Narttukoiran steriloinnin sivuvaikutukset
Mitä muutoksia teidän nartuille on tullut steriloinnin jälkeen?
Meille on tulossa narttupentu keväällä ja mietinnässä on laikataanko vai ei. Koiran rotu on japaninpystykorva joten se on muutenkin karvainen ja pörröinen ja leikkuuttaminen vaikuttaa karvan laatuun ja määrään. Onko kenelläkään kokemusta nimenomaan japaninpystykorvan leikkauttamisesta? Myös muut kokemukset ovat tervetulleita!
Mietin tässä siis turkin määrää ja laatua, virtsankarkailua ja luonteen muutoksia. Tai mahdollisia muita sivuvaikutuksia.
Jos taas ei leikkuuta niin riskinä on aina raskaus ja valeraskaudet, kohtutulehdus, nisäkasvain.
Onko sillä myöskään mitään vaikutusta esimerkiksi välttääkseen joitain sivuvaikutuksia jos leikkuuttaa nartun mahdollisimman aikaisin tai mitä haittaa siitä voi olla jos leikkuuttaa nuorena?
Kommentit (49)
Tuttu laitatti labbikselleen kuparikierukan. Nyt koira pystyy nauttimaan seksistä ilman pelkoa ei-toivotuista raskauksista ja mahdollisista rumista pennuista.
Nostan ketjua, koska samat pohdinnat. Tuntuu, että nykyään sterilisaatio on tosi vahva normi, vaikka en ole kuullut yhdestäkään koirasta, jolle ei olisi tullut jonkinlaisia ei-toivottuja muutoksia sterkkauksen jälkeen (turkin kulahtaminen, lihominen, flegmaattisuus). Tuttavan leikattu labradori on jo nelivuotiaana kuin mikäkin vanhus. Samalla tietysti märkäkohdun riski mietityttää jonkin verran, mutta minusta sterkkaus on turhankin järeä ehkäisytoimenpide.
Minulla on kaksi sterkattua narttua. Toinen on nyt 9-vuotias ja sterkkeus tapahtui 6-vuoden iässä. Nuorempi on 2-vuotias ja sterkattu n. 6 kk:n iässä.
Vanhemmalla koiralla en ole huomannut mitään muutosta sterkan jälkeen. Koira on pysynyt hyvin normaalipainossa, se on aktiivinen ja yhtä energinen kuin ennenkin sterkkaa. Edes ikä ei tunnu vielä alkaneen painaa. Turkki on erittäin hyväkuntoinen ja eläinlääkäriltä sai viime syksyn rokotereissulla kehuja siitä, kuinka mahtava lihaksisto koiralla on ikäänsä nähden. Luonteessa ei tapahtunut myöskään mitään muutosta mihinkään suuntaan.
Nuoremmasta en osaa sanoa mitään, koska se tuli minulle sterkattuna. Vanhemman tavoin sekin on iloinen ja energinen, hyväkuntoinen ja perusterve koira.
En ole koskaan nähnyt leikattua koiraa, jolla olisi varsinaisesti hyväkuntoinen, kiiltävä turkki, mutta toki märkäkohdun riski painaa kai useimpien mielestä vaakakupissa enemmän. Omani olen ajatellut leikkauttaa viimeistään kolmivuotiaana.
Itsellä kokemusta neljästä koirasta, collie-narttu, jota ei steriloitu, kuoli märkäkohtuun 14-vuotiaana. Ei voitu leikata, koska ei olisi kestänyt. Ylipäätään jos narttukoirassa on hitustakaan collieta, niin sterilointi on kyllä ehdoton, kaikki tuntemani collie-taustaa omaavat nartut ovat saaneet märkäkohdun jossain vaiheessa.
Kaksi uroskoiraa (suursnautsereita), toinen steriloitiin vuoden iässä ja toinen 5v. Ehdottomasti uroskoiran kohdalla suosittelen sterilointia mahdollisimman nuorena, siitä saavuttaa silloin vain hyötyjä. Tosin tuo viisivuotiaanakin steriloitu (kastroitu siis) hyötyi siitä huomattavasti, koska jäi pois se kahden viikon ulinavaihe aina kun joku narttu oli 5km säteellä juoksussa - ja niitähän riitti ympäri vuoden. Se oli ihan hirveää.
