Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joille tulee pitkiä ruokahaluttomuuskausia? Mikä siihen auttaa?
24.02.2020 |
Minulla on nyt reilun kuukauden ollut jakso, etten oikeastaan haluaisi syödä ollenkaan. Ruoka ei maistu, eikä mitään tee mieli. Yritän pitkittää pakkosyömistä aamusta alkaen niin kauan, että minulle tulee jo huono ja huimaava olo, ja sitten närpin vähän jotain sen verran, että paha olo menee ohi. En haluaisi mennä esimerkiksi kylään tai syömään porukalla, koska joutuisin selittämään syömättömyyttäni.
Minulla ei ole anoreksiaa tai syömishäiriötä (ainakaan omasta mielestäni), mutta välillä vain menetän ruokahaluni kokonaan. En siis halua olla kokonaan syömättä, mutta en vain pysty siihen. Nämä kaudet menevät yleensä aina joskus ohi ja sitten syön taas tavallisesti. Olen opiskelija ja joskus stressi aiheuttaa tällaista, mutta nyt stressaan jo siitä, etten jaksa lukea ja keskittyä, kun energiavaje on niin paha.
Olisiko kenelläkään mitään neuvoa tähän? Millekään psykiatrille en haluaisi mennä, mutta jos jollain on vastaavia kokemuksia, niin kuulisin mielelläni.
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei noin ole, mutta syömishäiriöhistorialla voin sanoa, että syömiseen ei tarvita ruokahalua. Syödä voi vaikka kuinka ällöttäisi. Pitää vain haluta sitä riittävästi. Täytyy haluta ravita itseään, vaikkei juuri sillä hetkellä yhtään tuntuisi siltä. Järjellä voi päättää, milloin syödään ja mitä, jos ruokahalua tai nälkää ei ole.
Ajattelussasi on syömishäiriölle sopivia piirteitä, kuten tämä niukalla ravinnolla pärjäämisen ihannointi ja seuran välttely omien ruokailutottumusten kyseenalaistamisen pelossa. Poimit lukulistallesi mielestäsi relevantteja tutkimuksia siitä, miksi on hyvä syödä niukasti. Mutta toisaalta haluaisit olla energinen etkä väsynyt.
En ole ajatellut asiaa noin, enkä edelleenkään halua näännyttää itseäni, mutta kyllähän nuo asiat noin listattuna herättivät ajatuksia suhtautumisestani ruokaan. Voi olla, että alitajuisesti olen saanut itseni kokemaan vastenmielisyyttä ruokaa kohtaan, vaikka se ei olekaan jatkuvaa. Aiemmin en ole pitänyt sitä niin isona ongelmana, koska pahin ällötys on yleensä mennyt nopeammin ohi.
Tiedän kyllä, että ruokaa pitäisi syödä säännöllisesti, enkä kuvittele, että voisin hyvin pelkällä kahvilla tai teellä. Väsymystä aiheuttaa myös se, etten nälkäisenä saa nukuttua kunnolla. Noudatin tänään neuvoasi ja päätin jo aamulla, että teen ja syön illalla kunnon ruokaa. Pärjäsin klo 18 saakka banaanilla, mutta söin sitten ensimmäistä kertaa pariin viikkoon pienen annoksen lämmintä ruokaa (kanaa ja kasviksia). Se meni yllättävän hyvin alas ja yritän nyt pitää kotona valmiina jotain ruokaa, jota voin vaikka sulattaa pakkasesta. Jos syöminen vaatisi erikseen kauppaan menoa, se jää helpommin kokonaan väliin. Kiitos.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut noita jaksoja pitkään. Tulee usein hyvin syömisen - jakson jälkeen ja menkkojen jälkeen. Välillä IBS on syynä eli kaikesta sekaisin menevä vatsa.
Ohoh! Ketju aloitettiin korona-aikana. Itsellänikin tuli silloin muutaman viikon kausi, ettei ruoka meinannut mennä alas, oikein pelotti kun ei meinannut saada syötyä, se oli tosi pelottavaa! Varmaan liittyi jotenkin koronaan, oliko jotain oiretta sitten, tai yleistä kauhua koronasta.
Vierailija kirjoitti:
Kerran laihduin parissa kuukaudessa 10 kiloa, kun olin niin rakastunut ja näläntunne katosi sen onnen tieltä. Muuten ei ole ollut niin pitkiä syömättömyys kausia. Ei tuollainen ole terveellistä.
... Eli siis sun vastaus kysymykseen oli?
Mulla stressi teki nuorempana tota. Kerran yksillä treffeillä en saanut mitään alas, muistan miten mua nolotti se.
Kesäsin tekee mieli pelkkiä salaatteja syödä aina, ei ole lämpimiin ruokiin ruokahalua. En kumminkaan yleensä laihdu paitsi tosi pahassa stressissä. En ole ikinä ajatellut tästä sen kummempia, kuin että mä nyt vaan olen tällainen.
N57
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oispa ruokahaluttomuuskausi
T: fläski
Täällä toinen samanlainen ap! Olen ollut aina kausittain huono syömään
Minulla on ollut lapsena mm. refluksia ja vatsaongelmia, ja ihan vaan sitä ettei ole nälkä ja tee mieli syödä. Vaikka vatsa toimii nykyään normaalisti ja ei ole enää kipuja, olen silti ajoittain nälätön ja ruoka ei vain mene alas. En siis tunne ollenkaan nälkää vaikka olisin pari päiväm syömättä. Kuvailen tuota aina niin että olo on sama, kuin olisit syönyt juuri äärimmilleen: se ruoka ei vaan mene alas ja yököttää. Kehosi pistää vastaan. Koen että tämän käsittely syömishäiriönä on oikeasti jopa haitallista, koen että esim. relfuksioireisena teininä vaivaani pidettiin vain henkisenä enkä saanut oikeaa apua.
Yritä löytää energiatiheitä ruokia joita menee alas sitten vaikka pieniä määriä, oli se sitten pähkinöitä, suklaata tai tuoremehua. Ihan mitä vaan. Ja ota vitamiinit purkista jos tuntuu että ruokavalio on muuten liian yksipuolinen. Tätä ei toki voi jatkaa pitkään mutta ns. hätäratkaisuna toimii itsellä. Ja heti kun tuntuu että menee ruokaa alas, niin syö niin paljon kuin pystyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voimakas stressi ja alakulo vie ruokahalijani. Rentoudu ja suosi seurassa syömisiä
Alakulo seurasi puolison kuoltua, nytkin mennyt kolme päivää ilman kunnon ruokaa, vettä, mansikkakeittoa ja satunnaisesti piimää menee päivittän joitakin näistä. Jäätelöä joka päivä.
Ei kyllä kunto kohene.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on tippunut paino nopeasti vuoden aikana, koska ruoka ei vaan maistu. Vaimoni mukaan syön paljon vähemmän kuin hän ja vaimoni on hyvin hoikka. Yhtenä selityksenä voi olla vuosi sitten diagnoisoitu diabetes ja paska homma tässä on se, että juuri nyt pitäisi syödä säännöllisesti, mutta syön vain aamiaisen (1-2 paahtoleipää juuston, kurkun. tomaatin ja joskus kalkkunaviipaleen kanssa) ja yhdistetyn lounaan (puoli lautasellista vihanneksia ja joskus hieman lihaa). Joskus on todella heikko olo ja yritän väkisin syödä jotain.