Apua! En halua seurustella koskaan!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kai kukaan pakota seurustelemaan. Onneksi! Nykyään on ihan ok olla sinkku, toista se oli joskus 60-luvulla kun oli pakko olla joku ja mielellään mennä heti 18-vuotiaana naimisiin. Tai ihan viimeistään kun pulla uunissa. Pahin pelko monilla oli jäädä vanhaksipiiaksi.

Nykyään on ihan hyväksyttyä olla sinkku ja tyhmäähän se olisi seurustella vain tavan vuoksi. Monet ihmiset on aidosti paljon onnellisempia ilman parisuhdetta. Tykkään tästä nykyajan meiningistä, että on vapaus valita.

Ei sinällään liity tähän ketjuun, mutta tuli 60-luvusta mieleen. Jokseenkin huvittavaa, että vielä 70-luvullakin oli voimassa vanhanpiian/pojan vero, jota joutui maksamaan jokainen naimaton 24 täyttänyt. Vero poistui vasta 1975. Miettikääpä, jos nykyisin ehdotettaisiin tuollaista veroa :D

Ohis: Niin Antti Rinne (Sdp) Sentään ehdotti "vain" synnytystalkoita... - Joka ainakin omiin korviini kuullosti (lähes) yhtä typerältä...

Sinkkumies   

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Olen miettinyt että olisin aseksuaali.

Ja lukenut muiden kokemuksista, heilläkin ollut samaa kokemusta tuntien itsensä erilaiseksi ja oudoksi.

Vierastin laittaa sitä tähän.

En tiedä miten ihmiset suhtautuu asiaan...

Kiitos teille!

Ap

Aseksuaalisuuden lisäksi voi olla myös aromanttinen, eli ei ole myöskään kiinnostunut rakastumaan kehenkään.

Seksuaalisuuden ja romanttisuuden kirjo on yllättävän monipuolinen. Kenenkään ei ole pakko seurustella vain mahtuakseen johonkin muottiin. Kaverit saattavat yrittää "parittaa" sinua tuttujensa kanssa, mutta kukaan ei voi pakottaa. Jos tulee painostusta, kannattaa ihan rehellisesti kertoa, että et ole ujo tai epävarma muuten, et vain halua seurustella.

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät ole kiinnostuneita seksistä, niin eivät ole kyllä koskaan saaneet kunnon seksiä! Sehän siinä on, kun ei tiedetä miten hyvää jokin asia on, niin sitä ei luonnollisesti myös haluta.

Esim. jos sinulla on jokin lempiruoka ja tiedät miten hyvää se on, niin tottakai haluat joskus syödä tätä ruokaa. Sama seksissä. Pitää olla kokemusta ihanasta seksistä, niin johan sitä haluaa aina vain lisää.

Miksi pitäisi väkisin tehdä jotain, mitä ei tee mieli?

Et voi luvata toisen ihmisen puolesta, että seksi tuntuu hänestä ihanalta. On paljon ihmisiä - etenkin naisia - jotka eivät ole koskaan saaneet orgasmia tai muuten nauttineet seksistä.

Tähän maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä. Kaikkien ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä.

Aseksuaali aromantikko? Siinä olisi minun veikkaukseni. Vahva demiseksuaali on toinen ehdotus.

Otapa nämä termit suurennuslasin alle ja käy tutkimassa kertoisivatko ne sinusta.

terveisin demiseksuaali introvertti N38, ei ikinä vakavaa parisuhdetta, viimeisin säätö 22-vuotiaana, enkä ymmärrä ihmisten pakonomaista tarvetta parisuhteelle.

Ei ole reilua aina tämä elo toise eivät löydä tai saa itselleen kumppania; korkeinaan saavat kuulla, että pitäsi laskea rimaa tai kunka ovat nirsoja. - Tai sitten vain omaan erinoaisuuensa ihastuneita ja tai reppanoita, omaaa elämässään hieman  enempo eksyneitä...

Ja sitten on heiä, joka eivä haula seurusella kaiketi koskaan; liene siten että pelkäävätk he joutuvansa jollekulle pakolla pariksi ja  suhteeseen tahtomattaan ja nopeammin kuin osaava aavistaakaan..... 

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät ole kiinnostuneita seksistä, niin eivät ole kyllä koskaan saaneet kunnon seksiä! Sehän siinä on, kun ei tiedetä miten hyvää jokin asia on, niin sitä ei luonnollisesti myös haluta.

Esim. jos sinulla on jokin lempiruoka ja tiedät miten hyvää se on, niin tottakai haluat joskus syödä tätä ruokaa. Sama seksissä. Pitää olla kokemusta ihanasta seksistä, niin johan sitä haluaa aina vain lisää.

