Minkälaista on kahden introvertin parisuhteessa?

Ollaan paljon keskenämme kotona, emme viihdy suurissa väkijoukoissa ilman hyvää syytä, esim. konsertti tai matkailu. Mutta joku huvin vuoksi kauppakeskukseen meneminen, ei kiitos.

Ajattelemme ihmisistä hyvin samalla tavalla ja ymmärrämme toistemme ärtymystä työkavereita kohtaan tms. Kumpikin kulkee omissa menoissaan miten haluaa, jääpä toiselle mahdollisuus olla toisinaan yksin kotona. Siitä ei tule mitään yhteentörmäyksiä.

Hiljaista. Kumpikin puuhaa omiaan.

Meillä on sellaista että vaikka ollaan oltu vuosia yhdessä niin asutaan omissa asunnoissa eikä ole suunnitelmissa muuttaa yhteen. Nähdään useita kertoja viikossa ja yövytään toistemme luona, mutta kuitenkin on aina mahdollisuus vetäytyä omiin oloihimme tarvittaessa :) Minulla ja miehellä on molemmilla muutamia ystäviä joita molemmat tapaamme silloin tällöin yksin, emme siis koskaan yhdessä. Meille olisi kamalaa viettää iltoja yhdessä pariskuntina toisten parien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Ollaan paljon keskenämme kotona, emme viihdy suurissa väkijoukoissa ilman hyvää syytä, esim. konsertti tai matkailu. Mutta joku huvin vuoksi kauppakeskukseen meneminen, ei kiitos.

Ajattelemme ihmisistä hyvin samalla tavalla ja ymmärrämme toistemme ärtymystä työkavereita kohtaan tms. Kumpikin kulkee omissa menoissaan miten haluaa, jääpä toiselle mahdollisuus olla toisinaan yksin kotona. Siitä ei tule mitään yhteentörmäyksiä.

Juuri näin, ja toinen ymmärtää jos toinen haluaa sulkeutua makkariin tunneiksi lukemaan tai surffailemaan netissä. Ei ole mitenkään kummallista että toinen istuu koneella ja toinen lukee koko päivän, ja vasta illalla tehdään yhdessä jotain, tai jos ei huvita niin voi jatkaa omia juttujaan. 

Parasta on se oma vapaus, se että voi käpertyä omiin oloihinsa, eikä toinen suutu, ja se. että kun haluaa taas olla toisen lähellä, voi hetken halia ja mennä taas omiin oloihinsa.

Mun lapsi sanoi mulle "äiti, sä et puhu paljon, mutta kun sä puhut, niin puhut suoraan ja kiertelemättä". Tyhjentävästi sanottu introvertista. Tyhjän lässytys ei kuulu introvertin maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan paljon keskenämme kotona, emme viihdy suurissa väkijoukoissa ilman hyvää syytä, esim. konsertti tai matkailu. Mutta joku huvin vuoksi kauppakeskukseen meneminen, ei kiitos.

Ajattelemme ihmisistä hyvin samalla tavalla ja ymmärrämme toistemme ärtymystä työkavereita kohtaan tms. Kumpikin kulkee omissa menoissaan miten haluaa, jääpä toiselle mahdollisuus olla toisinaan yksin kotona. Siitä ei tule mitään yhteentörmäyksiä.

Juuri näin, ja toinen ymmärtää jos toinen haluaa sulkeutua makkariin tunneiksi lukemaan tai surffailemaan netissä. Ei ole mitenkään kummallista että toinen istuu koneella ja toinen lukee koko päivän, ja vasta illalla tehdään yhdessä jotain, tai jos ei huvita niin voi jatkaa omia juttujaan. 

Parasta on se oma vapaus, se että voi käpertyä omiin oloihinsa, eikä toinen suutu, ja se. että kun haluaa taas olla toisen lähellä, voi hetken halia ja mennä taas omiin oloihinsa.

Tämä!

En tiedä, en oo introvertti läheisissä suhteissa... :DDD

Moni sanoo että oon introvertti, mutta oon kaikkea muuta ku hiljanen sillon jos tunnen ihmisen hyvin. :D

Mulla on joskus ollu miehiä, jotka jotenki hiljasia, ja e on hassua ku tuntuu että toisesta ei saa mitään irti.

