Neuvokaa minua: Olen epähaluttu deitti, joka haluaa epätoivoisesti perheen. Miten toimin?

Olen 30v, mutta vuodet menevät niin hurjaa vauhtia, että eniten maailmassa pelkään jääväni lapsettomaksi ja yksinäiseksi koko loppuiäkseni. :'( Elämä on mennyt täysin toisin kuin lapsena toivoin ihan joka ikiseltä osa-alueelta. No äitini on täyttä kultaa. <3 Olisin niin kipeästi tahtonut olla nuori äiti ja saada suurperheen. Nyt se suurperhe alkaa jo olla liian myöhäistä. :''(

Seurustelin kyllä nuorena miesten kanssa, jotka "halusivat naimisiin ja lapsia sitten joskus", mutta asiasta varovaisesti kysyminen aiheutti aina riidan, koska kuulemma painostin. Monen kohdalla odotin vuosia. Lopulta jouduin niin pahasti pahoinpidellyksi, etten uskaltanut vuosiin katsoa miehiin päinkään. Siinä meni hukkaan arvokkaita vuosia, jolloin en todellakaan edes etsinyt ketään.

Olen myös aina ollut sitä mieltä, että kaikkien lapsieni on oltava minulle biologisia. Ajattelen asiaa myös niiden miehen lasten kannalta, etten osaisi olla arvottamatta OMIA lapsiani heidän ylitseen ja se olisi todella julmaa. LISÄKSI olen mustasukkaista sorttia, joten en todellakaan tahdo menneisyyden naisten kuuluvan arkeeni. En vaan halua sitä siitä aiheutuvaa stressiä. Olen kyllä kokeillut seurustella yli vuoden miehen kanssa, jolla oli jopa todella pieni vauva(alle vuoden ikäinen) ja joka jopa sanoi minua äidikseen. Siltikään en pystynyt kokemaan sitä lasta kohtaan yhtään enempää kuin kavereiden lapsia tai hoitolapsia kohtaan. Sen lisäksi se miehen exän ikuinen pysyminen arjen kuvioissa söi minua sisältä.

Jotta saisin helposti tolkun vastauksistanne, luon pienen kyselyn vaihtoehdoistani. Pyydän teitä äänestämään sitä vaihtoehtoa, jonka valitsisitte minuna/suosittelisititte minulle. HUOM. tahdon kipeästi lapsia, vaikkakin se yhteinen perhe on myös aina ollut suuri unelma häineen kaikkineen ja tietysti haluaisin lapsille mahdollisimman hyvät isäsuhteet, mutta minulle se lasten saaminen on se kaikista tärkein asia, mikäli se laitettaisiin vastakkain hyvän parisuhteen kanssa, niin valitsisin EHDOTTOMASTI ne lapset. Muistakaa myös, että olen epäsuosittu kumppaniehdokas miehille..

Jos jään odottelemaan ikuisesti sitä lapsetonta, minut hyväksyvää miestä, niin ulkonäköni tässä repsahtaa, hedelmällisyyteni laskee ja raskaaksitulo vaikeutuu huomattavasti, tuo riskejä raskauksiin, useamman lapsen joudun unohtamaan, mahdollisesti vanhana äitinä lapseni joutuisivat kiusatuiksi tai säälityiksi nuorten äitien lapsien toimesta. PAHINTA kaikista olisi kuitenkin jäädä täysin lapsetta. :'( Ja sitten vieläpä ei missään nimessä saisi näyttää epätoivoaan deittaillessa, apua!