu poistamaan. Eivät ole muuttuneet miksikään, eivät edes lihoneet vaikka ruokaa on aina tarjolla. 

Tuolla jo aiemmin puhuttiin märkäkohdun vaaroista, se on hyvin äkillinen tapahtuma ja vie koiran hengen nopeasti. Töistä palattua saattaa olla hengetön koira vastassa. Ja kalliiksi tulee vs. normaali operaatio ajanvarauksella. 

En pitäisi kiirettä leikkauksella, mutta siinä seitsemän vuoden nurkilla leikkauttaisin.

Meidän narttukoiralta leikattiin kohtu 4-vuotiaana. Se sai kohtutulehduksen, mikä eteni hyvin äkkiä. Kohtutulehduksen toteamisen jälkeen oli viikko väliä, jolloin tulehdusta hoidettiin kovalla antibioottikuurilla, märkä piti saada pois, sitten vasta leikattiin.

Muistan, että muutama päivä leikkauksen jälkeen kun koira oli jo parempi, sillä oli erikoista käytöstä. Se kantoi pehmolelunallea, pesi sitä niinkuin pentua, nukkui sen kanssa ja oli tosi äreä jos sitä yritti ottaa pois. Se oli kummallista, koska kyseisellä nartulla ei ollut aiemmin ollut pentuja.

Koiran käytös palasi ennalleen, olisikohan hormoneista johtunut tuo äkillinen hellyyspuuska. Mitään erityistä en leikkauksen jälkeen huomannut muuten.

Vierailija kirjoitti:

Meidän kahdeksanvuotiaat nartut steriloitiin pari vuotta sitten, toiselle oli jo märkäkohtu tuloillaan ja jouduttiin koko kohtu poistamaan. Eivät ole muuttuneet miksikään, eivät edes lihoneet vaikka ruokaa on aina tarjolla. 

Tuolla jo aiemmin puhuttiin märkäkohdun vaaroista, se on hyvin äkillinen tapahtuma ja vie koiran hengen nopeasti. Töistä palattua saattaa olla hengetön koira vastassa. Ja kalliiksi tulee vs. normaali operaatio ajanvarauksella. 

En pitäisi kiirettä leikkauksella, mutta siinä seitsemän vuoden nurkilla leikkauttaisin.

Tämä nuorempana vs. vanhempana leikkautus on vähän kaksipiippuinen juttu. Kohtutulehduksen suhteen isommat riskit tosiaan välttää leikkauttamalla tuossa iässä, mutta muiden sairauksien välttämättä ei - esim. nisäkasvainriski ei ole leikatuilla leikkaamatonta pienempi, jos on leikattu vanhempana kuin 2,5 vuoden iässä. Lisäksi niillä joilla luonteen muutos tapahtuu, se on usein rajumpi jos leikataan vanhempana - on ikään kuin helpompaa sopeutua elämään ilman sukupuolihormoneita jos ne ei ole jo vuosikausia olleet osa elämää. Leikkauksen itsensäkin nuoren eläimen elimistö kestää yleensä paremmin kuin vanhan.

Eli vaikka en itse kannata mitään sterilointeja tai kastraatioita ilman akuuttia terveydellistä syytä, niin melkeinpä itse valitsisin sen nuorempana kuin vanhempana, jos kerran on joka tapauksessa tarkoitus tehdä. Muuten käy todennäköisemmin niin että saa haitat vaan ei hyötyjä. (Myös jos leikkaus tapahtuu käytöshäiriöiden takia, niin välttämättä se ei enää niihin kovin paljoa vanhempana auta koska käytökset on jo ehdollistuneet ja jatkuvat hormonitilanteesta riippumatta. Esim. tuo meidän leikattu uros on edelleen kova astumaan kaikenlaista, nartuista tyynyihin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kahdeksanvuotiaat nartut steriloitiin pari vuotta sitten, toiselle oli jo märkäkohtu tuloillaan ja jouduttiin koko kohtu poistamaan. Eivät ole muuttuneet miksikään, eivät edes lihoneet vaikka ruokaa on aina tarjolla. 

Tuolla jo aiemmin puhuttiin märkäkohdun vaaroista, se on hyvin äkillinen tapahtuma ja vie koiran hengen nopeasti. Töistä palattua saattaa olla hengetön koira vastassa. Ja kalliiksi tulee vs. normaali operaatio ajanvarauksella. 

