Lue keskustelun säännöt.
Vantaan lastensuojelun kriisi, wtf?
24.02.2020 |
Hesari kertoo just miten Vantaan lastensuojelun resurssit kriisiytyi. Sieltä lähti kerralla niin paljon avaintyöntekijöitä että 250 laitokseen sijoitettujen lasten valvonta jäi kahdelle sosiaalityöntekijälle. Avilta moitteita. eikä noiden lasten oikeudet taida toteutua. Vantaa ei saa täytettyä avoimia virkoja ja on jopa nostanut sossujen palkkoja jotta virat täyttyisi.
Just täällä oli keskustelu kuinka Vantaan johtava sosiaalityöntekijä toivoi hesarissa mistä vaan kenen päähän nousevasta huolesta lasuilmoituksia koska kyllä sieltä jotain varmasti löytyy mihin tarttua. Siis mitä v..? Kunnan lastensuojelu on kriisissä ja hesarissa asti pyydellään ilmoittamaan kaikki mahdolliset huolet sinne. Siis myös aiheettomat ja toimenpiteitä aiheuttamattomat joiden tutkimiseen menee resursseja vaikkei edes sijoitettujen lasten asioita kyetä tarpeeksi hyvillä resursseilla hoitamaan.
Mitä helv??
Kommentit (1529)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen lasrensuojelun asiakas ja saanut korvaamatonta apua. En ymmärrä, miksi häiritsee, että joku tulee kotona käymään, jos ei ole mitään salattavaa. Ei nämä lastensuojelun asiat ulkopuolisille kuulu ja on vaitiolovelvollisuus. Paljon olen tukea ja apua saanut.
Mitä korvaamatonta apua? Mitä apua? Mitä tukea?
Tukiperheen. On ohjattu palvelujen piiriin. Perheneuvola, lapsiperheiden kotipalvelu, perhetyö.
Et itse osaa etsiä palveluja? Et saa lapsia itse minnekään yökylään? Et osaa palkata siivoojaa, etkä osaa lukea kasvatusoppaita?
Kai sinä käsität että ei kaikki ole yhtä aivottomia.
Osaan tuon kaiken, mutta kriisin keskellä ei pysty toimimaan loogisesti ja noista olis apua kelle tahansa. Avartavaa ottaa apua vastaan. En ajattele narsistisesti olevani täydellinen.
Olen aikuinen täysivaltainen ihminen. Minulla on vastuu, koska ei ole muita vaihtoehtoja. Ei kukaan muu ota vastuuta minusta ja minun perheestä. Ei ole ihmistä, joka tekee ratkaisut minun puolestani.
En kuvittele olevani täydellinen, mutta hoidan omat asiani, teen sen eteen asioita, että pärjään ja perheeni pärjää, käytän tarvittavia palveluja, tietysti, minua voi auttaa niinkuin itsekin teen muille. Tasavertaiset aikuiset ihmiset auttavat ja neuvovat toisiaan, tietysti.
Tekeekö se minusta narsistin?
Niin kauan kuin olen täysivaltainen, työkykyinen aikuinen, joka ei ole syyllistynyt mihinkään, niin ei kukaan tule tarkastamaan minua ja kotiani ja kuulustelemaan lapsiani.
Ihan sama kuinka monta viranomaisholhousta kaipaavaa huoltajaa Suomessa onkaan, ei ole minun ongelmani eikä velvoita minua mihinkään.
No sittenhän sinulla on kaikki ok. Etkä ole lasun asiakas? Uupumus, avioero, talousvaikeudet ym. aiheuttivat minulle kriisin, johon sain paljon tukea.
Minä myös ymmärrän, ettei ole kristallipalloa, mistä voisi katsoa, mikä ilmoitus on aiheeton. Kuulostat edelleen täydelliseltä ja virheettömältä, joka määrää ja odottaa ehdotonta kunnioitusta tuntemattomiltakin.
Tietysti odotan kunnioitusta muilta ihmisiltä. Kunnioitan itsekin muita ihmisiä.
Viranomaisella varsinkaan ei ole mitään syytä olla epäkunnioittava, sehän on meidän veronmaksajien ansioilla pyöritettävä PALVELU.Lapseni on lasun asiakas, sosiaalityöntekijän päätöksellä. Pelkkää haistattelua. (Sitäkin kitkerämpää, että oikeasti rahoitan tätä itseeni kohdistuvaa kiusaamista. 🤪)
Mitä tämä puhe on näistä kristallipalloista? Onko se jotenkin väärin, jos viranomainen ei tiedä miten asia on? Sehän on ihan Ok. Ei perusteita toimenpiteille.
Ei sen pitäisi olla lastensuojelun selvittää perheitä, joita kukaan ei syytä mistään. ”Huoli” ei sinnikkäästi markkinoinnista huolimatta ole juridisesti pätevä peruste tietovaatimukselle.Toivoakseni suurin osa suomalaisista perheistä onkin välttynyt siltä, että viranomainen tietää mihin kellonaikaan aamupala syödään, kuka vie lapsen harrastukseen etc.
Et näköjään kunnioita toisia ihmisiä, kun leimaat koko lasun omien kokemustesi pohjalta. Syytät toisia siitä, mihin itse syylistyt ja koet tekeväsi oikein. Lasu mielestäsi leimaa KAIKKI asiakkaat ja yrittää tehdä pahaa. Lasu ei auta ketään, koska sinä koet niin. Onko ajatusmaailmasi narsistinen? Sinä olet TOTUUS. Sinä haluat mustamaalata julkisesti ja kostaa.
t. Lasun asiakas
Mustamaalaamisella viitataan sellaisen tiedon tahalliseen levittämiseen ja toisen maineen pilaamisen, joka ei ole totta.
Tässä ketjussa on kerrottu asioista, jotka tosiasiallisesti tapahtuvat. Tässä ketjussa on mukana myös paljon viittauksia lehtiartikkeleihin ihan yleisesti hyväksyttävän tason journalistisista verkkojulkaisuista kuten Helsingin Sanomat ja Suomen Kuvalehti. Ketjussa on mukana myös Suomessa tehtyjä tutkimuksia, joissa todetaan vakavia puutteita lastensuojelun prosesseista ilmoitusten vastaanotosta käsittelyyn ja aina sijoitukseen ja sijoituksessa olevien hoitoon saakka. Lisäksi Suomi on saanut useita kertoja moitteita kansainvälisiltä toimijoilta sekä ihmisoikeusloukkauksista ja Istanbulin sopimuksen huolellisuusvelvoitteen rikkomisesta. Näissä sosiaalitoimi on myös hyvin vahvasti osallisena.
Myös lasun uhrit kertoo kokemuksistaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa on juttu miten lapset voivat. En näe kun on tilaajille mutta alussa oikeuspsykologian dosentti muistuttaa että väkivalta on vähentynyt.
Kumma kun samaan aikaan lasun menot ovat räjähtäneet.
Tutkimuksten ja tilastojen mukaan lapset vähenevät, nuorten päihteidenkäyttö vähenee, vanhemmat ovat parempia kuin ennen mutta lasun ilmoitukset ja kulut vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.
Keskimäärin vähenee ei poista sitä, että meillä on jo kymmenvuotiaita kovien huumeiden käyttäjiä. Näiden hoito on kallista.
Jep mutta ne räjähtäneet kulut tulee siitä, että lastensuojelu haalii sinne sata tuhatta turhaa huoli-ilmoitusta vuodessa ja märehtii täysin kunnollisten perheiden asioita.
Eikä sekään auta että erilaiset sossut ja sossujen sukulaiset perustaa näitä huimaa voittoa tahkoavia lainvastaisia laitoksia näille päihdenuorille.
Ei ne tule ilmoituksista vaan siitä, että meillä on suhteellisen pieni määrä lapsia ja nuoria, jotka voivat aivan äärimmäisen huonosti ja heidän laitoshoitonsa maksaa aivan valtavasti. Näillä lapsilla on mielenterveyden pulmaa, päihteitä ja valtavaa traumataustaa. Nämä lapset ovat erittäin itsetuhoisia ja vaativat 24/7 aikuisen vierelleen.
On lapsia joiden tilanne on kriisiytetty sillä että ne on pakotettu kotoa niihin ihmisoikeuksia rikkoviin laitoksiin. Kuka tahansa menee sellaisesta itsetuhoiseksi. Se on seuraus, ei syy.
Okei. Nämä nuoret, jotka ovat itse kertoneet oppineensa narkkaamisen jo kotona, valehtelevat? Päihdevanhempia ei olekaan, vaikka vastasyntyneitä vieroitetaat kovista huumeista? Hekin valehtelevat, jotka kertovat sijaisperheen pelasteneen heidät. Päihteidenkäyttö on aina aloitettu vasta laitoksissa? Sossut ajaa käyttämään huumeita?
