Lue keskustelun säännöt.
Miksi kuvitellaan, että olisin vielä elämänhaluinen, kun terveys on pilattu terveydenhuollossa?
28.02.2020 |
Olen siis parantumattomasti, mutta en kuolettavasti sairas loppuikäni terveydenhuollon laiminlyöntien takia. Nopealla ja oikealla hoidolla asiat olisivat toisella tolalla. Nyt elämänlaatu on laskenut paljon ja toivoa paremmasta ei ole.
Terveydenhuollossa puhutaan sitten masentumisesta, jota hoidetaan ja keksii uusia sivudiagnooseja mt-puolelta. Työelämään myös pusketaan. Omasta näkökulmasta en ole masentunut, on vaan huono elämä. Asiat joita haluan, eivät enää ole mahdollisia ja yhteiskunta ja terveydenhuolto ovat pettäneet minut ja epäonnistuneet kohdallani. En koe, että olisin velkaa työpanokseni tälle p*skalle systeemille, jonka syytä on,etten enää pysty tekemään haluamiani töitä.
Naurettavaa yrittää herätellä vielä jotain velvollisuudentuntoa minussa tämän kaiken traumatisoimisen ja pahoinpitelyn jälkeen.
Kommentit (28)
Miten sairautesi käytännössä heikentää elämänlaatuasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No huh huh. Noilla tiedoilla en kyllä tekisi päivääkään töitä! Törkeää että edes yrittävät. Liioittele oureitas niin paljo kun kehtaat ja eläkepaperir vetämään. Jos ei onnistu ilmottaudy työttömäksi ja hae sossusta rahat.
Työhön osotuksiin laita hakemukset mutta muutamalla kirjotusvirheellä nii menevät suoraan ö-mappiin. Sitten sopivasti kaljaa koneeseen niin mieliala paranee ainakin hetkellisesti.
Mihin töihin ne sinua terveydenhuollossa yrittävät laittaa? Oletko ihan varma ettei vastaanotto ollut työkkärissä?
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi paremmassa kunnossa! Nyt ei enää pelkkää "elämä on PILATTU".
Olen eri kuin elämä pilattu -tyyppi. Muistan kyllä ketjut. Hän on aggressiivisempi ilmaisussaan eikä oikein osaa kirjoittaa hyvää suomen kieltä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten sairautesi käytännössä heikentää elämänlaatuasi?
Kivut, liikkumisvaikeudet, oireiden hoitamiseen kuluva aika sekä muutama muu asia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioita sattuu eikä elämä mene aina niinkuin me itse haluamme. Eikä maailma ole oukeudenmukainen tai yhteiskunta mikään yksi toimija.
Ehkä sinua toivotaan eteenpäin, ihan itsesi vuoksi. Ehkä olet oikeasti masentunut etkä pääse eteenpäin katkeruudesta. Ketään ei auta se, että jää paikalleen, kun ei päse siihen mitä halusi. Itseä auttaa se, että pelaa niillä korteilla, jotka sai ja tekee elämästään niin hyvän kuin voi.
Ihan itsensä vuoksi. Ei yhteiskunnan eikä minkään muunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet selvästi paremmassa kunnossa! Nyt ei enää pelkkää "elämä on PILATTU".
Olen eri kuin elämä pilattu -tyyppi. Muistan kyllä ketjut. Hän on aggressiivisempi ilmaisussaan eikä oikein osaa kirjoittaa hyvää suomen kieltä. Ap
No ihmettelinkin onko hän toipunut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap taitaa olla se sama seko joka kirjoittelee muuallekin näitä sekavia jorinoita.
Omen aina ihaillut näitä vammautuneita tai vaikeasti sairaita, jotka löytävät uuden identiteetin ja pystyvät rakentamaan itselleen mieleklään elämän pienelläkin toimintakyvyllä.
Se todella vaatii hyvää mielenterveyttä ja tasapainoisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioita sattuu eikä elämä mene aina niinkuin me itse haluamme. Eikä maailma ole oukeudenmukainen tai yhteiskunta mikään yksi toimija.
Ehkä sinua toivotaan eteenpäin, ihan itsesi vuoksi. Ehkä olet oikeasti masentunut etkä pääse eteenpäin katkeruudesta. Ketään ei auta se, että jää paikalleen, kun ei päse siihen mitä halusi. Itseä auttaa se, että pelaa niillä korteilla, jotka sai ja tekee elämästään niin hyvän kuin voi.
Ihan itsensä vuoksi. Ei yhteiskunnan eikä minkään muunkaan.