En pitäisi kiirettä leikkauksella, mutta siinä seitsemän vuoden nurkilla leikkauttaisin.

Tämä nuorempana vs. vanhempana leikkautus on vähän kaksipiippuinen juttu. Kohtutulehduksen suhteen isommat riskit tosiaan välttää leikkauttamalla tuossa iässä, mutta muiden sairauksien välttämättä ei - esim. nisäkasvainriski ei ole leikatuilla leikkaamatonta pienempi, jos on leikattu vanhempana kuin 2,5 vuoden iässä. Lisäksi niillä joilla luonteen muutos tapahtuu, se on usein rajumpi jos leikataan vanhempana - on ikään kuin helpompaa sopeutua elämään ilman sukupuolihormoneita jos ne ei ole jo vuosikausia olleet osa elämää. Leikkauksen itsensäkin nuoren eläimen elimistö kestää yleensä paremmin kuin vanhan.

Eli vaikka en itse kannata mitään sterilointeja tai kastraatioita ilman akuuttia terveydellistä syytä, niin melkeinpä itse valitsisin sen nuorempana kuin vanhempana, jos kerran on joka tapauksessa tarkoitus tehdä. Muuten käy todennäköisemmin niin että saa haitat vaan ei hyötyjä. (Myös jos leikkaus tapahtuu käytöshäiriöiden takia, niin välttämättä se ei enää niihin kovin paljoa vanhempana auta koska käytökset on jo ehdollistuneet ja jatkuvat hormonitilanteesta riippumatta. Esim.

Oli meilläkin yksivuotiaana kastroitu uros, joka astui narttuakin ja jäi jopa kiinni. Oli vähän noloa kun appivanhemmat oli kylässä just...

Kiitos vastauksista!

Kuten täällä näkeekin niin asia herättää paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Ja mielestäni kaikki valinnat ovat omistajan päätöksiä mitä tekeen. Jos olisimme ottanut uroksen (me päätimme ottaa nartun perustelluista syistä eikä oikein ollut vaihtoehtona kuin narttu) mutta jos olisimme ottaneet uroksen, emme todennäköisesti olisi edes leikanneet sitä mutta narttukoiralla on jo pakko pohtia vähän. Kuten täällä on tullut puheeksi märkäkohtu voi koitua koiran kohtaloksi ja se on hyvin nopeasti etenevä. Se onkin suurin syy meillä miksi harkitsemme leikkauttamista. 

Meidän täytyy tätä vielä pohtia ja kun haemme koiran taloon niin myös kasvattajan mielipidettä ajattelimme kysyä. Pentuja ei ole tarkoitus teettää joten hän voi myös kertoa oman mielipiteensä asiasta jos hänellä itsellään on myös ollut leikattuja narttuja. Myös eläinlääkärin kanssa aijomme tästä keskustella mutta loppupäässä se on meidän päätös mitä teemme. 

Leikkuuttamisessa ja olla leikkuuttamatta on molemmissa hyviä ja huonoja puolia, mutta se, olemmeko valmiita ottamaan riskin että koira menehtyy märkäkohtuun, on todella iso päätös. Toinen vaihtoehto voi olla että koiran käytös ja totuttu luonne ja myös ulkonäkö voi muuttua radikaaliksi. Näitä asioita kun ei etukäteen tiedä ja se on tehtävä päätös ennen kuin tietää tuleeko kumpikaan noista tapahtumaan teki sitten kummin vain. 

Otan vielä kantaa tähän raskaus/tiineysasiaan. Minulle itselle se on aivan yksi ja sama kutsuuko joku sitä raskaudeksi vai tiineydeksi tai vaikka paksuna oloksi koska puhuttiin sitten kummalla sanalla vain, asian ymmärtää ja jopa vielä vähän paremmin ymmärtää maallikot joilla ei ole koiraa ollut aikaisemmin, jos puhutaan raskaudesta. Ei jää ainakaan epäselväksi kenellekäään mitä tarkoitin, vaikka tiedän että koirista puhutaan tiineydestä.  Se, mitä sanaa siihen käyttää ei mielestäni kerro koiranomistajasta onko hän hyvä vai huono kasvattaja. Eri asia olisi jos eläinlääkäri ei tietäisi mitä tiineys tarkoittaa. Pointtini tällä palstalla ei ollut, että jotkut takertuu yksittäiseen sanaan mitä käytin, vaikka siltikin tulin ymmärretyksi.

