Lue keskustelun säännöt.
Kumppanin peliongelmat
02.03.2020 |
Pitkäaikainen poikaystäväni on peliaddikti. Viimeiset vuodet ovat olleet todella rankkoja, täynnä valehtelua, totuuden ja summien vääristelyä, epäluottamusta ja etenkin epävarmuutta. Tuntuu, että kaikelta on mennyt pohja ja suhteemme on todellakin pahoissa ongelmissa.
Toisaalta hyvää on paljon, mutta mietityttää miten tässä tilanteessa pitäisi jaksaa ja yrittää pelastaa parisuhde? Onko se mahdollista? Voiko repsahdukset loppua koskaan? Kaipaisin vertaistukea ja neuvoja.
Itselläni on myös ajoittain vaikeaa ja olen kärsinyt mielenterveydellisistä ongelmista oikeastaan koko aikuisikäni. Tuntuu uuvuttavalta yrittää pitää oma pakka kasassa, selviytyä arjesta ja töistä samalla kun piilee pelko siitä, miten toisella menee ja voiko tähän ihmiseen oikeasti luottaa.
Olemme taas tilanteessa, jossa mies on pelannut lähes koko palkkansa. Onneksi vuokra on sentään hoidettu yhteisesti - minun painostuksestani kuten yleensä.
Monta kuukautta meni minun harhaluulossa, että mies ei pelaisi enää ja hän on onnistuneesti valehdellut minulle koko ajan tilillään olevasta summasta, lainannut vain lisää rahaa sukulaisiltaan... En ole tästä tiennyt mitään ja olen oikeasti uskonut hänen sanoihinsa. Turhaan.
Asioista on yritetty keskustella vakavasti ja mies on halunnut monet kerrat lopettaa, siihen kuitenkaan pystymättä. Vuosi sitten hoitosuhde oli aloitettu, mutta jätti sen kesken.
Näin synkimmässä kuopassa haluaa taas kovasti muutosta, haluaa lopettaa, ryhdistäytyä. Mitä jos nämä ovat aina vain vaiheita? Ymmärrän jo pikku hiljaa, että sanomillani asioilla ei ole mitään vaikutusta pelihimoihin eikä mikään mitä sanon ole riittävän merkittävää estämään tätä tuhoisaa käytöstä.
Haaveilen itse vakaasta ja tasapainoisesta elämästä, ehkä jopa omasta talosta joskus. Haluaisin vain, että jatkuvasti ei tarvitsisi epäillä toista ja luottamusta olisi olemassa. Onko tämä kaikki täysin mahdoton yhtälö? 😥😭
Kommentit (14)
Tämä on vaikea aihe. Eksällä on myös rahapeliriippuvuus. Siinä kaudet vaihtelee. Välillä laittaa estot päälle ja yrittää hoitaa raha-asiat kuntoon. Hirveä syyllisyys pelaamisesta. Mutta viimeksikin heti kun esto nettipokeriin poistui, hän pelasi taas. Sitten taas ajatuksena, ettei siitä mitään haittaa ole jos vähän pelaa. Koko ajan menee riskirajalla meneekö vipit ulosottoon. Vielä on saanut aina jotenkin tilanteen pelastettua. Mutta näkyyhän se kaikessa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole koskaan rahaa, jopa ruokaan ei ole loppukuusta rahaa. Hänellä on lapsia ja maksaa työssäkäyvänä minimielarit velkojen takia ja ei pysty osallistumaan elatukseen muuten. Yrittää kyllä parhaansa olla hyvä isä. Se on ristiriitaista, kun toinen on monella tapaa hyvä tyyppi, mutta pelihimo vie mennen tullen.