Mut esim se mies, jonka kaa asuin muutaman vuoden joskus, exä, niin molemmat puhuttiin koko ajan. Oli silleen kodikasta. Ite en koe kodikkaaks jos ei voi puhua koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan paljon keskenämme kotona, emme viihdy suurissa väkijoukoissa ilman hyvää syytä, esim. konsertti tai matkailu. Mutta joku huvin vuoksi kauppakeskukseen meneminen, ei kiitos.

Ajattelemme ihmisistä hyvin samalla tavalla ja ymmärrämme toistemme ärtymystä työkavereita kohtaan tms. Kumpikin kulkee omissa menoissaan miten haluaa, jääpä toiselle mahdollisuus olla toisinaan yksin kotona. Siitä ei tule mitään yhteentörmäyksiä.

No minunpa ei tarvitsekaan vastata, kun sinä jo vastasit puolestani. Juuri näin meilläkin. Lisään vielä, että kylään ei kutsuta ketään ja mielellään ei itsekään mennä, poikkeuksena vanhat ihmiset, joille vieraat on tärkeitä ja joilla heitä käy harvoin. Nämä ovat enimmäkseen sukua tai muuten läheisiä. 

Kiitos kysymästä, aivan ihanaahan tämä on. Kukapa nyt ei viehättyisi sanavalmiista, seuramiehestä, joka on tulevinaan kaikkien kanssa juttuun, ja joka on mielellän porukan keskipisteenä. Paitsi ettei sovi minulle ollenkaan. Mieheni on juuri sellainen kuin miehen pitää olla. Ei viihdy keskipisteenä, ei koko ajan sosialisoidu(:D) toisten kansa, ei roiku somessa, eikä selaa maanisesti facebookkia. Muutama ystävä käy kylässä, ja me käymme tahoillamme omilla ystävillämme myös. Keikoilla käydään, mutta esim. festarit ovat jo selkeästi liikaa :D

Eniten nautitaan olla rauhasa mökillä, tai veneilemässä kahdestaan.

Minä olen meistä selkeämpi intro mutta kyllä puolisokin enemmän intro kuin ekstro on. Ihan tavallista meillä on. Käydään töissä, harrastetaan liikuntaa, katsotaan paljon elokuvia (myös elokuvissa), käydään paljon musiikkitapahtumissa, matkustetaan aika paljon, puhutaan paljon, luetaan paljon. Viikonloppuina mies viihtyy tuntikausia verstaassaan ja minä omissa touhuissani sisällä, näihin aikoihin illalla syödään yhdessä päivällinen, jonka menen ihan kohta lämmittämään.

Ihanaa. On rauhallista, eikä tarvitse kuunnella jatkuvaa turhaa lätinää. Tehdään yhdessä ruokaa ja käydään lenkillä ja harrastamassa. Viihdytään kumpikin kotona, eikä kummallakaan ole hinkua matkustella jatkuvasti tai käydä missään massatapahtumissa. Asutaan omissa asunnoissa ja luultavasti haluan säilyttää tilanteen näin loppuelämämme ajan, jolloin välillä saa kumpikin olla totaalisesti omissa oloissaan. Tykätään paljon läheisyydestä ja nautitaan toisistamme pitkän kaavan mukaan joka päivä, kun tavataan.

Ollaan kotihiiriä ja meillä on keskenämme suorastaan kierot jutut. Normaalisti ihmisillä on kai jokin oman tilan tarve ja välillä olla yksin. Meillä tuota ei koskaan ole ollut. Ollaan aina tehty kaikki yhdessä. Ollaan myös toistemme parhaita ystäviä.

Meitä yhdistää myös se että vieroksumme nykyaikaista keskiluokkaista oravanpyörää. Vaikka kumpikin meistä tulee hyvin toimeen, elämme melko askeettista elämää ja materialismi ahdistaa meitä molempia.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi sanoi mulle "äiti, sä et puhu paljon, mutta kun sä puhut, niin puhut suoraan ja kiertelemättä". Tyhjentävästi sanottu introvertista. Tyhjän lässytys ei kuulu introvertin maailmaan.

Minä ja mieheni olemme molemmat introvertteja. Saatamme puhua tuntikausia aasinsillasta toiseen. Introverttiys ei todellakaan tarkoita puhumattomuutta. Introvertteys tarkoittaa sitä että akut tyhjenevät seurassa, ja latautuvat yksinollessa, tai ihan lähimpien seurassa. Tällä ei ole mitään tekemistä tuppisuuna olemisen kanssa.