Omat koirat on leikattu, uros ja narttu. Uroksella ei mitään negatiivista, on tomera oma itsensä mutta ei tarvitse stressata ympäristön nartuista ja voi hyvin pitää vapaana. Eikä ole mitenkään surkeassa asemassa muihin koiriin nähden.

Nartulla meni turkki huonoksi mutta leikattiin liian vanhana loppumattoman juoksun vuoksi.

Helpottanut elämää kumminkin kanssa mutta kannattaa tehdä jo nuorena niin koiran elimistö sopeutuu helpommin.

Leikatuilla naruilla voi esiintyä virtsankarkailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän kahdeksanvuotiaat nartut steriloitiin pari vuotta sitten, toiselle oli jo märkäkohtu tuloillaan ja jouduttiin koko kohtu poistamaan. Eivät ole muuttuneet miksikään, eivät edes lihoneet vaikka ruokaa on aina tarjolla. 

Tuolla jo aiemmin puhuttiin märkäkohdun vaaroista, se on hyvin äkillinen tapahtuma ja vie koiran hengen nopeasti. Töistä palattua saattaa olla hengetön koira vastassa. Ja kalliiksi tulee vs. normaali operaatio ajanvarauksella. 

En pitäisi kiirettä leikkauksella, mutta siinä seitsemän vuoden nurkilla leikkauttaisin.

Tämä nuorempana vs. vanhempana leikkautus on vähän kaksipiippuinen juttu. Kohtutulehduksen suhteen isommat riskit tosiaan välttää leikkauttamalla tuossa iässä, mutta muiden sairauksien välttämättä ei - esim. nisäkasvainriski ei ole leikatuilla leikkaamatonta pienempi, jos on leikattu vanhempana kuin 2,5 vuoden iässä. Lisäksi niillä joilla luonteen muutos tapahtuu, se on usein rajumpi jos leikataan vanhempana - on ikään kuin helpompaa sopeutua elämään ilman sukupuolihormoneita jos ne ei ole jo vuosikausia olleet osa elämää. Leikkauksen itsensäkin nuoren eläimen elimistö kestää yleensä paremmin kuin vanhan.

Eli vaikka en itse kannata mitään sterilointeja tai kastraatioita ilman akuuttia terveydellistä syytä, niin melkeinpä itse valitsisin sen nuorempana kuin vanhempana, jos kerran on joka tapauksessa tarkoitus tehdä. Muuten käy todennäköisemmin niin että saa haitat vaan ei hyötyjä. (Myös jos leikkaus tapahtuu käytöshäiriöiden takia, niin välttämättä se ei enää niihin kovin paljoa vanhempana auta koska käytökset on jo ehdollistuneet ja jatkuvat hormonitilanteesta riippumatta. Esim. tuo meidän leikattu uros on edelleen kova astumaan kaikenlaista, nartuista tyynyihin)

Bongasinpa oman vastaukseni, siihen oli näköjään tullut kommenttiakin :) Nyt nartut on kymmenvuotiaita, ei käytökseen vaikuttanut leikkaus mitenkään, yhtä reippaita ovat, eikä mitään kasvaimia ole tullut. Kuusi- seitsenvuotias ei ole tällaisella pienellä rodulla "vanha", että sen takia leikkaus olisi jotenkin pahasta. Nykyään sterilointi on pieni leikkaus, parin kolmen sentin haava tulee. 

Mutta jos tietää, ettei aio teettää pentuja, niin toki nuorempana kannattaa se sterilointi tehdä.

Turkista en tiiä, siihen voinee vaikuttaa?, itellä ei "turkkirotu", mutta omat kokemukset pelkästään positiiviset.. Juoksut ja sen lieveharmit pois. Ei muuttanut muuta. Ja jatkossakin leikkautan ehdottomasti. Mut joo toi turkki asia on kai kovin rotukohtanen.. Ymmärtääkseni enempi vaikutusta uroksilla? , mutta se on täysin mutua..

Minulla on aina kaikki koirat leikattu, niin urokset kuin nartutkin. Koirat on leikattu varhain, joten mitään konkreettista en ole käytöksessä huomannut. Koirani eivät ole iänkään myötä lihoneet, laiskistuneet tai muuttuneet apaattisiksi. Toki senioreilla on vauhti hidastunut, mutta se on ihan normaalia.

Itse olen steriloinnin kannalla jo ihan oman, eläinsuojelullisenkin näkökulman takia.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kumpaakaan sukupuolta ei kannata leikkauttaa ilman terveydellistä syytä. En myöskään itse myy pentuja ns. mukavuusleikkauttajille.