Miksi pitäisi väkisin tehdä jotain, mitä ei tee mieli?

Et voi luvata toisen ihmisen puolesta, että seksi tuntuu hänestä ihanalta. On paljon ihmisiä - etenkin naisia - jotka eivät ole koskaan saaneet orgasmia tai muuten nauttineet seksistä.

Tähän maailmaan mahtuu erilaisia ihmisiä. Kaikkien ei tarvitse olla samasta puusta veistettyjä.

Ei tietenkään väkisin pidä. Pointti on, että jos ei ole hyviä kokemuksia seksistä, niin ei sitä tietenkään tee mieli. Jos taas on hyviä kokemuksia seksistä, niin sitä haluaa uudestaan.

Olen osittain samassa tilanteessa, mutta läheisyys kyllä kiinnostaa. Rohkenisin jopa väittää, että se tunne / kaipuu on normaalia suurempi. Mutta seurustelun sosiaalinen aspekti suorastaan hirvittää. Kaikki ne vaatimukset ja ennakkoluulot. Pelkään, että epäonnistun täysin. Tämä läheisyyden kaipuu on ihan jokapäivästä nykyään. Kunpa olisi jokin tapa päästä tästä eroon. Sitten olisin vapaa.

-M28

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Ei kannata kuitenkaan luopua toivosta. Vaikka ketään et olisi etsimässä, niin sitä saattaa sattua kohdalle joku sopiva mies, kun sitä vähiten odotat.

Aseksuaalisilla seksiä harrastamattomilla miehillä on kovin kysyntä.

Viihdyn hyvin sinkkuna. Olen tosin vasta nuori ja monesti mietin että tulevaisuudessa asia voikin olla ihan eri..minua on monet yrittäneet parittaa jo 16 vuotiaasta saakka..En ymmärrä miksi. Ilmeisesti ajattelivat että on outoa kun minulla ei ole ketään vaikka olen urheilullinen ja perusnätti. Minusta nykyään sinkkuus on ihan eri tavalla normaalia kuin ennen(harmi ettei kaikille). Monet tutut aina muistavat mainita että sinähän et edes koskaan ole seurustellut.

N23

Kysynpä nyt tässä samalla teiltä, joita ei myöskään seurustelu (seksi?) kiinnosta.

Kysyvätkö muut teiltä mitään asiasta?

Mitä vastaatte?

Itse menen vain hiljaiseksi ja välttelen.

Tosin en nyt ole kauheasti itseäni ymmärtänyt, niin edes tiennyt mitä vastata.

(Kävin vähän lukemassa lisää aseksuaalisuudesta ja tuo aromantikko oli uudempi juttu - tuntuu osuvan)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka eivät ole kiinnostuneita seksistä, niin eivät ole kyllä koskaan saaneet kunnon seksiä! Sehän siinä on, kun ei tiedetä miten hyvää jokin asia on, niin sitä ei luonnollisesti myös haluta.

Esim. jos sinulla on jokin lempiruoka ja tiedät miten hyvää se on, niin tottakai haluat joskus syödä tätä ruokaa. Sama seksissä. Pitää olla kokemusta ihanasta seksistä, niin johan sitä haluaa aina vain lisää.

Jokaisella seksiä harrastaneella on kuitenkin menneisyys seksiä harrastamattomana ihmisenä. Ei kukaan ensikertalainen tiedä, onko seksi hyvää vai huonoa. Kaikille seksielämän aloitus on hyppy tuntemattomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Ei kannata kuitenkaan luopua toivosta. Vaikka ketään et olisi etsimässä, niin sitä saattaa sattua kohdalle joku sopiva mies, kun sitä vähiten odotat.

Toivoata luopuminen on helpompaa, voi sijoittaa sen toivon sitten muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Oliko tämän akana ny siten Ap? 

- Kyllä minä uskon, eä oikeasi ihmisi, jotka eivät oikeasti haluaisi elää parisuhteessa kenenkään kanssa. Se miksi eivät halua on heidän oma tunne tai mahd valinta. - Syitä on varmasti monia. Itse elän sinkkuna. Olen eläny jo verraten kauan.

Toisinaan minusta on tuntunut, että sinkkuuteni olisi isompi ongelma joillekin muille kuin minulle itselleni. Elän mielestäni pääsääntöisesti ihan tyydyttävää ja hyvää elämää.

Toki jos "sopiva" kumppani ehdokas" osuisi kohdalleni, niin saattaisin varmasti muuttaa mieleni ja ryhtyä parisuhteeseen, yrittäen olla siinä "täysillä mukana", enkä ainakaan kuluttaa aikaa liian paljoa sen märehtimseen kumpi on parempaa olla sinkkuna vai elää parisuhteessa (kumpaisessakin n varmasi puolensa). Polyamoriseen suheeseen minusta ei varmastikaan olisi (Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja ajattelu- ja elämäntapa. Sitä noudattavalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde).   

