Äitini opetti minut pelkäämään
Äiti aina varoitti kaikista vaaroista. Hän sai raivokohtauksia, jolloin huusi naamani edessä sylki roiskuen. Hän opetti minut pelkäämään. Nyt aikuisena olen työkyvytön pelkuri. En tiedä enää mitä tehdä. Kärsin erilaisista mielenterveysongelmista. En oikeasti halua enää elää. Olen yrittänyt pakottaa itseni elämään ja olen yrittänyt tsempata itselleni elämänhalua, mutta sitä ei vaan ole. Ehkä täytyy vaan hyväksyä tämä tunne ja mennä päivä kerrallaan eteenpäin.
Kommentit (9)
Syvällä sielussa asti tuntuu olevan pelko ja suru. ap
Tunteen hyväksyminen on oikein, mutta muista, että se tosiaan on VAIN tunne. Se EI määritä sinua tai mahdollisuuksiasi.
Päivä kerrallaan menet ollen itsellesi armollinen.
Voimia ja jaksamista.
Käyttäjä10012 kirjoitti:
Jos et ole jo hakenut apua niin kannatan, että otat yhteyttä oman kuntasi mielentrveyspalveluihin. Terapialla ja lääkityksellä on mahdollista päästä eroon tai edes lieventää oireita!
Olen ollut avun piirissä jo yli 10 vuotta, teini-ikäisestä lähtien. Olen syönyt monia eri lääkkeitä. Joku ontto kumiseva tyhjyys sisälläni on. Ehkä terapiaa pitäisi ruveta harkitsemaan. ap
Sama, mutta en uskonut äitini oppeja. Lähellä se oli, mutta huomasin ajoissa. Vieläkin varoittelee ja pelkää pahinta koko ajan. Pistän kampoihin elämällä oman näköistä elämää ja nauttimalla siitä. Pelkoihin liittyen pyrin ajattelemaan järjellä enkä tunteella. Poistumalla omalta mukavuusalueeltani oppinut, että monikaan pelottava asia ei oikeasti sitä ole.
Tarvitsisit keskusteluapua. En usko, että koskaan on liian myöhäistä oppia vapautumaan turhista peloista. Tsemppiä sinulle!!
Olen huomannut viime vuodet hyvin apaattisissa mielenmaisemissa vietettyäni, että elämänhalu on yliarvostettua. Elämä jatkuu ilman sitäkin. Ajattelen myös, että joskus tyhjyys pitää vaan hyväksyä. Mitään tyytyväisyystakuuta tässä elon kurjuudessa ei ole.
Toivon sinulle kuitenkin iloisia päiviä ja työkykyä.
Joo, syytä vaan äitiä. Kasvata selkäranka.
Psykopaattinen aloitus. Minähän olen tup ap:n kuvailema henkilö. Miten kehtaatte solvata apua tarvitseville?
Apua annetaan eikä solvata näyttämällä lyhyttä tikkua ja painamalla pitkällä tikulla muita silmiin ylittääkseen oman tållåilun.
Jos et ole jo hakenut apua niin kannatan, että otat yhteyttä oman kuntasi mielentrveyspalveluihin. Terapialla ja lääkityksellä on mahdollista päästä eroon tai edes lieventää oireita!