Raskaus on erittäin helppo estää, koska kiima on vain 1-2 kertaa vuodessa ja kiimankin aikana narttu voi tulla tiineeksi vain noin viikon ajan. Eli narttu kiinni ja pois urosten luota sinä aikana, niin vahinkoa ei tapahdu. Valeraskaus taas on normaali hormonikieltoon kuuluva vaihe, ei sairaus tai ongelma. Se on kehittynyt, jotta laumassa muutkin nartut kuin ainoana lisääntyvä alfanaaras voivat hoitaa lauman pentuja. Valeraskaus ei aiheuta ongelmia, kunhan sinä aikana nartulle annetaan muuta ajateltavaa riittävän lenkkeilyn jne parissa eikä käytöstä provosoida.  

Kohtutulehdus tai nisäkasvain toki voi tulla, mutta itse en lähtisi itseltäni enkä eläimiltäni leikkelyttämään elimiä pois siksi, että niihin voi tulla joku sairaus. Ennaltaehkäisevällä terveydenhoidolla ja hyvällä ruokinnalla vain riski niin alas kuin voi. Nisäkasvaimia muuten voi tulla leikatuillekin, jopa uroksille, ja useat niistä ei ole pahanlaatuisia eikä niitä tarvitse edes poistaa. Itselläni on ollut koiria 20 vuotta ja olen kasvattanut yli 10, yhtään kohtutulehdusta ei ole ollut koskaan, nisäkasvaimia joskus vanhemmiten mutta siinäpä ne on sitten olleet ongelmitta kunne skoira kuollut muuhun syyhyn vanhana. Parilla kasvatilla on toki ollut pahanlaatuisempiakin, ja yksi kuolikin aggressiiviseen lajiin nisäsyöpää.

Leikkauttamisen haitoista itse mainitsitkin virtsankarkailun, turkin laadun muutoket. Pahin on kyllä tuo luonteen muutos.  Minusta on surullista, että eläin ei saa kehittyä aikuiseksi itsekseen, hormoneineen kaikkineen, vaan siitä tehdään puolinainen eunukki, tavallaan ikuinen pentu jonka asema koiralaumoissa on surkea. 

Minä leikkautin 10 vuotiaan narttuni . Jos tulisi kohtutukehdus, niin vanha koira ei kestäisi anestesiaa. En ole huomannut koirassa mitään muutoksia. Usealle , tutulle koiralle tullut kohtutulehdus hyvästä hoidosta ja ennaltaehkäisystä huolimatta, ja kaikki meinanneet kuolla anestesiaa / tulehdukseen.

Tässä asiassa luoton kokeneen eläinlääkärin näkemyksern asiassa. Ei tee ns turhia toimenpiteitä tai määrää turhia tutkimuksia tai lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Meidän narttukoiralta leikattiin kohtu 4-vuotiaana. Se sai kohtutulehduksen, mikä eteni hyvin äkkiä. Kohtutulehduksen toteamisen jälkeen oli viikko väliä, jolloin tulehdusta hoidettiin kovalla antibioottikuurilla, märkä piti saada pois, sitten vasta leikattiin.

Muistan, että muutama päivä leikkauksen jälkeen kun koira oli jo parempi, sillä oli erikoista käytöstä. Se kantoi pehmolelunallea, pesi sitä niinkuin pentua, nukkui sen kanssa ja oli tosi äreä jos sitä yritti ottaa pois. Se oli kummallista, koska kyseisellä nartulla ei ollut aiemmin ollut pentuja.

Koiran käytös palasi ennalleen, olisikohan hormoneista johtunut tuo äkillinen hellyyspuuska. Mitään erityistä en leikkauksen jälkeen huomannut muuten.

Meillä oli vuosia sitten narttukoira, joka teki tuota ehkä 8-vuotiaasta eteenpäin keväisin ja syksyisin. Sillä oli juurikin lelunalle, jota hoivasi pedissään parin päivän ajan. Ei sillä koskaan ollut ollut omia pentuja eikä kauheasti ollut muiden koirien kanssa tekemisissäkään ulkoilua lukuunottamatta, että en tiedä mistä se sen pentuhomman keksi. Ei oltu leikattu ja oli oikeasti terve kuolemaansa asti, vain pari punkkia siltä 15 v elinaikana löytyi ja vanhana tippui pari hammasta.