Olen varmaan tylsä koska en ole jaksanut saati viitsinyt nähdä erityistä vaivaa saati työtä, että löytäisin ja tai saisin itselleni kumppanin.

Onkin mahdollista, että tulen elämään loppuikäni sinkkuna ja yksin. Toivonmukaan en kuitenkaan yksinäisenä. Mutta olisiko loppuelämä sinkkuna eläminen, oikeasti niin kamalaa ja ikävää? - - Ja jos olisi niin miksi?

Sinkkumies    

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Oliko tämän akana ny siten Ap? 

- Kyllä minä uskon, eä oikeasi ihmisi, jotka eivät oikeasti haluaisi elää parisuhteessa kenenkään kanssa. Se miksi eivät halua on heidän oma tunne tai mahd valinta. - Syitä on varmasti monia. Itse elän sinkkuna. Olen eläny jo verraten kauan.

Toisinaan minusta on tuntunut, että sinkkuuteni olisi isompi ongelma joillekin muille kuin minulle itselleni. Elän mielestäni pääsääntöisesti ihan tyydyttävää ja hyvää elämää.

Toki jos "sopiva" kumppani ehdokas" osuisi kohdalleni, niin saattaisin varmasti muuttaa mieleni ja ryhtyä parisuhteeseen, yrittäen olla siinä "täysillä mukana", enkä ainakaan kuluttaa aikaa liian paljoa sen märehtimseen kumpi on parempaa olla sinkkuna vai elää parisuhteessa (kumpaisessakin n varmasi puolensa). Polyamoriseen suheeseen minusta ei varmastikaan olisi (Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja ajattelu- ja elämäntapa. Sitä noudattavalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde).   

Olen varmaan tylsä koska en ole jaksanut saati viitsinyt nähdä erityistä vaivaa saati työtä, että löytäisin ja tai saisin itselleni kumppanin.

Onkin mahdollista, että tulen elämään loppuikäni sinkkuna ja yksin. Toivonmukaan en kuitenkaan yksinäisenä. Mutta olisiko loppuelämä sinkkuna eläminen, oikeasti niin kamalaa ja ikävää? - - Ja jos olisi niin miksi?

Sinkkumies    

Ei,ei ollut minun viesti.

Ap

Tuo täällä jo kertaalleen mainittu demiseksuaalisuus kannattaa myös tsekata. Se ei ollut itselleni tuttu termi, ennen kuin sattumalta juuri tänään luin aihetta käsittelevän lehtijutun ja löysin samalla itselleni määritelmän.

En siis noin yleensä ole ihmisistä kiinnostunut seksuaalisessa mielessä, mutta nautin kuitenkin seksistä oman aviomieheni kanssa. En ole koskaan haaveillut julkkiksista tai ajatellut tapaamistani ihmisistä seksuaalisesti. En kuitenkaan ole aseksuaalikaan, koska rakastamani ihmisen kanssa seksi on hyvää. En vain rakastu helposti (olen rakastunut vain muutaman kerran elämäni aikana).

Kannattaa siis tutkailla asiaa, yllättävän monenlaiselle olemiselle on jokin nimi. Eikä meissä valtavirrasta poikkeavissa ole mitään vikaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysynpä nyt tässä samalla teiltä, joita ei myöskään seurustelu (seksi?) kiinnosta.

Kysyvätkö muut teiltä mitään asiasta?

Mitä vastaatte?

Itse menen vain hiljaiseksi ja välttelen.

Tosin en nyt ole kauheasti itseäni ymmärtänyt, niin edes tiennyt mitä vastata.

(Kävin vähän lukemassa lisää aseksuaalisuudesta ja tuo aromantikko oli uudempi juttu - tuntuu osuvan)

Ap

Minusta teet fiksusi kun et juurikaan vaivaudu vastaamaan vastaamaan. - Miksi typeryyteen tarvitsisi vastata sen kummemmin... okihan siä voi vastata jotain ymperä pyöreää, kuen, eei ole ullu siä oikeaa vastaan ja kohdalle..   Ymmärrän, että jotkut isovanhempi -ikäiset saattavat toivoa, että oma lapsi löytäisi itselleen kumppanin... 

Mutta kauniisi sanottuna hieman haastavaa se on muille vastata miksi ei ole suhteessa. - Mitä se heille edes kuuluu? - Ja tai miksi minun (sinkkuna) tulisi tehdä kenellekään tiliä miten paljon tai vähän harrastan seksiä yhdessä jonkun toisen kanssa (tai itsekseni)?  

