Mitä tekisit jos heräisit aamulla 15-vuotiaana? Lasten ja puolison perään hysteerisenä parkuminen ei ole vaihtoehto

15 vuotiaana olin koulukiusaaja pahinta sorttia. Kiristin rahaa ja tupakkaa.

Kännäsin joka viikonloppu ja ryöstelin kauppoja ja kioskeja.

Kauppojen takahuoneista tuli ritsattua lompakoita jne.

Usein veivät poliisit putkaan, sillä näytin teiniviiksineni vanhemmalta, eikä siihen aikaan mikään ollut niin nokonnuukaa, maijan perään vaan niska-perse otteella ja aamulla ulos.

Sekalaisilla töillä, pankkikorttihuijauksilla ja myymälävarkauksilla eletyn elämän voisi tietenkin elää hieman toisenlaisena jos heräisi uudelleen 15 vuotiaana.

Tällä elämänkokemuksella ja senaikaisilla rangaistuksilla, alkaisin todennäköisesti satsaamaan pornon tuottamiseen ja kaman maahantuontiin.

Olisi kerrankin elämässään paalupaikalla, ensimmäisenä tuotteistamassa sitä mitä ihmiset ovat vuosikymmeniä itselleen halunneet.

Tuohan olisi parasta mitä voisi tapahtua joten en tosiaan parkuisi kuin korkeintaan onnesta.

N43

Minä ainakin ottaisin itseäni niskasta kiinni ja satsaisin kouluun.Olin 15-vuotiaana jäänyt oikeasti luokalleni keskikoulussa(nykyään siis peruskoulun yläaste) ensimmäisen kerran.Tuplasin nimittäin sitten vielä neljännenkin luokan,eli kolmas ja neljäs meni tuplaten.Olin mennyt keskikouluun vasta kansakoulun viidenneltä,monet meni neljänneltä.

Kansakoulusta oli ihan hyvän keskitason todistus,mutta keskikoulussa alkoi mennä kolmannelta alaspäin kuin lehmän häntä.

Isäni tsemppasi kaikkensa,muuten olisin joka kevät jättänyt koko koulun kesken.Olin aika lailla koulukiusattu,mutta nyt jos saisin uuden mahdollisuuden,voisin tulla itsekin vähän koulukavereita vastaan,vaikka tietysti kaikkien pitäisi saada olla omanlaisiaan.Olin vanhanaikainen ja tulin aikuisten kanssa hyvin toimeen,liityin aikuisten kuoroonkin 15-vuotiaana riparin jälkeen.

Selvitin koulun joten kuten mutta ei sillä päästötokarilla pahemmin hurrattu.

Ei riittänyt niihin ammatillisiin kouluihin joihin pyrin.

Rehelliseksi duunariksi tulin ja siksi jäin.Duunarin hommia toki olisi ollut hakemani alatkin,mutta hoitoalalta.

Tähän koulujuttuun siis asennoituisin ihan täysin.

70-luvulla jo kyllä osattiin kiusata,jos et mahtunut Tappara/Ilvestakkimuottiin tuplaverholahkeisiin lantiofarkkuihin ja kenkiin,joissa oli 6 senttiä pohjaa ja vielä enemmän korkoa.Onhan näitä kaikkia nykyäänkin,mutta tuntuu,että silloin ulkonäkö oli vaatteiden osalta todella tärkeää.

Minä tykkäsin enemmän edellisestä vuosikymmenestä,jolloin olin pikkutyttönä katsellut kateisena isojen serkkutyttöjeni lookkia.

Paahtaisin onnellisena leipää kun voisin taas sitä syödä, silittelisin perheeni edesmennyttä koiraa ja hyppäisin onnellisena tuumakoon 28 farkkuihin! Sitten pitäisi kai vetää  baseballtakki niskaan  ja mennä kouluun. 

Masentuisin totaalisesti. Joutuisin taas väistelemään nyrkkejä ja huolehtimaan joka ilta sammuvasta äidistäni. Toki olisi ihana taas nähdä koirani ihan pentuikäisenä, sitä on niin ikävä.

Pitäisin kiinni siitä pojasta, jonka kanssa seurustelin kaksi viikkoa.

Hehe... Eräs lukiomme opettaja kyllä ihmettelisi, miksi joku vielä yläasteella oleva tyttö tulee halaamaan ja tunnustamaan rakkauttaan. Hysteerisesti parkuen vieläpä.

Nykyviisaudella suuntaisin kohti lähintä junarataa.

