Miten toimitte, jos omat (tai miehen vanhemmat ovat alkoholisteja?

juovat myös silloin, kun lapsi on heillä käymässä.

2 eli neljännen vuoden terapiapotilas

Pidät välit yllä? Miksi? Tai siis eikö sinua asia vaivaa? Mitä lapsi on asiasta mieltä?

ap

juovat myös silloin, kun lapsi on heillä käymässä.

mulla on sama tilanne,



pyörittelen ihan samoja asioita mielessäni,



lapsella on ihana mummo, tapaa lähes viikottain,



yöksi en ole koskaan antanut enkä koskaan anna, juomisen takia eli oman lapsuuteni jonka siellä humalahuuruisessa asunnossa vietin peläten, mummo kovasti kyselee yöksi ja en ole sanonut syyksi juomista vaan että en vaan raaski olla erossa lapsestani.



Olen alkanut nyt pelätä sitä tulevaa, kun lapseni on isompi ja alkaa itsenäisesti liikkua pyörällä tms, mitä jos haluaakin yllättää mummon ja mennä kylään, niin me tehtiin alakoulussa ainakin,



kamalaa, pitääkö jotenkin tietyssä isässä etukäteen briiffata että sinun mummolle ei saa mennä ilman että äiti ja isä soittaa ensin ja kuullostelee voiko mennä :/



Pitääkö vaan sanoa että se on juoppo? Rikkoa lapsen ihana kuva mummosta, mutta toisaalta haluan ennemmin rikkoa sen itse kuin että mummo kantapään kautta lapselle opettaa tietyt faktat itsestään

oma äiti miehineen alkoholisteja.

kaljaa menee laatikko pari päivässä :/

Olen yksin kahden lapsen kanssa niin pakko on heiltä kuitenkin apua ottaa vastaan. ja käymme siellä..

juovat myös meidän paikalla ollessa. mies usein ihan humalassa,äitini pitää sentään jotain rajaa silloi.

ei ole mukavaa,ja pelottaa jos äitini vaikka kuolee tuohon.



Välillä olen ottanut paheeksi asian,lähiaikoina vähemmän kun siitä ei ole mitään hyötyä,äiti vaan esittää marttyyriä ja käy itkemään.

Jotenkin saa mulle syyllisen olon,niin olen sitten antanut olla..

Käymme säännöllisesti, olen sanonut etten tule jos juovat silloin ja että lähdemme heti kotiin, jos epäilen tai huomaan juomista tapahtuvan meidän siellä ollessa. Olen siis koko ajan varpaillani: jännitän. Tähän asti mennyt yhtä poikkeusta lukuun ottamatta hyvin (tästä jo 3,5 vuotta aikaa). Mutta nyt jotenkin alkaa tulla raja vastaan: miksi mun pitäisi sääliä isovanhempia ja antaa heille suhde lapsiini? Mitä he on tehneet sen ansaitakseen? Eivät he ole olleet mulle hyviä vanhempia, eivät ole "ansainneet" mun rakkautta ja huolenpitoa. Eivät ansaitse mun lasteni rakkautta, ei heihin voi luottaa. Hoitoapua tms. en voi pyytää, enkä ikinä jättäisi yön yli sinne yksin! Pari kertaa esikoinen on ollut, kun en tajunnut silloin ongelman vakavuutta. Ei tule samaa enää tapahtumaan.



Lasten takia olen pitänyt suhdetta yllä. Ja kai siksi, että pelkään menon menevän ihan hulluksi, jos panen välit poikki... Eli kannan vastuuta vanhempieni alkoholinkäytöstä. Välillä tuntuu siltä, että olisi oikeasti helpotus jos kuolisivat pois. Rumasti sanottu, pahasti, ilkeästi. Mutta siltä tuntuu.



ap

Miehen vanhemmat ja minun vanhemmat + yksi sisarukseni. Joudun rajoittamaan lasten käyntejä vanhempiemme luona ja sisarustani näkevät ehkä kerran vuodessa. Lapset ovat vielä niin pieniä, esikoinen 5-vuotias eli en ole nähnyt tarpeelliseksi vielä selittää miksi sinne mummolaan ei voi noin vaan mennä. Tai miksi joskus kun on meno sovittu, joudutaankin se perumaan, jopa kun ollaan ovella.



Eniten loukkaa juuri se, että jos on sovittu jotain lasten suhteen, niin alkoholin vuoksi joudutaan perumaan. Mutta en ole kuitenkaan halunnut katkaista yhteyksiä, koska selvinpäin ovat ihan ok ihmisiä, paitsi äitini. Hän on työpäivinä erittäin stressaantunut ja pahatuulinen sen vuoksi kun ei voi juoda. Olen ajatellut, että annan lasten itse sitten isompana huomata asiat.