Narttu (suursnautseri) steriloitiin vuoden iässä, sillä oli yksi juoksu ennen sitä ja se oli kyllä tosi surkeaa - se oli kipeä ja masentunut pari-kolme viikkoa, ei syönyt eikä päässyt kunnolla lenkille. Koska missään vaiheessa ei olla teettämässä pentuja, niin sterilointi oli edessä, ja tuo koira on vain hyötynyt siitä. Sen henkinen hyvinvointi on niin paljon parempi, kuten myös oli sillä 5v kastroidulla uroksella.
Turkkiin en ole huomannut olevan mitään vaikutusta, karhea ja kiiltävä turkki ollut kaikilla (kuten pitääkin), ruokahalu näillä on ollut vaan kohtuullinen, vaikka rodun pitäisi olla ahne. Ylipainoa ei ole kertynyt kuin vasta ikääntyneenä, kun nivelten kanssa on alkanut olla ongelmia (isojen koirien ongelma), joten silloin on painoa joutunut vahtimaan.
Näillä kokemuksilla, jos enää koiria hankin, niin steriloin/kastroin ne vajaa vuoden ikäisinä. Se on koiralle parasta.
Meillä leikkautetaan myös kaikki kissat.
(olisin itse halunnut kohdunpoiston, mutta eipä niitä tehdä kuin ihan äärimmäisessä hädässä, kun onhan se ihan luonnollista vuotaa kaksi viikkoa putkeen ja viikko taukoa ja hb voi pudota "miinukselle" ihan helposti kun sehän on vaan luonnollista - ja mikään hormoni/lääkehoito ei helpottanut, mutta kyllähän se nyt vaan on naisen terveydelle parempi kärsiä kroonisesta anemiasta kuin saada kohdunpoisto)
Onko missään tilastoja, että kuinka yleinen tuo kohtutulehdus ihan oikeasti on? Eli kuinka monelle leikkaamattomalle koiralle se jossain vaiheessa tulee? Minulle ei ainakaan riitä tiedoksi että netissä lukee että "yleinen", kun se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa 10% ja 90% välillä. Mielestäni anestesiassa tehtävä leikkaus on aika raju tapa ennaltaehkäistä jotain, minkä koira ehkä saattaa saada jossain vaiheessa elämäänsä. Ja siinä kohtaa olisi oleellista tietää, onko todennäköisyys merkittävä vai luokkaa "mahdollinen mutta epätodennäköinen". Kyllähän eläinlääkärit varmasti mielellään suosittelevat leikkausta ihan jokaiselle koiralle, bisnestähän ne tekevät ennen kaikkea.
Vierailija wrote:
Onko missään tilastoja, että kuinka yleinen tuo kohtutulehdus ihan oikeasti on? Eli kuinka monelle leikkaamattomalle koiralle se jossain vaiheessa tulee? Minulle ei ainakaan riitä tiedoksi että netissä lukee että "yleinen", kun se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa 10% ja 90% välillä. Mielestäni anestesiassa tehtävä leikkaus on aika raju tapa ennaltaehkäistä jotain, minkä koira ehkä saattaa saada jossain vaiheessa elämäänsä. Ja siinä kohtaa olisi oleellista tietää, onko todennäköisyys merkittävä vai luokkaa "mahdollinen mutta epätodennäköinen". Kyllähän eläinlääkärit varmasti mielellään suosittelevat leikkausta ihan jokaiselle koiralle, bisnestähän ne tekevät ennen kaikkea.
Uhkaa joka neljättä leikkaamatonta narttukoiraa ja on yksi yleisimmistä narttukoiran akuuteista, henkeäuhkaavista sairauksista.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Onko missään tilastoja, että kuinka yleinen tuo kohtutulehdus ihan oikeasti on? Eli kuinka monelle leikkaamattomalle koiralle se jossain vaiheessa tulee? Minulle ei ainakaan riitä tiedoksi että netissä lukee että "yleinen", kun se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa 10% ja 90% välillä. Mielestäni anestesiassa tehtävä leikkaus on aika raju tapa ennaltaehkäistä jotain, minkä koira ehkä saattaa saada jossain vaiheessa elämäänsä. Ja siinä kohtaa olisi oleellista tietää, onko todennäköisyys merkittävä vai luokkaa "mahdollinen mutta epätodennäköinen". Kyllähän eläinlääkärit varmasti mielellään suosittelevat leikkausta ihan jokaiselle koiralle, bisnestähän ne tekevät ennen kaikkea.