Tekstistäsi saa kuvan, että kunnon perheen pitää saada dokata ihan rauhassa. Lapset ja nuoretkin saa tehdä kadulla, mitä lystäävät, kunhan kunnon perhe niistä huolehtii. Päihteitä nuoret alkaa käyttää heti, kun sossu puuttuu?
t. Äiti, jonka 14-v tyttären toi poliisi kännissä kotiin. Tuli myös lasu, tottakai. Ei kännännyt tyttö enää, kun pidettiin jatkossa tytöstä parempaa huolta ihan kotona.
Lohjan 20-vuotias murhaaja sanoo että lastensuojelu tuhosi hänet.
Jos yksi sanoo näin, se on koko totuus😆
Muistutellaanhan mieleen, että yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän. Kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei saa jäädä identifioimatta rajaamalla ilmoitusoikeutta tai vaatimalla ilmoituksiin edes järjestelmällisesti muutamat peruskohdat kuten kaikissa yleisissä lomakkeissa.
Näin ollen jokainen tuhottu lapsi/nuori ja vieläpä tuhosta johtuva murhanhimoisuus ovat aivan liikaa. Niitä ei todellakaan pitäisi antaa anteeksi. Ne pitäisi käsitellä laajasti ja syvällisesti. Yksi voi olla virhe, mutta kaksi on jo ongelma ja kertoo systeemin sokeudesta itselleen ja toisten syyllistämisestä.
Katselin instagramista sosiaalityöntekijöiden perustamaa tiliä kysy lastensuojelusta. Joku kyseli, mitä tehdä kun sijoituksessa on kauhee tai menee vielä huonommin kuin kotona tjsp. Vastaus oli, että olet kokenut jo niin rankkoja asioita ja sijoitus siihen lisäksi on tottakai iso asia. Näiden käsittelemisessä menee paljonkin aikaa ja voikin tuntua myös siltä, että asiat on vielä huonommin, vaikka oikeasti se ei siitä sijoituksesta johdu, vaan kaikesta siitä hirveästä, mitä aiemmin on tapahtunut.
Meneekö mielestänne oikein näin? Varsinkin, kun puutteita on todettu joka kymmenennessä laitoksessa ja muilta osin valvonta on puutteellista ja kun oikeusasiamieskin on todennut laittomuuksia lasten ja nuorten kohtelussa sijoituksen jälkeen.
Eli mielestäsi sijoituksessa menee huonommin kuin kotona? Oletko koskaan miettinyt, miten monta muuta elämää saattaa tuhoutua sijoituksen vuoksi, koska sijoituslapsen elämä on ollut todella vaikea siihen asti? Lapseni luokalla on poika, joka on alkanut oireilemaan siitä lähtien, kun heille tuli erityistä tukea vaativa sijoituslapsi. On jopa sanonut ohimennen kuulemma välillä, että kotona on vaikeaa sen x vuoksi. Lisäksi tuttava työskentelee eräässä laitoksessa. Ei koskaan kerro työstään muuta kuin, että on rankkaa, vaikka pitää työstään erittäin paljon. Vaitiolovelvollisuus pitää.
Sinä sen sijaan syyllistät valtiota, laitoksia ja yksityisiä ihmisiä. Mitenköhän ihmeessä nämä tapaukset, joita koko yhteiskunta yrittää auttaa saa sinulta vain likasangollisen päälleen? Ja mistäköhän syystä aina ne kouluikäiset karkurit ovat niitä, joilla on ollut lapsuuden kodissaan ongelmia ja jotka sitten karkailevat ties minne ja joutuvat huumatuiksi ja raiskatuiksi? Ei taida olla nuorisokotien, laitosten ja sijaisvanhempien syy se, että alkuperäisessä kodissa asiat ovat olleet todella huonosti eikä lapsi ole saanut tarvitsemaansa tukea.
Ja ennen kuin solvaat kommenttiani, niin olen itse tavannut teini-ikäisenä nuorisokotilaisia paikkakunnallani. Kaveripiirini oli silloin hyvin erilainen kuin mitä nykyään ja kävin joskus kyläilemässä paikallisessa nuorisokodissa, vaikka en ikinä ole ollut "asiakkaana" tai millään tavalla ikinä joutunut vaikeuksiin. En koskaan ajatellut, enkä vieläkään eriarvoista ihmisiä sen mukaan, ovatko he lasuasiakkaita tai laitoksessa tms.
Ongelma on myös se että sossut tuhoaa viattomia lapsia matkan varrella kun eivät sitä koston vimmassa huomaa eivätkä välitä !.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, jos mielenterveysongelmainen sukulainen tekee perheestä aiheettomia lasuja, niin tämä perhe hyökkää sosiaalityöntekijöiden silmille ja kieltäytyy edes tapaamasta, koska ”mädät sossut haalii aiheettomia ilmoituksia ja kyttää kunnon perheitä”?!?!
Miksi ette mene siihen sossujen tapaamiseen, kerro että ilmoittaja x kärsii mielenterveysongelmista, osoita että olette normaaleja yhteistyökykyisiä ihmisiä ja homma on sillä selvä? Tunnin juttu. Ja jos tämä sekopää sukulainen tekee uusia ilmoituksia, ne kuitataan yhdellä puhelulla. Kaikilla on tiedossa ilmoittajan motiivit ja mt-ongelmat ja perhe voi jatkaa omaa elämäänsä.
No ei ole tunnin juttu! Ekana puheluita, ajan sopimisia, sitten yleensä eka palaveri.
Ilmoitus tehty vaikka siitä, että kodissa on sotkuista ja lapsia laiminlyödään.
Sitten alkaa lasten tapaamiset, kotikäynnit, uudet tapaamiset. Aikaa kuluu usein yli 3 kk, koska lastensuojelu ei vaan saa aikoja järkättyä. Tapaamisia voi helposti tulla lähes kymmenen ja tälle kun laskee sossujen kulut, vanhempien poissaolot töistä ja lasten poissaolot koulusta... Kallista ja kuormittavaa.
Ja se ei auta mitään, että väittää jonkun tyypin olevan kahjo. Hän ei ole millään tavalla tutkimuksen alla, hänen terveystietojaan ei pyydetä, ilmoitus voi olla nimetön. Täysin hyödytöntä kertoa, että ilmoittaja on hullu.
Missä kunnassa on resurssia tavata enemmän kuin kerran kaksi? Ei pääkaupunkiseudulla ainakaan.
Helsinki.
Lasun työntekijät ovat miellyttäviä, ei siinä mitään. Mutta koko homma on tarpeeton ja perättömistä ilmoituksista alkanut. Monen avioeron jälkipyykki siirtyy lastensuojeluun, jos vanhemmissa tai sukulaisissa on loukkaantuvaa porukkaa tai esim. huolto/tapaaminen on riidanalaista, vaikkapa vain taloudellisista syistä.
Eiväthän ne kuulu lasulle, ja eivät voi tilannetta ratkaista tai mitään yhteistyötä minkään tahon kanssa tehdä. Vaan vain tutkia tapaamisilla, kotikäynneille jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ymmärsinkö oikein, jos mielenterveysongelmainen sukulainen tekee perheestä aiheettomia lasuja, niin tämä perhe hyökkää sosiaalityöntekijöiden silmille ja kieltäytyy edes tapaamasta, koska ”mädät sossut haalii aiheettomia ilmoituksia ja kyttää kunnon perheitä”?!?!
Miksi ette mene siihen sossujen tapaamiseen, kerro että ilmoittaja x kärsii mielenterveysongelmista, osoita että olette normaaleja yhteistyökykyisiä ihmisiä ja homma on sillä selvä? Tunnin juttu. Ja jos tämä sekopää sukulainen tekee uusia ilmoituksia, ne kuitataan yhdellä puhelulla. Kaikilla on tiedossa ilmoittajan motiivit ja mt-ongelmat ja perhe voi jatkaa omaa elämäänsä.
Valitettavasti ei mene näin yksinkertaisesti.
Ilmoitus on lähtökohtaisesti totta.
Perhe kuulustellaan ilmoituksen lähtökohdista. Jos kohde ottaa esiin ilmoituksen epäluotettavuuden, siinä esiintyvät ristiriitaisuudet tai kertoo tekevänsä rikosilmoituksen kunnianloukkauksesta, kohteesta kirjataan helposti, että on yhteistyökyvytön, hyökkäävä, syyttää ilmoituksen tekijää yms. Nämä herättävätkin lisähuolta ja pahimmillaan suojeluvaiston ilmoittajaa kohtaan.
Meidän kohdallamme kävi niin, että esitin todisteetkin uhkailusta etukäteen. Se ei kuitenkaan kiinnostanut, eikä niitä kirjattu mihinkään. Uhkaus ilmoituksesta ja kaikesta viranomaisten sinulle aiheuttamasta pahasta oli tehty useita kertoja, mutta niin vain yhtäkkiä päivystysaikaan heräsi akuutti huoli.