Ymmärrän, että asioita sattuu, mutta minun kohdallani ei kyllä edes kunnolla yritetty, ennenkuin oli liian myöhäistä. Voi olla, että olen "oikeasti" masentunut, mutta miten se hoito auttaa, kun masennuksen syitä ei voi poistaa? En pääsekään eteenpäin katkeruudesta, eikä minun mielestäni pitäisi. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi. Ne ihmiset ansaitsee, että muistutan siitä, mitä minulle on tehty ja mitä se on aiheuttanut. En tiedä, miten elämästä voi tehdä hyvän, kun huono ja yhä huonompi elämänlaatu seuraa päivästä toiseen. Ei sitä vaan jaksa loputtomasti. On ihan järjetöntä yrittää ja yrittää jotain, missä ei ole mahdollisuuksia onnistua. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita sattuu eikä elämä mene aina niinkuin me itse haluamme. Eikä maailma ole oukeudenmukainen tai yhteiskunta mikään yksi toimija.
Ehkä sinua toivotaan eteenpäin, ihan itsesi vuoksi. Ehkä olet oikeasti masentunut etkä pääse eteenpäin katkeruudesta. Ketään ei auta se, että jää paikalleen, kun ei päse siihen mitä halusi. Itseä auttaa se, että pelaa niillä korteilla, jotka sai ja tekee elämästään niin hyvän kuin voi.
Ihan itsensä vuoksi. Ei yhteiskunnan eikä minkään muunkaan.
Ymmärrän, että asioita sattuu, mutta minun kohdallani ei kyllä edes kunnolla yritetty, ennenkuin oli liian myöhäistä. Voi olla, että olen "oikeasti" masentunut, mutta miten se hoito auttaa, kun masennuksen syitä ei voi poistaa? En pääsekään eteenpäin katkeruudesta, eikä minun mielestäni pitäisi. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi. Ne ihmiset ansaitsee, että muistutan siitä, mitä minulle on tehty ja mitä se on aiheuttanut. En tiedä, miten elämästä voi tehdä hyvän, kun huono ja yhä huonompi elämänlaatu seuraa päivästä toiseen. Ei sitä vaan jaksa loputtomasti. On ihan järjetöntä yrittää ja yrittää jotain, missä ei ole mahdollisuuksia onnistua. Ap
Ei ne ihmiset kärsi, jos sinä kärsit. Eli haluat vain sahata omaa jalkaasi.
Jos haluat, voit tehdä elämästäsi hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei terveydenhuollon toimijat odota sinun anteeksiantoa eikä kärsi vähääkään katkeruudestasi.
Ajatuskuviosi vahingoittaa vain sinua itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Omen aina ihaillut näitä vammautuneita tai vaikeasti sairaita, jotka löytävät uuden identiteetin ja pystyvät rakentamaan itselleen mieleklään elämän pienelläkin toimintakyvyllä.
Se todella vaatii hyvää mielenterveyttä ja tasapainoisuutta!
Joo, ei kaikista siihen ole. Itsestä tuntuu kuin se vanha minä olisi kuollut ja olen vaan jäänyt tänne sellaisena, millainen en edes halua olla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita sattuu eikä elämä mene aina niinkuin me itse haluamme. Eikä maailma ole oukeudenmukainen tai yhteiskunta mikään yksi toimija.
Ehkä sinua toivotaan eteenpäin, ihan itsesi vuoksi. Ehkä olet oikeasti masentunut etkä pääse eteenpäin katkeruudesta. Ketään ei auta se, että jää paikalleen, kun ei päse siihen mitä halusi. Itseä auttaa se, että pelaa niillä korteilla, jotka sai ja tekee elämästään niin hyvän kuin voi.
Ihan itsensä vuoksi. Ei yhteiskunnan eikä minkään muunkaan.
Ymmärrän, että asioita sattuu, mutta minun kohdallani ei kyllä edes kunnolla yritetty, ennenkuin oli liian myöhäistä. Voi olla, että olen "oikeasti" masentunut, mutta miten se hoito auttaa, kun masennuksen syitä ei voi poistaa? En pääsekään eteenpäin katkeruudesta, eikä minun mielestäni pitäisi. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi. Ne ihmiset ansaitsee, että muistutan siitä, mitä minulle on tehty ja mitä se on aiheuttanut. En tiedä, miten elämästä voi tehdä hyvän, kun huono ja yhä huonompi elämänlaatu seuraa päivästä toiseen. Ei sitä vaan jaksa loputtomasti. On ihan järjetöntä yrittää ja yrittää jotain, missä ei ole mahdollisuuksia onnistua. Ap
Ei ne ihmiset kärsi, jos sinä kärsit. Eli haluat vain sahata omaa jalkaasi.
Jos haluat, voit tehdä elämästäsi hyvää.
Tämä on hyvin sanottu.