Uhkaa joka neljättä leikkaamatonta narttukoiraa ja on yksi yleisimmistä narttukoiran akuuteista, henkeäuhkaavista sairauksista.
Omaeläinklinikan sivuilla lukee että "jopa 20%" eli joka viides tai vähemmän. Eli toisin sanoen ainakaan kaupallisten toimijoiden sivuilla ei ole tarjolla tarkkoja faktoja, ja mitenkään järisyttävän yleinen tuo ei ole.
Anopin pennuttamaton spanieli sai ärhäkän kohtutulehduksen 4-5v ja kohtu pois. Ei siitä sitä huomannut muuten kun juoksujen loppumisella. Aktiivinen ja ihanaluontoinen yhtäkaikki. Lopetettiin 13v kun keho petti. Turkki oli hyvä aina. Leikannut lääkäri sanoi että pennuttamattomilla nartuilla tuppaa tulemaan tulehdus jossain vaiheessa.
Vierailija wrote:
Anopin pennuttamaton spanieli sai ärhäkän kohtutulehduksen 4-5v ja kohtu pois. Ei siitä sitä huomannut muuten kun juoksujen loppumisella. Aktiivinen ja ihanaluontoinen yhtäkaikki. Lopetettiin 13v kun keho petti. Turkki oli hyvä aina. Leikannut lääkäri sanoi että pennuttamattomilla nartuilla tuppaa tulemaan tulehdus jossain vaiheessa.
Tottakai sterilisaatioita työkseen tekevä eläinlääkäri sanoo että kohtutulehdus tulee kaikille jos ei leikkaa.
Meidän narttukoira (cairnterrieri) steriloitiin 3-vuotiaana. Juoksujen aikana kadotti aina ruokahalunsa ja oli todella masentuneen oloinen, makasi vain apaattisena pedissään ja jokaista juoksua seurasi vielä valeraskaus. Luonne ei juurikaan ole muuttunut leikkauksen seurauksena, ei ole esim. alistuvampi. Turkki on vaikeampi trimmata, ei sillai muuten ole huonompi kuin aiemmin. On ehkä aavistuksen myös lihonut, max kilon. Itse olen tyytyväinen että leikattiin, on paljon tasaisempi meno nyt.
Annetaanko narttukoiralle joku lääkitys sterkkauksen jälkeen? Kun olen siinä käsityksessä, että ihmiselle tulee vastaavan operaation jälkeen aivosumua, väsymystä, joillakin limakalvoista tulee niin kuivat ja kipeät että se laskee elämänlaatua tosi paljon. Kai niillä joku estrogeenikuuri on loppuikänsä, kuten ihmisilläkin?
Olen eläinlääkäri ja ymmärrän oikein hyvin ihmisten epäilyt, onhan sterilaatio iso toimenpide. Kuitenkin märkäkohtu on oikeasti vanhemmilla leikkaamattomilla nartuilla ihan sairaan yleinen, tuntuu et se tulee melkein kaikille jossain kohti. Koirille tyypillistä on ns. suljettu pyometra, josta mätä ei pääse valumaan ulos, jolloin voi olla, että märkäkohtu kehittyy pikkuhiljaa ja oireet näkyy siinä vaiheessa, kun koira romahtaa.
Muutaman nähneenä en ikimaailmassa ottaisi oman nartun kanssa riskiä tästä. Omat nartut leikkautan kyl samantien, kun on tehty päätös, ettei sitä käytetä (enää) jalostukseen.
Tuleeko myös narttukoirista lauhkeampia sterin jälkeen? Itselläni on nuori ja vilkas, jonkin verran reaktiivinen ja muita narttuja pomottava koira. Tiedän että meno yleensä rauhoittuu myös ihan iän myötä mutta voisko toi ylimääräinen vouhotus jäädä sinne leikkauspöydälle? Kokemuksia? Urosten kohdallahan tuo on ihan yleinen syy leikata.