Kannattaa miettiä jaksaako tuota pidemmän päälle. Näissä tuntuu, että riskejä on koko ajan. Jos menee huonosti, niin pelaamisesta haetaan lohtua. Jos menee hyvin, tulee ajatus että nyt on voittoputki auki. Sitten se kumppani siinä vieressä joutuu koko ajan jännittämään ja pelkäämään lähteekö homma käsistä. Toisaalta on pakko koko ajan maksaa arjen menoista suurin osa, koska toisella ei ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksesta 2. Tätä juuri pelkään, että onko koskaan mahdollista elää ns. normaalia elämää. Onko sellaisia onnellisia loppuja edes? :(
-ap
Oletko lukenut Päihdelinkin Valttia? Se auttaa hahmottamaan peliriippuvaisten ajatuksia. Siellä on myös onnistumistarinoita, mutta pakko sanoa, että sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan laittaa. Voi joutua pettymään raskaasti, niin kuin sinulle on nyt käynyt. Riippuvuuteen kuuluu salailu ja valitettavasti monet hankkivat uskomattomat velat ennen kuin heräävät siihen, että pelaaminen on todellinen ongelma. Eksäni menetti aikoinaan luottotiedot. Hän sai maksettua pääosin velat pois ja sai talousasiat kuntoon. Sitten alkoi taas pelaaminen ja nyt on ajan kysymys milloin luottotiedot menevät uudestaan.
Kukaan ei pysty ennustamaan tulevaisuutta. Kaipaat tulevaisuudessa vakaata elämää, voi olla että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin irrottautua nykyisestä suhteesta. Nämä on traagisia juttuja, joissa kumpikin on uhri ja voimaton tosiasioiden edessä. Jos mies päättää taistella, niin apua on kyllä saatavissa. Kaikki keinot on otettava käyttöön. Sekään ei ole helppo tie.
Täällä myös yksi, joka epäilee seurustelukumppanin peliongelmaa. Emme asu yhdessä, mutta miesystäväni talous on ihan kuralla ja olen lainannut hänelle (juu tiedän, ihan liikaa!) rahaa. Tuntuu hurjalta ajatella, että tämän ihminen on nyt loppuelämäkseen tuomittu tuohon kiroukseen. Ei vain ole keinoa päästä pois, ellei myönnä ongelmaa. Fiksu ihminen tietysti eroaisi, mutta onko tosiaan niin, ettei tällaista ihmistä voi pelastaa. Antaa vain pilata elämänsä, kunnes ymmärtää tappaa itsensä, niinkö? Ainoa neuvo, joka peliriippuvaisen puolisolle yleensä annetaan on "jätä se".
Kovat otteet, muu ei auta. Pääsy tilitietoihin. Itse leikkasin tunnuslukulistan etten pääse pelaamaan. Toimii nettipelaamiseen. Impulssi ei toteudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoliso toimii monesti pelaamisen mahdollistajana. Minäkin olin eksäni kohdalla sellainen. Hän sanoi heti ongelman tultua ilmi, ettei halua minua sotkea siihen mitenkään. Hän ei koskaan pyytänyt rahaa lainaksi. Sen sijaan minä maksoin melkein kaikki ruuat, kuljettiin enimmäkseen minun autolla, koska hänen autossa ei ollut koskaan bensaa, hän asui minun luonani pääasiassa mm. pesi pyykit luonani, ettei kulunut omaa vesilaskua yms. Minä tarjosin aina ulkona käydessä ja maksoin matkoista suurimman osan. (Hän ei olisi halunnut ulkona käydäkään, mutta minä en halunnut jättää kavereiden synttäreitä, matkustelua yms. pois elämästäni kokonaan, joten maksoin hänetkin.) Joskus maksoin myös hänen lapsiviikon ruokaostokset. Siihen hänellä oli yleensä raha säästetty palkasta, mutta ilmeisesti välillä sekin oli pelattu.
Tavallaan minua ei haitannut, koska minulla oli tuohon ihan hyvin varaa. Mutta siitä ei voinut edes puhua, koska hän syyllistyi heti ja sanoi, että ota rikas mies, kun sellaisen kerran haluat. Myöskin suhtautuminen pelaamiseen vaihteli syvästä itseinhosta ja -säälistä sellaiseen ylimieliseen "minähän en lopeta koskaan pelaamista. Jos et sitä hyväksy, tuossa on ovi!" Pääasiassa hän ei siitä puhunut, niin en tiennyt mikä on tilanne.
Minä en ainakaan osannut auttaa, vaikka olisin tehnyt mitä vaan, jos siitä olisi ollut apua. Tarjosin kyllä sitten rahaa lainojen maksuunkin, mutta hän ei ottanut. Ero ei johtunut meidän kohdalla pelkästään pelaamisesta, vaan käytöksessä oli muutakin impulsiivisuutta, joka teki olon koko ajan epävarmemmaksi kaikesta.