Itse en juo lasten nähden kuin joskus saunajuoman tai lasin viiniä. En voisi kuvitellakaan olevani humalassa heidän nähtensä tai siinä kunnossa etten heistä voisi huolehtia. Valitettavasti mieheni ei suosi samaa systeemiä. Yksi saunakalja on muuttunut useammaksi ja vapaalla osaa rentoutua vasta, kun saa juomista. Olen koettanut puhua, että ei laittaisi omia lapsiamme samaan asemaan kuin itse olemme olleet. Aina lupaa ja sanoo, että tietää miltä se tuntuu. Mutta ne ovat vain lupauksia...



Ja ne vieraat, jotka viikonloppuisin saapuvat. En ymmärrä miksi aina täytyy olla juomiset mukana. Minua katsotaan pitkin nenin, kun en ryyppää ja meillä ei myöskään saa mölytä ja meluta humalassa. Olenkin varmaan kulmakunnan tiukkapipoisin tyyppi. ;)

Voit myös kysyä, onko sinusta mahdotonta tarjota lapsillesi suhdetta isovanhempiinsa.



Jos isovanhemmat tosissaan skarppaavat, kun lapset ovat siellä, niin minusta se jos mikä on hyvä merkki.



Mikään pakko lapsia ei ole päästää yökylään. Kun lapst nukkuu ja muita ei ole paikalla, niin voi olla jo helpompi olla skarppaamatta - ehkä.



Jos lapsesi näkevät isovanhempansa sattunalta humalassa, niin en katso sitä ihan pahaksi, mutta jonkin laista preppausta lapsille siitä kannattaa antaa.



Pystyisistkö vanhempiesi kanssa vaikka keskustelemaan ko tulevisuuden uhkakuvasta - mitä silloin tehdään tai pitääkö lasten oikeasti soittaa etukäteen - eihän sekään mahdoton ajatus ole - ei kaikille selvillekään mummoille mennä yllättäin käymään.

siis juovat joka päivä puolesta päivästä lähtien, enemmän tai vähemmän herrasmiesmäisesti. Heistä kyllä näkee että ovat vähän punaposkisia, nauravat ja haiskahtavat. Kuitenkin anoppi on raitis joten siellä kyläillään normaalisti, ukki saa siemailla nurkassaan.En kehtaisi ikinä ottaa juomista puheeksi esteenä sinne menoon.Anoppi salailee ongelmaa joten hän suuttuisi minulle tästä lopuksi ikää....



Omasta isästäni humalan huomaa selvemmin (hän asuu yksin), tämän vuoksi tapaamme häntä harvoin ja lyhyesti,useimmiten ulkona syömässä (en halua häntä meille koska voisi viihtyä kauan ryyppäilemässä). Jos jutut alkavat mennä oudoiksi voimme häipyä paikalta. Onneksi ei halua lapsia yökylään.



Lapset ovat pieniä eivätkä ole vielä huomanneet ukeissa mitään hämärää. Voisivatko he silti jotenkin ahdistua heidän tapaamisestaan, en tiedä.

annat lasten sitten itse huomata sen tilanteen että ovat juoppoja,



miten visioit että se tulee tapahtumaan?



Lapset menevät iloisina mummolaan polkupyörillään ja huomaavatkin että ovelle ei tule pullantuoksuinen hymyilevä mummo johon ovat tottuneet, vaan räkäposkella oksennusta rinnuksilla konttaava itkevä ämmä?



Mä en voisi antaa tuon tapahtua omilleni, siksi tätä asiaa tuossa alussa kyselinkin, että millä ajatuksella olisi hyvä toimia, kertoa lapsille jotenkin (MITEN?!) että mummo ei olekaan ihan niin ihana, älä mene ilman äitiltä kysymistä,



mun äidille ei hyödytä soittaa etukäteen ellei todella tunne äänestä onko juonut, mun mies esim ei huomaa vaikka olis muutaman kaljan ottanut, me eli minä ja mun sisko huomataan kyllä heti ekasta sanasta jos on juonut yhtäkään, ja se ei koskana sitten jää siihen yhteen eli ei voi mennä jos on ottanut yhtään. Sitä on vaan vaikea huomata ulkopuolisen puhelimessa äänestä, saati että joku 10v lapsi huomaisi mummon äänestä onko juonut vai ei, ja jos lapsi kysyy suoraan oletko juonut niin todennäköiseti valehtelee/vähättelee että ei ole voi tulla.