Hiljaista ja rauhallista.

Ollaan paljon kotona ja puuhaillaan omiamme, helposti voi koko päivä mennä ilman yhteisiä puuhia, vaikka kotona molemmat olisimmekin.

Meillä ei käy vieraita, emmkä itsekään kyläilee missään paitsi vanhemmilla juuri ikinä.

Käymme keikoilla ja festareilla ja silloin tällöin harvakseltaan ulkona kavereiden kanssa, mutta siihen jää sosiaalinen elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ollaan paljon keskenämme kotona, emme viihdy suurissa väkijoukoissa ilman hyvää syytä, esim. konsertti tai matkailu. Mutta joku huvin vuoksi kauppakeskukseen meneminen, ei kiitos.

Ajattelemme ihmisistä hyvin samalla tavalla ja ymmärrämme toistemme ärtymystä työkavereita kohtaan tms. Kumpikin kulkee omissa menoissaan miten haluaa, jääpä toiselle mahdollisuus olla toisinaan yksin kotona. Siitä ei tule mitään yhteentörmäyksiä.

No minunpa ei tarvitsekaan vastata, kun sinä jo vastasit puolestani. Juuri näin meilläkin. Lisään vielä, että kylään ei kutsuta ketään ja mielellään ei itsekään mennä, poikkeuksena vanhat ihmiset, joille vieraat on tärkeitä ja joilla heitä käy harvoin. Nämä ovat enimmäkseen sukua tai muuten läheisiä. 

Täällä myös yksi komppaa tätä samaista!

Jotenkin harmittaa lasten puolesta että olemme niin paljon vain kotona. Olisi kiva tarjota heille laaja tuttavapiiri ja sosiaalinen verkosto...mutta kun ei jaksa eikä kykene! Yksikin kestitysvastuu stressaa koko viikon ja vierailun jälkeen heitetään miehen kanssa ylävitoset onnistumisesta. Ollaan niin loppu molemmat että sitten pidetäänkin taas pitkä tauko ihmisistä.

Sukulaisia tapaamme n.kerran kuussa. Ja sukulaiset pitävät sisällään siis vanhemmat ja isovanhemmat (ne jotka vielä elossa). Tuttavia/kavereita tapaamme vain toisten pyytäessä meitä kylään tai heidän pyytäessä itsensä meille kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi sanoi mulle "äiti, sä et puhu paljon, mutta kun sä puhut, niin puhut suoraan ja kiertelemättä". Tyhjentävästi sanottu introvertista. Tyhjän lässytys ei kuulu introvertin maailmaan.

Minä ja mieheni olemme molemmat introvertteja. Saatamme puhua tuntikausia aasinsillasta toiseen. Introverttiys ei todellakaan tarkoita puhumattomuutta. Introvertteys tarkoittaa sitä että akut tyhjenevät seurassa, ja latautuvat yksinollessa, tai ihan lähimpien seurassa. Tällä ei ole mitään tekemistä tuppisuuna olemisen kanssa.

Niin erilaisia jopa me introvertit olemme, peace 😁.

Ihanaa elämää kunpa löytäisin toisen intron

Ihana suhde. Asutaan eri kaupungeissa (välimatka 2h) ja tavataan useamman kerran kuussa, kun tapaamme olemme 5-24h yhdessä ja nautimme täysin toisistamme. Muut ajat kumpikin elää omaa elämää (kumpikaan ei petä ketään tms vaan on vain omat jutut omassa kaupungissa) ja ollaan kyllä päivittäin yhteydessä viestein.

Ihanaa kun toinen ymmärtää sitä millainen on itse ja itse ymmärrän häntä.

Molemmat on neljän seinän sisällä tuijottaen tablettia.

Kaikki introvertit eivät ole ujoja. Meillä miehen kanssa keskutellaan tosi paljon ihan kaikesta. Tykätään viettää illanistujaisia ystävien kanssa, käydä ravintoloissa ja kokeilla uusia elämyksiä. Suurissa juhlissa ja tapahtumissa, joissa on hirveästi tungosta emme pahemmin viihdy, vaikka toki niihinkin joskus hakeudumme. Kummatkin vihaamme paikkoja joissa on liian kova meteli, eikä voi keskustella huutamatta.