Tuossa tapauksessa rikosilmoitus. Ei tarvitse sossuille kertoa.
Tämä koettu. Poliisi suhtautuu asiallisesti ja tutkii. Ja tekee lasun, koska asiassa mukana lapsia. Mutta lasun toimintaan ei vaikuta millään tavalla. Heidän prosessinsa pyörii edelleen.
Tuolta voi kurkata
https://www.instagram.com/kysylastensuojelusta/
Tottakai voi myös olla sitä mieltä, että negatiiviset kysymykset ovat vain sellaisten pilattujen nuorten esittämiä, jotka niiden umpisurkeat vanhemmat ovat jo tuhoon tuominneet.
Siinäkin tapauksessa, että laitokset ovat pullollaan vakavasti yhteiskuntaa häiritseviä lapsia ja nuoria, pitäisi herätä. Sehän kertoo siitä, että lastensuojelu ei toimi. Missä on varhainen tuki ja apu? Missä on asianmukainen tunnistaminen ja matalankynnyksen lähestyttävyys ja luottamus? Vaikka huudellaan ilmoitusten perään ja ne koskevat vuosittain joka kymmenettä lasta, niin silti menevät ohi nämä, jotka sitten saadaan haaviin vasta kun ovat tuhonneet toistenkin elämiä ja viimesijainen keino tulee käyttöön ensimmäisenä eli sijoitus.
Vai ymmärränkö jotain väärin?
Lisäksi, kun vääriäkin päätöksiä tehdään ja oikeasti kunnollinen nuori joutuu tällaiseen laitokseen, niin miten hänet sieltä voi pelastaa vanhempi, joka on kautta linjan leimattu systeemissä. Vilja Eerikankin tapauksessa oltiin valittu se puoli, jota uskottiin taustoja tarkistamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa on juttu miten lapset voivat. En näe kun on tilaajille mutta alussa oikeuspsykologian dosentti muistuttaa että väkivalta on vähentynyt.
Kumma kun samaan aikaan lasun menot ovat räjähtäneet.
Tutkimuksten ja tilastojen mukaan lapset vähenevät, nuorten päihteidenkäyttö vähenee, vanhemmat ovat parempia kuin ennen mutta lasun ilmoitukset ja kulut vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.
Keskimäärin vähenee ei poista sitä, että meillä on jo kymmenvuotiaita kovien huumeiden käyttäjiä. Näiden hoito on kallista.
Jep mutta ne räjähtäneet kulut tulee siitä, että lastensuojelu haalii sinne sata tuhatta turhaa huoli-ilmoitusta vuodessa ja märehtii täysin kunnollisten perheiden asioita.
Eikä sekään auta että erilaiset sossut ja sossujen sukulaiset perustaa näitä huimaa voittoa tahkoavia lainvastaisia laitoksia näille päihdenuorille.
Ei ne tule ilmoituksista vaan siitä, että meillä on suhteellisen pieni määrä lapsia ja nuoria, jotka voivat aivan äärimmäisen huonosti ja heidän laitoshoitonsa maksaa aivan valtavasti. Näillä lapsilla on mielenterveyden pulmaa, päihteitä ja valtavaa traumataustaa. Nämä lapset ovat erittäin itsetuhoisia ja vaativat 24/7 aikuisen vierelleen.
On lapsia joiden tilanne on kriisiytetty sillä että ne on pakotettu kotoa niihin ihmisoikeuksia rikkoviin laitoksiin. Kuka tahansa menee sellaisesta itsetuhoiseksi. Se on seuraus, ei syy.
Okei. Nämä nuoret, jotka ovat itse kertoneet oppineensa narkkaamisen jo kotona, valehtelevat? Päihdevanhempia ei olekaan, vaikka vastasyntyneitä vieroitetaat kovista huumeista? Hekin valehtelevat, jotka kertovat sijaisperheen pelasteneen heidät. Päihteidenkäyttö on aina aloitettu vasta laitoksissa? Sossut ajaa käyttämään huumeita?
Tekstistäsi saa kuvan, että kunnon perheen pitää saada dokata ihan rauhassa. Lapset ja nuoretkin saa tehdä kadulla, mitä lystäävät, kunhan kunnon perhe niistä huolehtii. Päihteitä nuoret alkaa käyttää heti, kun sossu puuttuu?
t. Äiti, jonka 14-v tyttären toi poliisi kännissä kotiin. Tuli myös lasu, tottakai. Ei kännännyt tyttö enää, kun pidettiin jatkossa tytöstä parempaa huolta ihan kotona.
Lohjan 20-vuotias murhaaja sanoo että lastensuojelu tuhosi hänet.
Jos yksi sanoo näin, se on koko totuus😆
Muistutellaanhan mieleen, että yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän. Kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei saa jäädä identifioimatta rajaamalla ilmoitusoikeutta tai vaatimalla ilmoituksiin edes järjestelmällisesti muutamat peruskohdat kuten kaikissa yleisissä lomakkeissa.
Näin ollen jokainen tuhottu lapsi/nuori ja vieläpä tuhosta johtuva murhanhimoisuus ovat aivan liikaa. Niitä ei todellakaan pitäisi antaa anteeksi. Ne pitäisi käsitellä laajasti ja syvällisesti. Yksi voi olla virhe, mutta kaksi on jo ongelma ja kertoo systeemin sokeudesta itselleen ja toisten syyllistämisestä.
Katselin instagramista sosiaalityöntekijöiden perustamaa tiliä kysy lastensuojelusta. Joku kyseli, mitä tehdä kun sijoituksessa on kauhee tai menee vielä huonommin kuin kotona tjsp. Vastaus oli, että olet kokenut jo niin rankkoja asioita ja sijoitus siihen lisäksi on tottakai iso asia. Näiden käsittelemisessä menee paljonkin aikaa ja voikin tuntua myös siltä, että asiat on vielä huonommin, vaikka oikeasti se ei siitä sijoituksesta johdu, vaan kaikesta siitä hirveästä, mitä aiemmin on tapahtunut.
Meneekö mielestänne oikein näin? Varsinkin, kun puutteita on todettu joka kymmenennessä laitoksessa ja muilta osin valvonta on puutteellista ja kun oikeusasiamieskin on todennut laittomuuksia lasten ja nuorten kohtelussa sijoituksen jälkeen.
Eli mielestäsi sijoituksessa menee huonommin kuin kotona? Oletko koskaan miettinyt, miten monta muuta elämää saattaa tuhoutua sijoituksen vuoksi, koska sijoituslapsen elämä on ollut todella vaikea siihen asti? Lapseni luokalla on poika, joka on alkanut oireilemaan siitä lähtien, kun heille tuli erityistä tukea vaativa sijoituslapsi. On jopa sanonut ohimennen kuulemma välillä, että kotona on vaikeaa sen x vuoksi. Lisäksi tuttava työskentelee eräässä laitoksessa. Ei koskaan kerro työstään muuta kuin, että on rankkaa, vaikka pitää työstään erittäin paljon. Vaitiolovelvollisuus pitää.
Sinä sen sijaan syyllistät valtiota, laitoksia ja yksityisiä ihmisiä. Mitenköhän ihmeessä nämä tapaukset, joita koko yhteiskunta yrittää auttaa saa sinulta vain likasangollisen päälleen? Ja mistäköhän syystä aina ne kouluikäiset karkurit ovat niitä, joilla on ollut lapsuuden kodissaan ongelmia ja jotka sitten karkailevat ties minne ja joutuvat huumatuiksi ja raiskatuiksi? Ei taida olla nuorisokotien, laitosten ja sijaisvanhempien syy se, että alkuperäisessä kodissa asiat ovat olleet todella huonosti eikä lapsi ole saanut tarvitsemaansa tukea.
Sijoitusolosuhteista on tehty valtavat määrät kanteluja ja valvontaviranomaiset on huolissaan niiden huonoista olosuhteista ja lasten asiattomasta kohtelusta.
Ja tuo että sinä käytännössä toteat, että sijoitetulla nuorella ei voi olla oikeusturvaa ollenkaan, koska hänhän nyt tulee paskoista oloista, joiden syyksi voi sitten kipata aivan kaiken.
Ajattelet todella nurinkurisesti. Kun lapsi tulee huonoista oloista ja saa tuen ja turvan laitoksesta, niin mielestäsi lapsella/nuorella ei ole oikeusturvaa (?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella raskasta näistä on puhua / kirjoittaa. Selvästi suuri osa ihmisistä elättelee kaunista kuvaa lastensuojelusta auttavana tahona.
En itsekään 10 vuotta sitten olisi uskonut, mihin kaikkeen lastensuojelu on kykeneväinen, kuinka paljon sillä on toleranssia omille virheille, kuinka tylyä asiakkaiden, myös lasten kohtelu on, kuinka päivänvaloa kestämätöntä dokumentointi on ja kuinka sokeasti ja vastuuta kantamatta lastensuojelu on osaltaan myötävaikuttamassa eron jälkeiseen vainoon.
