Missä asiassa olet tyhmä ja tiedät sen?
Itse en tiedä osakesijoittamisesta mitään, mutta nyt kun asiasta on paljon arvojen tippuessa vauhkottu niin jotenkin pienessä päässäni ajattelen että eikös se juuri ole nyt hyvää aikaa sitten, voi ostaa halvalla osakkeita joiden arvo on tippunut ja sitten ne taas nousevat kun maailmanloppu ei tullutkaan? :D enkä varmasti osoittaisi tyhmyyttäni pohtimalla tätä missään ääneen.
Kommentit (41)
Politiikka, tekniikka ja vähänkin monimutkaisempi matematiikka.
Mä sanoisin että olen tyhmä joka asiassa. Umpijuntti täynnä taikinaa ja jompikumpi puntti tänään munaa saa. Mä tiedän vihdoin sen mä olen erllainen. Mä turo oon....
Olen tyhmä tajuamaan oleellista. Inhoan sitä, kun minulle ei suoraan sanota mikä jossain tilanteessa on päämäärä, vaan se pitäisi itse oivaltaa. Muut aloittavat toiminnan, minä taas en tajua mitä lopputulosta odotetaan, joten en tiedä mitä tehdä. Kun kysyn neuvoa, saatetaan vastata ympäripyöreästi: "Tee vain jotain hyödyllistä." Hyödyllistä minkä kannalta?
Tai jos minulla on suunnilleen käsitys siitä mitä pitäisi tehdä, niin en tiedä miten huolellista/tarkkaa lopputulosta kaivataan. Saatan tehdä jotain liian huolellisesti (liian pitkään), mutta samalla peläten että teen asian liian huolimattomasti tai muuten väärällä tavalla muiden makuun.
Ap:lle: Se, ettei täysin ymmärrä osakemarkkinoita, ei kyllä ole tyhmyyttä. Ei se alan ammattilaisillekaan ole helppoa.
Olen tyhmä arvioimaan tuotteiden hinta-laatusuhdetta.
En tiedä elämästä mitään ja haluan tietää "kaikrn"!
Minulla on muuten tuosta matematiikasta sellainen kokemus, että vaikka lukiossa matematiikka tuntui jotenkin sekavalta, niin kun sitten yliopistossa opiskelin sitä pitkän sivuaineen verran, se olikin paljon selkeämpää. Lukion matematiikassa tuntui olevan hirveä kiire opetella pintapuolisesti monta asiaa, kun taas yliopistossa lähdettiin alusta asti ja rauhassa selvitettiin juurta jaksaen, miten ne asiat toimivat. Silloin vasta ymmärsin, mistä ne erilaiset laskukaavat oikein tulevat ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.
Mielestäni sitä lukion matematiikan opetustakin voisi muuttaa sellaiseen teoreettisempaan suuntaan ja vaikka sitten vähentää opetettavien asioiden määrää. Parempi osata perusteet kunnolla kuin sekalaisia laskentamenetelmiä pintapuolisesti tajuamatta niistä oikeastaan mitään.
Jos saisin vain tarpeeksi aikaa osaisin rakentaa vaikka kuuraketin, mutta ihmisten välisissä jutuissa olen aikalailla tunneälykääpiö.
:-(
M
Mä oon vähän tyhmä kun en erota ihmisten naamoja toisistaan, enkä tiedä mitä jollekkin pitäisi sanoa että se pahottaisi mielensä, muuten oon ihan fiksu!
Yleistieto ja varsinkin historia. Mulle ei jää päähän asiat, joista en ole oikeasti kiinnostunut. Musiikista en kanssa tajua mitään.
Vierailija kirjoitti:
Matikassa ja en koskaan ole ymmärtänyt niitä kirjaimilla laskuja. Osaan plus ja miinus niin että en elä yli varojeni niin että osaan sen verran laskea ja laskuni maksaa. Mieheni on sitten pätevämpi matikassa ja vähemmän luova kun itse olen enemmän taiteellisempi huuhaa haahuilija. Me täydennetään toisiamme kun olemme erilaisia. Se mitä taitoja minulla ei ole niin mieheni täydentää niitä. Minä taas pystyn luovuudessa ja kekseliäisyydessä kannustamaan. Meillä ihmisillä ovat eri vahvuudet ja kun löydetään se sävel että täydennetään toisiamme että se jolla on enemmän niin paikkaa sitä jolla on vähemmän. Yhdessä me pärjätään paremmin kuin olisimme yksin erillämme.