Kiroaisin kun pelistä näkyisi taas aknen runtelema lärvi ja rasvainen hiirenhäntä!  Painelisin ekana tupakille rauhoittumaan ja sitten peittäisin finnit 37-vuotiaan minän meikkaustaidoilla.

Panísin silloista emäntääni, jonka kanssa seksi oli mahtavaa, toisin kuin nykyemännän.

Varoittaisin poikaystävääni tulevasta pahasta kolarista.

Parempia valintoja koulunkäynnin ja ihmissuhteiden suhteen. Olisin oikein iloinen uudesta mahdollisuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Parempia valintoja koulunkäynnin ja ihmissuhteiden suhteen. Olisin oikein iloinen uudesta mahdollisuudesta. 

Tuo kuulostaisi järkevältä toiminnalta. Eli miten toimisi toisin nykyisen tietämyksen valossa. Sitähän tietäisi monia historian tapahtumia eteenpäin ja mille alalle kannattaisi hakeutua töihin ja minkä firman osakkeita kannattaisi ostaa. Sitä voisi esiintyä vaikka minkälaisena talousguruna ja poliittisena analyytikkona, jonka ennusteet osuisivat kumman tarkasti oikeiksi. Ihmissuhteissakin voisi ajatella kehen panostaisi aikaa ja vaivaa ja ketkä jättäisi suosiolla rauhaan.

Michael J. Fox kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempia valintoja koulunkäynnin ja ihmissuhteiden suhteen. Olisin oikein iloinen uudesta mahdollisuudesta. 

Tuo kuulostaisi järkevältä toiminnalta. Eli miten toimisi toisin nykyisen tietämyksen valossa. Sitähän tietäisi monia historian tapahtumia eteenpäin ja mille alalle kannattaisi hakeutua töihin ja minkä firman osakkeita kannattaisi ostaa. Sitä voisi esiintyä vaikka minkälaisena talousguruna ja poliittisena analyytikkona, jonka ennusteet osuisivat kumman tarkasti oikeiksi. Ihmissuhteissakin voisi ajatella kehen panostaisi aikaa ja vaivaa ja ketkä jättäisi suosiolla rauhaan.

Mutta vähän silti epäilyttää, olisiko lopputulos silti parempi. Ehkä asiat menisivät vain toisella tavalla huonosti?

Pistäisin bikinit päälle ja pyörisin peilin edessä, kerrankin tyytyväisenä. Kampaisin pitkää ja paksua tukkaani. Ihailisin nyppimättömiä kulmakarvojani.

Olisin ikionnellinen, koska tällä kertaa tietäisin, mitkä ovat oikeita päätöksiä ja mitkä vääriä. Eläisin elämäni aika lailla eri tavoin.

No hemmetti. Ei olisi kivaa. Varmaan lakkaisin Olemasta kiltti. Pänttäämisen sijasta iskisin sen luokan komistuksen. Alkaisin polttaa tupakkaa ja kiroilla. Haistattaisin paskat vanhemmilleni siitä huolimatta ettei heissä nyt mitää perustavan kamalaa vikaa ollut. En vaan jaksaisi enää olla holhottavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisko pelkästään vartalo muuttunut vai oltaisiinko ajassa siis siirrytty taaksepäin?

Anteeksi, otsikko oli kai vähän epäselvä! Siis lapsuuskodissasi, menneisyydessä. Vaikka mies voisikin tykätä kun vaimolla olisi teinin kroppa :D

Ap

Tästä on tehty elokuva:

https://en.wikipedia.org/wiki/Peggy_Sue_Got_Married

Itse muuttaisin vedonlyöntitoimiston viereen...

Jaahas, joku muukin kuin minä on miettinyt tätä kysymystä.

15-vuotiaana olin äärimmäisen ahdistunut ja jännittynyt aina, kun piti mennä kouluun ja yritin vain selviytyä niiden päivien läpi. Pelkäsin myös luokkakavereita, jotka eivät olleet mitään koskaan tehneet. He olivat jälkikäteen ajatellen ihan ok tyyppejä. 

17-vuotiaana aloitin lukion eri paikkakunnalla vuotta myöhemmin kuin oma ikäluokkani. Niihin aikoihin voisin palata ihan hyvin fiiliksin, mutta yläaste on äärimmäisen synkkä aika elämässäni. 

Alkaisin instabebeks. Ja alkaisin julkaista myös TikTok-videoita. 

Pistäisin yhteishaussa valinnaksi lukion.