Miten pitkän työmatkan yleensä jaksaa, jatkuvasti??

Siis onko tuo aika yhteen suuntaan vai eestaas?

Ei tuntia jaksa vuotta kauempaa. Ja muutenkin, jos meresi on Itämeri, ota huomioon leväpuuro ja tuleva öljyonnettomuus, mikä pilaa rantasi. Se siitä unelmasta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuntia jaksa vuotta kauempaa. Ja muutenkin, jos meresi on Itämeri, ota huomioon leväpuuro ja tuleva öljyonnettomuus, mikä pilaa rantasi. Se siitä unelmasta sitten.

Ajattelin ensin että mä varmaan luin väärin tai olen ihan eri keskustelussa. Mutta kyllä tämä viesti on näköjään ap:lle tarkoitettu.

Niin sitä vaan aloin ajatella, että miten negatiivinen maailma sun päässä voi olka mistä semmoinen voi johtua?? Ei voi olla normaalia, kukaan ei voi ajatella noin.

Miten sä pystyt edes aamulla sängystä nousemaan noilla spekseillä mitä sulla on maailmasta?

En voi kyllä uskoa että kukaan voi olka tuommoinen, en ainakaan tunne yhtäkään.

Ei mulla muuta oikein sulle kuin että koita hankkia joitain apua itelles, joku hypnoosi tai jotain, mitä niitä nyt on.

Minä etsisin työn lähempää sitä unelmien kotia. Pisimmillään oma työmatkani on ollut n. 8 km suuntaansa, kävi kyllä nyppimään ajan myötä. 

Riippuu. Itse olen kokenut tunnin suuntaansa työmatkan raskaana, paitsi jos sen aikana voi rentoutua esim. lukemalla kirjaa. 

Työmatka menee, musa päälle ja mukavia ajatuksia, voi vaikka huuliharppua samalla soitella ja lauleskella, ainoa ongelma on tuon matkan hinta ja autojen ylläpito, mutta siksihän töissä käydään, että on rahaa maksaa, eikös!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuntia jaksa vuotta kauempaa. Ja muutenkin, jos meresi on Itämeri, ota huomioon leväpuuro ja tuleva öljyonnettomuus, mikä pilaa rantasi. Se siitä unelmasta sitten.

Ajattelin ensin että mä varmaan luin väärin tai olen ihan eri keskustelussa. Mutta kyllä tämä viesti on näköjään ap:lle tarkoitettu.

Niin sitä vaan aloin ajatella, että miten negatiivinen maailma sun päässä voi olka mistä semmoinen voi johtua?? Ei voi olla normaalia, kukaan ei voi ajatella noin.

Miten sä pystyt edes aamulla sängystä nousemaan noilla spekseillä mitä sulla on maailmasta?

En voi kyllä uskoa että kukaan voi olka tuommoinen, en ainakaan tunne yhtäkään.

Ei mulla muuta oikein sulle kuin että koita hankkia joitain apua itelles, joku hypnoosi tai jotain, mitä niitä nyt on.

Moni Helsingissä työssäkäyvä innostui reilu vuosikymmen sitten Matti Vanhasen innoittamana maalaisidyllistä. Kahden auton kulut ja kahden tunnin päivittäiset työmatkat molemmilla puolisoilla on saanut jo monen hylkäämään maalaisidyllin. Tosin halvemmalla, kuin millä ne oli ostettu tai rakennettu.

Minullakin on kavereita, jotka kutsuvat kyläilemään Tuusulan, Sipoon tai Vihdin takamaille, mutta harva sinne viitsii lähteä. Ei tee kovin hyvää ystävyyssuhteille tai sitten nämä kaverit tulevat Helsinkiin ja ottavat hotellihuoneen.

Ps. Sinileväpuuro on todellinen ongelma.

3 tuntia työmatkoihin ja sitten omakotitalon hommat. Voi käydä raskaaksi.

Mies kulkenu vuodesta 1993 1,5 tuntia suuntaansa työmatkaa. Mullakin reissutyö noin 400 km päässä kotoa ja vielä paikan päällä tunti suuntaansa. Jaksaa jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Riippuu. Itse olen kokenut tunnin suuntaansa työmatkan raskaana, paitsi jos sen aikana voi rentoutua esim. lukemalla kirjaa. 

Onkin vähän eri asia istua tunti junassa rentoutuen kuin parissa eri paikallisbussissa. Puhumattakaan, että voi tehdä etätöitä työmatkansa aikana ja näin lyhentää päivää.

En todellakaan jaksaisi mitään 1-1,5h/suunta. Ei se merenrantaidylli ole sen arvoinen. Ja mitä iloa siitä on, jos siellä ei sitten ehdi olemaan kun vapaa-aika menee työmatkoissa?

Sen merenrantaidyllin voi ostaa sitten eläkepäivillä ja silloin voi hakeutua vähän halvemmallekin alueelle. Siinä on 15-20 hyvää vuotta ennen kuin pitää hakeutua kerrostaloon terveyskeskuksen ja palveluiden lähelle.

