Yksinäinen: mietitkö koskaan REHELLISESTI syytä yksinäisyyteesi? Muutama vinkki

Olen siksi yksin että olen jättänyt jokaista luettelemaasi ominaisuutta edustavat ihmiset pois elämästäni.

Olen yksin, koska kasvohalvauksen aiheuttaman omituisuuden, sekä ilmeettömyyden takia tulen väärinymmärretyksi.

Ystävyyssuhteet ovat vähän kuin rakkaussuhteetkin. Parhaat solmitaan nuorina ja tyhminä, kun ollaan suhtkoht kokemattomia ja ei mietitä liikoja. Suhteissa painaa ulkoiset ominaisuudet - ystäviä halutaan olla suosittujen, hyvännäköisten tyyppien kanssa, koska se tuo sitä samaa itselle. Suosiota ja sosiaalista statusta. Tämä onkin tosi positiivinen juttu asianomaisille. Itsetunto kohdillaan ja pönkittyy jatkuvasti, itseä ei epäillä eikä kiusata turhalla itsekriittisyydellä. Annetaan mennä ja ollaan iloisia, mikä tarttuu toisiinkin. Positiivisuus luo positiivisuutta.

Mutta jos olet jo nuoresta asti jotenkin erilainen, epäsuosittu ryhmissä. Sinulla on kivinen tie edessä. Vaikka olisit kuinka luotettava ja hyvä ystävä jollekin, siinä on jotain epäilyttävää tyyliin "kauhea takertuja". Mitä enemmän plakkarissa ikäviä kokemuksia, valehtelua, petetyksi tulemista jne. Sitä negatiivisempi ja raskaampi aura kulkee mukana.

Kerro aloittaja itsestäsi.

Millainen sinä olet?

Et vaikuta kovin mukavalta. Ketä luulet yksinäiseksi?

Tietysti mietin. Olen kaikkea aloituksessa mainittua ja lisäksi hemmetin itserakas, en muuttaisi itsessäni mitään.

Mitä yksinäisyyteen tulee, se on pienempi paha kuin mielistellä idiootteja.

Hyvää päivänjatkoa sinullekin ap.

Vierailija kirjoitti:

Ystävyyssuhteet ovat vähän kuin rakkaussuhteetkin. Parhaat solmitaan nuorina ja tyhminä, kun ollaan suhtkoht kokemattomia ja ei mietitä liikoja. Suhteissa painaa ulkoiset ominaisuudet - ystäviä halutaan olla suosittujen, hyvännäköisten tyyppien kanssa, koska se tuo sitä samaa itselle. Suosiota ja sosiaalista statusta. Tämä onkin tosi positiivinen juttu asianomaisille. Itsetunto kohdillaan ja pönkittyy jatkuvasti, itseä ei epäillä eikä kiusata turhalla itsekriittisyydellä. Annetaan mennä ja ollaan iloisia, mikä tarttuu toisiinkin. Positiivisuus luo positiivisuutta.

Mutta jos olet jo nuoresta asti jotenkin erilainen, epäsuosittu ryhmissä. Sinulla on kivinen tie edessä. Vaikka olisit kuinka luotettava ja hyvä ystävä jollekin, siinä on jotain epäilyttävää tyyliin "kauhea takertuja". Mitä enemmän plakkarissa ikäviä kokemuksia, valehtelua, petetyksi tulemista jne. Sitä negatiivisempi ja raskaampi aura kulkee mukana.

Mitä jos on ollut ryhmissä sellainen musta lammas (ei negatiivisella tavalla), eli ollut kuitenkin aina kelpaava ryhmiin mutta ollut semmonen oman tien kulkija? Saanut huomiota kuitenkin ja joidenkin tiettyjen ihmisten keskuudessa suosittu, mutta ei kaikkien.

Voi ap, olet harvinaisen naiivi ihminen.

Toivottavasti olet vielä nuori, niin sinun on mahdollista kehittyä.

Ja silti sinun kaltaisillasi kuspäillä riittää aina ystäviä. Omat vikani tunnistan, mutta ihmettelen ihan loputtomiin miten ilkeillä ja inhottavilla ihmisillä on silti aina ystäviä. Täydellisyyden vaatimusta toitotetaan yksinäisille, mutta kukaan jolla on ystäviä ei silti ole täydellinen, täydellinen pässi korkeintaan. Tätä ristiriitaa te ilkeilijät ette ikinä huomaa ettekä tunnusta.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin, koska kasvohalvauksen aiheuttaman omituisuuden, sekä ilmeettömyyden takia tulen väärinymmärretyksi.

Oletko keskustellut tästä asiasta heidän kanssaan joihin tutustut? Tai jos laittaisit ystävänhakuilmoituksen jossa kerrot tästä?

Olisiko syy siinä että tykkään olla itsekseni?

Olen tylsä ja pihin. :) Siitä huolimatta minulla on perhe ja muita kovin kiinteitä ihmissuhteita en kauheasti kaipaakaan. Tämä on just hyvä tilanne.

Minulla syynä huonot kokemukset ihmisistä ja kiusaaminen. En enää luota itseeni, koin itseni jotenkin huonoksi ja ajattelen usein etteivät muut edes kaipaa seuraani. Samalla en uskalla tutustua ja luottaa muihin. Olen ollut myös yksin jo nuoruudesta lähtien joten minulla ei ole jäänyt mitään ystäviä aiemmilta vuosilta ja nyt pitäisikin aloittaa aikuisena ( tosin nuori olen) nollasta. Siihen en kuitenkaan meinaa pystyä ( lue alku) joten ei ole ihme, ettei ole ystäviä. Samalla olen aika introvertti sekä ujo ihminen, joka jännittää uusia tilanteita paljon. Jotenkin ihmisten seurassa olo rasittaa minua paljon ja en usein pysty olemaan oma itseni vaan jännitän paljon.

Muuten silti kaipaan seuraa ja en haluaisi aina olla yksin ilman yhtään ystävää. Silti tätä tilannetta on vaikeaa muuttaa ja en pärjää isossa porukassa ja jään niissä aina sivuun jos sellaisessa olen. Olin lapsena paljon rohkeampi, mutta kiusaaaminen jättänyt jäljen elämään, vaikka kuinka yrittää siitä irti päästä. Samalla se, että asun syrjässä enkä ole edes missään opiskelemassa tuo tilanteen etten edes tapaa paljon ihmisiä missään. Sitä en silti kiellä ettei minulla olisi omia vikojani todellakin, mutta ilkeä tai paha ihminen en ole ja haluan muille hyvää. Tylsä voin kyllä olal jonkun mielessä ja en kiellä sitä. Tämäkin johtuu tosin siitäkin kun elämässäni ei oikein tapahdu mitään, vaikka hyvä mielikuvitus minulla onkin.

Mun kohdalla nrot 3 ja 4 pitää paikkansa. Ja tää on vähän sellainen itseään ylläpitävä kierre. Yksin ei huvita tehdä mitään, vaikka rahaa joskus olisikin -> olen tylsä ihminen. Ja kun ei ole puolisoa, putoaa automaattisesti pois kaikista pariskunta- ja perhemenoista. Jonkin verran osallistumista ja menemistä rajoittaa myös autottomuus. Mutta ei se mitään! Olen yleensä ylpeästi tylsä ja yksinäinen. Ja nautin elämän pienistä asioista.