- Ainakin itseäni hieman etoo ne ihmiset, jotka kokevat tarvetta avautua omista seksikokemuksistaan avoimesi ja julkisesti.. Eikä tee yhtään fiksumpaa saati empaattisempaa vaikutusta hekään, jotka odottavat,, että heille tulisi avautua omista kokemuksistaan.

- Jos jollekulle "avaudun" niin luottamukseni ja uskoni häntä kohtaan täytyy olla erinomaisen vahva. Mutta on asioita, jotka kuuluva vain itselle tai vain ja ainoastaan kahden ihmisen välille.(..)  

Sinkkumies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt päässyt tuohon moodiin, etten halua parisuhdetta. Ei tosin ole kyse siitä etteikö se kiinnostaisi, mutta sopivaa miestä on ihan helkkarin vaikea löytää - johtuen hyvin pitkälti omasta persoonastani. Kumppanin etsimisestä on lähes yksinomaan huonoja kokemuksia. Pakko on uskoa että minua ei parisuhteeseen ole tarkoitettu.

Oliko tämän akana ny siten Ap? 

- Kyllä minä uskon, eä oikeasi ihmisi, jotka eivät oikeasti haluaisi elää parisuhteessa kenenkään kanssa. Se miksi eivät halua on heidän oma tunne tai mahd valinta. - Syitä on varmasti monia. Itse elän sinkkuna. Olen eläny jo verraten kauan.

Toisinaan minusta on tuntunut, että sinkkuuteni olisi isompi ongelma joillekin muille kuin minulle itselleni. Elän mielestäni pääsääntöisesti ihan tyydyttävää ja hyvää elämää.

Toki jos "sopiva" kumppani ehdokas" osuisi kohdalleni, niin saattaisin varmasti muuttaa mieleni ja ryhtyä parisuhteeseen, yrittäen olla siinä "täysillä mukana", enkä ainakaan kuluttaa aikaa liian paljoa sen märehtimseen kumpi on parempaa olla sinkkuna vai elää parisuhteessa (kumpaisessakin n varmasi puolensa). Polyamoriseen suheeseen minusta ei varmastikaan olisi (Polyamoria on yksi monisuhteisuuteen kuuluva ihmissuhdemuoto ja ajattelu- ja elämäntapa. Sitä noudattavalla henkilöllä voi olla yhtäaikaisesti useampi seksuaalisia ja/tai romanttisia piirteitä sisältävä ihmissuhde).   

Olen varmaan tylsä koska en ole jaksanut saati viitsinyt nähdä erityistä vaivaa saati työtä, että löytäisin ja tai saisin itselleni kumppanin.

Onkin mahdollista, että tulen elämään loppuikäni sinkkuna ja yksin. Toivonmukaan en kuitenkaan yksinäisenä. Mutta olisiko loppuelämä sinkkuna eläminen, oikeasti niin kamalaa ja ikävää? - - Ja jos olisi niin miksi?

Sinkkumies    

Ei,ei ollut minun viesti.

Ap

Ohis. Kiitos. Näin vähän arvelinkin mutta enpä tuohon kirjoitukseen malttanu silti olla vastaamatta...

Sinkkumies  

Vierailija kirjoitti:

Tuo täällä jo kertaalleen mainittu demiseksuaalisuus kannattaa myös tsekata. Se ei ollut itselleni tuttu termi, ennen kuin sattumalta juuri tänään luin aihetta käsittelevän lehtijutun ja löysin samalla itselleni määritelmän.

En siis noin yleensä ole ihmisistä kiinnostunut seksuaalisessa mielessä, mutta nautin kuitenkin seksistä oman aviomieheni kanssa. En ole koskaan haaveillut julkkiksista tai ajatellut tapaamistani ihmisistä seksuaalisesti. En kuitenkaan ole aseksuaalikaan, koska rakastamani ihmisen kanssa seksi on hyvää. En vain rakastu helposti (olen rakastunut vain muutaman kerran elämäni aikana).

Kannattaa siis tutkailla asiaa, yllättävän monenlaiselle olemiselle on jokin nimi. Eikä meissä valtavirrasta poikkeavissa ole mitään vikaa.

Ymmärtääkseni demiseksuaali tarvitsee vahvan tunneyhteyden toiseen, ennen kuin tuntee vetovoimaa toista kohtaan.

En kyllä ole lähellekkään sellaista päässyt, eihän sitä tietenkään voi tietää kehen sitä tulevassa törmää.

Eniten epäilen siksi, että seksi ei kyllä kiinnosta ollenkaan.

Menee vähän yksityiskohtaiseksi, mutta menköön: en usko että koskaan haluan harrastaa seksiä.

Se on se suurin syy miksen halua seurustella...

Ap