Vierailija kirjoitti:

Minä etsisin työn lähempää sitä unelmien kotia. Pisimmillään oma työmatkani on ollut n. 8 km suuntaansa, kävi kyllä nyppimään ajan myötä. 

Jouduitko kävelemään vai miksi alkoi nyppimään??

Itse ajelin 12 vuotta 75 kilsaa (1h) suuntaansa töihin. Nykyään työmatkaa nafti 25 kilsaa (25min). Ajellut kohta vuosikymmenen sitä pätkää.

Ei ole koskaan häirinnyt ajella noita. On vähän kuin omaa aikaa ja aikaa ajatuksille, kun ajelee. Asun unelmaani meren rannalla poissa kaupungin melusta.

Olen oikeustieteen opiskelija Turussa, ja itse en voi päivästä toiseen kuin taivastella kanssaopiskelijoita, jotka matkustavat pk-seudulle junalla, koska täältä ei löydy oman alan töitä kaikille, ja oman alan töitä on pakko päästä tekemään ennen valmistumista sillä alle 20e tuntiliksalla, koska kai sitä pelätään, että muutoin ei löydä ikinä töitä. Olen hommissa paikallisessa asianajotoimistossa, mutta jos kenkää tulisi, olisin mieluummin lähikaupan kassa loppuikäni kuin lähtisin tuohon rumbaan. En koe, että se siirtymineen yli 4h päivässä on vapaa-aikaa, vaikka sellaista illuusiota voi toki itselleen luoda; joudun katsomaan ja kuuntelemaan muita ihmisiä, enkä voi tehdä vapaasti mitä haluan ja kenen kanssa haluan. Jos ajaa omalla autolla, ei voi edes tehdä muuta kuin ajaa ja kuunnella radiota tms.

Minulle 30 minuuttia on ehdoton maksimi päivittäiseen yhdensuuntaiseen työmatkaan, ja aika mitataan kotoiven ja työpaikan oven väliltä. Esimerkiksi satunnaiset asiakastapaamiset ja päivät eri kaupungissa ovat eri juttu, siihen ei pitkästy samalla tavalla, ja lähtökohtaisesti matkoista asiakkaiden välillä saa kuitenkin rahaa toisin kuin työmatkasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä etsisin työn lähempää sitä unelmien kotia. Pisimmillään oma työmatkani on ollut n. 8 km suuntaansa, kävi kyllä nyppimään ajan myötä. 

Jouduitko kävelemään vai miksi alkoi nyppimään??

Pyöräilin.

On tuo raskasta ajaa joka päivä pimeässä vesi-/räntäsateessa, molempiin suuntiin. Ja ainakin Etelä-Suomessa tuota on ollut tänä talvena monta kuukautta. Kesäaikaan just ja just voisi ajatella, mutta raskasta silti. Aina kun omakaan fiilis ja olo ei ole ihan paras. On murheita ja flunssia. Olen siis aikoinaan ajanut pitkiä työmatkoja, mutta en ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Olen oikeustieteen opiskelija Turussa, ja itse en voi päivästä toiseen kuin taivastella kanssaopiskelijoita, jotka matkustavat pk-seudulle junalla, koska täältä ei löydy oman alan töitä kaikille, ja oman alan töitä on pakko päästä tekemään ennen valmistumista sillä alle 20e tuntiliksalla, koska kai sitä pelätään, että muutoin ei löydä ikinä töitä. Olen hommissa paikallisessa asianajotoimistossa, mutta jos kenkää tulisi, olisin mieluummin lähikaupan kassa loppuikäni kuin lähtisin tuohon rumbaan. En koe, että se siirtymineen yli 4h päivässä on vapaa-aikaa, vaikka sellaista illuusiota voi toki itselleen luoda; joudun katsomaan ja kuuntelemaan muita ihmisiä, enkä voi tehdä vapaasti mitä haluan ja kenen kanssa haluan. Jos ajaa omalla autolla, ei voi edes tehdä muuta kuin ajaa ja kuunnella radiota tms.

Minulle 30 minuuttia on ehdoton maksimi päivittäiseen yhdensuuntaiseen työmatkaan, ja aika mitataan kotoiven ja työpaikan oven väliltä. Esimerkiksi satunnaiset asiakastapaamiset ja päivät eri kaupungissa ovat eri juttu, siihen ei pitkästy samalla tavalla, ja lähtökohtaisesti matkoista asiakkaiden välillä saa kuitenkin rahaa toisin kuin työmatkasta. 

Kiitos hyvästä ja hyvin perustellusta vastauksestasi. Juurikin olen kulkemassa Turkuun tai sitten asun asun Turussa ja pidän talon kesämökkinä vaan.

Minulla menee n 50 min suuntaansa kehä 3/pätkä motaria. 55 km.

Sama aika meni aikoinaan Helsingin sisällä 3 julkisella.

Kaikkeen tottuu, pahinta on sadekelit. Kuuntelen äänikirjoja matkalla

N 59 v