Mikä vastaa sielunmaisemaasi parhaiten. Vuoret

Tykkään merestä mutta hyvänä kakkosena vuoret, erityisesti Norjassa koska olen viettänyt siellä paljon aikaa lapsena.

Metsässä pelottaa vaikka ihanan raikas hengittää.

Merellä aukeaa ja näkee kauas.

Vuoret. Sellaiset oikein karut ja kiviset. Suomessa kalliot ajaa saman asian. 

Metsä on ihan hyvä paikka ulkoilla, mutta ei sen enempää. Meri taas on lähinnä pelottava asia sisämaasta tulevalle.

Meri on kaunis, mutta tosiaan pelottava, laivallakaan en osaa olla täysin rentona, enkä ikimaailmassa haluaisi yöpyä laivalla (kun se on merellä).

Kalliot ovat hienoja (muutama iso löytyy täältä Keski-Pohjanmaaltakin). Itäisen Suomen vaaroja pitäisi päästä itse katsomaan.

Havumetsän ilman raikkaus on jotain, mitä ei osaa sanoin kuvata.

Aukeat paikat saavat silmän lepäämään, olkootpa sitten pelto- tai vaikka suoaukeita - se tilan tuntu ja rauha.

Korpimetsä, ah!!

Meri on pelottava, koska ei tiedä mitä on pinnan alla. 

Metsässä on karhuja.

Vuoret... ne ovat kaukana.

Vähän kaikkia näitä.

Kai se metsä on, ei vuoret ainakaan. Tosin en haluaisi olla missään keskellä korpea, koska pelkään karhuja. Mutta rakastan metsän vihreyttä ja tuoksua. Meri taas on myös pelottava itsessään vaikka sen rannalla tykkään olla (asunkin siellä).

Viinilaakso, mökkirantamme

Vierailija kirjoitti:

Meri on kaunis, mutta tosiaan pelottava, laivallakaan en osaa olla täysin rentona, enkä ikimaailmassa haluaisi yöpyä laivalla (kun se on merellä).

Kalliot ovat hienoja (muutama iso löytyy täältä Keski-Pohjanmaaltakin). Itäisen Suomen vaaroja pitäisi päästä itse katsomaan.

Havumetsän ilman raikkaus on jotain, mitä ei osaa sanoin kuvata.

Aukeat paikat saavat silmän lepäämään, olkootpa sitten pelto- tai vaikka suoaukeita - se tilan tuntu ja rauha.

Mulla kanssa eniten sielu lepää aukeassa peltomaisemassa kesällä vaikka ihan kaupunkilainen olen.

Metsä

Miksi ei ole pollia

Meren ranta jossain lämpimässä ja aion vielä muuttaa pysyvästi tällaiseen paikkaan, koska ainoastaan meren rannalla tunnen olevani 'kotona' Pidän kyllä kaikesta luonnosta ylipäätään.

Kaikkein paras on perinnemaisema, jossa on aukeita, vanhoja puita, metsää, ehkä järvi ja hoidettua siistiä kaunista alaa. Siinä mieleni lepää.

Metsä on hyvä myös, sillä olen aina kävellyt paljon luonnossa ja asummekin liki metsässä. Metsät eivät pelota minua edes pimeällä.

Merellä olen ollut myös paljon, mutta se ei saa minua rauhoittumaan, ei myöskään muut isot vesialueet. Tiedostan vesien vaaralliset puolet liian hyvin, koska olen purjehtinut usein.

Vuoristoa tykkään katsella, ajella siellä ja vaeltaa, mutta sen jälkeen kun jouduin parikymmentä vuotta sitten Alpeilla hyvin sankkaan sumuun pitkäksi aikaa, niin vuorien kauneus sai särön, joka ei korjaudu näköjään vaikka olen lukuisilla vuorilla sen jälkeen käynyt ja saanut hyviä kokemuksia.

Ehkä metsä, koska monesti ajattelen että olisi kiva seikkailla metsässä, jos ei olisi mitään esteitä. Unissanikin joskus seikkailen uusiin paikkoihin metsien halki.

Chiliviljelmä.