En jatkaisi suhdetta. Pahastakin peliriippuvaisuudesta on mahdollista parantua, mutta se vaatii hirveästi addiktin omaa tahdonvoimaa ja ammattiapua. Ehkä lääkityksenkin.
Mieheni veli on peliongelmainen. Jos jotain olen vuosien varrella oppinut, niin ikinä ei kannata uskoa ongelman paranevan ongelmaisen päätöksellä. Se ei parane. Se saattaa katketa hetkeksi. Peliestot asetetaan puhelimeen ja läppäriin fanfaarien soidessa jopa viikoiksi, mutta itsevieroituksen jälkeinen repsahdus on vähintään koko kuukausipalkan suuruinen. Sitten taas masentaa.
Jos jatkat suhdetta, pidä huoli omasta taloudestasi. Älä lainaa senttiäkään, älä usko mitään mitä mies puhuu taloudestaan tai pelaamisistaan, älä ala kannatella miestä taloudellisesti.
Toisin sanoen jos mies ei hakeudu katkolle, lähde kävelemään. Peliriippuvaisen kanssa et voi koskaan tehdä mitään rahallisia suunnitelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haaveilet vakaasta ja turvallisesta elämästä, ei tuo ole miehesi. Toteuta haaveesi, mutta jonkun toisen kanssa.
Mun puoliso maksaa nyt ulosoton kautta n.60 000e pikavippipottia. Nyt käynyt terapiassa 10 kerran jakson, ja uskoo ettei enää pelaa. Minä en kyllä usko. Sen verran neuvon ap; tä, älä lainaa rahaa äläkä maksa toisen puolesta laskuja yms. Pidä omat rahat tiukasti ominasi ja säästä pahan päivän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea on peleistä irti päästä. Se vaatii joka päiväistä nöyryyttä.
Addiktion selättäminen on mahdollista, mutta epätodennäköistä. Luultavasti miehesi tulee kamppailemaan riippuvuutensa kanssa koko ikänsä, välillä toipuen, välillä retkahtaen. Sun pitää nyt vain päättää, pystytkö elämään sellaista elämää. Käy tosiaan lukemassa Päihdelinkkiä, siellä on oma osasto peliriippuvaisille ja niiden puolisoille. Saat vertaistukea ja kertomuksia toisilta jotka on samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen mieheni oli peliriippuvainen. En tiedä nykytilannetta, miten hänellä menee. Juuri ennen häitämme tunnusti pelanneensa yli 10 000 euroa, mukaan lukien hääsäästöt. Otti lainaa, jotta saatiin häät maksettua ja lupasi, että hakee apua. Lupasin olla tukena, kunhan hakee. Meni joitakin vuosia ja alettiin keskustella lapsen yrittämisestä. Kun se jäi kiinni. Oli taas pelannut ja nyt oli pikavippiä sen 10 000 euroa velkana... Vuoden verran oli asian salannut multa, kunnes vahingossa tuli meidän yhteiseen osoitteeseen vikavippilasku. Hänellä oli siis tuossa vaiheessa toisessa kaupungissa asunto työn vuoksi. Se kerta johti sitten eroon. Muutamassa kuukaudessa avioero vireille ja muutto erilleen kokonaan. Ei hakenut apua, ei alkanut millekään. Valehteli vain lisää ja etääntyi minusta entisestään. Eipä sellaisen kanssa perhettä perusteta, kun ei talous pysy kasassa. Tämä nyt vain oma kokemukseni, en tiedä uskoisinko muutoksen mahdollisuuteen kuitenkaan. Ap, varo ettei jää oma elämä elämättä ja haaveet toteuttamatta..
Miten kumppaninne ovat jääneet kiinni liiallisesta uhkapelaamisesta. Vai ovatko kertoneet ongelmasta siinä vaiheessa, kun tajuavat etteivät voi enää salailla ongelmiaan. Itse epäilen kumppanin käyttävän liikaa aikaa ja kenties rahaakin erinäisten uhkapelien parissa. Pieniä signaaleja tullut nyt sattumalta esiin usealta eri suunnalta niin muuttuneen käytöksen kuin ihan arkipäivän tilanteidenkin saralta.
Kysyin aiemmin kerran aiheesta, vastauksena silloin sain, sujuvasti kerrottuna, tietoa pienistä panoksista jääkiekon mm-kisoihin ja jostain ihmeellisistä ilmaisveikkauksista.
Up