Mtä mieltä tällaisesta yleisestä ihmissuhde-dilemmasta?
Ihan yleisellä tasolla siis:
Yleinen käsityshän on sellainen, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita elämäänsä vain ne ihmiset jotka siihen haluaa. Ei siis sellaisia, joiden seurassa tuntee olonsa epämukavaksi.
No, jokainen tietää että on olemassa tällaisia kertakaikkiaan rasittavia ihmisiä, joiden seuraa monikaan ei vapaaehtoisesti halua. En tarkoita että he olisivat edes ilkeitä tai "myrkyllisiä" tms., vaan ihan vaan rasittavia ihmisiä jotka eivät välttämättä mahda sille itse mitään.
Kenellä on siis velvollisuus olla tällaisten ihmisten kanssa, vai onko ok vaan jättää tällainen ihminen yksin? Mielestäni ei ole, mutta en toisaalta halua olla itse se joka tällaisen ihmisen kanssa joutuu viettämään aikaa.
Mikä on siis ratkaisu? Onko ihmisellä oikeus rajata tietyt ihmiset elämästään pois, ja mitä sitten jos kaikki haluavat rajata saman ihmisen pois? Onko tämä sitten eettistä ja ok?
Kommentit (8)
Alaikäisistä lapsista on vaikeampi päästä eroon, vaikka olisivat miten rasittavia. Työkavereista eroon pääseminen vaatii hieman viitseliäisyyttä, mutta muuten voimme helposti vaikuttaa kenen kanssa olemme tekemisissä.
Jos on tahattomasti rasittava, niin silloin poissulkeminen voi tosiaan tuottaa omantunnontuskia. Mutta tahallaan k*päisesti käyttäytyvät ihmiset voi sulkea pois helpommin.
Jos ihminen on vain rasittava, eli ei myrkyllinen, niin en mä sellaisia heitä pois. Kyllä mä jaksan ja siedän erilaisia, haastaviakin ihmisiä. Toki välillä voi joutua pitämään pidempää taukoa heidän suhteensa.
Hankala kysymys. Itsellä on vanha ja rakas naisporukka, johon kuuluu viisi naista. Työ- ja harrastusporukoista on pari pienempää porukkaa, mutta kyllä sieltä ne epäsopivimmat väkisinkin jää pois - surullista mutta totta. Yksi on besserwisseri-ikisinkku, joka tietää kaikesta kaiken ja toinen ressukkaparka, joka puhuu ihan liikaa ja huonoja juttuja. Noiden kahden seuraa välttelen vapaa-ajalla enkä oikeastaan koe tästä huonoa omaa tuntoa.
Mulla sama ongelma. Kyseessä on uudelleenlämmitetty sukulaissuhde, ei oltu lapsina ja nuorina juurikaan tekemisissä mutta somessa alettiin yhteillä ja mökkipaikkakunta on sama.
Hän on tosi tylsä, lastensa ja lapsenlastensa asioita vain jauhaa hiukan kilpailevaan sävyyn sekä korkeintaan jostain tylsästä telkkasarjasta sen lisäksi puhuu. On myös hieman loukkaava, arvostelee ja kyttää pukeutumiset ja sisustukset ja liian tarkkaan menot kyselee. Ei kuitenkaan mitään veristä loukkausta että se olisi hyvä syy välien katkaisuun.
Jos olisi vain tuttava, katkaisisin välit. Mutta on sukulainen ja aina ehdottaa että mennään sitä pertti- setää hoitokotiin katsomaan. Jotenkin koen sukulaisuuden velvoittavaksi, mikä on kai väärä ajatus.
Rasittavia ihmisiä kyllä joutuu joskus sietämään töissä tai muualla. Ystävinä heitä tarvitse pitää. Ja rasittavaa on myös se jos ensimmäisenä kertoo että sille ei mitään voi. Täyttä p... jokainen voi muuttaa itseään.
Ihan hyvä kysymys. Tuskin se sille on kovin mukavaa, kenet rajataan ulkopuolelle, varsinkin kun ei välttämättä edes tiedä miksi niin tehdään. Mutta itse en jaksa omia vähäisiä voimavarojani tuhlata ihmisiin, jotka kuluttaa sen viimeisenkin jaksamisen. Parasta tietysti ehkä olisi, jos joku yrittäisi selittää asiaa henkilölle, miksi hän on rasittava tms. ja miten ehkä kannattaisi muuttua.. esim. jos jatkuvasti valittaa kaikesta, ei sellaista vaan jaksa kuunnella.
No? Eikö ole ihan aiheellinen kysymys?