Onko kellään isoja lapsia ja alkoholisti isovanhempia, miten tilanteet on ratkennut?



:(

Minun isästäni ei voi tietää koska on humalassa ja lapset ovat nähneet hänet montakin kertaa umpihumalassa.

Esikoinen vähän pelkäsi yhdessä vaiheessa, toinen ei yhtään ja pienin on vielä sen verran pieni, että ei ymmärrä.



Koska lapset ovat nähneet vaarinsa humalassa, heille on helppo selittää mistä se johtuu. En siis pidä välttämättä hyvänä sitä, että tilanne yritetään salata ja pitää normaalina ja sitten lapsi yllättäin itse sinne pyöräillessään löytääkin humalaisen isovanhemman.



Meillä asiasta voidaan puhua avoimesti. Mysö siitä, että syytä siihen en tiedä ja että se on minustakin kurjaa.

Tietenkään emme mene kylään, jos tiedän tilanteen olevan paha, mutta usein en ole tiennyt etukäteen ja vierailu on lyhyt, mutta lapset ovat nähneet kyllä.

Lapseni eivät tietenkään kovin myönteisesti suhtaudu alkoholiin, heille kalaj tarkoittaa juoppoa. Välimuotoja he eivät tunne.

Mutta sekään ei mielestäni ole kauhean paha, koska on tehty tutkimuksia, että alkoholismi voi hypätä yhden sukupolven yli, koska lapsenlapsi ei tiedä mitä alkoholista seuraa. Eli oma lapsi ei halua samaa alkohilmikokemusta, koska on seurannut sivusta mitä se on, mutta lapsenlapsi ei sitä tiedä ja näin ollen sairastuu alkoholismiin helpommin.

Meidän lapset tietää mitä siitä seuraa.



Ap:lle sanoisin, että nauttikaa rauhassa isovanhemmista. Jos he kerran ovat vierailun ajan juomatta, niin anna lapsen tutustua ja kerätä muistoja. Tulevaisuudessa tulee varmaan aikoja jolloin tilanne ei olekaan yhtä hyvä, juominen on ehkä jatkuvampaa ja minusta on hienoa, että lapsella on myönteisiä kuvia isovanhemmistaan silloin.

Meilläkän lapset eivät ole hoidossa isovanhempien luona, eivätkä koskaan pääse sinne yökylään. Mutta älä estä yhteistä aikaa, jos se kerran nyt on mahdollista ja isovanhemmat itsekin haluavat olla lapsen kanssa ja oikein skarppaavat ja ovat selviä silloin.

Silloin kun lapset olivat pieniä, asuimme kaukana ja väksinkin välit jäivät viileiksi. Usein sanoin heille että kun me tullaan käymään, ehkä mentiin kerran vuodessa, matkaa oli yli tuhat kilometriä, olette sitten selvin päin. He eivät pystyneet ja monesti pahoitin siitä mieleni, en nimittäin kestä vanhempien alkoholinkäyttöä, koen että he ovat pilanneet minun lapsuuteni ja nuoruuteni. Pikkuhiljaa välit meni sellaisiski ettei me käydä siellä enää, he valitsivat alkoholin lapsenlapsien sijaan.

Itse olen aina puhunut lapsilleni avoimesti missä mennään, heille en ole piilotellut asiaa. Ja ovathan he monesti nähneet minun itkevän isovanhempien alkoholinkäytön takia. Minun lapsillani ei ole suhdetta isovanhempiinsa, surullista se on, mutta se kuitenkin oli alkoholistien oma valinta, ei minun valintani!

En ole nähnyt muutamaan vuoteen. Olen kyllä äitini kanssa puhunut, että pitäisi lapsia ja pappaa "näyttää toisilleen". Lapsille olen kertonut, että pappa juo liikaa alkoholia, eikä osaa olla juomatta. Eivät pidä sitä sen kummempana kuin muitakaan sairauksia.

mummo on hyvä lapsille, ei siis ole jokapäivä juoppo, käy töissä ja on ns normaali, vapailla vaan tuppaa karkaamaan käsistä alkoholinkäyttö,



ja on kyllä pilannut mun ja siskon lapsuuden ja nuoruuden juomalla kaikki vapaansa, ei väliä oliko meillä ehkä aamulla koulua tai muuta, ei voitu tuoda kavereita yöski kun yöllä herätys riitaisaan huutoon ja kaverit ajettiin yön selkään, ihan ala-asteellakin siis.