Itse olen vähän samassa tilanteessa kuin ap. Katkeruus on luonnollinen reaktio, mutta siitä on ihan itsensä takia pakko päästä eroon. Ja kyllä siitä pääsee, kun ymmärtää seuraavat asiat:
1. Missään ei ole koskaan luvattu, että elämä olisi reilua. Ihmiset vaan jostain syystä kehittää itselleen sellaisen harhan. Oikeasti mitä hyvänsä voi sattua koska hyvänsä kenelle tahansa ja sen kanssa on vain elettävä.
2. Maailmankaikkeus ei ole kenellekään velkaa yhtään mitään.
3. Sairas ja toimintakykynsä menettänyt suomalainen on silti hyväosaisempi kuin 90 % ihmisistä koko maailmanhistorian aikana.
Monet ihmiset jotka pelastettiin keskitysleireiltä pääsi eroon katkeruudestaan. Niihin kohdistettiin aktiivista, tahallista ja henkilökohtaista pahantekoa ja silti ne pääsi siitä yli. Se, että on muuten vaan osunut tunkio tuulimyllyyn on aika pientä sen rinnalla.
Joskus minusta liioitellaan näitä hokemia "asenne ratkaisee" tms. Ap:n tekstiä lukiessa tuli kyllä väkisinkin mieleen, että... asenne ratkaisee. Varmasti väärä hoito ym. sulki elämässäsi monia ovia jos itse niin sanot, mutta ei se nyt sentään elämääsi lopettanut. Veljeni sairastui reilut viisikymppisenä helposti hoidettavaan syöpään ja kuoli siihen nyt vähän aikaa sitten. Häneltä vietiin vähän enemmänkin kuin se, ettei voi täysillä tehdä just mitä haluaa. Häneltä vietiin koko elämä. No joo, ehkä vähän rumaa tällä tavalla verrata, mutta kyllä joskus v*tuttaa ihmiset, jotka voisi vaikka mitä (vaikkei kaikkea), mutta ei, valittaminen on kivempaa ja sillä hiljaisella ruikutuksella yritetään epämääräisesti kostaa jollekin. Ehkä se masennuksen hoito olisi nyt paikallaan, ettei sekin myöhästy.
Vierailija kirjoitti:
Joskus minusta liioitellaan näitä hokemia "asenne ratkaisee" tms. Ap:n tekstiä lukiessa tuli kyllä väkisinkin mieleen, että... asenne ratkaisee. Varmasti väärä hoito ym. sulki elämässäsi monia ovia jos itse niin sanot, mutta ei se nyt sentään elämääsi lopettanut. Veljeni sairastui reilut viisikymppisenä helposti hoidettavaan syöpään ja kuoli siihen nyt vähän aikaa sitten. Häneltä vietiin vähän enemmänkin kuin se, ettei voi täysillä tehdä just mitä haluaa. Häneltä vietiin koko elämä. No joo, ehkä vähän rumaa tällä tavalla verrata, mutta kyllä joskus v*tuttaa ihmiset, jotka voisi vaikka mitä (vaikkei kaikkea), mutta ei, valittaminen on kivempaa ja sillä hiljaisella ruikutuksella yritetään epämääräisesti kostaa jollekin. Ehkä se masennuksen hoito olisi nyt paikallaan, ettei sekin myöhästy.
Mistä päättelet, että veljesi olisi mieluummin halunnut elää sen syövän tai muun kivuliaan ja ikävän sairauden kanssa vaikka 20-30 vuotta, että olisi saanut samanpituisen elämän kuin suuri osa muista suomalaisista miehistä? Olen pahoillani menetyksestäsi kuitenkin. Ap
Ap kuulostaa siltä, että kaipaa sääliä. Sääli on kuitenkin sairautta, eikä hyödytä ketään.
Et kerro mitään traumoistasi, mutta ei kukaan voi tervehdyttää sinua, se on tehtävä sinun itse. Tukea toki saa ja lääkkeitä, mutta muuten jatko on itsestä kiinni. Ihmiset selviävät sodan keskellä ja todella kurjissa oloissa, ja täällä vaurauden keskellä hajotaan pieniin asioihin... Tämä elintaso tekee ihmisistä henkisesti heikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asioita sattuu eikä elämä mene aina niinkuin me itse haluamme. Eikä maailma ole oukeudenmukainen tai yhteiskunta mikään yksi toimija.
Ehkä sinua toivotaan eteenpäin, ihan itsesi vuoksi. Ehkä olet oikeasti masentunut etkä pääse eteenpäin katkeruudesta. Ketään ei auta se, että jää paikalleen, kun ei päse siihen mitä halusi. Itseä auttaa se, että pelaa niillä korteilla, jotka sai ja tekee elämästään niin hyvän kuin voi.