Jos olisin tiennyt, en ehkä koskaan olisi eronnut, vaan olisin antanut väkivallan jatkua ja pahentua niin, että se olisi johtanut kuolemaani. Ero väkivaltaisesta ja loisineesta hirviöstä teki minusta jo lähtökohtaisesti riskiperheen siitäkin huolimatta, että olen korkeasti koulutettu, täysin päihteetön ja lapset ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa: yksinhuoltaja, taloudellisesti niukka, mutta vakaa tilanne (mies varasti ja käytti hyväkseen) ja haastava työtilanne (olin kontrolloitu ja sidottu kotiin, ammattitaitoni ja korkeakoulutukseni vuosia miehen puolelta mitätöity). Manipuloivat ja patologisesti valehteleva mies tiesi sen. Hän lupasi tehdä elämästämme helvettiä ja onnistui siinä. Sosiaalitoimen myötävaikutuksella.
Tämä liittyy siihen, että lastensuojelu voi tunnistaa huonosti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomihan on hirveän väkivaltainen maa naisia kohtaan. Tämmöisissä tilanteissa koneisto on osa sitä sen sijaan että auttaisi uhria.
Joskus kyllä näkee sitäkin, että äidille annetaan yksinhuoltajuus lasten isän väkivaltaisuuden vuoksi, mutta miten asiat menevät, on paljolti tuurista ja kohdalle osuvan sosiaalityöntekijän ymmärryksestä kiinni. Jotkut sossut yksinkertaisesti vihaavat äitejä. Joillekin lasten isän väkivaltaisuus äitiä kohtaan aiheuttaa tarpeen suojella äitiä ja lapsia, ja joillekin taas tämä on osoitus äidin "heikkoudesta", joka merkitsee soveltumattomuutta lasten huoltajaksi. Jälkimmäinen on tietysti kaksoisrangaistus uhria kohtaan.
Lähisuhdenväkivalta ja esimerkiksis vainoaminen tunnistetaan huonosti lastensuojelussa. Vaikka kyseessä on poliisiasia, ja lasu voisi konsultoida poliisia, asia leimataan sillä, että "vanhemmat riitelevät". Lasu ei kykene huomaamaan valtasuhteita ja asiatonta toimintaa. Ei, vaikka lapsi olisi vainoamisen välikappale. Jos uhri yrittää puolustautua jotenkin, asia leimataan riitelyksi ja kehotetaan hankkimaan apua omiin ongelmiin. Eli jos olet uhri, olet huono lasun mielestä.
THL:lla on ohjeistuksia vainon tunnistamiseen lastensuojelussa, mutta käytännössä tämä ei näy mitenkään. Istanbulin sopimus sitoo myös lasun työntekijöitä, mutta toteutus on käytännössä vitsi.
Kiusaamisen ja vainoamisen voi lopettaa kiusaajaa. Kun uhria kehotetaan miettimään vainoajan läsnäollessa, mitä hän voisi tehdä asialle, tilanne on painajaismainen. Mitä voi tehdä? Alistuta uhkauksiin, kuolla? Näyttää lapsille, että kiusaamalla voittaa.
Maallikkona ajattelen, että lasu suojelee lapsia. Aikuisen vainoaminen on poliisiasia. Jos vaikutuksia lapseen, poliisi ja lastensuojelu. Äärimmäisen vaikeita asioita sekä poliisille että lasulle. Miten henkinen väkivalta todistetaan ja todetaan? Eikös lapsia kuitenkin tule kuulluksi ja mennä sen mukaan. Tosin kumpikin vanhempi voi manipuloida pientä lasta. Jos lapsi pelkää, eikö hän kerro siitä lasulle. Mitä jos molemmat vanhemmat näkevät itsensä täydellisenä ja toisen vanhemman kelvottomana. Ja molemmat ovat varmoja omasta täydellisyydestään ja toisen kelvottomuudesta.
Suomessa sekä isät että äidit ovat tappaneet lapsiaan huoltajuuskiistoissa ja erotilanteissa ja jotkut itsensäkin. Naisiakin yllättävän paljon. Monet eivät ole olleet millään lailla lasun piirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuolta voi kurkata
https://www.instagram.com/kysylastensuojelusta/
Tottakai voi myös olla sitä mieltä, että negatiiviset kysymykset ovat vain sellaisten pilattujen nuorten esittämiä, jotka niiden umpisurkeat vanhemmat ovat jo tuhoon tuominneet.
Siinäkin tapauksessa, että laitokset ovat pullollaan vakavasti yhteiskuntaa häiritseviä lapsia ja nuoria, pitäisi herätä. Sehän kertoo siitä, että lastensuojelu ei toimi. Missä on varhainen tuki ja apu? Missä on asianmukainen tunnistaminen ja matalankynnyksen lähestyttävyys ja luottamus? Vaikka huudellaan ilmoitusten perään ja ne koskevat vuosittain joka kymmenettä lasta, niin silti menevät ohi nämä, jotka sitten saadaan haaviin vasta kun ovat tuhonneet toistenkin elämiä ja viimesijainen keino tulee käyttöön ensimmäisenä eli sijoitus.
Vai ymmärränkö jotain väärin?
Lisäksi, kun vääriäkin päätöksiä tehdään ja oikeasti kunnollinen nuori joutuu tällaiseen laitokseen, niin miten hänet sieltä voi pelastaa vanhempi, joka on kautta linjan leimattu systeemissä. Vilja Eerikankin tapauksessa oltiin valittu se puoli, jota uskottiin taustoja tarkistamatta.
Ei pysty pelastamaan mitenkään. Monessa tapauksessa lapsen loppuelämä on pilattu tai ainakin joutuu käsittelemään traumoja todella pitkän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta voi kurkata
https://www.instagram.com/kysylastensuojelusta/
Tottakai voi myös olla sitä mieltä, että negatiiviset kysymykset ovat vain sellaisten pilattujen nuorten esittämiä, jotka niiden umpisurkeat vanhemmat ovat jo tuhoon tuominneet.
Siinäkin tapauksessa, että laitokset ovat pullollaan vakavasti yhteiskuntaa häiritseviä lapsia ja nuoria, pitäisi herätä. Sehän kertoo siitä, että lastensuojelu ei toimi. Missä on varhainen tuki ja apu? Missä on asianmukainen tunnistaminen ja matalankynnyksen lähestyttävyys ja luottamus? Vaikka huudellaan ilmoitusten perään ja ne koskevat vuosittain joka kymmenettä lasta, niin silti menevät ohi nämä, jotka sitten saadaan haaviin vasta kun ovat tuhonneet toistenkin elämiä ja viimesijainen keino tulee käyttöön ensimmäisenä eli sijoitus.
Vai ymmärränkö jotain väärin?
Lisäksi, kun vääriäkin päätöksiä tehdään ja oikeasti kunnollinen nuori joutuu tällaiseen laitokseen, niin miten hänet sieltä voi pelastaa vanhempi, joka on kautta linjan leimattu systeemissä. Vilja Eerikankin tapauksessa oltiin valittu se puoli, jota uskottiin taustoja tarkistamatta.
Ei pysty pelastamaan mitenkään. Monessa tapauksessa lapsen loppuelämä on pilattu tai ainakin joutuu käsittelemään traumoja todella pitkän aikaa.
Tämä on sitä niin kutsuttua traumalobbausta joka on tullut uutena huolilobbauksen rinnalle.
Eli väitetään että jokin "trauma" pilaa lapsen lopullisesti eikä mitään voi enää tehdä, menetetty tapaus. Näin saadaan syy laitostaa se loppuelämäkseen. Bisnes. Olot voidaan pitää kuinka huonoina tahansa koska kaikkihan on sen trauman vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella raskasta näistä on puhua / kirjoittaa. Selvästi suuri osa ihmisistä elättelee kaunista kuvaa lastensuojelusta auttavana tahona.
En itsekään 10 vuotta sitten olisi uskonut, mihin kaikkeen lastensuojelu on kykeneväinen, kuinka paljon sillä on toleranssia omille virheille, kuinka tylyä asiakkaiden, myös lasten kohtelu on, kuinka päivänvaloa kestämätöntä dokumentointi on ja kuinka sokeasti ja vastuuta kantamatta lastensuojelu on osaltaan myötävaikuttamassa eron jälkeiseen vainoon.
Jos olisin tiennyt, en ehkä koskaan olisi eronnut, vaan olisin antanut väkivallan jatkua ja pahentua niin, että se olisi johtanut kuolemaani. Ero väkivaltaisesta ja loisineesta hirviöstä teki minusta jo lähtökohtaisesti riskiperheen siitäkin huolimatta, että olen korkeasti koulutettu, täysin päihteetön ja lapset ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa: yksinhuoltaja, taloudellisesti niukka, mutta vakaa tilanne (mies varasti ja käytti hyväkseen) ja haastava työtilanne (olin kontrolloitu ja sidottu kotiin, ammattitaitoni ja korkeakoulutukseni vuosia miehen puolelta mitätöity). Manipuloivat ja patologisesti valehteleva mies tiesi sen. Hän lupasi tehdä elämästämme helvettiä ja onnistui siinä. Sosiaalitoimen myötävaikutuksella.