No, nyt siis mummo on ollut tosi kiva lapsille ja lapset tykkää tavata mummoa ja viettävät päiviä kylässä useamman kerran kuussa, ei siis koskaan öitä, ja aina niin että tiedän että mummolla on aamulla töitä ja on tuomassa lapsen autolla mulle takaisin, eli ettei voisi niin todennäköisesti sortua juomaan.



Tietää että yksi virhe ja se on siinä, mun sisko on äidin tästä kovin sanoin puhutellut, kun kerran lapsen ollessa vauva oltiin sovittu kyläily ja äiti olikin umpihumalassa kun soitin ja varmistin,



aina nimittäin jos on sovittu sinne meno, niin soitan ja varmistan etukäteen että on varmasti juomatta,



juominen on tabu, siitä emme puhu mutta kunhan kuulostelen ja soitan siskolle joskus ja pyydän häntä soittamaan myös äidille ja kysyn muutenkin onko sisko käynyt ja miten menee...



No, siis, eli en viitsisi nyt turhaan rikkoa lapsen illusiota ihanasta mummosta, kun ei ole ns ajankohtaista ja lapsi tosi paljon tykkää mummosta siis ja homma on toiminut täysin,



mutta noi teidän neuvot on siitä hyviä, että kai sitten kun on riski että lapsi menee omalla pyörällä mummon luo, joudun kertomaan varovasti että mummolle ei saa mennä ilman äitiltä kysymistä, koska mummo on saattanut juoda kaljaa liikaa, joskus se telee niin ja silloin sinne ei saa mennä lapset :/ Voi kräp, en sitten millään haluaisi rikkoa lapsen sydäntä tuossa mummo-asiassa, mutta pakko se on ellei äitini lopeta ensin juomista täysin moneksi vuodeksi,



tosin luottamus ei enää palaa, enkä lastani yökylään sinne koskaan päästä, kuten joku sanoi, lasten nukahdettua voi olla ns turha skarpata ja kiva rentoutua ottamalla lasillinen viiniä (eli pullo tai kolme)...



Lisäksi, äitini on nyt alkanut kovasti esikoiselle puhua että haluaisi hänet luokseen yökylään, että kai äiti voisi jo päästää, olen lapselle sanonut että en päästä koska en tahdo nukkua ilman häntä, että saa olla mummolla heti aamusta kun mummo hakee ja saa huilia siellä päivällä mutta yöski mummo tuo omaan kotiin tai isi hakee, koska äiti haluaa olla yöt oman lapsen kanssa.



Pitäkööt läheisriippuvaisena tms, luulisi äitini tietävän mistä on kyse, toisaalta hän ei kai koe itseään alkoholiongelmaiseksi enkä usko että tietää miten pahat arvet lapsuus on meihin jättänyt hänen juomisensa takia. Että saattaa tuo jopa vilpittömästi hieman ihmetellä miksen laske lasta yökylään,



toisaalta, eipä äiti hirveän aktiivisesti kysele enää, ehkä kuitenkin tajuaa sisimmässään miksi en laske ja koska asia on tabu, ei siitä kumpikaan ala puhua vaan ollaan vaan kun ei oltaiskaan.

omalla puolella kuitenkin lähinnä viikonloppuisin ja lomilla, miehen puoleltaei ikinä tiedä milloin, kuulee onneksi heti puhelimessa jos on juonut ja silloin ei mennä kylään, tietää että inhotaan hänen juomistaan. Lapsille ei ole tästä puhuttu vaan otetaan yleensä syyt omille niskoillemme jos vierailu peruuntuu. Välit on ihan hyvät ja isovanhemmat ovat ihania ihmisiä ollessaan selvinpäin. Yökylään en miehen puolelle anna, siellä ratkeamisesta ei ikinä tiedä, vaikken usko että ottaisi jos lapset olisivat siellä mutta jotenkin en kuitenkaan pysty luottamaan. Nyt on uusi ongelma kun isäni haluaisi viedä lapset mukanaan reissuun vajaaksi viikoksi, lapset kyllä tykkäisivät ja sattuisi meille hyvään aikaan kun koulut ja tarhat on lomalla mutta me töissä... En vain tiedä uskallanko päästää lapsia, isän vaimo on kyllä taatusti selvinpäin mutta en tiedä miten lapset suhtautuu jos pappa on päissään (ei missään konttauskännissä mutta kuitenkin ehkä vähän erilainen) tai suuttuuko pappa jos tästä sanon sillä ei itse pidä juomistaan ongelmana.