Ihan itsensä vuoksi. Ei yhteiskunnan eikä minkään muunkaan.
Ymmärrän, että asioita sattuu, mutta minun kohdallani ei kyllä edes kunnolla yritetty, ennenkuin oli liian myöhäistä. Voi olla, että olen "oikeasti" masentunut, mutta miten se hoito auttaa, kun masennuksen syitä ei voi poistaa? En pääsekään eteenpäin katkeruudesta, eikä minun mielestäni pitäisi. Kaikkea ei pidä antaa anteeksi. Ne ihmiset ansaitsee, että muistutan siitä, mitä minulle on tehty ja mitä se on aiheuttanut. En tiedä, miten elämästä voi tehdä hyvän, kun huono ja yhä huonompi elämänlaatu seuraa päivästä toiseen. Ei sitä vaan jaksa loputtomasti. On ihan järjetöntä yrittää ja yrittää jotain, missä ei ole mahdollisuuksia onnistua. Ap
Ei ne ihmiset kärsi, jos sinä kärsit. Eli haluat vain sahata omaa jalkaasi.
Jos haluat, voit tehdä elämästäsi hyvää.
Tämä on hyvin sanottu.
Itse olen vähän samassa tilanteessa kuin ap. Katkeruus on luonnollinen reaktio, mutta siitä on ihan itsensä takia pakko päästä eroon. Ja kyllä siitä pääsee, kun ymmärtää seuraavat asiat:
1. Missään ei ole koskaan luvattu, että elämä olisi reilua. Ihmiset vaan jostain syystä kehittää itselleen sellaisen harhan. Oikeasti mitä hyvänsä voi sattua koska hyvänsä kenelle tahansa ja sen kanssa on vain elettävä.
2. Maailmankaikkeus ei ole kenellekään velkaa yhtään mitään.
3. Sairas ja toimintakykynsä menettänyt suomalainen on silti hyväosaisempi kuin 90 % ihmisistä koko maailmanhistorian aikana.
Monet ihmiset jotka pelastettiin keskitysleireiltä pääsi eroon katkeruudestaan. Niihin kohdistettiin aktiivista, tahallista ja henkilökohtaista pahantekoa ja silti ne pääsi siitä yli. Se, että on muuten vaan osunut tunkio tuulimyllyyn on aika pientä sen rinnalla.
1. Elämä ei ole reilua ei. Sitä kuitenkin toivoisi, että ihmiset joihin luotat, ei laiminlöisi velvollisuuksiaan ja että maailman parhaaksi kehutussa terveydenhuollon järjestelmässä saisi sitä hyvää hoitoa. Ja että oikeusjärjestelmässä olisi edes mahdollisuuksia saada hyvityksiä, jos näin käy. Useasti potilaalla on hyvin huonot mahdollisuudet. Kyse ei ole pelkästä huonosta onnesta, vaan epäoikeudenmukaisuudesta ja välinpitämättömyydestä. Ei se vahvista halua osallistua yhteiskuntaan.
2. En ole minäkään velkaa muille piristyä ja yrittää tuoda korteni kekoon. En ole koskaan luvannut, että haluan elää ja olla mukavaa seuraa toisille vaikka kuinka hirveässä tilanteessa.
3. En elä maailmanhistoriassa, vaan omassa ympäristössäni ja se on se luonnollinen vertailukohta. Tässä ympäristössä lähes kaikki ikäiseni ovat itseäni terveempiä ja olen selvästi huonommassa tilanteessa, se on tilastollinen fakta. Ja toisaalta, jos eläisin esimerkiksi tässä samassa ajassa, mutta köyhemmässä maassa, olisin kuollut jo paljon aiemmin sairauksiini, enkä jäänyt elämään vammautuneena, mikä olisi mielestäni parempikin kuin jäädä eloon tässä tilanteessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa siltä, että kaipaa sääliä. Sääli on kuitenkin sairautta, eikä hyödytä ketään.
Et kerro mitään traumoistasi, mutta ei kukaan voi tervehdyttää sinua, se on tehtävä sinun itse. Tukea toki saa ja lääkkeitä, mutta muuten jatko on itsestä kiinni. Ihmiset selviävät sodan keskellä ja todella kurjissa oloissa, ja täällä vaurauden keskellä hajotaan pieniin asioihin... Tämä elintaso tekee ihmisistä henkisesti heikkoja.
Kaipaisin epätoivoisesti jotain ratkaisua, muuta kuin i-m. Toiseksi kaipaisin jotain kostoa ja hyvitystä, kunniani palauttamista. Ap
Olet selvästi paremmassa kunnossa! Nyt ei enää pelkkää "elämä on PILATTU".