Tämä liittyy siihen, että lastensuojelu voi tunnistaa huonosti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomihan on hirveän väkivaltainen maa naisia kohtaan. Tämmöisissä tilanteissa koneisto on osa sitä sen sijaan että auttaisi uhria.
Joskus kyllä näkee sitäkin, että äidille annetaan yksinhuoltajuus lasten isän väkivaltaisuuden vuoksi, mutta miten asiat menevät, on paljolti tuurista ja kohdalle osuvan sosiaalityöntekijän ymmärryksestä kiinni. Jotkut sossut yksinkertaisesti vihaavat äitejä. Joillekin lasten isän väkivaltaisuus äitiä kohtaan aiheuttaa tarpeen suojella äitiä ja lapsia, ja joillekin taas tämä on osoitus äidin "heikkoudesta", joka merkitsee soveltumattomuutta lasten huoltajaksi. Jälkimmäinen on tietysti kaksoisrangaistus uhria kohtaan.
Lähisuhdenväkivalta ja esimerkiksis vainoaminen tunnistetaan huonosti lastensuojelussa. Vaikka kyseessä on poliisiasia, ja lasu voisi konsultoida poliisia, asia leimataan sillä, että "vanhemmat riitelevät". Lasu ei kykene huomaamaan valtasuhteita ja asiatonta toimintaa. Ei, vaikka lapsi olisi vainoamisen välikappale. Jos uhri yrittää puolustautua jotenkin, asia leimataan riitelyksi ja kehotetaan hankkimaan apua omiin ongelmiin. Eli jos olet uhri, olet huono lasun mielestä.
THL:lla on ohjeistuksia vainon tunnistamiseen lastensuojelussa, mutta käytännössä tämä ei näy mitenkään. Istanbulin sopimus sitoo myös lasun työntekijöitä, mutta toteutus on käytännössä vitsi.
Kiusaamisen ja vainoamisen voi lopettaa kiusaajaa. Kun uhria kehotetaan miettimään vainoajan läsnäollessa, mitä hän voisi tehdä asialle, tilanne on painajaismainen. Mitä voi tehdä? Alistuta uhkauksiin, kuolla? Näyttää lapsille, että kiusaamalla voittaa.
Maallikkona ajattelen, että lasu suojelee lapsia. Aikuisen vainoaminen on poliisiasia. Jos vaikutuksia lapseen, poliisi ja lastensuojelu. Äärimmäisen vaikeita asioita sekä poliisille että lasulle. Miten henkinen väkivalta todistetaan ja todetaan? Eikös lapsia kuitenkin tule kuulluksi ja mennä sen mukaan. Tosin kumpikin vanhempi voi manipuloida pientä lasta. Jos lapsi pelkää, eikö hän kerro siitä lasulle. Mitä jos molemmat vanhemmat näkevät itsensä täydellisenä ja toisen vanhemman kelvottomana. Ja molemmat ovat varmoja omasta täydellisyydestään ja toisen kelvottomuudesta.
Suomessa sekä isät että äidit ovat tappaneet lapsiaan huoltajuuskiistoissa ja erotilanteissa ja jotkut itsensäkin. Naisiakin yllättävän paljon. Monet eivät ole olleet millään lailla lasun piirissä.
Sossujen sana on jumalankin yläpuolella. Kaikki heidän sanansa on "totta". Vanhempia ei usko kukaan. Pienikin epäily että vanhemmat on pahoja riittää. Tämä on sossujen toiminnassa se joka antaa heille "kiksit".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolta voi kurkata
https://www.instagram.com/kysylastensuojelusta/
Tottakai voi myös olla sitä mieltä, että negatiiviset kysymykset ovat vain sellaisten pilattujen nuorten esittämiä, jotka niiden umpisurkeat vanhemmat ovat jo tuhoon tuominneet.
Siinäkin tapauksessa, että laitokset ovat pullollaan vakavasti yhteiskuntaa häiritseviä lapsia ja nuoria, pitäisi herätä. Sehän kertoo siitä, että lastensuojelu ei toimi. Missä on varhainen tuki ja apu? Missä on asianmukainen tunnistaminen ja matalankynnyksen lähestyttävyys ja luottamus? Vaikka huudellaan ilmoitusten perään ja ne koskevat vuosittain joka kymmenettä lasta, niin silti menevät ohi nämä, jotka sitten saadaan haaviin vasta kun ovat tuhonneet toistenkin elämiä ja viimesijainen keino tulee käyttöön ensimmäisenä eli sijoitus.
Vai ymmärränkö jotain väärin?
Lisäksi, kun vääriäkin päätöksiä tehdään ja oikeasti kunnollinen nuori joutuu tällaiseen laitokseen, niin miten hänet sieltä voi pelastaa vanhempi, joka on kautta linjan leimattu systeemissä. Vilja Eerikankin tapauksessa oltiin valittu se puoli, jota uskottiin taustoja tarkistamatta.
Ei pysty pelastamaan mitenkään. Monessa tapauksessa lapsen loppuelämä on pilattu tai ainakin joutuu käsittelemään traumoja todella pitkän aikaa.
Tämä on sitä niin kutsuttua traumalobbausta joka on tullut uutena huolilobbauksen rinnalle.
Eli väitetään että jokin "trauma" pilaa lapsen lopullisesti eikä mitään voi enää tehdä, menetetty tapaus. Näin saadaan syy laitostaa se loppuelämäkseen. Bisnes. Olot voidaan pitää kuinka huonoina tahansa koska kaikkihan on sen trauman vika.
Jep. Ikuinen kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän vielä tällaisella kommentilla muistutella Sannikkaa (Yle) ottamaan keskustelussaan esiin Vantaalla vallitsevan ristiriidan. Aiempia kommenttejani ei ilmeisesti niiden asiattomuuden tai hyökkäävyyden vuoksi ole julkaistu.
Olisin kiitollinen, jos joku samaa mieltä oleva muokkaisi tekstin paremmaksi ja lähestyisi Marja Sannikkaa vaikka instagramissa. Toki hienoa, jos joku vääntää minulle rautalangasta, mistä tässä Vantaan touhussa oikein on kysymys.
Vantaan sosiaali- ja terveysalan resurssipula on yleisesti tiedossa. Lääkärivajaus on vakavaa. Toinen erityinen kipupiste on perhepalveluiden ja etenkin lastensuojelun henkilöstövajaus. Vantaan perhepalveluista on lähtenyt viime syksynä useita työntekijöitä esimerkiksi lastensuojelun laitoksia valvovasta tiimistä. Tämän lisäksi lastensuojelun virka-aikaisessa päivystyksessä oli syksyllä 2019 jäljellä vain yksi sosiaalityöntekijä viidestä.
Tästäkin huolimatta Vantaan johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg kehoitti helmikuussa 2020 kaikkia kääntämään katseensa mm. urheiluvalmennettaviin lapsiin ja yleisellä tasolla hän ohjeisti jokaista kantamaan vastuunsa ja tekemään ilmoituksia:
”Jos miettii, että onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin, niin usein se jo kertoo, että on varmasti jotain, mihin jonkun kannattaisi tarttua."
Keskustelussa perjantaina on mukana lastensuojelun palvelupäällikkö Vantaalta. Hän varmasti pystyy vastaamaan kysymykseen siitä, eikö rajalliset resurssit olisi syytä kohdentaa kaikista hädänalaisimpiin? Esimerkiksi Englannissa keskeinen laki jakaa lapset kahteen luokkaan ”tuen tarpeessa oleviin lapsiin” ja ”vaarassa oleviin lapsiin”. Kallista harrastusta määrätietoisesti ystäviensä kanssa terveenä pysyen ja lähtökohtaisesti vanhempiensa tukemana harrastavat eivät kuulune kumpaankaan luokitukseen. Kehoitus alhaisen kynnyksen ilmoituksiin on muutenkin ristiriitainen tilanteessa, jossa on kokonaisvaltainen hätä myös terveyspalveluissa avutta jäävien ohjautuessa osittain kuormittamaan lastensuojelua.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä tällaisella kommentilla muistutella Sannikkaa (Yle) ottamaan keskustelussaan esiin Vantaalla vallitsevan ristiriidan. Aiempia kommenttejani ei ilmeisesti niiden asiattomuuden tai hyökkäävyyden vuoksi ole julkaistu.
Olisin kiitollinen, jos joku samaa mieltä oleva muokkaisi tekstin paremmaksi ja lähestyisi Marja Sannikkaa vaikka instagramissa. Toki hienoa, jos joku vääntää minulle rautalangasta, mistä tässä Vantaan touhussa oikein on kysymys.