Hyvä. Sinä olet kova toistamaan samaa asiaa monta kertaa. Ihmeellistä tautonomiaa.
Tuli jo ekalla sanomisella selväksi, että yhdessä täydennätte toisianne.
En aja autoa, koska huomiokykyni liikenteessä on heikko. Mutta osaan käyttää joukkoliikennettä ja olen tosi näppärä tilaamaan taksin!🙃
Musiikin suhteen olen täysin tietämätön. Mieheni säveltää harrastusmielessä jotain omia juttujaan, ja hän sanoo, että minulla on todella hyvä rytmitaju ja että minusta tulisi esimerkiksi erinomainen rumpali (naputtelen joskus jotain rytmejä itsekseni kynällä tms). En kuitenkaan tajua alkeellisimpiakaan asioita vaikka siitä, miten rumpuja kuuluu soittaa (en osaa tehdä liikettä kädellä ja jalalla samaan aikaan), tai miksi hän sanoo, että jotkin tietyt pianon koskettimet kuuluvat yhteen eikä kaikkia kuulu soittaa sekaisin. Nuottejakaan en tajua. Jos räpellän hänen pianoaan ihan tosissani yrittäen luoda jotakin kivaa, niin se kuulostaa ihan samalta kuin silloin kun esikouluikäisenä tökin mummini pianoa, vaikka samalla tavalla vaivattoman räpeltämisen näköisesti mies saa todella kivoja melodioita esiin. Minusta esimerkiksi ne mustat ksokettimet ja valkoiset kuulostavat ihan samalta, ja muutoinkin melodiassa voi olla pari kosketinväliä sinne tai tänne, enkä edes huomaa eroa. Muista soittimista en edes aloita. Kai olen vain sävelkorvaton ja kömpelö, vaikka rytmitaju löytyy.
Autolla ajo, liikennesäännöt. Olisin varmaan menettänyt korttini autokoulun 2. vaiheessa, jos se ois ollut mahdollista. Pääsin kirjallisista läpi 3 kerralla.
Vuosilukujen muistaminen, vaikka kirjoitin historiasta M. Tankkasin niitä vuosilukuja päähän varmaan kuukauden ajan: maailmansodat, yms. Mulla on iso tietopohja ja vuosilukujen muistaminen toimii siinä 10-100 vuoden tarkkuudella. Mutta ei voi sanoa, 2. maailman sota n. vuosina 1940-1955. Antaa ihmisestä täysin idiootin kuvan. :D Joten vältänkin puhumasta historiasta, koska siinä vuosiluvut tärkeitä.
Tietokonekielet. Tarvitsen niitä jonkin verran työssäni ja joudun usein pyytämään apua joiltakin kollegoiltani ja se raivostuttaa minua. Kollegat kyllä auttaa osoittamatta mieltään tms, mutta en vaan opi. Kai mä sit oon tyhmä.
Olen mielestäni tyhmä siinä, että luen tällaista palstaa. Eihän täältä mitään opi.
Olen ärsyttävän sinisilmäinen sekä hyväuskoinen. Loputon uskoni ihmisten hyvyyteen on nimenomaan tyhmyyttä. Tästä olen saanut kärsiä niin henkisesti kuin taloudellisestikin. Olen jo ala-asteelta asti antanut lukemattomia toisia tilaisuuksia kavereille, kiusaajille ja ei-kiusaajatkin ovat käyttäneet hyväksi, mutta olen kääntänyt toisen posken. Myöhemmin minua ovat vedättäneet työnantajat ja poikaystävät.
En silti ole katkeroitunut. Olen jo kauan sitten päättänyt mieluummin tulla höynäytetyksi kerta toisensa jälkeen kuin kyynistyä kaikkea epäileväksi katkeroituneeksi pessimistiksi joka pelkää omaa varjoaankin. sellaisia on ympärilläni ihan liikaa ja sellaiset myrkyttävät asenteellaan monet ihmissuhteet. Nyt vuoden alusta olen kuitenkin ryhdistäytynyt koska sinisilmäisyyteni seuraukset eivät koske enää vain minua vaan myös lastani. Kivaa vaihtelua tulla kutsutuksi välillä ”kylmäksi bitchiksi”.
Sosiaalisuus.