Vierailija wrote:
Tuleeko myös narttukoirista lauhkeampia sterin jälkeen? Itselläni on nuori ja vilkas, jonkin verran reaktiivinen ja muita narttuja pomottava koira. Tiedän että meno yleensä rauhoittuu myös ihan iän myötä mutta voisko toi ylimääräinen vouhotus jäädä sinne leikkauspöydälle? Kokemuksia? Urosten kohdallahan tuo on ihan yleinen syy leikata.
Voi käydä myös päin vastoin:
https://www.thatdogguy.org/neutering
"There is evidence to suggest spayed females develop an increase of dog-dog aggression due to the imbalance of testosterone without the modifying estrogen which is produced by the ovaries."
Olen huomannut selviä kulttuurieroja eri maiden ja eri rotujen harrastajien välillä tässä asiassa. Esim. jenkeissä koirat saatetaan leikata todella nuorena, jopa parin kuukauden iässä, kun taas oman rotuni suomalaisomistajien keskuudessa on todella yleisenä se asenne että tervettä koiraa ei aleta leikkelemään, koska normaali hormonitoiminta ei ole mikään sairaus.
Vierailija wrote:
Olen huomannut selviä kulttuurieroja eri maiden ja eri rotujen harrastajien välillä tässä asiassa. Esim. jenkeissä koirat saatetaan leikata todella nuorena, jopa parin kuukauden iässä, kun taas oman rotuni suomalaisomistajien keskuudessa on todella yleisenä se asenne että tervettä koiraa ei aleta leikkelemään, koska normaali hormonitoiminta ei ole mikään sairaus.
Joo. Tietämäni kasvattajat leikkauttavat narttunsa "eläkkeelle jäädessä" 7-8 vuoden iässä. Sitä ennen suorituskyky, luonteen tasapaino - harrastusominaisuudet - sekä tietysti "mitä jos tämä olisi huippu siitoskoira" painavat vaakakupissa enemmän. Leikata ehtii myöhemminkin, mutta munasarjoja ei saa takaisin jos ne kerran leikkaa pois.
Itse sain oman koirani, koska nimenomaisesti lupasin, etten leikkuuta, ja jos tämä ulkopuoliselle myyty koira osoittautuukin parhaaksi jalostusmateriaaliksi, niin se olisi heille käytettävissä esim. liisaten.
Meillä 8v narttu koira sai vakavan märkäkohtu tulehduksen. Lääkäri sanoi leikkauksen jälkeen että oli todella paha tilanne, kohtu ja munasarjat täynnä "märkää". Nyt koira ollut siitä asti hellyyden kipeä, ei suostu lähtemään pihapiiristä kauemmas lenkille, pistää kotona tavarat hujanhajan, yrittää päästä ovesta ulos (meidän ollessa töissä, naapuri kertoi kuulleensa) ja vinguu päivät pitkät? Onko tämä ihan normaalia käytöstä kohdunpoiston jälkeen? Tasaantuuko tämä, olemme ihan helisemässä. Koira ennen ollut aktiivinen, leikkisä ja aina ollut nätisti ollessaan yksin kotona.
Meillä narttukoira leikattiin 7v, kun ell suositteli ja kahden kaverin narttukoirilla oli ollut raju kohtutulehdus, toinen menehtyi. Meidän koira vaikutti olevan täysin ok ja silti todettiin vaikea märkäkohtu, joka vaati laajan leikkauksen. Ell totesi, että tilanne olisi heikennyt tod.näk. hyvin nopeasti. Katala tila, kun mistään et huomaa, kunnes voi olla liian myöhäistä.
Rodultaan tyttö on lapinkoira ja luonne on ihan entisensä nyt reilun vuoden jälkeen. Turkkiin kyllä vaikutti, mutta ei mitenkään hirveäksi ole mennyt.
No kyllähän turhillakin steriloinneillakin tienaa paremmin kuin harvinaisempien kohtutulehdusten yms. vaivojen hoidolla. eri