Vantaan sosiaali- ja terveysalan resurssipula on yleisesti tiedossa. Lääkärivajaus on vakavaa. Toinen erityinen kipupiste on perhepalveluiden ja etenkin lastensuojelun henkilöstövajaus. Vantaan perhepalveluista on lähtenyt viime syksynä useita työntekijöitä esimerkiksi lastensuojelun laitoksia valvovasta tiimistä. Tämän lisäksi lastensuojelun virka-aikaisessa päivystyksessä oli syksyllä 2019 jäljellä vain yksi sosiaalityöntekijä viidestä.
Tästäkin huolimatta Vantaan johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg kehoitti helmikuussa 2020 kaikkia kääntämään katseensa mm. urheiluvalmennettaviin lapsiin ja yleisellä tasolla hän ohjeisti jokaista kantamaan vastuunsa ja tekemään ilmoituksia:
”Jos miettii, että onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin, niin usein se jo kertoo, että on varmasti jotain, mihin jonkun kannattaisi tarttua."Keskustelussa perjantaina on mukana lastensuojelun palvelupäällikkö Vantaalta. Hän varmasti pystyy vastaamaan kysymykseen siitä, eikö rajalliset resurssit olisi syytä kohdentaa kaikista hädänalaisimpiin? Esimerkiksi Englannissa keskeinen laki jakaa lapset kahteen luokkaan ”tuen tarpeessa oleviin lapsiin” ja ”vaarassa oleviin lapsiin”. Kallista harrastusta määrätietoisesti ystäviensä kanssa terveenä pysyen ja lähtökohtaisesti vanhempiensa tukemana harrastavat eivät kuulune kumpaankaan luokitukseen. Kehoitus alhaisen kynnyksen ilmoituksiin on muutenkin ristiriitainen tilanteessa, jossa on kokonaisvaltainen hätä myös terveyspalveluissa avutta jäävien ohjautuessa osittain kuormittamaan lastensuojelua.
Nyt julkaistiin. Taitaa olla eri tarkistajat töissä kuin eilen. Marja Sannikka oli itse myös eilen mukana keskustelussa klo 21 saakka. Ehkei tänään enää sitten luekaan. No, ehkäpä toiminta vain näyttäytyy epäsystemaattisena, vaikkei oikeasti sitä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hesarissa on juttu miten lapset voivat. En näe kun on tilaajille mutta alussa oikeuspsykologian dosentti muistuttaa että väkivalta on vähentynyt.
Kumma kun samaan aikaan lasun menot ovat räjähtäneet.
Tutkimuksten ja tilastojen mukaan lapset vähenevät, nuorten päihteidenkäyttö vähenee, vanhemmat ovat parempia kuin ennen mutta lasun ilmoitukset ja kulut vain kasvaa ja kasvaa ja kasvaa.
Keskimäärin vähenee ei poista sitä, että meillä on jo kymmenvuotiaita kovien huumeiden käyttäjiä. Näiden hoito on kallista.
Jep mutta ne räjähtäneet kulut tulee siitä, että lastensuojelu haalii sinne sata tuhatta turhaa huoli-ilmoitusta vuodessa ja märehtii täysin kunnollisten perheiden asioita.
Eikä sekään auta että erilaiset sossut ja sossujen sukulaiset perustaa näitä huimaa voittoa tahkoavia lainvastaisia laitoksia näille päihdenuorille.
Ei ne tule ilmoituksista vaan siitä, että meillä on suhteellisen pieni määrä lapsia ja nuoria, jotka voivat aivan äärimmäisen huonosti ja heidän laitoshoitonsa maksaa aivan valtavasti. Näillä lapsilla on mielenterveyden pulmaa, päihteitä ja valtavaa traumataustaa. Nämä lapset ovat erittäin itsetuhoisia ja vaativat 24/7 aikuisen vierelleen.
On lapsia joiden tilanne on kriisiytetty sillä että ne on pakotettu kotoa niihin ihmisoikeuksia rikkoviin laitoksiin. Kuka tahansa menee sellaisesta itsetuhoiseksi. Se on seuraus, ei syy.
Okei. Nämä nuoret, jotka ovat itse kertoneet oppineensa narkkaamisen jo kotona, valehtelevat? Päihdevanhempia ei olekaan, vaikka vastasyntyneitä vieroitetaat kovista huumeista? Hekin valehtelevat, jotka kertovat sijaisperheen pelasteneen heidät. Päihteidenkäyttö on aina aloitettu vasta laitoksissa? Sossut ajaa käyttämään huumeita?
Tekstistäsi saa kuvan, että kunnon perheen pitää saada dokata ihan rauhassa. Lapset ja nuoretkin saa tehdä kadulla, mitä lystäävät, kunhan kunnon perhe niistä huolehtii. Päihteitä nuoret alkaa käyttää heti, kun sossu puuttuu?
t. Äiti, jonka 14-v tyttären toi poliisi kännissä kotiin. Tuli myös lasu, tottakai. Ei kännännyt tyttö enää, kun pidettiin jatkossa tytöstä parempaa huolta ihan kotona.
Lohjan 20-vuotias murhaaja sanoo että lastensuojelu tuhosi hänet.
Jos yksi sanoo näin, se on koko totuus😆
Muistutellaanhan mieleen, että yksi ilmoitus liikaa on parempi kuin yksi liian vähän. Kukaan kaltoinkohdeltu lapsi ei saa jäädä identifioimatta rajaamalla ilmoitusoikeutta tai vaatimalla ilmoituksiin edes järjestelmällisesti muutamat peruskohdat kuten kaikissa yleisissä lomakkeissa.
Näin ollen jokainen tuhottu lapsi/nuori ja vieläpä tuhosta johtuva murhanhimoisuus ovat aivan liikaa. Niitä ei todellakaan pitäisi antaa anteeksi. Ne pitäisi käsitellä laajasti ja syvällisesti. Yksi voi olla virhe, mutta kaksi on jo ongelma ja kertoo systeemin sokeudesta itselleen ja toisten syyllistämisestä.
Katselin instagramista sosiaalityöntekijöiden perustamaa tiliä kysy lastensuojelusta. Joku kyseli, mitä tehdä kun sijoituksessa on kauhee tai menee vielä huonommin kuin kotona tjsp. Vastaus oli, että olet kokenut jo niin rankkoja asioita ja sijoitus siihen lisäksi on tottakai iso asia. Näiden käsittelemisessä menee paljonkin aikaa ja voikin tuntua myös siltä, että asiat on vielä huonommin, vaikka oikeasti se ei siitä sijoituksesta johdu, vaan kaikesta siitä hirveästä, mitä aiemmin on tapahtunut.
Meneekö mielestänne oikein näin? Varsinkin, kun puutteita on todettu joka kymmenennessä laitoksessa ja muilta osin valvonta on puutteellista ja kun oikeusasiamieskin on todennut laittomuuksia lasten ja nuorten kohtelussa sijoituksen jälkeen.
Eli mielestäsi sijoituksessa menee huonommin kuin kotona? Oletko koskaan miettinyt, miten monta muuta elämää saattaa tuhoutua sijoituksen vuoksi, koska sijoituslapsen elämä on ollut todella vaikea siihen asti? Lapseni luokalla on poika, joka on alkanut oireilemaan siitä lähtien, kun heille tuli erityistä tukea vaativa sijoituslapsi. On jopa sanonut ohimennen kuulemma välillä, että kotona on vaikeaa sen x vuoksi. Lisäksi tuttava työskentelee eräässä laitoksessa. Ei koskaan kerro työstään muuta kuin, että on rankkaa, vaikka pitää työstään erittäin paljon. Vaitiolovelvollisuus pitää.
Sinä sen sijaan syyllistät valtiota, laitoksia ja yksityisiä ihmisiä. Mitenköhän ihmeessä nämä tapaukset, joita koko yhteiskunta yrittää auttaa saa sinulta vain likasangollisen päälleen? Ja mistäköhän syystä aina ne kouluikäiset karkurit ovat niitä, joilla on ollut lapsuuden kodissaan ongelmia ja jotka sitten karkailevat ties minne ja joutuvat huumatuiksi ja raiskatuiksi? Ei taida olla nuorisokotien, laitosten ja sijaisvanhempien syy se, että alkuperäisessä kodissa asiat ovat olleet todella huonosti eikä lapsi ole saanut tarvitsemaansa tukea.
Sijoitusolosuhteista on tehty valtavat määrät kanteluja ja valvontaviranomaiset on huolissaan niiden huonoista olosuhteista ja lasten asiattomasta kohtelusta.
Ja tuo että sinä käytännössä toteat, että sijoitetulla nuorella ei voi olla oikeusturvaa ollenkaan, koska hänhän nyt tulee paskoista oloista, joiden syyksi voi sitten kipata aivan kaiken.
