Ärsyttääkö muita parisuhteessa elävät, jotka ulisevat masennusta/yksinäisyyttä?

Ärsyttää, koska tiedän että vastaus on eron ottaminen ja ryhtyminen sinkuksi niin enää ei tarvitse olla yksin, paitsi jos haluaa olla yksin.  Usein läheiset on syy mielen ongelmiin.  Itse en ainakaan tunne yhtään syntymähullua. Kaikki on masennuslääkkeiden syöjiä sen takia että oli hirveä lapsuus, kouluaika tai puolisot on pahoinpidelleet ja siitä pää seonnut.  Eli syy on ollut muut ihmiset. Kaikki pois elämästä jotka kusee muroihisi, sillä ongelmat hoituu.

Yksinäisyyden tunne ehkä vähenee, mutta ei se masennus sillä lähde, että alkaa seurustelemaan.

T. kokemusta on.

Ulisijat ärsyttävät, kuten ap. Aina ruinaamassa tukea, ei koskaan tukemassa muita.

Öööö XDDDD Niin että suhde takaa sen, että toinen on tukena??? XDDDDDDddd ap on yllättävän tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Öööö XDDDD Niin että suhde takaa sen, että toinen on tukena??? XDDDDDDddd ap on yllättävän tyhmä.

En ole ap, mutta myös minä ihmettelen parisuhteessa olemista, jos toisesta ei kerran ole tukemaan vaikeina aikoina. Miksi siinä ikävässä ihmisessä pitää ehdoin tahdoin roikkua, jos tämä ei kerran ole olkapäänä ja ystävänä?

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä yli 20 vuotta ja meillä on ollut hyvin vaikeita aikoja eri asioiden takia. Vaikka avioliittomme on joskus natissut liitoksissaan, niin tiesimme aina, että toinen on vieressä. Juuri nyt on menossa yksi vaikea aika ja en voisi kuvitellakaan että en olisi mieheni tukena.

Naureskele vain, mutta jos mieheni ei olisi tukenut minua minun vaikeana aikana, niin hän olisi saanut lähteä elämästäni.

Masentuneet eivät ärsytä, mutta parisuhdeyksinäiset kyllä. Myönnän tosin, että ehkä huonosta suhteesta on vaikeampi lähteä, jos ei ole tukiverkkoa. Mutta monesti näkee sellaistakin, että voivotellaan yksinäisyyttä ja sitten "onneksi on sentään mies ja lapset, jotka tukevat".

Ärsyttää. Olen varmaan yli 10 kertaa klikannut auki ketjun "yksinäisyydestä" toivoen saavani vertaistukea, ja joka kerta siellä on joku joka valittaa miten mies ei huomioi tarpeeksi ja lapsetkin viettää aikaa kavereidensa kanssa eikä omat kaverit ota yhteyttä tarpeeksi usein.

Kivaa luettavaa sellaiselle jonka ainoa ihmiskontakti on kaupan kassa (ja tämä palsta).

Mua ärsyttää suunnattomasti masentuneiden itsekkyys omia kaikki paha olo itselleen.

Yksinäisyyttä on monenlaista. Kieltämättä itseäkin vähän kismittää nuo jutut. Jos on yksikin läheinen ja tärkeä ihminen elämässä, yksinäisyyden tunne vähenee roimasti. Toisaalta voi olla ympärillä vaikka ketä, mutta jos ne suhteet eivät ole hyviä ihmissuhteita, niin sitä voi olla paljon yksinäisempi kuin yksin.

Parisuhteessakin voi tuntea itsensä yksinäiseksi ja masentua voi kuka vaan.

Saattaa tulla yllätyksenä nyt monelle, mutta parisuhde ei automaattisesti poista masennusta tai/ja yksinäisyyttä. Nämä voivat myös aiheuttaa sitä että jää huonoon parisuhteeseen ja näin ollen jopa pahentaa kierrettä.

Toisaalta siinä hyvässäkin parisuhteessa voi olla yksinäinen, varsinkin jos on masentunut. Se yksi ihminen ei mitenkään voi korvata kokonaista sosiaalista elämää ja ystävä/tukiverkostoa, samoin yhteen ihmiseen jatkuvasti tukeutuminen on myös molemmille osapuolille kuormittavaa jos tätä ei ymmärrä niin ei sitten voi mitään.