Ajattelet todella nurinkurisesti. Kun lapsi tulee huonoista oloista ja saa tuen ja turvan laitoksesta, niin mielestäsi lapsella/nuorella ei ole oikeusturvaa (?)
Niin. Koska sinä juuri kuvasit tilanteen miten se sitten etenee: Tällaista lasta/nuorta voi laitoksessa kohdella miten tahansa, koska jos hän mitä sanoo, aina voidaan panna kaikki sen taustan syyksi.
Ja pannaan.
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä tällaisella kommentilla muistutella Sannikkaa (Yle) ottamaan keskustelussaan esiin Vantaalla vallitsevan ristiriidan. Aiempia kommenttejani ei ilmeisesti niiden asiattomuuden tai hyökkäävyyden vuoksi ole julkaistu.
Olisin kiitollinen, jos joku samaa mieltä oleva muokkaisi tekstin paremmaksi ja lähestyisi Marja Sannikkaa vaikka instagramissa. Toki hienoa, jos joku vääntää minulle rautalangasta, mistä tässä Vantaan touhussa oikein on kysymys.
Vantaan sosiaali- ja terveysalan resurssipula on yleisesti tiedossa. Lääkärivajaus on vakavaa. Toinen erityinen kipupiste on perhepalveluiden ja etenkin lastensuojelun henkilöstövajaus. Vantaan perhepalveluista on lähtenyt viime syksynä useita työntekijöitä esimerkiksi lastensuojelun laitoksia valvovasta tiimistä. Tämän lisäksi lastensuojelun virka-aikaisessa päivystyksessä oli syksyllä 2019 jäljellä vain yksi sosiaalityöntekijä viidestä.
Tästäkin huolimatta Vantaan johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg kehoitti helmikuussa 2020 kaikkia kääntämään katseensa mm. urheiluvalmennettaviin lapsiin ja yleisellä tasolla hän ohjeisti jokaista kantamaan vastuunsa ja tekemään ilmoituksia:
”Jos miettii, että onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin, niin usein se jo kertoo, että on varmasti jotain, mihin jonkun kannattaisi tarttua."Keskustelussa perjantaina on mukana lastensuojelun palvelupäällikkö Vantaalta. Hän varmasti pystyy vastaamaan kysymykseen siitä, eikö rajalliset resurssit olisi syytä kohdentaa kaikista hädänalaisimpiin? Esimerkiksi Englannissa keskeinen laki jakaa lapset kahteen luokkaan ”tuen tarpeessa oleviin lapsiin” ja ”vaarassa oleviin lapsiin”. Kallista harrastusta määrätietoisesti ystäviensä kanssa terveenä pysyen ja lähtökohtaisesti vanhempiensa tukemana harrastavat eivät kuulune kumpaankaan luokitukseen. Kehoitus alhaisen kynnyksen ilmoituksiin on muutenkin ristiriitainen tilanteessa, jossa on kokonaisvaltainen hätä myös terveyspalveluissa avutta jäävien ohjautuessa osittain kuormittamaan lastensuojelua.
Oisko niissä luistelijoissa ketään viemään tuota kommenttia eteenpäin ja osaksi tätä keskustelua? Siellä varmaan vaikutusvaltaisia vanhempia. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Yritän vielä tällaisella kommentilla muistutella Sannikkaa (Yle) ottamaan keskustelussaan esiin Vantaalla vallitsevan ristiriidan. Aiempia kommenttejani ei ilmeisesti niiden asiattomuuden tai hyökkäävyyden vuoksi ole julkaistu.
Olisin kiitollinen, jos joku samaa mieltä oleva muokkaisi tekstin paremmaksi ja lähestyisi Marja Sannikkaa vaikka instagramissa. Toki hienoa, jos joku vääntää minulle rautalangasta, mistä tässä Vantaan touhussa oikein on kysymys.
Vantaan sosiaali- ja terveysalan resurssipula on yleisesti tiedossa. Lääkärivajaus on vakavaa. Toinen erityinen kipupiste on perhepalveluiden ja etenkin lastensuojelun henkilöstövajaus. Vantaan perhepalveluista on lähtenyt viime syksynä useita työntekijöitä esimerkiksi lastensuojelun laitoksia valvovasta tiimistä. Tämän lisäksi lastensuojelun virka-aikaisessa päivystyksessä oli syksyllä 2019 jäljellä vain yksi sosiaalityöntekijä viidestä.
Tästäkin huolimatta Vantaan johtava sosiaalityöntekijä Hanna Holmberg kehoitti helmikuussa 2020 kaikkia kääntämään katseensa mm. urheiluvalmennettaviin lapsiin ja yleisellä tasolla hän ohjeisti jokaista kantamaan vastuunsa ja tekemään ilmoituksia:
”Jos miettii, että onkohan tuolla lapsella kaikki hyvin, niin usein se jo kertoo, että on varmasti jotain, mihin jonkun kannattaisi tarttua."Keskustelussa perjantaina on mukana lastensuojelun palvelupäällikkö Vantaalta. Hän varmasti pystyy vastaamaan kysymykseen siitä, eikö rajalliset resurssit olisi syytä kohdentaa kaikista hädänalaisimpiin? Esimerkiksi Englannissa keskeinen laki jakaa lapset kahteen luokkaan ”tuen tarpeessa oleviin lapsiin” ja ”vaarassa oleviin lapsiin”. Kallista harrastusta määrätietoisesti ystäviensä kanssa terveenä pysyen ja lähtökohtaisesti vanhempiensa tukemana harrastavat eivät kuulune kumpaankaan luokitukseen. Kehoitus alhaisen kynnyksen ilmoituksiin on muutenkin ristiriitainen tilanteessa, jossa on kokonaisvaltainen hätä myös terveyspalveluissa avutta jäävien ohjautuessa osittain kuormittamaan lastensuojelua.
Ongelma on se että sossut haluaa ns. "helppoja sulkia hattuunsa", joten tämän takia oikeat ongelmatapaukset sivuutetaan ja keskitytään helppoihin/puolustuskyvyttömiin uhreihin. Suurimmat osat tapauksista on juuri näitä.
Vierailija kirjoitti:
Tuolta voi kurkata
https://www.instagram.com/kysylastensuojelusta/
Tottakai voi myös olla sitä mieltä, että negatiiviset kysymykset ovat vain sellaisten pilattujen nuorten esittämiä, jotka niiden umpisurkeat vanhemmat ovat jo tuhoon tuominneet.
Siinäkin tapauksessa, että laitokset ovat pullollaan vakavasti yhteiskuntaa häiritseviä lapsia ja nuoria, pitäisi herätä. Sehän kertoo siitä, että lastensuojelu ei toimi. Missä on varhainen tuki ja apu? Missä on asianmukainen tunnistaminen ja matalankynnyksen lähestyttävyys ja luottamus? Vaikka huudellaan ilmoitusten perään ja ne koskevat vuosittain joka kymmenettä lasta, niin silti menevät ohi nämä, jotka sitten saadaan haaviin vasta kun ovat tuhonneet toistenkin elämiä ja viimesijainen keino tulee käyttöön ensimmäisenä eli sijoitus.
Vai ymmärränkö jotain väärin?
Lisäksi, kun vääriäkin päätöksiä tehdään ja oikeasti kunnollinen nuori joutuu tällaiseen laitokseen, niin miten hänet sieltä voi pelastaa vanhempi, joka on kautta linjan leimattu systeemissä. Vilja Eerikankin tapauksessa oltiin valittu se puoli, jota uskottiin taustoja tarkistamatta.
Vilja Eerikan tapauksessa kummatkin kotivaihtoehdot olivat huonoja.
Äiti itse alkoholisti, joka ei pystynyt huolehtimaan lapsestaan, vaan lapsi kulki likaisena resuisissa vaatteissa, jäi yksin kotiin äipän baarireissujen ajaksi jne. Useita lastensuojeluilmoituksia silloinkin. Siksi huoltajuus siirrettiin isälle ja se osoittautuikin sitten vielä hirveämmäksi vaihtoehdoksi.
Jossakin oikeuden pöytäkirjassa todetaan, että se 4 kk perhekodissa vaikuttaa olleen lapsen elämän ainoa onnellinen ja turvallinen aika.
Olen sitä mieltä, että vanhempia ymmärretään ja myötäillään aivan liian pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella raskasta näistä on puhua / kirjoittaa. Selvästi suuri osa ihmisistä elättelee kaunista kuvaa lastensuojelusta auttavana tahona.
En itsekään 10 vuotta sitten olisi uskonut, mihin kaikkeen lastensuojelu on kykeneväinen, kuinka paljon sillä on toleranssia omille virheille, kuinka tylyä asiakkaiden, myös lasten kohtelu on, kuinka päivänvaloa kestämätöntä dokumentointi on ja kuinka sokeasti ja vastuuta kantamatta lastensuojelu on osaltaan myötävaikuttamassa eron jälkeiseen vainoon.
Jos olisin tiennyt, en ehkä koskaan olisi eronnut, vaan olisin antanut väkivallan jatkua ja pahentua niin, että se olisi johtanut kuolemaani. Ero väkivaltaisesta ja loisineesta hirviöstä teki minusta jo lähtökohtaisesti riskiperheen siitäkin huolimatta, että olen korkeasti koulutettu, täysin päihteetön ja lapset ovat olleet minulle aina kaikki kaikessa: yksinhuoltaja, taloudellisesti niukka, mutta vakaa tilanne (mies varasti ja käytti hyväkseen) ja haastava työtilanne (olin kontrolloitu ja sidottu kotiin, ammattitaitoni ja korkeakoulutukseni vuosia miehen puolelta mitätöity). Manipuloivat ja patologisesti valehteleva mies tiesi sen. Hän lupasi tehdä elämästämme helvettiä ja onnistui siinä. Sosiaalitoimen myötävaikutuksella.
Tämä liittyy siihen, että lastensuojelu voi tunnistaa huonosti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomihan on hirveän väkivaltainen maa naisia kohtaan. Tämmöisissä tilanteissa koneisto on osa sitä sen sijaan että auttaisi uhria.
Joskus kyllä näkee sitäkin, että äidille annetaan yksinhuoltajuus lasten isän väkivaltaisuuden vuoksi, mutta miten asiat menevät, on paljolti tuurista ja kohdalle osuvan sosiaalityöntekijän ymmärryksestä kiinni. Jotkut sossut yksinkertaisesti vihaavat äitejä. Joillekin lasten isän väkivaltaisuus äitiä kohtaan aiheuttaa tarpeen suojella äitiä ja lapsia, ja joillekin taas tämä on osoitus äidin "heikkoudesta", joka merkitsee soveltumattomuutta lasten huoltajaksi. Jälkimmäinen on tietysti kaksoisrangaistus uhria kohtaan.
Lähisuhdenväkivalta ja esimerkiksis vainoaminen tunnistetaan huonosti lastensuojelussa. Vaikka kyseessä on poliisiasia, ja lasu voisi konsultoida poliisia, asia leimataan sillä, että "vanhemmat riitelevät". Lasu ei kykene huomaamaan valtasuhteita ja asiatonta toimintaa. Ei, vaikka lapsi olisi vainoamisen välikappale. Jos uhri yrittää puolustautua jotenkin, asia leimataan riitelyksi ja kehotetaan hankkimaan apua omiin ongelmiin. Eli jos olet uhri, olet huono lasun mielestä.
THL:lla on ohjeistuksia vainon tunnistamiseen lastensuojelussa, mutta käytännössä tämä ei näy mitenkään. Istanbulin sopimus sitoo myös lasun työntekijöitä, mutta toteutus on käytännössä vitsi.
Kiusaamisen ja vainoamisen voi lopettaa kiusaajaa. Kun uhria kehotetaan miettimään vainoajan läsnäollessa, mitä hän voisi tehdä asialle, tilanne on painajaismainen. Mitä voi tehdä? Alistuta uhkauksiin, kuolla? Näyttää lapsille, että kiusaamalla voittaa.
Maallikkona ajattelen, että lasu suojelee lapsia. Aikuisen vainoaminen on poliisiasia. Jos vaikutuksia lapseen, poliisi ja lastensuojelu. Äärimmäisen vaikeita asioita sekä poliisille että lasulle. Miten henkinen väkivalta todistetaan ja todetaan? Eikös lapsia kuitenkin tule kuulluksi ja mennä sen mukaan. Tosin kumpikin vanhempi voi manipuloida pientä lasta. Jos lapsi pelkää, eikö hän kerro siitä lasulle. Mitä jos molemmat vanhemmat näkevät itsensä täydellisenä ja toisen vanhemman kelvottomana. Ja molemmat ovat varmoja omasta täydellisyydestään ja toisen kelvottomuudesta.
Suomessa sekä isät että äidit ovat tappaneet lapsiaan huoltajuuskiistoissa ja erotilanteissa ja jotkut itsensäkin. Naisiakin yllättävän paljon. Monet eivät ole olleet millään lailla lasun piirissä.
Sanna Jokinen on tehnyt gradun vainon vaikutuksesta lapseen.
Sitä ei tunnisteta käytännössä ollenkaan. Lasta saatetaan kuulla, mutta vanhemman kieltäessä sen, lapsen tunteet ja mielipide mitätöidään.
Kuvaat tilannetta, jossa molemmat vanhemmat näkevät itsensä täydellisenä ja haukkuvat toisiaan. Hyvin harvoin tilanne on näin. Usein toinen on kaikkivoipa ja hyvä esiintyjä. Syyllistäjä ja uhriutuva. Toinen on itkuinen, pelokas, ehkä hauras. Molemmat kyllä syyttävät toisiaan, mutta he ovat hyvin erilaisia. Jos joku osapuoli ilmaisee pelkäävänsä, se täytyisi ottaa tosissaan. Mikäli pelko on totta, tarvitaan suojelua, mikäli pelko ei ole totta, tarvitaan mielenterveydellistä hoitoa.
Edelleen muistuttaisin Vilja-Eerikasta. Silloin yksi merkittävä virhe oli isän ja hänen naisystävänsä outojen taustojen tutkimattomuus. Tämä on merkittävä puute edelleen. Ristiriitaisia tilanteita ei selvitetä minkään tietojen valossa, vaan valitaan se puoli, joka enemmän vastaa omia ennakko-asenteita. Tämä tapahtuu ehkä alitajuisesti tiedostamatta, mutta se on väärin. Kyllä henkisestäkin väkivallasta löytyy todisteita, jos ne haluaa nähdä, minkä lisäksi on olemassa lukuisia riskitekijöitä. Systemaattisella työskentelyllä kiusaava osapuoli ja uhri voitaisiin tunnistaa paljon nykyistä paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Bisnestä bisnestä bisnestä. Mistään muusta ei ole kysymys kun lapset, nuoret aikuiset ja vanhukset laitetaan yritysten riepoteltaviksi. Eikä kukaan uskalla tehdä mitään asialle.
Miksei omaise hoida vanhuksiaan itse? Olisi yhteiskunnalle halvempaa. Miksi odottavat äidit juo ja narkkaa, olis raittius halvempaa yhteiskunnalle. Miks 10-v lapset on keskellä yötä kadulla kännissä rööki huulessa. Yhteiskunnalle olis paljon halvempaa, jos ne ois raittiiden vanhempien kanssa kotona.
Halvempaa olisi kun saataisiin asiallinen lainsäädäntö, ei hukattaisi rahaa turhaan huoliasiantuntijoiden koulutukseen, eikä yhteiskunnan varoilla ylläpidettäisi laitonta järjestelmää jossa sata tuhatta perhettä kuulustellaan vuosittain siitä, miksi naapurin mielestä lapsi on laiha.
Joo, minä pitkitin ilmoitusta naapurista liian pitkään, koska oli lapsuudesta asti tuttu. Tämän seurauksena pieni lapsi joutui hengenvaaralliseen tilanteeseen. Yritin aluksi auttaa perhetta itse ja puhua heille. Lapsi oli laiha ja nälkäinen meillä käydessään. Ongelma oli alkoholi, mutta juomista en ollut koskaan itse todistamassa, joten en ollut tilanteesta varma. Kunnes lapsi tuli myöhään illalla vähissä vaatteissa sammuneiden vanhempien luota luokseni vaarallisen liikenteen kautta. Lapsi oli alle 4 vuotias ja hätääntyi kun ei saanut sammuneita vanhempiaan hereille. Perhe pääsi avun piiriin ja lapsi päiväkotiin. Lasu tuki, mutta lopulta päihteet vei vanhempia niin, että lapsi muutti yhteisymmärryksessä sijaisperheeseen. Tätä ennen lapsi asui vielä vuosia vanhempiensa kanssa. Kaikki osapuolet ovat nyt tyytyväisiä ja lapsi tapaa vanhempiaan säännöllisesti. Olen edelleen tekemisissä koko perheen kanssa, myös lapsen. Lapsella menee hyvin, on harrastuksia, koulu sujuu ja tykkää sijaisperheestään. Onhan tuossa toki suruakin. Ei tämä mikään ihannetarina ole, vanhemmat eivät raitistuneett.
Ja ennen kuin solvaat kommenttiani, niin olen itse tavannut teini-ikäisenä nuorisokotilaisia paikkakunnallani. Kaveripiirini oli silloin hyvin erilainen kuin mitä nykyään ja kävin joskus kyläilemässä paikallisessa nuorisokodissa, vaikka en ikinä ole ollut "asiakkaana" tai millään tavalla ikinä joutunut vaikeuksiin. En koskaan ajatellut, enkä vieläkään eriarvoista ihmisiä sen mukaan, ovatko he lasuasiakkaita tai laitoksessa tms.